Jälleen
kerran ruotsalaiset ovat nöyryyttäneet suomalaisia pahemman kerran
sekä euroviisuissa että jääkiekossa. Olen tästä erittäin
tyytyväinen, koska suomalaisten on korkea aika ymmärtää omat
rajansa ja se, mikä on heille itselleen hyväksi. Jääkiekko
on kaikista urheilulajeista barbaarisin ja väkivaltaisin.
Harvahampaiset nuuskahuulet hakkaavat kaukalossa toisiaan ja tunkevat
muovikiekkoa pieneen maaliin innolla, joka viestii jonkinlaisesta
seksuaalisesta kieroutumisesta.
Kun en ole todellakaan innostunut jääkiekosta millään tavalla; satuin vaan avaamaan toosan 3- kanavan kohdalta ja aloin kiinnostumaan ottelusta ex- urheilijana. Lehdet hehkuttivat etukäteen voittoa Ruotsista ja samalla eroviisut kuulemma voitetaan. Kiinostuin niin, että katsoin matsin. Johtopäätäs: suomalaisilla ei ole voittamisen kulttuuria. Typerin asia oli jättää maalivahti Antti Raanta sokoksi eli, että ruotsalaiset pystyivat tekemään maalilla sellaisen härdelin, että Raanta ei nähnyt mitään, mitä torjua.
Onnellisuusprofessori Markku Ojanen on sitä mieltä, että menestyminen jääkiekossa ei lisää kansakunnan onnellisuutta (MTV3 11.5.2013). Hänen mukaansa tunnehuuma kestää vain muutaman päivän, jonka jälkeen koittaa arki. Tämä on varmastikin totta. Herää kuitenkin kysymys, miksi tällainen lausunto ylipäänsä tarvittiin? On päivänselvää, että tunnehuuma ei kestä; se ei kestä rakkaudessa eikä missään muussakaan, ei edes jääkiekossa.
MM-kisojen
suhteen tehtiin 2011 keväällä harmittava päätös kun kisat
päätettiin myöntää maksukanaville. Moni on sitä harmitellut ja
tulee myös tulevaisuudessa harmittelemaan, sillä kisojen
maksullisuus tarjosi lähinnä vain lisääntyneitä mainoksia,
kisastudion katoamista ja mm-tunnelman häipymistä. Ennen vanhaan
kisoihin kuului se, että katsotaan YLEn studion kanssa joku
välipalapeli, kuten Tsekki-Latvia. Mertaranta selosti ilman eri
maksua ja kansa nautti.
Viime päivinä olen saanut muutamia yhteydenottoja liittyen HJK:n suunnitelmaan vuokrata Töölön pallokenttä 7 uuden kuplahallin rakentamista varten Liikuntavirastolta. Tässä jotain hankkeen taustatietoja.
Pallokenttä 7:n tekonurmi ja lämmitysjärjestelmä ovat siinä kunnossa, että niihin pitäisi tehdä noin puolen miljoonan euron remontti.
Näin MM-kisojen aikaan itselleni syttyy ainakin erittäin palava ja kyltymätön tiedonnälkä kisatapahtumia kohtaan. Selaan kaikki mahdolliset mediat läpi. Törmäsin twitterissä yhteen uutiseen, jossa hehkutettiin Antti Raantaa. Ja kas! Se johtikin minut tutulle sivustolle.
Olin maanantaina seuraamassa jääkiekon MM-kisoja. Suomen
peli takkusi Ranskaa vastaan, mutta niinpä takkusi myös tunnelma katsomon
puolella. Jostain täysin käsittämättömästä syystä Suomessa jääkiekko-ottelun
kaltaisiin hauskoihin yleisötilaisuuksiin on saatu aikaiseksi käsittämättömän
asiakasepäystävällinen toimintanormisto.
Avasin aamulla kuuden pintaan "Suomen ainoan Puheradion" Yle Puheen. Joku viulukonserto siellä oli menossa puheen asemesta.
Kun puheet lopulta pääsivät alkuun, ilmeni, että Yle Puheen toimittaja ei ymmärrä, missä tilanteessa puhetta on äänitettävä. Kerrottiin lasten polkupyöräilystä.
Asiantuntijan puheen lasten pyöräilystä tuhosi se, että äänitys oili tehty - varmaankin toden tunnun saamiseksi - ilmeisesti jollain messuilla. Puhetta haittasivat jatkuvat kuulutukset sekä hallin kohiseva kaiku.
Slovakia vie nämä kisat. Ensimmäinen kirjoitukseni. Tervitsen vielä kolme sanaa.
Olin tänään yhtenä Järvenpään Perussuomalaisten edustajana Uudenmaan piirin kevätkokouksessa. Into kehittää puoluetta ja toimintaa oli kova, mutta ei mennyt käsirysyksi. Koska lehdistö loisti poissaolollaan tässä historiallisessa tilaisuudessa, joudun näin lukijoilleni vastuullisena bloggaajana paljastamaan erään alati lisääntyvän menestyksemme salaisuuden. Se on eukonkanto.
