Tunne on kokemus pohjainen aistimus, joko on miellyttävä tai ikävä. Se miten aistit ja niiden vaikuttamat tiedot muokkaavat ihmisen valintoja, ovat hyvin tiedossa nykyisen markkinatalouden informaatio osaston toimintamenetelmien kanssa. Ihminen "hän" joka ikinen päivä tekee itsensä mielestä oma kohtaisia valintoja syömisen ja elämisen suhteen. Onko asia näin? Vain, ohjaillaanko meitä? Tekemään osto/kulutus päätökset tiettyjen markkinavoimien tovomalla tavalla?
Kuntapäättäjät voivat repiä hyödyt
ydinvoimalahankkeesta, mutta valtuustoihin tarvitaan yhä hankkeen
kaatajiakin. Tervetuloa, Vihreät, Raaheen nostamaan ympäristöä
arvoonsa.
Olemme tänään saaneet kuulla WWF:n kertovan meille, että kulutamme liikaa ja että jos kaikki maapallon ihmiset kuluttaisivat kuten suomalaiset, tarvittaisiin kolme maapallon luonnonvarat.
Vihreä liike kompastuu omaan nokkeluuteensa kerta toisensa jälkeen ja nyt ollaan kirjaimellisesti kengännauhat solmussa Talvivaara-populismin kanssa.
Kaikki suomalaiset, vihreän liikkeen edustajat mukaan lukien käyttävät tuotteita joiden valmistamiseen on käytetty nikkeliä. Meillä ei ole siis kenelläkään mahdollisuutta julistautua nikkelin tuotannon vastustajaksi.
Helsingin liikenne suunnittelu kaipaa uudistusta.
Liikennevalo ohjaus on yksi esimerkki jonka sujuvuutta tulisi lisätä. Useilla pääväylillä liikenne valot on jaksotettu niin ettei suoraan läpi ajaminen ole mahdollista. Tämä liikenne virran pysäyttely lisää päästöjä huomattavasti, hidastaa ihmisten liikkumista ja lisää onnettomuus riskiä. Olisi hienoa jos saisimme niin sanotun vihreän linjan takaisin. Tämä nopeuttaisi ja sujuvoittaisi liikennettä sekä vähentäisi päästöjä.
Sain tänään kokea uudestaan jokakesäisen ilmiön; on lämmin päivä, aurinko paahtaa — ja bussin lämmitys on täysillä. Asia on helppo tarkistaa kokeilemalla varovaisesti kädellä esim. seinustan lämpöpatteria. Vaikka matkustamon lämmityksen unohtaminen päälle saattaa tuntua pikkumokalta, on sillä vakaviakin vaikutuksia ihmisiin ja ympäristöön.
Tällä palstalla tulen jatkossa keskustelemaan päivän polttavista asioista Helsinkiläisten ja Suomalaisten elämässä.
Pyrin ehdolle kunnallisvaaleissa Helsingissä, teemana yksityisautoilu Helsingissä. Ehdokkaana tulisin olemaan erikoisesti Suutarilan alueen ehdokas.
Helsingissä on jatkuvasti heikennetty yksityisayutoilijoiden asemaa. Kuitenkin suuri osa kaupunkilaisista tarvitsevat autoa välttämättömänä ja joka päiväisenä apuvälineenä. Näidenkin ihmisten ääntä tulisi kuunnella.
Katselin Josef Faresin Leon -elokuvan Ruotsin tv:ltä ja jäin pohtimaan ns. satunnaista katuväkivaltaa, jota otsikon anglismillakin puhekielisesti luonnehditaan. En haluaisi muistaa, mutta muistan silti kuitenkin Jouko Turkan Kiimaiset poliisit, jonka keskimmäisessä jaksossa tuli rankkaa monologia oikean ja väärän suhteen muuttumisesta.
YLE kipristelee vielä maksamattomista lupamaksuista. Samaan aikaan YLE ajaa
ulos yhä enemmän ympäristöä, luontoa, henkisyyttä ja irtiottoa
markkinamekanismista - samalla kysyen kenen Vastuu tämä on?
[ ... Kansakunta on juossut
aikansa muodin mukaisesti kulutuksen ja näyttötalouden kierteessä. Hengästys
hiipii materiaalisen hyvinvoinnin alla - aikansa, työntyen lopulta pintaan
vaihtoehtoja etsien. Eduskuntaohjattu kansalaisvaroin ylläpidettävä YLE on
ottanut irtioton uuteen yhteiskuntatarpeeseen vastuuajattelun herättäjänä ... ]
Kultti uhrasi hevosen: Katkaisi pään irti
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2012051015555870_ul.shtml
"Sen viereen oli kirjoitettu "rest in peace"" ..Mitä? Todella kunnioitettavaa ja hienoa. Harva eläin saa muistokirjoitusta ja kuoleman kauniilla rannalla. Olikohan läheinenkin.
Kummastelen vain että tämä nyt on jotenkin muka kauheaa. Oikein saatanan palvontaa, hui!
