Tätä naputtaessa on Nizzaankin saapunut musta marraskuu ja elohopea nousee 25 asteeseen enään harvakseltaan, aamusin voi olla jopa alle 15 astetta, joku Kehä3 ulkopuolelta oleva saattaisi jopa vetästä jalkaan aina yhtä muodikkaat pitkätkalsarit. Paljon on sattunut ja tapahtunut, kiekossa ollaan sarjassa sijalla 2, joka on olosuhteet huomioon ottaen uskomaton suoritus. Koulukin on alkanut sujumaan ja englannin kieli on parantunut sen verran ,että uskon pystyväni antamaan lehdistötilaisuuden lontooksi siinä missä Paavo M Petäjäkin.
Mäkihypyssä ruotsalaisen Jan Boklövin aloittama niinsanottu v-tyyli on pilannut lajin lähes täydellisesti. Mukaan on tullut kaikenlaista pikku näpertelyä suksien pituuksineen, painoindekseineen ja pukumittauksineen. Tämä johtaa hyppääjien ylenmääräiseen holhoamiseen, pikkumaisiin hylkäyksiin ja antaa jopa kontrolloijille vallan ratkaista kilpailuja.
Jos joku on sattunut seuraamaan NHL:n pelejä alkukaudesta niin voi joko olla samaa tai eri mieltä tästä, mutta kyllähän se on kummallista, että kaksi 40v miestä on liigan ehdotonta eliittiä.
Itselläni ei ole varaa katsella suoria otteluita, mutta seuraan aktiivisesti NHL:n omilta sivuilta pelien kohokohdat ja maalit.
Pitkästä aikaa kirjoittelen, tärkeää asiaa ei tälläkään
kertaa ole, mutta päätin silti ottaa esillä tällaisen asian kuin:
urheilulajien välinen arvostus. Elämän "suuriin asioihin"
tämä tuskin lukeutuu, mutta itse olen ainakin kyllästynyt
suomalaiseen urheilukulttuuriin ja sen ilmapiiriin.
Tähänkään en pysty esittämään mitään tutkimustietoa,
mutta median ja omien kokemusten pohjalta olen huomannut, että
suomalainen urheilukulttuuri perustuu hyvinkin pitkälti kateuteen ja
tottakai kilpailuun lajien välillä.
Kolme seuraavaa kirjoitustani ovat jo aikaisemmin julkaistuja, mutta tilini Puheenvuoro-palvelussa suljettiin, koska käyttäjänimeni oli sääntöjenvastainen. Asia oli hieman epäselvä, mutta ei siitä sen enempää, olen esiintynyt omalla nimelläni nyt ainakin, jos en jo aikaisemmin.
Pitkästä aikaa kirjoittelen, tärkeää asiaa ei tälläkään kertaa ole, mutta päätin silti ottaa esillä tällaisen asian kuin: urheilulajien välinen arvostus. Elämän "suuriin asioihin" tämä tuskin lukeutuu, mutta itse olen ainakin kyllästynyt suomalaiseen urheilukulttuuriin ja sen ilmapiiriin.
Tähänkään en pysty esittämään mitään tutkimustietoa, mutta median ja omien kokemusten pohjalta olen huomannut, että suomalainen urheilukulttuuri perustuu hyvinkin pitkälti kateuteen ja tottakai kilpailuun lajien välillä.
Olen kirjoittamassa toista romaaniani, jossa mm. paljastan
Tiitisen listan nimet. Pulmalliseksi asian tekee se, että olen saanut nimet
kolmelta eri taholta, ja kaikki kolme listaa sisältävät eri nimet. Niinpä heitän
pallon lukijoille kysyäkseni, mikä näistä kolmesta kuulostaa uskottavimmalta.
Sellaisilta nimiltä, jotka ovat myyneet maansa.
Tiitisen lista a:
Aho, Liisa
Alhontaka, Elisa
Andersson, John
Elovaara, Erkki
Haavisto, Mikko
