Laillinen demokratia,
tasapuolisuus, oikeudenmukaisuus ja tervejärkinen vastapuoli ovat asioita,
joita me kaksikielisten kuntien päättäjät ja asukkaat olemme havainneet RKP:n
vihaavan kuin ruttoa!
RKP on kabinettien, virkamieskunnan
poliittisen ohjailun ja epävirallisten poliittisten viritysten varassa elävä
puoluekoneisto.
Tämä kirjoitus, ei sisällä miltään osin mitään suuren
perehtyneisyyden, ymmäryksen tai älykyyden tunnusmerkkejä sen
reaktiivisen luonteensa vuoksi. Se on siinäkin mielessä hankalaa,
koska käsiteltävä ilmiö viittaa juuri näihin samoihin
epiteetteihin. Tai, no. Ehkä syyt ovat syvemmällä.
Demareissa vallitsee kaaos, paniikki,
epätoivo. Ei auttanut Mikaelin ruusukampanjat, Jutan
puheenjohtajuus, eikä tule auttamaan edes Ministerikierrätys.
Demarit syöksyvät vilttiketjuun epätoivoisena ja lannistettuna. SDP perustettiin vuonna 1899 Turussa Suomen Työväenpuolueen nimellä. Nykyinen nimi, Suomen Sosialidemokraattinen Puolue - Finlands Socialdemokratiska Parti r.p., otettiin käyttöön vuonna 1903 Forssassa pidetyn puoluekokouksen jälkeen.
Pidän Unkarin euroviisubiisistä. Sekä biisi että esiintyjä ovat aito oma itsensä.
Toisin kuin Suomen tämänvuotinen tuote, mikä laskelmoivuudessaan ylittää ennen nähdyn.
On tosiasia että autoritaariset kansallismieliset nousseet poteroistaan julkisille areenoille.
Autoritaarisillä asenteilla voi leikitellä, niitä voi nostattaa ja niihin voi uskoa vakavasti.
Mutta käsi sydämellä kuka viihtyy niiden kanssa? Kuka spontaanisti valitsee ylläolevista kasvoista tuon oikeanpuolisen? Veikkaan ettei kukaan. Sitä on vain vaikea myöntää.
Avoin hymy on spontaani osallistumisen ilmaus. Se kaataa raja-aitoja.
Opetusministerinä toimineen Jukka Gustafssonin uskollisuutta hallitusohjelman ja demareiden linjan mukaisena toimijana ei puoluejohdon taholta arvostettu. Lähtö tuli, kun puolueen gallupkannatus kääntyi reiluun alamäkeen ja tarvittiin syntipukkeja. Ihmettelen vaan, että kuinka suuri osuus Gustafssonilla katsottiin puolueen maineen pilaamisessa olleen.
Lukaisinpa tässä hesarista, että poliisi on laajentamassa äänirekisterinsä käyttöä. Nyt täytyy todeta oma kuolevaisuus ja myöntää, että tämä tuli itselleni hieman puun takaa. En tarkalleen ottaen tiedä, minkälaisissa tilanteissa ääninäytteitä tallennettaan. Aikaisemmissa uutisoinneissa on puhuttu puhelinkuuntelussa kerättävistä näytteistä. Pelkään kuitenkin pahoin, että rekisterin ääninäytteitä kerätään tulevaisuudessa mistä niitä vaan irti saadaan.
Mielestäni ei ole olemassa tänä päivänä helppoja ministerin tehtäviä Suomessa, varsinkin jos ne tehtävät haluaa mahdollisimman hyvin hoitaa.
Ilmeisesti ulkoministeriksi on tunkua, mutta kuka kykenee hoitamaan ulkoministerin tehtävät modernissa maailmassa riittävän hyvin? Ei kaikista ole edes lantaa talikoimaan, niin miten jostain voisi olla lähes kylmiltään ulkoministeriön poliittiseksi vastuuhenkilöksi?
Eikö politiikka ole oman viiteryhmän asioiden hoitamista? Nämä viiteryhmät muodostuvat samoista tarpeista, samoista arvoista, intohimosta, aatteenpalosta oman viiteryhmän tarpeiden tyydyttämiseen.
Miten nyt on?
Mikä puolue on selkeästi säilyttänyt "aatteensa"?
Tietysti se vahvin. He jotka ovat kasvaneet rahan ja kapitalismin valtaan eivät hevin siitä luovu.
Punalipun takana työväen puolesta ei enää marssi kukaan. Puheet ja suuret lupaukset eivät riitä, kun tarvitaan leipää pöytään.
