Suomi kulkee kohti vahvojen tyranniaa

Kun Pohjoismaista mallia ryhdyttiin Euroopan raunioille rakentamaan, saatiin aikaan maailmalle lähes tuntematon valtiomuoto aikaan, se on: hyvinvointivaltio. Vaikka sitäkin ennen on tunnettu toimivia almulaitoksia ja tyystin veltostuneita sukupolvia ylitsevuotavan hyvinvoinnin ja vaurauden johdosta, on myönnettävä, että se mihin kykenimme vielä 10 vuotta sitten, on kansainväliselläkin tasolla vieläkin kiitettävää ja ylen harvinaista.

 

Onnistuneiden kauppasuhteiden ja hieman huvittavanlaatuisenkin jakopolitiikan avulla kykenimme rikastuttamaan laitoksia, jotka ovat vieläkin kansalaisyhteiskunnan kulmakiviä.

 

Mutta tuota hyvinvoinnin glooriaa on enää turha laulella. Se on kuin Suomen ja Neuvostoliiton ystävyys aikoinaan: ulkokullattu kuori, joka on sisältä ontto, jos ei mätä. Pohjoismainen malli perustuu nimittäin kahteen perusprinsiippiin: demokratiaan, eli kansanvaltaan, ja solidaarisuuteen, eli yhteisvastuuseen.

 

Kummankin elinehtona on into ja etenkin osallistumisinto. Länsivetoisempaan politiikkaan siirryttyämme on osallistumisinto laskenut valitettavan alhaiseksi. Hyvinvointiyhteiskunnassa varsinkin politiikassa voimavarat ovat pikemminkin ihmiset, ”tavalliset kansalaiset”, jos sallitte, kuin puhdas kulta tai mammona. Hyvinvointia on saatavilla ilman rahaakin – se on fakta.

 

Syy tähän osallistumisinnon romahtamiseen on Euroopan Unioni, joka alkujaankin oli eliitin yhteisprojekti turvata rauha Euroopan keskeisimmissä talousmahdeissa. Puhe siitä, että EU olisi demokraattinen yhteishanke on siis suorastaan täyttä paskaa. Se on vain lisännyt voimattomuudentunnetta suuren ja mahtavan päätöksentekoelimen edessä ja luonnollisesti sen myötä laskenut osallistumisinnokkuutta.

 

Näin kansalaisjärjestöistä on tullut – poliittisia puolueita myöten – vain näennäisinstituutioita, jotka viljelevät poliittisia broilereita. Mutta niin ei tarvitse olla. Voi hypätä mukaan, laittaa itsensä likoon ja hiljalleen herätellä muitakin suomalaisia vaikuttamaan omiin asioihinsa. Se on toistaiseksi vielä mahdollista: näyttänee siltä, että osallistumismäärä sanelee sen, kuinka kauan se on mahdollista.

 

On täysin aiheellista, että ryhdytään selvittämään ulospääsyä Unionista. Sen kulttuurillinen ja perustuslaillinen penetraatio on suora uhka niille kansanvaltaisille arvoille, joita Pohjoismaissa ollaan yhdessä rakennettu aina suursotien jälkeen. Onhan se selvää: EU on keksinyt uudestaan fasismin ja antanut sille sen kaipaamaa ”lebenraumia”. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat