Ympäristöpalkinto Puolan fosforivuodon löytäjälle
Jätekipsivuoren fosforivalumat Gdanskissa kuormittavat Itämerta tiettävästi yhtä paljon kuin Suomen kaupungit yhteensä. Kun asia myöhemmin ilmeisesti tarkentuu ja varmistuu ja ryhdytään asianmukaisiin toimenpiteisiin vuodon hallitsemiseksi, niin voisi olla paikallaan asianomaisen suomalaisen henkilön henkilön tai yhteisön palkitseminen julkisella tunnustuksella.
Tällainen tunnustus voisi olla Tasavallan presidentin ympäristönsuojelupalkinto, mutta sitä ennen tämä palkinto tulisi säätää uudestaan.
Itä-Suomen yliopistossa tarkastettiin
eilen Hilppa Gregowin väitöskirja, jonka mukaan metsien myrskytuhoriskit
kasvavat merkittävästi Suomen etelä- ja keskiosassa mikäli ilmastonmuutos
toteutuu ennusteiden mukaisesti. Koska Suomen viennistä noin 20% perustuu metsäluonnon
hyödyntämiseen, on myrskytuhojen lisääntymisen seurauksia syytä tarkastella
lähemmin.
Ilmatieteen laitos on tuottanut metsien tulevaisuutta arvioivan tutkimuksen valikoimalla Suomen ilmastohistorian aloituspisteeksi vuoden 1961, joka oli Suomessa keskimääräistä kylmempi jakso ja siten siitä nykypäivään löytyy selvä trendi jonka oletetaan jatkuvan pitkälle tulevaisuuteen.
Vuonna 1686 perustettiin Dalenin kylään Kemiönsaarelle masuuni. Siitä syntynyt teollinen toiminta nousi ikävällä tavalla otsikoihin 2012 kun FN-Steel meni konkurssiin, ja koko henkilökunta joutui työttömäksi. Samalla keskustellaan vilkaasti Kemiönsaarella tuulivoimasta. Minulle syntyi ajatus pohtia miten nykypäivän tuulivoimavastustajat olisivat vastustaneet masuunin perustamista 1680-luvulla. Tässä kuvitteellinen lehtijuttu asiasta.
Katsoin YLE Areenalta Ari Lehikoisen Varastettu lapsuus
-dokumentin. Verenpaineeni nousi sitä katsoessa. Kuinka on mahdollista, että
tällaista on sattunut Suomemme kaltaisessa lintukodossa? Kuka on vastuussa?
Miksi tällaista tapahtui?
Onko Suomi sitten lintukoto? Onhan se sitä monella
mittarilla mitattuna. Ei ole terrorismia, on turvallista kulkea kaduilla ja
tavarat voi jättää ulos ilman pelkoa, että joku varastaa ne. Ei ole mellakoita
eikä poliisi pahoinpitele ihmisiä. Toki on aina yksittäistapauksia. Rauhallinen
maa.
Oras Tynkkynen on kirjoittanut oppaan ei ihan pieneen tehtävään, nimittäin maailman pelastamiseen. Pieni maailmanpelastusopas on napakka yleisesitys maailman tilasta: ongelmista ja niiden ratkaisuista. Lopussa annetaan kymmenen vinkkiä siihen, miten huolen maailmasta voi muuttaa teoiksi.
Kun eteen ladotaan toista sataa sivua faktaa maailman ongelmista, on vaikea väittää vastaan. Heti alkuun Tynkkynen toteaa, että nykykulutuksemme vaatisi 1,5 maapalloa. Jos kaikki kuluttaisivat yhtä paljon kuin suomalaiset, tarvittaisiin 3,5 maapalloa.
Tutkimus tuottaa paljon hyödyllistä tietoa, jota emme aina tule
ajatelleeksi. Näin myös metsätuhojen osalta: kun tuomet kiertyvät harsoon ja mäntyjen
alaoksat ruskettuvat, ei meidän enää tarvitse arvailla mistä nämä ilmiöt
johtuvat. Sen sijaan me tiedämme sen - ja osaamme jopa ennustaa mitä siitä tulee seuraamaan.
Kaupunkien ja kuntien virkamiehillä on oikeus vähintään viiden vuoden irtisanomisaikaan, kansanedustajalla kuukausien lomiin, asumistukeen ja ilmaisiin taksikyyteihin.
Tavallisella kansalaisella on oikeus sosiaaliturvaan ja terveydenhuoltoon.
Jokainen oikeus toteutuu yksilöllisesti. Toisille paremmin ja toisille huonommin.
Velvollisuuksia ja vastuuta ei taas ole kenelläkään. Kaikkein vähiten virkamiehillä ja politiikoilla ja kuormasta syömisestä onkin tullut enemmän sääntö kuin poikkeus.
Kuinka kauan orgiat kestävät?
Yleensä jätän Maaseudun tulevaisuuden keskustelut omaan arvoonsa, mutta otetaan keskustelunavauksen tausta tällä kertaa sieltä. WWF:n
metsäasiantuntijat esittävät vastineessaan Seppo Vuokolle, että
metsälaki on vain metsän uudistamisen ja hoidon laki.
