Taloustiede ja talous ovat tasapainoilua, eivät absoluuttisia numeroita. Raha on vaihdon väline, jonka yksikkö ei sinällään merkitse mitään, vaan se, mitä rahalla voi ostaa. Tätä suuretta mitataan makrotaloustieteessä suureella nimeltä ostovoima. Ostovoima mittaa sitä, kuinka paljon hyödykkeitä käytettävissä olevalla varallisuudella voi ostaa.
Yhdysvaltojen
keskuspankki FED on puheenjohtajansa Ben
Bernanken johdolla tehnyt asuntokuplan puhkeamisen jälkeen massiivisia
interventioita markkinoille ja koittanut näin elvyttää taloutta uudelleen
henkiin. FED ostaa tällä hetkellä 85 miljardilla dollarilla kuukausittain
asuntolainoja ja USA:n velkakirjoja ja on luvannut tehdä näin kunnes työttömyys
tippuu alle kuuteen ja puoleen prosenttiin, tai jos inflaatio nousee yli 2,5
prosenttiin.
Moni pähkäilee syytä ja syyllisiä. No syyllisiä ei tietenkään
ole, syy on helppo löytää. Kilpailu. Bangladeshin suhteellinen etu
maailman markkinoilla on halpa työvoima. Se seuraa
teollistumisessaan samaa tietä kuin Britannia aikoinaan.
Tekstiiliteollisuus takoo rahaa. Ei paljon mutta kuitenkin. Pienistä
puroista kasvaa suuri joki.
Korkea tuotto ja vähentynyt pelko ovat hoikutelleet
investoijat takaisin Kreikkaan. Pelko Kreikan euroexitistä on karissut. Korkeat
tuotto-odotukset ovat saaneet joitakin investoijia palaamaan apajille,
kirjoittaa Wall Street Journal.
Vielä vuosi sitten Kreikka
oli investoijille vihollisaluetta valtion obligaatioiden arvon
laskuineen yli 130 miljardilla dollarilla sekä kaoottisine
parlamenttivaaleineen.
Olen jo pitkään epäillyt harjoitetun politiikan takia, että päättäjät ovat jakomielitautisia - jos eivät syntyjään niin työperäisesti. Tämä epäilys senkun vahvistuu lehtiä selaamalla.
Jakomielitautista politiikkaa
Tämän viikon anti onkin oikein kattava sairaskertomus.
Katsottuani osapuilleen ISDA:n peruspohjien lävitse Suomen Tasavallan ja Reutersin tietojen mukaan tiettyjen neljän kreikkalaispankin välillä tehty tuotonvaihtosopimus ovat nämä meidän valtioneuvoston paljon hehkuttamat "vakuudet", aivan tasan niin kuin on aiemminkin uumoiltu. "Vakuuksien" oltua edelleen salaisia niin sopimuksen kritisoijat pakotettiin kuin sotilaat aseettomana taisteluun. Sotilaskin tietää, mistä sotimisesta on kyse, mutta ei voi asialle mitään. "Vakuuksien" puolestapuhujat eivät niinkään ymmärtäneet, millaisesta sopimuksesta on oikein kyse.
Monesti kuulee oikeistolaisten henkilöiden sanovan, kyllähän
minä sen palkan maksaisin mutta ne sosiaalikulut ja ylikattava
sosiaaliturva. Valitus on ymmärrettävä, sivukulut ovat
kohtuuttoman korkeat. Raksaduunarilla sadan euron palkkasumman
lisäksi pitää maksaa sivukuluja kohtuuttomat reilut 60 euroa. Ne
jakaantuvat suunnilleen seuraavasti (pari vuotta vanha, en viitti
ettiä uusia)
työajanlyhennysraha 7,7 e
lomaraha 18,5 e
työeläkettä 22,84 e
työttömyysvakuutusmaksua 0,82 e
Tietokone-lehden nettisivuilla julkaistiin parisen viikkoa sitten harvinaisen vääristynyt juttu musiikkialan bisnesnäkymistä: Katastrofi musiikkialalle – iTunes 10 vuotta.
Artikkelin pääpointit olivat melko pahasti irrallaan todellisuudesta.
1. Ääniteteollisuus ei ole sama asia kuin koko musiikkiala.
Suomi sai hyvät vakuudet! Taputuksia! Hurraa huutoja! Nyt on selvinnyt, ettei niitä lopulta ollutkaan, oli vaan pummisetien lupaus maksaa "jotain rahaa" (Tuomiojan hauska ilmaus) sijoituksia Suomen, Ranskan ja Hollannin velkakirjoihin, joiden tuotto on ollut ja on nolla.
Nämä TRS-sijoitukset eivät kelvanneet muille EU-maille, eikähän tuo ihme olekaan. Tyhjän saa pyytämättäkin.
On syytä epäillä että Kyproksessa on pesty rahaa. Iltalehden uutisen mukaan esimerkiksi Suomi on vastuussa siitä, että tämä asia lopultakin on tutkittu ja päädytty johtopäätökseen että Kyproksen rahanpesua on syytä epäillä.
En tiedä itkeäkkö vai nauraa. En siksi etteikö tämä olisi vakava asia, vaan siksi että kyseessä on kollektiivinen älyllinen epärehellisyys. Että siellä todellakin pestään rahaa, että siellä todella saa pöytälaatikkofiman helpolla, että ne tosiaan ei olekkaan mainospuheita vaan.
