*

Ajatuksia eduskuntakauden alkaessa

Olen pitänyt omilla kotisivuillani www.eeva-mariamaijala.fi blogia reilun parin vuoden ajan. Päätin aloittaa nyt bloginpidon myös täällä Uuden Suomen kotisivuilla.

---

Eduskuntatyö on alkanut kesätauon jälkeen. Julkisuudessa puhutaan joskus kansanedustajien pitkistä kesälomista, mutta kyllä monet eduskuntatyöhön ja puoluetyöhön liittyvät tehtävät ovat runsaasti tämän kesätauon aikanakin työllistäneet.

Tietysti kesällä on tehty kotitilankin töitä. Maatilamme työt ovat minulle myös mainiota hyötyliikuntaa. Hillametsässä ja puolukoita poimiessa on niin ikään aika kulunut ja mieli virkistynyt. Hilloakin tuli jonkun verran purkitettua!

Nyt oli sitten aika jättää kotipiha askareineen ja lähdettävä Helsinkiin. Odotan innolla syysistuntokauden alkamista. Meille lappilaisille tärkeitä asioita on tulossa käsittelyyn, esimerkiksi metsätalouden ja kalastuksen alalta. Oma lakialoitteeni eräiden seksuaalirikosten kriminalisointiin tehtävistä muutoksista pitäisi myös tulla käsiteltäväksi.

Olen toiminut kansanedustajana nyt reilut kaksi vuotta. Koko elämäni olen ollut keskustalainen ja seurannut lapsesta asti mielenkiinnolla yhteiskunnallista keskustelua. Jo isäni kertoi kotipirtissä, kuinka maakuntia on puolustettava ja keskittävää linjaa vastustettava. En olisi silti osannut kuvitella, miten suurella innolla ja vahvalla tahdolla asutusta ja palveluita halutaan tässä maassa keskittää muutamiin asutuskeskuksiin. Keskittämisideologia on pitänyt tämän kuuden puolueen usein hyvin eripuraisen hallituksenkin kasassa. Se tuntuu hallituspuolueita nyt eniten yhdistävän.

Onko varaa pitää koko Suomi asuttuna?

Satuin taannoin kuulemaan erään pääkaupunkilaisen pohdiskelua, että onko Suomella varaa ja onko halua pitää koko Suomi asuttuna? Hänen johtopäätöksensä tuntui olevan, että se ei kannata. Siis että olisi kansantaloudellisesti tehokkaampaa, jos suomalaiset asuisivat ja työskentelisivät muutamissa suurkeskuksissa.

Minä puolestani kysyn, että onko meillä varaa keskittää Suomen väestö, palvelut ja työpaikat muutamiin keskuksiin? Onko meillä varaa jättää koko Suomen voimavarat hyödyntämättä? Eikö meidän tule käyttää jokaisen alueen vahvuudet koko isänmaan hyväksi?

Mitä on Suomi ja suomalaisuus? Kuuluuko siihen erottamattomana osana elävä maaseutu ja omaleimaiset maakunnat – omine perinteineen, murteineen ja tapoineen? Haluammeko murskata kylien Suomen, jossa yhteisöllisyys on vielä voimissaan? Pakotammeko juuriltaan pois myös sellaiset nuoret, jotka haluavat elää synnyinseudullaan ja rakentaa sitä kukoistukseen?

Puolueiden uusjako

Joskus kuulee sanottavan, että vasemmisto-oikeisto -akseli on vanhentunut. Mehän eduskunnassakin istumme pitkälti sen mukaan, vasemmistopuolueet puhemiehen istuimelta katsottuna vasemmalla ja oikeisto oikealla. Minä uutena keskustalaisena kansanedustajana istun keskipaikkeilla takarivissä. Olisiko tämä puoluekartasto kuitenkin asemoitava uudelleen? Pitäisikö jaon vasemmiston ja oikeiston sijaan muodostua siten, että mitkä puolueet kannattava keskitettyä ja mitkä hajautettua yhteiskuntamallia?

Eilen oli lapsuusvuosieni presidentin, Urho Kekkosen, syntymän 113-vuotispäivä. Hän oli hajauttamista kannattava maalaisliittolainen, jota lopulta tukivat niin kommunistit kuin kokoomuslaiset. Eilinen Kekkosen syntymäpäivä jää Suomen historiaan Nokia-uutisten johdosta. Kaiken mielenkuohunnan keskellä ajankohtaiseksi nousivat Kekkosen sanat:

"Mutta kehityksestä emme voi emmekä saa irrottautua. On oltava mukana. Aina kun on mahdollista, on mentävä käsikynkkää laajeneville kauppa-alueille, olivatpa ne millä ilmansuunnalla tahansa. Kuitenkin on muistettava, että laajentuvat markkinat ovat kyllä taloudellisen tulevaisuutemme perusedellytys mutta ne eivät suinkaan ole ratkaisu, kuten äkkipäätä luulisi. Ne tarjoavat kyllä mahdollisuuksia mutta tuovat myös uusia vaaroja, joiden torjumiseen on oltava kotoisesti valmistautuneita."

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat