Eräs demarimies kirjoittaa Puheenvuorossa demareiden tarvitsevan lisää miehiä. Persuilla ongelmana on pikemminkin naisten edustusvähyys.
Tässä kun pohdin, että miksi miehet karttavat SDP:tä jäin miettimään,
mitä viestiä demareissa olevat miehet kertovat. Jungnerin "milli
tilillä" nyt tiedetään. Päätin penkoa hieman ihan tavallisten demarimiesten kirjoituksia,
jotta saan selville mitä maailmankuvaa ne ajatukset kuvaavat. Törmäsin
tällaiseen:
Luulevatko perussuomalaiset olevansa kovia äijiä, vaikka he ilmeisesti kärsivät keski-iän angstista tai joskus myös putkinäköisestä elämänasenteesta.
#1. Talouspolitiikka
Seurattuani vuoden 2008 talouskriisiä ja siitä seurannutta ja edelleen jatkuvaa Eurokriisiä minulle kävi ajan mittaan selväksi kriisin syyt. Reikäpäinen ryöstöpankkikapitalismi johti ensimmäiseen kriisiin ja se opetti minulle miten ääri-ideologista oikeistolainen talouspolitiikka on. Sittemmin Troikan harjoittama kurjistus- ja kurituspolitiikka on vain vahvistanut tätä kuvaa.
Minulla oli kunnia osallistua kuntapäiville Oulussa tänä
vuonna Tuusulan edustajana. Odotukset olivat kieltämättä korkealla jo
pelkästään itse kokouksen osalta, olihan asian toimittamiseksi varattu kaksi
kokonaista työpäivää.
Näihin aikoihin vuodesta on käynnissä haku yliopistoihin ja korkeakouluihin ja monet tulevat opiskelijat odottavat jo elämännälkäisinä hetkeä, jolloin painavat valkolakit päähänsä. Samalla valtakunnanpolitiikassa on voimassa trendi, jossa Keskustapuolue on saanut oppositiossa nostetta pirteän puheenjohtajansa Juha Sipilän johdolla.
Raskas taakka on Kataisella ja Urpilaisella.
Pääministerin sekä Valtionvarainministerin pesti ei ole se kaikkein palkitsevin. Tai on jos
kaikki menee hyvin. Olen laittanut merkille, että Jyrkillä pää on
alkanut punottaa siihen malliin, että alkaa kohta näkymään
näppyjä poskilla sekä otsalla. Niinhän tapahtui Keskustapuolueen
”väliaika” Pääministerille Anneli Jäätteenmäelle ennen kuin
sai potkut, kun Manninen lähetti sen kuuluisan faxin, alkoi Annelin
naama helottaa punaisena. Naama reagoi punaisena ja pilkkuisena.
Persut sitä persut tätä. Eli tässä pakollinen persuosuus tässä blogissa.
Jutta Urpilainen oli pakotettu pysymään sanoissaa, eli hänen oli pakko rakentaa vakuus. Kun muut EU-maat eivät vakuuksiin lähteneet se jäi Mustaksi Pekaksi suomalaisten käsiin.
Aina on vähintäin kaksi vaihtoehtoa. Me suomalaiset olisimme voineet lähteä mukaan tukipakettiin ilman vakuusvaatimustakin, mutta demareille se olisi merkinnyt takinkääntöä joten me emme sitä vaihtoehtoa käyttäneet.
Suomessa on kolme kansanedustuslaitosta. Ahvenanmaan Lagting, mantereen ruotsinkielisten Folkting ja kolmantena Eduskunta.
Kaikki saavat rahoituksensa valtion budjetista ja voivat vaikuttaa maan asioihin. Folkting ja Landsting ovat yksikielisiä ruotsinkielisiä kansanedustuslaitoksia. Niihin ei pääse edes ehdokkaaksi jos ei osaa ruotsia ja niissä saa käyttää ainoastaan ruotsia.
Hakemalla ei haeta käsittääkseni juuri ketään politiikassa, vaan taustalla on usein poliitikon vahva pyrkyryys ja henkilökohtainen kunnianhimo. Poikkeuksena on minulla mielessä ainakin yksi suomalaisessa poliittisessa historiassa melkein tyhjästä presidentiksi noussut Martti Ahtisaari. Sikäli tyhjästä että hän ei ole ollut pitkän linjan poliitikko, vaikka hän on käsittääkseni edelleen varsin arvostettu henkilö YK-piireissä.
Yhdysvallat käyttää vuosittain noin 2.8 miljardia dollaria kehittääkseen isku- ja puolustuskykyään verkkosodankäynnissä. Toisin kuin puolustusbudjettia muilta osin, tätä erää ei ole leikattu vaan kasvatettu vaikka sillä saisi esimerkiksi sata F-15 -hävittäjää vuodessa täydellä taisteluvarustuksella.
