Kaikki blogit puheenaiheesta koulutuspolitiikka

Koulutuksen aika on nyt

Koulutus on Suomen vahvuus ja ylpeys. Me olemme koulutettu ja sivistynyt kansa, joka pärjää osaamisella. Näin me olemme tottuneet ajattelemaan.

Mutta mitä ihmettä? Suomalaisten nuorten koulutustaso on laskussa! Lasten luku- ja laskutaito heikkenee! Moni nuori jää vaille peruskoulun jälkeistä tutkintoa! Tutkimuspanostukset jäävät jälkeen kilpailijamaita!

"Maksuton" toinen aste - Kun koulutuspolitiikka juuttui menneisyyteen

Keskustelu "maksuttomasta" toisen asteen opiskelusta alleviivaa mainiosti sitä, kuinka vanhakantaisiin ajattelumalleihin suomalaisessa koulutuspolitiikassa on juututtu. Niin hallitus kuin oppositiokin ovat aivan liian syvällä pienissä poteroissaan nähdäkseen olevansa kenties vuosikymmeniä ajastaan jäljessä.

Vähemmän ja parempaa ylioppilaskuntaa

Olen aiemmin ottanut kantaa ylioppilaskuntien pakkojäsenyydestä luopumisen puolesta. Jäsenyysmuodon lisäksi ylioppilaskuntien toiminnassa on paljon muutakin korjattavaa. Tässä ensimmäiset viisi:

 

Englanninkielinen ylioppilastutkinto - miten se pitäisi järjestää?

Opetusministeriö on selvittänyt englanninkielisen ylioppilastutkinnon järjestämistä.  Englanninkielisen yo-tutkinnon tarkoituksena olisi edistää opiskelijoiden liikkuvuutta, parantaa kielitaitoa ja ennen kaikkea parantaa vieraskielisten asemaa toisen asteen koulutuksessa. Toissijaisina tavoitteina on edistää suomalaisen ylioppilastutkinnon kansainvälistä arvostusta, edistää aivotuontia sekä koulutusvientiä.

 

Koulutuspolitiikka – Panostuksia oikeisiin asioihin

Koulutuspolitiikka on laaja alue varhaiskasvatuksesta yliopisto-opetukseen ja tutkijakoulutukseen. Opetus- ja kulttuuriministeriön budjetti vuodelle 2018 on noin 6500 milj. €, joka on noin 12 % valtion koko budjetista. Tästä varhaiskasvatus ja yleissivistävä koulutus saa 940 milj. €, ammatillinen koulutus 800 milj. €, yliopistot 1800 milj. € ja ammattikorkeakoulut 830 milj.€. Lisäksi koulutukseen voidaan laskea opintotuki 590 milj. €.

Oppia ikä kaikki suomalaisessa koulutuksessa

Jos joku haluaa puhua koulutuksesta, sen pitäisi olla viisasta.  Lähetekeskustelu eduskunnassa, otsikot valtakunnan suurissa medioissa ja sosiaalisen median erilaislla sivuilla kertovat omaa kieltään asian moniulotteisuudesta.  Koulutuksesta on vaikea löytää yhtä totuutta, jota voisi totuutena kertoa kaikille.    

Rätti käteen ja matkaan, tohtorit?

Professori Vesa Puttonen kertoi 19.1.2018 HS:n Vieraskynä-palstalla näkemyksensä akateemisten ja muidenkin työttömien tilanteesta. Hänen mielestään 1) työn perässä on muutettava ja 2) tohtorienkin on otettava vastaan koulutustaan vastaamatonta työtä. Hänen kirjoituksensa herätti useita ajatuksia ja halun kommentoida. Katsotaanpa:

 

Lisää resursseja kouluun!

Kun minä menin aikanani kouluun, en osannut lukea. Tuskin osasin nimeäni kirjoittaa. Vilkaskin olin.

Silti: tuonaikainen peruskoulu ei luokitellut minua ”erityiseksi”. Olin normioppilas ja menin jokseenkin täydestä, muiden jatkona.

Toisin olisi käynyt nykykoulussa. Ennen kuin olisin kissaa ehtinyt sanoa, olisin noine avuineni saanut otsaani näkyvän leiman – diagnoosin, kuten hienosti sanotaan.

Se, että minua ei aikanaan leimattu erityiseksi oppijaksi, johtui siitä, että ”diagnosointisiivilä” oli tuolloin paljon harvempi.

Toimituksen poiminnat

Julkaise syötteitä