Vuoden 2012 presidentinvaaleja koskevat blogikirjoitukset Puheenvuoro-palvelussa.
Ei olisi kukaan uskonut vielä puoli vuotta sitten, että Paavo Väyrynen (kesk.) tulee ja mullistaa koko suomalaisen poliittisen kentän. Hän on mies, joka pysäytti presidentinvaaleissa jytkyn, alkoi haastaa keskustajohtoa ja pani siinä sivussa Pekka Haaviston (vihr.) kanssa SDP:n pohtimaan syntyjä syviä.
Presidentinvaaliretoriikka oli tyhjää täynnä
Presidentinvaaleihin liittyvä keskustelu oli ja on täynnä tyhjää retoriikkaa. Sillä peitetään epäsuhtaa viran arvostuksen/palkan ja tehtävän tosiasiallisen sisällön/merkityksen välillä. Uusi perustuslaki on kirjoitettu niin, että totuus ei paljastuisi, ja samaa valetta päästeltiin sekä vaalikampanjoissa että sen jälkeisissä kommenteissa.
Vihreiden Pekka Haaviston vaalituloksen
ympärillä käyty keskustelu on ollut mielenkiintoista. Kovasti on
haluttu korostaa, kuinka tämä nyt olisi jotenkin erityisen hyvä
tulos. Ja että tässä olisi jotain erityisen loistokasta ilmiötä
takana.
Eilen bussissa erään naisen Oyster-kortista oli loppunut
raha eikä kuljettaja siis halunnut päästää häntä kyytiin. Parivaljakko taisteli
tästä muutaman minuutin ennen kuin jonossa seuraavana ollut mies kysyi, paljonko
matka maksaa ja läimäisi sitten tiskiin kyseisen summan. Samalla hän ohjeisti,
että käteisellä maksettu lippu on naiselle, sillä miehellä oli jo ennestään
maksettu matkakortti.
Vaalien jälkeen julkisuudessa on päivitelty matalaa
äänestysaktiivisuutta. Moite on kohdistunut lähinnä toisen kierroksen
äänestysaktiivisuuteen, sillä äänestettiinhän ensimmäisellä kierroksella mm.
viime vaaleja vilkkaammin niin ulkomailla kuin kotimaassakin. En liity
kuitenkaan näiden päivittelijöiden joukkoon, sillä mielestäni
äänestysaktiivisuuden vähäisyydelle on kolme helposti löydettävää syytä, jotka
selittävät ainakin valtaosan ihmisten heikosta mielenkiinnosta käyttää
äänioikeuttaan.
Päästiinhän niistä vaaleista. Muutama vihreiden aktiivi on ehtinyt tehdä surutyötä tälläkin areenalla, ja muutama konservatiivi päässyt öyhöttämään siitä kuinka nyt äijien, tolkun ja konservatismin Suomi voitti. Maakuntien miehet tanssii ripaskaa, kun palautettiin Raamattu, perhe ja armeija kunniaan.
Melkoiseen impivaaralaiseen öyhövaltioon tässä ollaankin menossa. Kyllä kylmää.
Presidentinvaalit ovat ohitse ja Sauli Niinistö tulee olemaan 12. Suomen tasavallan presidentti. Minulle on jäänyt vaalikamppailusta muutama asia sen verran hampaankoloon, että taidanpa vuodattaa ne tähän.
Ensinnäkin Pekka Haavisto teki hienon tuloksen, oli äänestäjät sitten vihreitä tai haavistolaisia tai molempia. Erityisen hienoa kuitenkin Haaviston menestys on vihreille eduskuntavaalien jälkeisen apeuden lievittäjänä. Samalla tavalla Väyrynen nosti kepun kanveesista.
