Ilmastonmuutos http://anterovartia.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132904/all Fri, 22 Jun 2018 09:05:04 +0300 fi Ahdistaako ilmastonmuutos? Ryhdy toimeen! http://kaisahernberg.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257269-ahdistaako-ilmastonmuutos-ryhdy-toimeen <p>Ilmastoahdistus on ilmestynyt suomalaisten arkisanastoon viimeisen vuoden aikana. Suomalaiset tiedostavat kipeän selkeästi, että ilmastonmuutos on suuri uhka, mutta kokevat itsensä keinottomiksi ja hämmentyneiksi.</p><p>Pitääkö vähentää lentämistä? Pitääkö lopettaa lihansyönti? Onko siitä hyötyä, jos jätän muovipussin ostamatta kauppareissulla? Miksi minun pitäisi, jos kiinalaiset eivät?</p><p>Keskustelu keskittyy tosi helposti ihmisten arkipäiväisiin valintoihin. Ei se ole ihme, koska arkeahan me tässä kaikki elämme. Ja on hyväkin, että keskittyy, koska jokaisen omilla valinnoilla on ihan oikeasti merkitystä. Suomen kulutusperustaisesta hiilijalanjäljestä lähes 70 prosenttia tulee kotitalouksista.</p><p>Suurimmat päästölähteet ovat lämmitys, liikenne ja ruoka. Lentämisellä ja lihansyönnillä on siis iso vaikutus. Muovipusseilla ei niinkään, mutta kyllä ne voi silti jättää ostamatta.</p><p>Arjen valinnoista puhuttaessa kuitenkin helposti jää huomiotta, että me kuluttajina valitsemme siitä, mitä on tarjolla. Ja se, mitä on tarjolla, määritellään vähän isommissa pöydissä &ndash; pääkonttoreissa, valtuustoissa, eduskunnassa, europarlamentissa ja YK:n ilmastokokouksessa.</p><p><strong>Vuonna 2015 solmittu Pariisin ilmastosopimus oli erityinen</strong>&nbsp;ensinnäkin siksi, että siinä ovat ensimmäistä kertaa mukana kaikki maailman valtiot. Vielä tärkeämmäksi saattaa kuitenkin muodostua se, että sopimus noteerasi ensi kertaa myös &ldquo;ei-valtiolliset toimijat&rdquo; kuten kaupungit, yritykset ja kansalaiset.</p><p>Erityisen tärkeäksi se saattaa muodostua siksi, että huikean yhteisen tahdonilmauksen jälkeen valtiot ovat juuttuneet kinastelemaan sopimuksen toteuttamisesta. EU:ssakaan tilanne ei näytä hohdokkaalta, siitä kertoo muun muassa aivan höperyyksiin mennyt vääntö metsien hiilinielujen laskennasta.</p><p>Parhaillaan EU:lle laaditaan keskipitkän aikavälin ilmastostrategiaa, ja toki pitää toivoa, että siitä tulee hyvä ja kunnianhimoinen. Jos vaikka saataisiin asetettua tavoitevuosi sille, milloin EU:n on tarkoitus saavuttaa hiilineutraalius. Kenties jopa sitova hiilibudjetti.</p><p><strong>Hitaan ja tuskallisen poliittisen väännön keskellä katse kuitenkin kääntyy niihin ei-valtiollisiin toimijoihin.</strong>&nbsp;Ja siellä suunnalla näyttää paljon valoisammalta.</p><p>Suomessa kunnat suorastaan kisaavat siitä, kuka asettaa kunnianhimoisimmat päästövähennystavoitteet. Raideliikenteeseen, pyöräteihin ja tiiviiseen kaupunkirakenteeseen panostetaan isosti.</p><p>Ja entäs yritykset sitten? Sillä aikaa, kun valtioiden edustajat istuvat ilmastokokouksessa kinaamassa siitä, voidaanko keskustella keskustelemisesta, yrityspuolella on saatu aikaan esimerkiksi varsin kattava globaali hiiliraportointijärjestelmä.</p><p>Carbon Disclosure Project (CDP) on täysin vapaehtoisuuteen perustuva järjestelmä, jossa yritykset raportoivat omasta hiilitaseestaan, eli kuinka suuri osa niiden omaisuudesta ja liiketoiminnasta on sidoksissa fossiilisiin polttoaineisiin. Maailman suurimmat institutionaaliset sijoittajat vaativat nykyään pörssiyhtiöiltä CDP-raportointia, jotta suostuvat ottamaan niiden osakkeita sijoitussalkkuihinsa. Myös moni pohjoismainen instituutio tekee niin.</p><p>Science-based targets -menetelmä yleistyy kovaa vauhtia yrityksissä ympäri maailman. Yhtiöt aivan vapaaehtoisesti näkevät ison vaivan auditoidessaan toimintansa ja asettaessaan itselleen ilmastotieteeseen perustuvat päästövähennystavoitteet.</p><p><strong>Suuret yhtiöt tekevät suuria päätöksiä.</strong>&nbsp;Nyt on trendinä ulottaa päästövähennystavoitteet paitsi omaan toimintaan, myös arvoketjuun &ndash; alihankkijoihin, raaka-ainetoimittajiin, logistiikkaketjuun. Globaalilla yrityksellä voi olla kymmenien tuhansien kumppanien verkosto, joten tällaisilla toimilla on aikamoiset heijastusvaikutukset.</p><p>Walmart-ketjulla on käynnissä &ldquo;gigaton project&rdquo;. Yhtiön tavoitteena on vähentää hiilidioksidipäästöjään omassa arvoketjussaan yhden gigatonnin verran vuoteen 2030 mennessä. Tämä tarkoittaa vuositasolla noin 67 miljoonaa CO2-tonnia. Se on enemmän kuin koko Suomen vuosipäästöt.</p><p>Mutta palataan takaisin sinuun, koska sehän on kuitenkin mielenkiintoinen aihe. Walmartin gigatonnihankkeen rinnalla omat toimet tuntuvat ehkä pieniltä, mutta jos et satu olemaan suuren pörssiyhtiön toimitusjohtaja, pitää mennä niillä, mitä on. (Jos taas satut olemaan, no, tiedät mitä tehdä.)</p><p><strong>Miten omaa ilmastoahdistusta sitten kannattaa purkaa?</strong>&nbsp;No, ensinnäkin pyöräilemällä, kasvissyönnillä ja ekosertifioitua sähköä ostamalla, lomailemalla Kuusamossa Thaimaan sijaan.</p><p>Omien hyvien valintojen lisäksi voit kuitenkin vaikuttaa myös isommin. Vaadi kauppaketjulta vegaaniruokaa. Kirjoita isolle yritykselle vetoomus, että se sitoutuu leikkaamaan päästöjään. Kirjelmöi europarlamentaarikoille ja kansanedustajille. Kysy pankiltasi, rahoittaako se hiilikuplayrityksiä. Liity jäseneksi ympäristöjärjestöön. Vaadi työnantajaltasi yhteiskäyttösähköautoja ja pyöräilyetua. Suosi ostoksia tehdessäsi yrityksiä, jotka kantavat ilmastovastuunsa.</p><p>Ei se Walmart gigatonnihankettaan ole hyvää hyvyyttään käynnistänyt vaan siksi, että paine kuluttajien ja rahoittajien taholta ohjaa siihen suuntaan.</p><p>Valtioiden tasolla poliittinen muutos tapahtuu tällä hetkellä liian hitaasti, joten meidän ei-valtiollisten toimijoiden &ndash; siis sinun, minun sekä kuntien, yritysten ja järjestöjen &ndash; on otettava koppi ilmastonmuutoksen torjunnasta.</p><p>Mahatma Gandhi totesi: &ldquo;Ole se muutos, jonka haluat maailmassa tapahtuvan.&rdquo; Juuri nyt on todella otollinen aika olla se muutos.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ilmastoahdistus on ilmestynyt suomalaisten arkisanastoon viimeisen vuoden aikana. Suomalaiset tiedostavat kipeän selkeästi, että ilmastonmuutos on suuri uhka, mutta kokevat itsensä keinottomiksi ja hämmentyneiksi.

Pitääkö vähentää lentämistä? Pitääkö lopettaa lihansyönti? Onko siitä hyötyä, jos jätän muovipussin ostamatta kauppareissulla? Miksi minun pitäisi, jos kiinalaiset eivät?

Keskustelu keskittyy tosi helposti ihmisten arkipäiväisiin valintoihin. Ei se ole ihme, koska arkeahan me tässä kaikki elämme. Ja on hyväkin, että keskittyy, koska jokaisen omilla valinnoilla on ihan oikeasti merkitystä. Suomen kulutusperustaisesta hiilijalanjäljestä lähes 70 prosenttia tulee kotitalouksista.

Suurimmat päästölähteet ovat lämmitys, liikenne ja ruoka. Lentämisellä ja lihansyönnillä on siis iso vaikutus. Muovipusseilla ei niinkään, mutta kyllä ne voi silti jättää ostamatta.

Arjen valinnoista puhuttaessa kuitenkin helposti jää huomiotta, että me kuluttajina valitsemme siitä, mitä on tarjolla. Ja se, mitä on tarjolla, määritellään vähän isommissa pöydissä – pääkonttoreissa, valtuustoissa, eduskunnassa, europarlamentissa ja YK:n ilmastokokouksessa.

Vuonna 2015 solmittu Pariisin ilmastosopimus oli erityinen ensinnäkin siksi, että siinä ovat ensimmäistä kertaa mukana kaikki maailman valtiot. Vielä tärkeämmäksi saattaa kuitenkin muodostua se, että sopimus noteerasi ensi kertaa myös “ei-valtiolliset toimijat” kuten kaupungit, yritykset ja kansalaiset.

Erityisen tärkeäksi se saattaa muodostua siksi, että huikean yhteisen tahdonilmauksen jälkeen valtiot ovat juuttuneet kinastelemaan sopimuksen toteuttamisesta. EU:ssakaan tilanne ei näytä hohdokkaalta, siitä kertoo muun muassa aivan höperyyksiin mennyt vääntö metsien hiilinielujen laskennasta.

Parhaillaan EU:lle laaditaan keskipitkän aikavälin ilmastostrategiaa, ja toki pitää toivoa, että siitä tulee hyvä ja kunnianhimoinen. Jos vaikka saataisiin asetettua tavoitevuosi sille, milloin EU:n on tarkoitus saavuttaa hiilineutraalius. Kenties jopa sitova hiilibudjetti.

Hitaan ja tuskallisen poliittisen väännön keskellä katse kuitenkin kääntyy niihin ei-valtiollisiin toimijoihin. Ja siellä suunnalla näyttää paljon valoisammalta.

Suomessa kunnat suorastaan kisaavat siitä, kuka asettaa kunnianhimoisimmat päästövähennystavoitteet. Raideliikenteeseen, pyöräteihin ja tiiviiseen kaupunkirakenteeseen panostetaan isosti.

Ja entäs yritykset sitten? Sillä aikaa, kun valtioiden edustajat istuvat ilmastokokouksessa kinaamassa siitä, voidaanko keskustella keskustelemisesta, yrityspuolella on saatu aikaan esimerkiksi varsin kattava globaali hiiliraportointijärjestelmä.

Carbon Disclosure Project (CDP) on täysin vapaehtoisuuteen perustuva järjestelmä, jossa yritykset raportoivat omasta hiilitaseestaan, eli kuinka suuri osa niiden omaisuudesta ja liiketoiminnasta on sidoksissa fossiilisiin polttoaineisiin. Maailman suurimmat institutionaaliset sijoittajat vaativat nykyään pörssiyhtiöiltä CDP-raportointia, jotta suostuvat ottamaan niiden osakkeita sijoitussalkkuihinsa. Myös moni pohjoismainen instituutio tekee niin.

Science-based targets -menetelmä yleistyy kovaa vauhtia yrityksissä ympäri maailman. Yhtiöt aivan vapaaehtoisesti näkevät ison vaivan auditoidessaan toimintansa ja asettaessaan itselleen ilmastotieteeseen perustuvat päästövähennystavoitteet.

Suuret yhtiöt tekevät suuria päätöksiä. Nyt on trendinä ulottaa päästövähennystavoitteet paitsi omaan toimintaan, myös arvoketjuun – alihankkijoihin, raaka-ainetoimittajiin, logistiikkaketjuun. Globaalilla yrityksellä voi olla kymmenien tuhansien kumppanien verkosto, joten tällaisilla toimilla on aikamoiset heijastusvaikutukset.

Walmart-ketjulla on käynnissä “gigaton project”. Yhtiön tavoitteena on vähentää hiilidioksidipäästöjään omassa arvoketjussaan yhden gigatonnin verran vuoteen 2030 mennessä. Tämä tarkoittaa vuositasolla noin 67 miljoonaa CO2-tonnia. Se on enemmän kuin koko Suomen vuosipäästöt.

Mutta palataan takaisin sinuun, koska sehän on kuitenkin mielenkiintoinen aihe. Walmartin gigatonnihankkeen rinnalla omat toimet tuntuvat ehkä pieniltä, mutta jos et satu olemaan suuren pörssiyhtiön toimitusjohtaja, pitää mennä niillä, mitä on. (Jos taas satut olemaan, no, tiedät mitä tehdä.)

Miten omaa ilmastoahdistusta sitten kannattaa purkaa? No, ensinnäkin pyöräilemällä, kasvissyönnillä ja ekosertifioitua sähköä ostamalla, lomailemalla Kuusamossa Thaimaan sijaan.

Omien hyvien valintojen lisäksi voit kuitenkin vaikuttaa myös isommin. Vaadi kauppaketjulta vegaaniruokaa. Kirjoita isolle yritykselle vetoomus, että se sitoutuu leikkaamaan päästöjään. Kirjelmöi europarlamentaarikoille ja kansanedustajille. Kysy pankiltasi, rahoittaako se hiilikuplayrityksiä. Liity jäseneksi ympäristöjärjestöön. Vaadi työnantajaltasi yhteiskäyttösähköautoja ja pyöräilyetua. Suosi ostoksia tehdessäsi yrityksiä, jotka kantavat ilmastovastuunsa.

Ei se Walmart gigatonnihankettaan ole hyvää hyvyyttään käynnistänyt vaan siksi, että paine kuluttajien ja rahoittajien taholta ohjaa siihen suuntaan.

Valtioiden tasolla poliittinen muutos tapahtuu tällä hetkellä liian hitaasti, joten meidän ei-valtiollisten toimijoiden – siis sinun, minun sekä kuntien, yritysten ja järjestöjen – on otettava koppi ilmastonmuutoksen torjunnasta.

Mahatma Gandhi totesi: “Ole se muutos, jonka haluat maailmassa tapahtuvan.” Juuri nyt on todella otollinen aika olla se muutos.

]]>
67 http://kaisahernberg.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257269-ahdistaako-ilmastonmuutos-ryhdy-toimeen#comments Kotimaa Ilmastonmuutos Päästövähennykset Pariisin sopimus Fri, 22 Jun 2018 06:05:04 +0000 Kaisa Hernberg http://kaisahernberg.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257269-ahdistaako-ilmastonmuutos-ryhdy-toimeen
Poliitikot vastuussa Pariisin sopimuksen uskonvaraisuudesta! http://lauriheimonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257024-poliitikot-vastuussa-pariisin-sopimuksen-uskonvaraisuudesta <p>Pariisin sopimuksen mukaiset hiilidioksidipäästöjen leikkaukset ilmaston uhkaavaksi uskotun lämpenemisen estämiseksi kyseenalaistuvat jo pelkästään sillä, että ilmakehän nykyinen hiilidioksidipitoisuus kasvihuonekaasuominaisuuksillaan ei ole pystynyt edes estämään viimeaikaisia yöhalloja täällä Suomessa. Oman kokemustaustani pohjalta olen todennut, että noiden yöhallojen uhka ei viimeisen viiden vuosikymmenen aikana ole miksikään muuttunut, vaikka ilmakehän hiilidioksididipitoisuus on jatkuvasti lisääntynyt. Tämä tietoni perustuu siihen, että olen 1960-luvun puolestavälistä alkaen harrastanut kesäkurpitsojen viljelyä, ja koko ajan on pidetty tärkeänä, ettei kesäkurpitsoja istuteta avomaalle hallanvaaran vuoksi ennen kesäkuun 10. päivää &ndash; tänäkin vuonna hallanvaaraa on ollut toissapäivään eli 15.6 saakka.</p><p>&nbsp;</p><p>Saman asian ilmakehän nykyisen hiilidioksidipitoisuuden todentamattomasta kasvihuonekaasuvaikutuksesta olen näillä sivuilla jo aikaisemminkin esittänyt, kun Afrikan kuivien savannien ilman lämpötilan olen ymmärtänyt päiväsaikaan lämpenevän jopa yli 70 C-asteeseen mutta laskevan yöllä aina pakkasen puolelle saakka.</p><p>&nbsp;</p><p>Amerikassa on jo käyty keskustelu, missä erilaisia näkemyksiä omaavat asiantuntijat esittivät omat perustelunsa käsityksilleen. Yksi näistä keskustelijoista oli emeritusprofessori Judith Curry, jonka sivuilla&nbsp;<a href="https://judithcurry.com/2018/05/28/the-debate/#comment-873097" target="_blank">https://judithcurry.com/2018/05/28/the-debate/#comment-873097</a>&nbsp;olen itsekin asiaan kantaa etukäteen ottanut:</p><p>&nbsp;</p><p>&rdquo;As anthropogenic CO2 emissions do not dominate the CO2 content in atmosphere, and as even total content of CO2 in atmosphere does not dominate the climate temperature, the influence of CO2 from fossile fuels &ndash; and even from other anthropogenic CO2 sources &ndash; is so minimal that it cannot be distinguished from zero. This means that cutting of anthropogenic CO2 emissions from any anthropogenic source is unnecessary and causes only losses.&rdquo;</p><p>&nbsp;</p><p>Tämä yhteenvetoni sisältää sen, mitä jo linkissäni <a href="http://lauriheimonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254965-varautuminen-luonno">http://lauriheimonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254965-varautuminen-luonno</a><a href="http://lauriheimonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254965-varautuminen-luonnollisiin-ilmastonmuutoksiin-ja-saan-aari-ilmioihin-avainasia">...</a> olen esittänyt. Eli keskeistä siinä on se, että ihmisperäiset hiilidioksidipäästöt eivät ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta hallitsevasti säätele, eikä ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kokonaisnousukaan ilmaston lämpenemiseen havaittavasti vaikuta. Tämä myös jo osoittaa, että Pariisin sopimuksen mukaiset, ihmisperäiset hiilidioksidipäästöjen leikkaukset ovat tarpeettomia ja turhina tuottavat vain menetyksiä.</p><p>&nbsp;</p><p>Eri näkemyksiä omaavan, amerikkalaisen &#39;tiedenelikon väittelyssä&#39; 12.06.2018 esittämässään puheenvuorossa Judith Curry mm. totesi:</p><p>&nbsp;</p><p>&rdquo;Even if you believe the climate model projections, there is still genuine disagreement regarding whether a rapid acceleration away from fossil fuels is the appropriate policy response <a href="https://judithcurry.com/2018/06/12/the-debate-mann-titley-moore-curry/">https://judithcurry.com/2018/06/12/the-debate-mann-titley-moore-curry/</a> .&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>One side argues that reducing CO2emissions are critical for preventing future dangerous warming of the climate.&nbsp; The other side argues that any reduction in warming would be minimal and at high cost, and that the &nbsp;&lsquo;cure&rsquo; could be worse than the &lsquo;disease&rsquo;. &rdquo; Katso <a href="https://curryja.files.wordpress.com/2018/06/slide14.png">https://curryja.files.wordpress.com/2018/06/slide14.png</a> !</p><p>&nbsp;</p><p>Käännökseni mukailtuna:</p><p>Toinen puoli (one side) väittää, että vähenevät CO2-emissiot ovat ratkaisevia ilmaston vaarallisen lämpenemisen estämiseksi tulevaisuudessa. Kun taas toinen puoli (the other side) osoittaa, että mikä hyvänsä (CO2-päästöjä pienentämällä tapahtuva) vähentäminen lämpenemisessä olisi mitättömän pieni ja kustannuksiltaan korkea, ja että &#39;hoito&#39; voisi olla huonompi kuin &#39;sairaus&#39;.</p><p>&nbsp;</p><p>Kun Pariisin sopimus perustuu pelkästään IPCC:n omaksumiin, hypoteettisiin ilmastomalliarvioihin, ilman näyttöä todellisuudesta, poliitikkojenkin tulee ymmärtää, että sen mukaiset hiilidioksidipäästöjen leikkaukset eivät ole toimiva ratkaisu!</p><p>&nbsp;</p><p>Olen näillä sivuilla yhteenvetonani jo useampaan kertaan todennut, että vain menetyksiä tuottavista hiilidioksidipäästöjen leikkauksista on syytä luopua ja siirtyä vaihtoehtoiseen strategiaan, minkä sisältönä on luonnollisiin ilmastonmuutoksiin ja sään ääri-ilmiöihin varautuminen.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Pariisin sopimuksen mukaiset hiilidioksidipäästöjen leikkaukset ilmaston uhkaavaksi uskotun lämpenemisen estämiseksi kyseenalaistuvat jo pelkästään sillä, että ilmakehän nykyinen hiilidioksidipitoisuus kasvihuonekaasuominaisuuksillaan ei ole pystynyt edes estämään viimeaikaisia yöhalloja täällä Suomessa. Oman kokemustaustani pohjalta olen todennut, että noiden yöhallojen uhka ei viimeisen viiden vuosikymmenen aikana ole miksikään muuttunut, vaikka ilmakehän hiilidioksididipitoisuus on jatkuvasti lisääntynyt. Tämä tietoni perustuu siihen, että olen 1960-luvun puolestavälistä alkaen harrastanut kesäkurpitsojen viljelyä, ja koko ajan on pidetty tärkeänä, ettei kesäkurpitsoja istuteta avomaalle hallanvaaran vuoksi ennen kesäkuun 10. päivää – tänäkin vuonna hallanvaaraa on ollut toissapäivään eli 15.6 saakka.

 

Saman asian ilmakehän nykyisen hiilidioksidipitoisuuden todentamattomasta kasvihuonekaasuvaikutuksesta olen näillä sivuilla jo aikaisemminkin esittänyt, kun Afrikan kuivien savannien ilman lämpötilan olen ymmärtänyt päiväsaikaan lämpenevän jopa yli 70 C-asteeseen mutta laskevan yöllä aina pakkasen puolelle saakka.

 

Amerikassa on jo käyty keskustelu, missä erilaisia näkemyksiä omaavat asiantuntijat esittivät omat perustelunsa käsityksilleen. Yksi näistä keskustelijoista oli emeritusprofessori Judith Curry, jonka sivuilla https://judithcurry.com/2018/05/28/the-debate/#comment-873097 olen itsekin asiaan kantaa etukäteen ottanut:

 

”As anthropogenic CO2 emissions do not dominate the CO2 content in atmosphere, and as even total content of CO2 in atmosphere does not dominate the climate temperature, the influence of CO2 from fossile fuels – and even from other anthropogenic CO2 sources – is so minimal that it cannot be distinguished from zero. This means that cutting of anthropogenic CO2 emissions from any anthropogenic source is unnecessary and causes only losses.”

 

Tämä yhteenvetoni sisältää sen, mitä jo linkissäni http://lauriheimonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254965-varautuminen-luonno... olen esittänyt. Eli keskeistä siinä on se, että ihmisperäiset hiilidioksidipäästöt eivät ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta hallitsevasti säätele, eikä ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kokonaisnousukaan ilmaston lämpenemiseen havaittavasti vaikuta. Tämä myös jo osoittaa, että Pariisin sopimuksen mukaiset, ihmisperäiset hiilidioksidipäästöjen leikkaukset ovat tarpeettomia ja turhina tuottavat vain menetyksiä.

 

Eri näkemyksiä omaavan, amerikkalaisen 'tiedenelikon väittelyssä' 12.06.2018 esittämässään puheenvuorossa Judith Curry mm. totesi:

 

”Even if you believe the climate model projections, there is still genuine disagreement regarding whether a rapid acceleration away from fossil fuels is the appropriate policy response https://judithcurry.com/2018/06/12/the-debate-mann-titley-moore-curry/

 

One side argues that reducing CO2emissions are critical for preventing future dangerous warming of the climate.  The other side argues that any reduction in warming would be minimal and at high cost, and that the  ‘cure’ could be worse than the ‘disease’. ” Katso https://curryja.files.wordpress.com/2018/06/slide14.png !

 

Käännökseni mukailtuna:

Toinen puoli (one side) väittää, että vähenevät CO2-emissiot ovat ratkaisevia ilmaston vaarallisen lämpenemisen estämiseksi tulevaisuudessa. Kun taas toinen puoli (the other side) osoittaa, että mikä hyvänsä (CO2-päästöjä pienentämällä tapahtuva) vähentäminen lämpenemisessä olisi mitättömän pieni ja kustannuksiltaan korkea, ja että 'hoito' voisi olla huonompi kuin 'sairaus'.

 

Kun Pariisin sopimus perustuu pelkästään IPCC:n omaksumiin, hypoteettisiin ilmastomalliarvioihin, ilman näyttöä todellisuudesta, poliitikkojenkin tulee ymmärtää, että sen mukaiset hiilidioksidipäästöjen leikkaukset eivät ole toimiva ratkaisu!

 

Olen näillä sivuilla yhteenvetonani jo useampaan kertaan todennut, että vain menetyksiä tuottavista hiilidioksidipäästöjen leikkauksista on syytä luopua ja siirtyä vaihtoehtoiseen strategiaan, minkä sisältönä on luonnollisiin ilmastonmuutoksiin ja sään ääri-ilmiöihin varautuminen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

]]>
51 http://lauriheimonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257024-poliitikot-vastuussa-pariisin-sopimuksen-uskonvaraisuudesta#comments Ilmastonmuutos Vaihtoehtoinen strategia Sun, 17 Jun 2018 09:58:46 +0000 Lauri Heimonen http://lauriheimonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257024-poliitikot-vastuussa-pariisin-sopimuksen-uskonvaraisuudesta
Ministeri Sailas ilmastonmuutoksesta Hesarin kolumnissaan http://aveollila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256773-ministeri-sailas-ilmastonmuutoksesta-hesarin-kolumnissaan <p><strong>&nbsp;</strong>Ministeri Sailas on kirjoittanut kolumniartikkelin tämän päivän Hesariin aiheena ilmastonmuutoksen torjunnan tehostaminen. Kyseisellä paikalla julkaistaan myös asiantuntijoiksi arvioitujen henkilöiden vieraskynä-kirjoituksia, mutta Hesari ei sentään luokitellut Sailaksen kirjoitusta tähän kategoriaan. Piste Hesarille siitä.</p><p>Esitän vastainformaatiota päivystävän dosentin ominaisuudessa muutamaan Sailaksen väittämään:</p><ol><li>Sailas: tiedämme, että ilmasto lämpenee vääjäämättä seuraavat vuosikymmenet.</li></ol><p>Emme tiedä varmuudella. Lämpötila ei ole noussut 2000-luvulla, vaikka ihmiskunta on päästänyt hiilidioksidia kolmasosan sen kokonaismäärästä tuona aikana. IPCC:n mallin ja mitatun todellisen lämpötilan ero on n. 50 %., <strong>kuva 1</strong>. Voit päätellä mihin suuntaan ero on. Mistä tulee tämä sana &rdquo;vääjäämättä&rdquo;?</p><ol><li>Sailas: tiedossa oleva politiikka johtaa 3,4 asteen lämpenemiseen.</li></ol><p>Pariisin ilmastosopimuksen ns. perusskenaario (baseline scenario), jota IPCC kutsuu nimellä RCP8.5, johtaa keskimäärin 4,25 asteen lämpenemiseen, jos jatketaan nykyistä politiikkaa. Tässä skenaariossa on vain sellainen pieni mutta, että jopa öljy-yhtiöiden mukaan tunnetut öljy- ja kaasuvarat loppuvat nykykulutuksella 2060-luvulla. Ihmiskunta ei siis pysty tähän skenaarioon, vaikka haluaisi. Mutta sitä mieltä olivat valtioiden päämiehet. Arvelen vakaasti, että näille päämiehille ei edes kerrottu tästä skenaariosta ja sen edellytyksistä. Nykyinen ilmastopolitiikka on pitänyt jo 8 vuotta CO2 &ndash; päästöt tasolla 9,5 -10 gigatonnia hiiltä. Jos tämä taso säilyy, niin edes IPCC:n mallien mukaan lämpötila ei ylitä 2 asteen lämpenemistä vuodesta 1750 laskien.</p><ol><li>Sailas: Tällainen kehitys ajaisi sadat miljoonat ihmiset pakolaisiksi, nälänhätään ja kuolemaan.</li></ol><p>Tällä hetkellä elämme ilmasto-optimin aikaa kuten vuoden 1000 paikkeilla viikinkiajan lämpimänä jaksona ja Rooman ajan lämpimänä jaksona. Alaskassa sulavien jäätiköiden alta on paljastunut vankkojen metsien jäänteitä, jotka kasvoivat vuosina 700-1000. Miten Hesari ja muu Suomen valtamedia on onnistunut olemaan uutisoimatta tästä? Voisiko olla mitenkään mahdollista, että samat syyt, jotka johtivat noihin lämpimiin jaksoihin, olisivat palanneet taas vaikuttamaan 1000 vuoden jälkeen? Tilastollisesti maailman satomäärät ovat kasvaneet ja maapallo vihertyy, <strong>kuva 2</strong>. Arvaatko miksi?&nbsp; Ei ole mitään näyttöä ns. ilmastopakolaisuudesta.</p><ol><li>Sailas: Trumpin päätös vetäytyä Pariisin sopimuksesta oli edesvastuuton.</li></ol><p>USA on pienentänyt kasvihuonekaasuja ylivoimaisesti eniten kaikista maista, <strong>kuva 3</strong>. Onko se Sailaksen mukaan edesvastuutonta? Vaikka Trump olisi pysynyt mukana sopimuksessa, niin länsimailla ei ole tarjota mitään hiilivapaata energiatekniikkaa kehitysmaille, kun ne eivät pysty siihen itsekään. Pariisin ilmastosopimus on täysin tyhjän päällä. Se on kokenut kehtokuoleman, koska rahasto, jonka piti karttua 100 miljardia dollaria vuodessa ei ole yli vuoteen kasvanut yhtään 10,3 miljardista. Valtamedia ei vain tule jostain syystä kertoneeksi suurelle yleisölle tätä ikävää tosiasiaa. Eläkäämme kuplassa.</p><ol><li>Sailas: Metaani on voimakas kasvihuonekaasu ja sen määrän kasvu on huolestuttavaa.</li></ol><p>Ilmastonmuutoseliitti on luonut keinotekoisen mittarin nimeltä globaali lämpenemispotentiaali (Global Warming Potential &ndash; GWP), joka kertoo kasvihuonekaasun lämpenemisvaikutuksen suhteessa hiilidioksidiin, kun 1 (lue yksi) kilogrammaa kyseistä ainetta päästetään ilmakehään. Se on täysin teoreettinen, jolla ei ole mitään tekemistä käytännön kanssa. Tämän mittarin mukaan metaani on 25 kertaa voimakkaampi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi. Koska metaanin ja typpioksiduulin pitoisuudet ovat olemattomat eli biljoonasosia (CO2 miljardisosia) niin, niiden kasvu noudattaa aluksi lineaarista käyrää, mutta taittuu nopeasti. Koska kyseisten aineiden absorptiopiikit jäävät täysin veden absorption alle, niin niiden vaikutukset eivät tulisi koskaan olemaan merkittäviä, <strong>kuva 4</strong>. Olen laskenut kasvihuonekaasujen lämpemisvaikutukset suhteessa hiilidioksidiin, kun kunkin aineen pitoisuus kasvaa 10% nykyilmakehässä. Tässä tulokset: vesi 11,8, otsoni 0,8, typpioksiduuli 0,14, ja metaani 0,11. Vesi dominoi. Voimme nukkua yömme rauhassa, vaikka maailman lehmäkanta päästelisi peräpäästään lisää metaania. Tosin Kalifornian kuvernööri on kieltänyt lehmiä tekemästä niin, joten ei syytä huoleen.</p><p>++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++</p><p>Selvyyden vuoksi ilmoitan, että en ole ilmaston enkä ilmastonmuutoksen kieltäjä, joksi minua tavallisesti nimitetään englanninkielisillä nettisivustoilla. Olen eri mieltä IPCC:n kanssa siitä, kuinka paljon kasvihuonekaasut pystyvät nostamaan maapallon lämpötilaa. Olen julkaissut asiasta 14 vertaisarvioitua tieteellistä artikkelia viimeisen kuuden vuoden aikana.</p><p>Oma ilmastosivustoni, jossa on tarkempaa tietoa ilmastonmuutoksesta:&nbsp;<a href="http://www.climatexam.com/" target="_blank">www.climatexam.com</a></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  Ministeri Sailas on kirjoittanut kolumniartikkelin tämän päivän Hesariin aiheena ilmastonmuutoksen torjunnan tehostaminen. Kyseisellä paikalla julkaistaan myös asiantuntijoiksi arvioitujen henkilöiden vieraskynä-kirjoituksia, mutta Hesari ei sentään luokitellut Sailaksen kirjoitusta tähän kategoriaan. Piste Hesarille siitä.

Esitän vastainformaatiota päivystävän dosentin ominaisuudessa muutamaan Sailaksen väittämään:

  1. Sailas: tiedämme, että ilmasto lämpenee vääjäämättä seuraavat vuosikymmenet.

Emme tiedä varmuudella. Lämpötila ei ole noussut 2000-luvulla, vaikka ihmiskunta on päästänyt hiilidioksidia kolmasosan sen kokonaismäärästä tuona aikana. IPCC:n mallin ja mitatun todellisen lämpötilan ero on n. 50 %., kuva 1. Voit päätellä mihin suuntaan ero on. Mistä tulee tämä sana ”vääjäämättä”?

  1. Sailas: tiedossa oleva politiikka johtaa 3,4 asteen lämpenemiseen.

Pariisin ilmastosopimuksen ns. perusskenaario (baseline scenario), jota IPCC kutsuu nimellä RCP8.5, johtaa keskimäärin 4,25 asteen lämpenemiseen, jos jatketaan nykyistä politiikkaa. Tässä skenaariossa on vain sellainen pieni mutta, että jopa öljy-yhtiöiden mukaan tunnetut öljy- ja kaasuvarat loppuvat nykykulutuksella 2060-luvulla. Ihmiskunta ei siis pysty tähän skenaarioon, vaikka haluaisi. Mutta sitä mieltä olivat valtioiden päämiehet. Arvelen vakaasti, että näille päämiehille ei edes kerrottu tästä skenaariosta ja sen edellytyksistä. Nykyinen ilmastopolitiikka on pitänyt jo 8 vuotta CO2 – päästöt tasolla 9,5 -10 gigatonnia hiiltä. Jos tämä taso säilyy, niin edes IPCC:n mallien mukaan lämpötila ei ylitä 2 asteen lämpenemistä vuodesta 1750 laskien.

  1. Sailas: Tällainen kehitys ajaisi sadat miljoonat ihmiset pakolaisiksi, nälänhätään ja kuolemaan.

Tällä hetkellä elämme ilmasto-optimin aikaa kuten vuoden 1000 paikkeilla viikinkiajan lämpimänä jaksona ja Rooman ajan lämpimänä jaksona. Alaskassa sulavien jäätiköiden alta on paljastunut vankkojen metsien jäänteitä, jotka kasvoivat vuosina 700-1000. Miten Hesari ja muu Suomen valtamedia on onnistunut olemaan uutisoimatta tästä? Voisiko olla mitenkään mahdollista, että samat syyt, jotka johtivat noihin lämpimiin jaksoihin, olisivat palanneet taas vaikuttamaan 1000 vuoden jälkeen? Tilastollisesti maailman satomäärät ovat kasvaneet ja maapallo vihertyy, kuva 2. Arvaatko miksi?  Ei ole mitään näyttöä ns. ilmastopakolaisuudesta.

  1. Sailas: Trumpin päätös vetäytyä Pariisin sopimuksesta oli edesvastuuton.

USA on pienentänyt kasvihuonekaasuja ylivoimaisesti eniten kaikista maista, kuva 3. Onko se Sailaksen mukaan edesvastuutonta? Vaikka Trump olisi pysynyt mukana sopimuksessa, niin länsimailla ei ole tarjota mitään hiilivapaata energiatekniikkaa kehitysmaille, kun ne eivät pysty siihen itsekään. Pariisin ilmastosopimus on täysin tyhjän päällä. Se on kokenut kehtokuoleman, koska rahasto, jonka piti karttua 100 miljardia dollaria vuodessa ei ole yli vuoteen kasvanut yhtään 10,3 miljardista. Valtamedia ei vain tule jostain syystä kertoneeksi suurelle yleisölle tätä ikävää tosiasiaa. Eläkäämme kuplassa.

  1. Sailas: Metaani on voimakas kasvihuonekaasu ja sen määrän kasvu on huolestuttavaa.

Ilmastonmuutoseliitti on luonut keinotekoisen mittarin nimeltä globaali lämpenemispotentiaali (Global Warming Potential – GWP), joka kertoo kasvihuonekaasun lämpenemisvaikutuksen suhteessa hiilidioksidiin, kun 1 (lue yksi) kilogrammaa kyseistä ainetta päästetään ilmakehään. Se on täysin teoreettinen, jolla ei ole mitään tekemistä käytännön kanssa. Tämän mittarin mukaan metaani on 25 kertaa voimakkaampi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi. Koska metaanin ja typpioksiduulin pitoisuudet ovat olemattomat eli biljoonasosia (CO2 miljardisosia) niin, niiden kasvu noudattaa aluksi lineaarista käyrää, mutta taittuu nopeasti. Koska kyseisten aineiden absorptiopiikit jäävät täysin veden absorption alle, niin niiden vaikutukset eivät tulisi koskaan olemaan merkittäviä, kuva 4. Olen laskenut kasvihuonekaasujen lämpemisvaikutukset suhteessa hiilidioksidiin, kun kunkin aineen pitoisuus kasvaa 10% nykyilmakehässä. Tässä tulokset: vesi 11,8, otsoni 0,8, typpioksiduuli 0,14, ja metaani 0,11. Vesi dominoi. Voimme nukkua yömme rauhassa, vaikka maailman lehmäkanta päästelisi peräpäästään lisää metaania. Tosin Kalifornian kuvernööri on kieltänyt lehmiä tekemästä niin, joten ei syytä huoleen.

++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++

Selvyyden vuoksi ilmoitan, että en ole ilmaston enkä ilmastonmuutoksen kieltäjä, joksi minua tavallisesti nimitetään englanninkielisillä nettisivustoilla. Olen eri mieltä IPCC:n kanssa siitä, kuinka paljon kasvihuonekaasut pystyvät nostamaan maapallon lämpötilaa. Olen julkaissut asiasta 14 vertaisarvioitua tieteellistä artikkelia viimeisen kuuden vuoden aikana.

Oma ilmastosivustoni, jossa on tarkempaa tietoa ilmastonmuutoksesta: www.climatexam.com

 

]]>
8 http://aveollila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256773-ministeri-sailas-ilmastonmuutoksesta-hesarin-kolumnissaan#comments Ilmastonmuutos Tue, 12 Jun 2018 11:36:32 +0000 Antero Ollila http://aveollila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256773-ministeri-sailas-ilmastonmuutoksesta-hesarin-kolumnissaan
”Realistinen vihreys” -termi kätkee taakseen ajatuksen luonnosta välinearvona http://olli-pekkapaasivirta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256725-realistinen-vihreys-termi-katkee-taakseen-ajatuksen-luonnosta-valinearvona <p>Pääministeri Juha Sipilä piti viikonloppuna Keskustan puoluekokouksessa pitkän puheen, jossa hän puhui ajankohtaisista poliittisista teemoista ja puolueensa arvomaailmasta. Puhe oli pitkä, ja ilmeisen moni keskustalainen piti siitä paljon. Omaan korvaani särähti kuitenkin Sipilän maininta realistisesta vihreydestä.</p><p>Kielen muokkaaminen on erittäin keskeinen politiikan tekemisen tapa rakentaa yleistä mielipidettä tiettyyn suuntaan. Esimerkiksi ulkoministeri Soini on ollut tämän alan mestari käyttäessään perussuomalaisten puheenjohtajana ollessaan muista puolueista termejä &rdquo;takiaispuolue&rdquo; tai &rdquo;vanha puolue&rdquo;. Näillä termeillä hän halusi asettaa oman puolueensa tiettyyn asemaan suhteessa muihin, aivan kuten pääministeri Sipilä yrittää nyt tehdä. Kaiken tämän tavoite on toki selvä, sillä eduskuntavaalit ovat jo nurkan takana.&nbsp;Termillä yritetään leimata rohkeampaa politiikkaa ajavat jonkinlaisiksi epärealistisiksi idealisteiksi, joiden tavoitteet eivät ole järkeviä.</p><p>Realistinen vihreys -termiä ehti analysoida todella hyvin jo Helsingin Sanomien Marko Junkkari (HS 9.6). &rdquo;Vihreille luonto on itseisarvo. Luontoa pitää suojella, koska luonnolla on itsessään merkitystä. Keskustalle luonto on sen sijaan väline. Luontoa pitää suojella, jotta sitä pystyy hyödyntämään&quot;, Junkkari analysoi. Lienee selkeää, että realistisen vihreyden kannattajien suurin huoli ei ole ilmastokatastrofi, vaan esimerkiksi suomalaisen maatalouden kilpailukyvyn ylläpitäminen.&nbsp;</p><p>Junkkarin analyysia tukee Keskustan harjoittama politiikka tällä vaalikaudella. Puheessaan Sipilä mainitsi esimerkiksi suomalaisen ainutlaatuisen kestävän metsänhoidon olevan keskiössä ilmasto-ongelmien ratkaisussa. Kuitenkin harva se kuukausi asiantuntijoilta tulee kannanottoja joissa he kantavat huolta Suomen metsätalouden ongelmallisuudesta. Tämä kaikki kertoo ehkä tarpeeksi siitä, mitä nokkelien sanaparien taakse kätkeytyy.</p><p>Olisi hienoa jos voisimme vihdoin siirtyä aikaan, jossa puolueet kilpailevat aidosti siitä ketkä tekevät parasta ympäristö- ja ilmastopolitiikkaa. Keskusta on ottanut monessa asiassa hyvää mallia omilta nuorisojärjestöiltään, mutta siihen taitaa olla tässä asiassa vielä pitkä matka.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Pääministeri Juha Sipilä piti viikonloppuna Keskustan puoluekokouksessa pitkän puheen, jossa hän puhui ajankohtaisista poliittisista teemoista ja puolueensa arvomaailmasta. Puhe oli pitkä, ja ilmeisen moni keskustalainen piti siitä paljon. Omaan korvaani särähti kuitenkin Sipilän maininta realistisesta vihreydestä.

Kielen muokkaaminen on erittäin keskeinen politiikan tekemisen tapa rakentaa yleistä mielipidettä tiettyyn suuntaan. Esimerkiksi ulkoministeri Soini on ollut tämän alan mestari käyttäessään perussuomalaisten puheenjohtajana ollessaan muista puolueista termejä ”takiaispuolue” tai ”vanha puolue”. Näillä termeillä hän halusi asettaa oman puolueensa tiettyyn asemaan suhteessa muihin, aivan kuten pääministeri Sipilä yrittää nyt tehdä. Kaiken tämän tavoite on toki selvä, sillä eduskuntavaalit ovat jo nurkan takana. Termillä yritetään leimata rohkeampaa politiikkaa ajavat jonkinlaisiksi epärealistisiksi idealisteiksi, joiden tavoitteet eivät ole järkeviä.

Realistinen vihreys -termiä ehti analysoida todella hyvin jo Helsingin Sanomien Marko Junkkari (HS 9.6). ”Vihreille luonto on itseisarvo. Luontoa pitää suojella, koska luonnolla on itsessään merkitystä. Keskustalle luonto on sen sijaan väline. Luontoa pitää suojella, jotta sitä pystyy hyödyntämään", Junkkari analysoi. Lienee selkeää, että realistisen vihreyden kannattajien suurin huoli ei ole ilmastokatastrofi, vaan esimerkiksi suomalaisen maatalouden kilpailukyvyn ylläpitäminen. 

Junkkarin analyysia tukee Keskustan harjoittama politiikka tällä vaalikaudella. Puheessaan Sipilä mainitsi esimerkiksi suomalaisen ainutlaatuisen kestävän metsänhoidon olevan keskiössä ilmasto-ongelmien ratkaisussa. Kuitenkin harva se kuukausi asiantuntijoilta tulee kannanottoja joissa he kantavat huolta Suomen metsätalouden ongelmallisuudesta. Tämä kaikki kertoo ehkä tarpeeksi siitä, mitä nokkelien sanaparien taakse kätkeytyy.

Olisi hienoa jos voisimme vihdoin siirtyä aikaan, jossa puolueet kilpailevat aidosti siitä ketkä tekevät parasta ympäristö- ja ilmastopolitiikkaa. Keskusta on ottanut monessa asiassa hyvää mallia omilta nuorisojärjestöiltään, mutta siihen taitaa olla tässä asiassa vielä pitkä matka.

]]>
11 http://olli-pekkapaasivirta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256725-realistinen-vihreys-termi-katkee-taakseen-ajatuksen-luonnosta-valinearvona#comments Ilmastonmuutos Juha Sipilä Ympäristö Mon, 11 Jun 2018 15:58:42 +0000 Olli-Pekka Paasivirta http://olli-pekkapaasivirta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256725-realistinen-vihreys-termi-katkee-taakseen-ajatuksen-luonnosta-valinearvona
Donald Trump, somekohina ja ilmastonmuutos http://haanpaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256562-donald-trump-somekohina-ja-ilmastonmuutos <p>Ilmastojärjestö <a href="https://www.350.org/">350.org</a>in vetäjä Bill McKibben pohti tuoreessa <a href="https://www.theguardian.com/commentisfree/2018/jun/07/trump-climate-change-poverty-crisis">kirjoituksessaan</a>, miten ilmastonmuutos jää yhdysvaltalaisessa mediassa Donald Trumpin liukuhihnalta tuottamien yhä uusien kohujen jalkoihin.</p><p>Hän oli laskenut New York Timesin vieraskynäpalstalta, että alkuvuoden 660 vieraskynäkirjoituksesta (op-ed) ainoastaan kuusi &ndash; yksi ainoa prosentti &ndash; käsitteli ilmastonmuutosta. Eikä ihme: Trumpin twiitit tuntuvat uhkaavan milloin ydinsotaa, milloin perustuslain romuttamista. Tietenkin median pitää reagoida sellaiseen.</p><p>Ehkä Yhdysvallatkin vielä palaa rauhallisempaan poliittiseen tilanteeseen, jossa jatkuvasti kohisevat päivänkohtaiset kriisit eivät peitä alleen hiljaisesti etenevää ilmastonmuutosta. Voi olla, että Trumpin jälkeen maa saa taas vakaamman johtajan. Mutta aika kuluu koko ajan.</p><p>Eikä aikaa ole. Napajäät sulavat, ja Suomessakin koimme juuri lämpimimmän ja kuivimman toukokuun ikiaikoihin. Ilmastonmuutos on siitä visainen pulma, että kun ilmakehään pääsee hiilidioksidia, se pysyy siellä hyvin pitkään. Siksi päästöjen lopettamisella on hyvin kiire.</p><p>Jos olisimme kääntäneet maailman hiilidioksidipäästöt laskuun vuonna 2000, olisi Pariisin sopimuksen kahden asteen tavoitteeseen pääsemiseksi riittänyt leikata päästöjä 3 % vuodessa. Nyt, vuonna 2018, meidän olisi käännettävä päästöt jo 10 % vuosittaiseen laskuun. Tarvittava tahti on jo huikean haastava.</p><p>Mutta emme me tarvitse Donald Trumpia ilmastonmuutoksen unohtamiseen. Tällä viikolla Suomi-some on täyttynyt Pori Jazzin toimitusjohtajaksi valitun esitettyä näkemyksiään homoista ja homoudesta, ja seuraava somekohu odottaa nurkan takana.</p><p>Helsingin Sanomissa näyttäisi olevan kolme pääkirjoitusta päivässä, eli alkuvuonna kaiketi hieman alle 600 pääkirjoitusta. Haulla <em>ilmastonmuuto</em> löytyy vain 16 kirjoitusta, joista niistäkin valtaosassa ilmastonmuutos mainitaan vain ohimennen. Vastaavasti haulla <em>sote-</em> löytyy 43 kirjoitusta, joista suurin osa todella käsittelee sote-uudistusta.</p><p>Tiedämme kai jo kaikki, ettei sote-lakeja voida hyväksyä ennen kesälomia, vaan aikaisintaan syksyllä, jos uudistus ylipäätään pysyy kasassa. Saisimmepa myös kuulla syyskuussa Kaliforniassa järjestettävän suuren Global Climate Action Summit 2018 -ilmastokokouksen annista.</p><p>Ei muuten, mutta ilmastonmuutoksen torjumisella alkaa olla todella kiire. Sote-uudistusta on nyt väännetty vuosikymmen. Jos ilmastonmuutoksen kanssa hukataan vielä 10 vuotta ennen kuin päästöt saadaan kääntymään laskuun, kahden asteen tavoitteeseen pääsemiseksi päästöt pitää saada laskemaan jo 30 % vuodessa. Niin nopeasti maailma ei kerta kaikkiaan muutu, ei ainakaan hyvällä.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ilmastojärjestö 350.orgin vetäjä Bill McKibben pohti tuoreessa kirjoituksessaan, miten ilmastonmuutos jää yhdysvaltalaisessa mediassa Donald Trumpin liukuhihnalta tuottamien yhä uusien kohujen jalkoihin.

Hän oli laskenut New York Timesin vieraskynäpalstalta, että alkuvuoden 660 vieraskynäkirjoituksesta (op-ed) ainoastaan kuusi – yksi ainoa prosentti – käsitteli ilmastonmuutosta. Eikä ihme: Trumpin twiitit tuntuvat uhkaavan milloin ydinsotaa, milloin perustuslain romuttamista. Tietenkin median pitää reagoida sellaiseen.

Ehkä Yhdysvallatkin vielä palaa rauhallisempaan poliittiseen tilanteeseen, jossa jatkuvasti kohisevat päivänkohtaiset kriisit eivät peitä alleen hiljaisesti etenevää ilmastonmuutosta. Voi olla, että Trumpin jälkeen maa saa taas vakaamman johtajan. Mutta aika kuluu koko ajan.

Eikä aikaa ole. Napajäät sulavat, ja Suomessakin koimme juuri lämpimimmän ja kuivimman toukokuun ikiaikoihin. Ilmastonmuutos on siitä visainen pulma, että kun ilmakehään pääsee hiilidioksidia, se pysyy siellä hyvin pitkään. Siksi päästöjen lopettamisella on hyvin kiire.

Jos olisimme kääntäneet maailman hiilidioksidipäästöt laskuun vuonna 2000, olisi Pariisin sopimuksen kahden asteen tavoitteeseen pääsemiseksi riittänyt leikata päästöjä 3 % vuodessa. Nyt, vuonna 2018, meidän olisi käännettävä päästöt jo 10 % vuosittaiseen laskuun. Tarvittava tahti on jo huikean haastava.

Mutta emme me tarvitse Donald Trumpia ilmastonmuutoksen unohtamiseen. Tällä viikolla Suomi-some on täyttynyt Pori Jazzin toimitusjohtajaksi valitun esitettyä näkemyksiään homoista ja homoudesta, ja seuraava somekohu odottaa nurkan takana.

Helsingin Sanomissa näyttäisi olevan kolme pääkirjoitusta päivässä, eli alkuvuonna kaiketi hieman alle 600 pääkirjoitusta. Haulla ilmastonmuuto löytyy vain 16 kirjoitusta, joista niistäkin valtaosassa ilmastonmuutos mainitaan vain ohimennen. Vastaavasti haulla sote- löytyy 43 kirjoitusta, joista suurin osa todella käsittelee sote-uudistusta.

Tiedämme kai jo kaikki, ettei sote-lakeja voida hyväksyä ennen kesälomia, vaan aikaisintaan syksyllä, jos uudistus ylipäätään pysyy kasassa. Saisimmepa myös kuulla syyskuussa Kaliforniassa järjestettävän suuren Global Climate Action Summit 2018 -ilmastokokouksen annista.

Ei muuten, mutta ilmastonmuutoksen torjumisella alkaa olla todella kiire. Sote-uudistusta on nyt väännetty vuosikymmen. Jos ilmastonmuutoksen kanssa hukataan vielä 10 vuotta ennen kuin päästöt saadaan kääntymään laskuun, kahden asteen tavoitteeseen pääsemiseksi päästöt pitää saada laskemaan jo 30 % vuodessa. Niin nopeasti maailma ei kerta kaikkiaan muutu, ei ainakaan hyvällä.

 

]]>
8 http://haanpaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256562-donald-trump-somekohina-ja-ilmastonmuutos#comments Donald Trump Ilmastonmuutos Sosiaalinen media Sote- ja maakuntauudistus Fri, 08 Jun 2018 13:57:17 +0000 Harri Haanpää http://haanpaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256562-donald-trump-somekohina-ja-ilmastonmuutos
Suomen ilmastopolitiikassa bioenergian mentävä aukko http://hannasarkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256552-suomen-ilmastopolitiikassa-bioenergian-mentava-aukko <p>Koko energiajärjestelmämme täytyy muuttua, jotta onnistumme ilmastonmuutoksen hillinnässä. Se tarkoittaa montaa muutosta: älykkäät ja joustavat sähköverkot, ja energiantuotanto hajautetusti ja päästöttömistä uusiutuvista lähteistä. Bioenergian osalta tärkeää on, että sitä tuotetaan vain raaka-aineista, joille ei ole parempaa käyttöä, ja että niiden käyttö vähentää aidosti päästöjä. Korkean jalostusasteen raaka-aineiden ohjautuminen polttokattilaan tai auton tankkiin on järjetöntä ilmaston, työllisyyden ja talouden kannalta. Suomen hallituksella nämä periaatteet ovat valitettavasti päässeet unohtumaan.</p><p>Oululaisena kannan erityisesti huolta mäntyöljystä. Kraton (ent Arizona Chemical) valmistaa Oulussa selluteollisuuden sivutuotteena syntyvästä mäntyöljystä monenlaisia kemianteollisuuden tuotteita, esimerkiksi pesuaineita, pinnoitteita ja liimoja. Oulun tehtaaseen on juuri tehty miljoonaluokan investoinnit, ja mäntyöljyn jalostusta on lisäksi Raumalla Forchemin tehtaalla. Suurin osa yritysten tuotteista menee vientiin.</p><p>Mäntyöljy uhkaa nyt päätyä biopolttoaineiden raaka-aineeksi EU:n &ndash; tai oikeammin Suomen &ndash; energiapolitiikan seurauksena. EU:n energiaministerit kokoontuvat ensi viikolla jatkamaan neuvotteluita energiadirektiiveistä. Direktiivit ovat osa EU:n puhtaan energian suurta pakettia vuosille 2020&ndash;2030. Paketin eri osia on neuvoteltu jo useamman vuoden ajan, ja nyt ollaan viime metreillä menossa. Tavoitteena on &ndash; ei enempää eikä vähempää &ndash; ilmastonmuutoksen hillitseminen lähelle 1,5 asteen lämpötilan nousua. Siksi direktiivejä tulee tarkastella ilmastonmuutos-silmälasien läpi. Suomen tulisi olla edelläkävijä ilmastopolitiikassa, ja tavoitella vastuullista ja kunnianhimoista sääntelyä. On myös Suomen kansallinen etu, että lämpötilan nousu onnistutaan rajoittamaan Pariisin sopimuksen mukaisesti.</p><p>Eduskunta antoi tällä viikolla evästyksensä neuvotteluihin, ja käsittelimme asiaa myös talousvaliokunnassa. Jätin eriävät mielipiteet uusiutuvan energian direktiiviin ja energiatehokkuusdirektiiviin, sillä mielestäni hallituksen linjaukset neuvotteluihin ovat tiettyjen yksityiskohtien osalta vääriä. Suomen hallitus nojaa ylikorostuneesti metsien energiakäyttöön. Metsätalouden sivuvirtoja kannattaa hyödyntää energiantuotannossa, mutta ainespuuta ei kannata polttaa energiaksi. Sama koskee kaikkia raaka-aineita, joille löytyy korkeamman arvonlisän käyttöä. Kansantaloutena meillä ei ole varaa ohjata korkeamman jalostusasteen teollisuuden raaka-aineita polttokattilaan eikä meillä ole varaa tehdä metsien hiilinielusta päästölähdettä epäjärkevällä käytöllä.</p><p>Uusiutuvan energian direktiiviä valmistettaessa mäntyöljy on jostain syystä päätynyt luetteloon, jolla säädetään, mistä raaka-aineista saa valmistaa &rdquo;kehittyneitä biopolttoaineita&rdquo;, eli mitkä luokitellaan jätteiksi tai tähteiksi. Mäntyöljyä ei pitäisi ohjata energiakäyttöön, koska sille on olemassa paljon järkevämpää käyttöä. Mäntyöljyn jalostaminen kemianteollisuuteen työllistää arvioiden mukaan n. kymmenkertaisen määrän ihmisiä verrattuna polttoainejalostukseen. Myöskään selvitysten mukaan ympäristöhyötyä ei energiakäytöstä tule, koska mäntyöljystä valmistettujen kemiantuotteiden hiilijalanjälki on huomattavasti pienempi kuin vastaavien fossiilisista valmistettujen. Mäntyöljy on niukka raaka-aine, eli jos se poltetaan energiaksi, ei sitä riitä pitkäikäisiin tuotteisiin, vaan ne joudutaan tekemään fossiilisista.</p><p>Mäntyöljyn ympärillä nähtiin tammikuussa erikoinen näytelmä. Euroopan parlamentin valiokuntakäsittelyssä ehdotettiin, että mäntyöljy ja runkopuu poistettaisiin direktiivin liitteessä olevasta luettelosta joka määrittää, mitä bioraaka-aineita voidaan ohjata biopolttoaineisiin. Valiokunta esitti poistoa, sillä niiden energiakäyttö ei ole järkevää. Ennen ratkaisevaa Euroopan Parlamentin äänestystä Suomen ja Ruotsin energiaministerit lähettivät kirjeen kaikille MEPeille, jossa sanoivat, että Pohjolalle on tärkeää saada kehittää bioenergiaa rajoituksetta. Kimmo Tiilikaisen ja Ibrahim Baylanin kirje oli hyvin poikkeuksellinen, sillä jäsenmaiden edustajien ei yleensä katsota olevan soveliasta yrittää vaikuttaa Euroopan kansaa edustavan parlamentin päätöksiin. Ministereiden lobbaus onnistui, ja parlamentti päätti niukalla äänten enemmistöllä säilyttää mäntyöljyn ja runkopuun liitteen raaka-aineluettelossa.</p><p>Sinänsä tällaista luetteloa ei edes pitäisi olla, sillä se on aina sattumanvarainen, vaan pitäisi ennemmin vain määritellä kestävyyskriteerit raaka-aineille. Tässä vaiheessa neuvotteluita ei luettelosta enää voi päästä eroon, mutta nyt kysymyksenä on, että voiko luettelosta poistaa tai sinne lisätä raaka-aineita. Suomen kannan mukaan luettelon on oltava pysyvä, jotta voidaan turvata vakaa investointiympäristö yrityksille. Hallitus haluaa siis varmistaa, että mäntyöljyä ja runkopuuta voidaan laittaa polttotankkiin myös jatkossa. Minun mielestäni luetteloa tulee voida muuttaa perustellusti. Investointiympäristön vakaus on tärkeä tavoite, mutta vasta toissijainen, ilmastonmuutoksen hillinnän ollessa ensisijainen tavoite. Listaa pitää voida muuttaa viimeisimmän tieteellisen tiedon perusteella. Vaikuttaa siltä, että Suomen hallituksen bioenergiakannat eivät perustu ilmastonmuutoksen hillintään tai Suomen talouden ja työllisyyden etuun, vaan lähinnä pyrkimykseen nostaa metsänomistajien tuloja, sillä puun hinnan voi olettaa nousevan, jos käyttötapoja laajennetaan.</p><p>Tämä on nyt siis tilanne, kun jäsenmaiden ministerit kokoontuvat maanantaina päättämään EU:n energialinjauksia. Ministeri Tiilikaiselle haluan lähettää seuraavat terveiset: Ilmastonmuutoksen hillintä ei odota. Tehkää Euroopalle ilmastoviisas energiapolitiikka. Ja mitä mäntyöljyyn tulee, sille on jo taloudellisesti, ympäristöllisesti ja ilmastollisesti fiksua käyttöä, energiakäyttöä ei tarvitse edistää.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Koko energiajärjestelmämme täytyy muuttua, jotta onnistumme ilmastonmuutoksen hillinnässä. Se tarkoittaa montaa muutosta: älykkäät ja joustavat sähköverkot, ja energiantuotanto hajautetusti ja päästöttömistä uusiutuvista lähteistä. Bioenergian osalta tärkeää on, että sitä tuotetaan vain raaka-aineista, joille ei ole parempaa käyttöä, ja että niiden käyttö vähentää aidosti päästöjä. Korkean jalostusasteen raaka-aineiden ohjautuminen polttokattilaan tai auton tankkiin on järjetöntä ilmaston, työllisyyden ja talouden kannalta. Suomen hallituksella nämä periaatteet ovat valitettavasti päässeet unohtumaan.

Oululaisena kannan erityisesti huolta mäntyöljystä. Kraton (ent Arizona Chemical) valmistaa Oulussa selluteollisuuden sivutuotteena syntyvästä mäntyöljystä monenlaisia kemianteollisuuden tuotteita, esimerkiksi pesuaineita, pinnoitteita ja liimoja. Oulun tehtaaseen on juuri tehty miljoonaluokan investoinnit, ja mäntyöljyn jalostusta on lisäksi Raumalla Forchemin tehtaalla. Suurin osa yritysten tuotteista menee vientiin.

Mäntyöljy uhkaa nyt päätyä biopolttoaineiden raaka-aineeksi EU:n – tai oikeammin Suomen – energiapolitiikan seurauksena. EU:n energiaministerit kokoontuvat ensi viikolla jatkamaan neuvotteluita energiadirektiiveistä. Direktiivit ovat osa EU:n puhtaan energian suurta pakettia vuosille 2020–2030. Paketin eri osia on neuvoteltu jo useamman vuoden ajan, ja nyt ollaan viime metreillä menossa. Tavoitteena on – ei enempää eikä vähempää – ilmastonmuutoksen hillitseminen lähelle 1,5 asteen lämpötilan nousua. Siksi direktiivejä tulee tarkastella ilmastonmuutos-silmälasien läpi. Suomen tulisi olla edelläkävijä ilmastopolitiikassa, ja tavoitella vastuullista ja kunnianhimoista sääntelyä. On myös Suomen kansallinen etu, että lämpötilan nousu onnistutaan rajoittamaan Pariisin sopimuksen mukaisesti.

Eduskunta antoi tällä viikolla evästyksensä neuvotteluihin, ja käsittelimme asiaa myös talousvaliokunnassa. Jätin eriävät mielipiteet uusiutuvan energian direktiiviin ja energiatehokkuusdirektiiviin, sillä mielestäni hallituksen linjaukset neuvotteluihin ovat tiettyjen yksityiskohtien osalta vääriä. Suomen hallitus nojaa ylikorostuneesti metsien energiakäyttöön. Metsätalouden sivuvirtoja kannattaa hyödyntää energiantuotannossa, mutta ainespuuta ei kannata polttaa energiaksi. Sama koskee kaikkia raaka-aineita, joille löytyy korkeamman arvonlisän käyttöä. Kansantaloutena meillä ei ole varaa ohjata korkeamman jalostusasteen teollisuuden raaka-aineita polttokattilaan eikä meillä ole varaa tehdä metsien hiilinielusta päästölähdettä epäjärkevällä käytöllä.

Uusiutuvan energian direktiiviä valmistettaessa mäntyöljy on jostain syystä päätynyt luetteloon, jolla säädetään, mistä raaka-aineista saa valmistaa ”kehittyneitä biopolttoaineita”, eli mitkä luokitellaan jätteiksi tai tähteiksi. Mäntyöljyä ei pitäisi ohjata energiakäyttöön, koska sille on olemassa paljon järkevämpää käyttöä. Mäntyöljyn jalostaminen kemianteollisuuteen työllistää arvioiden mukaan n. kymmenkertaisen määrän ihmisiä verrattuna polttoainejalostukseen. Myöskään selvitysten mukaan ympäristöhyötyä ei energiakäytöstä tule, koska mäntyöljystä valmistettujen kemiantuotteiden hiilijalanjälki on huomattavasti pienempi kuin vastaavien fossiilisista valmistettujen. Mäntyöljy on niukka raaka-aine, eli jos se poltetaan energiaksi, ei sitä riitä pitkäikäisiin tuotteisiin, vaan ne joudutaan tekemään fossiilisista.

Mäntyöljyn ympärillä nähtiin tammikuussa erikoinen näytelmä. Euroopan parlamentin valiokuntakäsittelyssä ehdotettiin, että mäntyöljy ja runkopuu poistettaisiin direktiivin liitteessä olevasta luettelosta joka määrittää, mitä bioraaka-aineita voidaan ohjata biopolttoaineisiin. Valiokunta esitti poistoa, sillä niiden energiakäyttö ei ole järkevää. Ennen ratkaisevaa Euroopan Parlamentin äänestystä Suomen ja Ruotsin energiaministerit lähettivät kirjeen kaikille MEPeille, jossa sanoivat, että Pohjolalle on tärkeää saada kehittää bioenergiaa rajoituksetta. Kimmo Tiilikaisen ja Ibrahim Baylanin kirje oli hyvin poikkeuksellinen, sillä jäsenmaiden edustajien ei yleensä katsota olevan soveliasta yrittää vaikuttaa Euroopan kansaa edustavan parlamentin päätöksiin. Ministereiden lobbaus onnistui, ja parlamentti päätti niukalla äänten enemmistöllä säilyttää mäntyöljyn ja runkopuun liitteen raaka-aineluettelossa.

Sinänsä tällaista luetteloa ei edes pitäisi olla, sillä se on aina sattumanvarainen, vaan pitäisi ennemmin vain määritellä kestävyyskriteerit raaka-aineille. Tässä vaiheessa neuvotteluita ei luettelosta enää voi päästä eroon, mutta nyt kysymyksenä on, että voiko luettelosta poistaa tai sinne lisätä raaka-aineita. Suomen kannan mukaan luettelon on oltava pysyvä, jotta voidaan turvata vakaa investointiympäristö yrityksille. Hallitus haluaa siis varmistaa, että mäntyöljyä ja runkopuuta voidaan laittaa polttotankkiin myös jatkossa. Minun mielestäni luetteloa tulee voida muuttaa perustellusti. Investointiympäristön vakaus on tärkeä tavoite, mutta vasta toissijainen, ilmastonmuutoksen hillinnän ollessa ensisijainen tavoite. Listaa pitää voida muuttaa viimeisimmän tieteellisen tiedon perusteella. Vaikuttaa siltä, että Suomen hallituksen bioenergiakannat eivät perustu ilmastonmuutoksen hillintään tai Suomen talouden ja työllisyyden etuun, vaan lähinnä pyrkimykseen nostaa metsänomistajien tuloja, sillä puun hinnan voi olettaa nousevan, jos käyttötapoja laajennetaan.

Tämä on nyt siis tilanne, kun jäsenmaiden ministerit kokoontuvat maanantaina päättämään EU:n energialinjauksia. Ministeri Tiilikaiselle haluan lähettää seuraavat terveiset: Ilmastonmuutoksen hillintä ei odota. Tehkää Euroopalle ilmastoviisas energiapolitiikka. Ja mitä mäntyöljyyn tulee, sille on jo taloudellisesti, ympäristöllisesti ja ilmastollisesti fiksua käyttöä, energiakäyttöä ei tarvitse edistää.

]]>
13 http://hannasarkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256552-suomen-ilmastopolitiikassa-bioenergian-mentava-aukko#comments Bioenergia Biotalous EU:n energia- ja ilmastopolitiikka Ilmastonmuutos Mäntyöljy Fri, 08 Jun 2018 10:58:51 +0000 Hanna Sarkkinen http://hannasarkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256552-suomen-ilmastopolitiikassa-bioenergian-mentava-aukko
Muutto maaseudulle on ympäristöteko http://ariprihti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256473-muutto-maaseudulle-on-ymparistoteko <p>&nbsp;</p><p>Selvä enemmistö suomalaisista ei halua vauhdittaa kaupungistumista ja viihtyy paremmin luonnon helmassa. Näin kertoo Suomen Kulttuurirahaston ja ajatuspaja e2:n tuore kyselytutkimus (Yle 6.6)</p><p>Tutkimuksen signaali on selvä: poliittisilla ja virkamies päätöksillä ei kaupungistumista tule vahvistaa, vaan päinvastoin.</p><p>Keinot maaseudun eheyttämiseen löytyvät verotuksesta. Yrityksiä pitää kannustaa verotuksellisilla porkkanoilla toimimaan maaseudulle. Samoin perustein eli verotuksellisin keinoin tulee tukea maaseudulle palaavia ihmisiä ja siellä jo asuvia, sillä he sitoutuvat asuinpaikan valinnallaan torjumaan ilmastomuutosta.</p><p>On nimittäin tutkittu, että kaupungissa asuvan ihmisen vuotuiset hiilidioksidipäästöt ovat lähes 30 prosenttia suuremmat kuin maalla asuvan.&nbsp; Asia selviää Aalto-yliopiston tutkijan Jukka Heinosen väitöskirjasta.</p><p>Urbanisaatio on kieroutuneen poliittisen päätöksenteon ja virkamiesten ohjailun tulos pitkällä aikajanalla. Virheellisillä ilmastonmuutokseen liittyvillä argumenteilla ja pakottamalla ihmiset muuttamaan maalta kaupunkeihin, ei ilmastonmuutosta torjuta. Esimerkiksi käy Helsinki, jossa kivihiilen käyttöä ei ole kyetty hillitsemään. Siihen ei ole ollut halua edes &ldquo;sirkkafillaristeilla&rdquo;.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Selvä enemmistö suomalaisista ei halua vauhdittaa kaupungistumista ja viihtyy paremmin luonnon helmassa. Näin kertoo Suomen Kulttuurirahaston ja ajatuspaja e2:n tuore kyselytutkimus (Yle 6.6)

Tutkimuksen signaali on selvä: poliittisilla ja virkamies päätöksillä ei kaupungistumista tule vahvistaa, vaan päinvastoin.

Keinot maaseudun eheyttämiseen löytyvät verotuksesta. Yrityksiä pitää kannustaa verotuksellisilla porkkanoilla toimimaan maaseudulle. Samoin perustein eli verotuksellisin keinoin tulee tukea maaseudulle palaavia ihmisiä ja siellä jo asuvia, sillä he sitoutuvat asuinpaikan valinnallaan torjumaan ilmastomuutosta.

On nimittäin tutkittu, että kaupungissa asuvan ihmisen vuotuiset hiilidioksidipäästöt ovat lähes 30 prosenttia suuremmat kuin maalla asuvan.  Asia selviää Aalto-yliopiston tutkijan Jukka Heinosen väitöskirjasta.

Urbanisaatio on kieroutuneen poliittisen päätöksenteon ja virkamiesten ohjailun tulos pitkällä aikajanalla. Virheellisillä ilmastonmuutokseen liittyvillä argumenteilla ja pakottamalla ihmiset muuttamaan maalta kaupunkeihin, ei ilmastonmuutosta torjuta. Esimerkiksi käy Helsinki, jossa kivihiilen käyttöä ei ole kyetty hillitsemään. Siihen ei ole ollut halua edes “sirkkafillaristeilla”.

 

]]>
7 http://ariprihti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256473-muutto-maaseudulle-on-ymparistoteko#comments Asuminen Ilmastonmuutos Maaseutu Thu, 07 Jun 2018 06:37:26 +0000 Ari Prihti http://ariprihti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256473-muutto-maaseudulle-on-ymparistoteko
Ilmastonmuutos haastaa ulko- ja turvallisuuspolitiikan http://pekkareinikainen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256441-ilmastonmuutos-haastaa-ulko-ja-turvallisuuspolitiikan <p>Ilmastonmuutoksen eteneminen haastaa tulevina vuosina ja vuosikymmeninä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan. Tästä huolimatta ilmastokysymykset tulevat usein ohitetuksi perinteisessä ulkopoliittisessa keskustelussa. Vaikka ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat vielä pääosin heijasteita, näiden aiheuttamista konflikteista ja resurssikilvoittelusta puhuminen sopii ulko- ja turvallisuuspolitiikan sanoitusten puitteisiin.</p><p>Ilmastonmuutos syöttää epäsuoria haasteita ulko- ja turvallisuuspolitiikan pelikentälle. Se ylläpitää illuusiota, ettei kovin moni asia ole muuttunut. Pinnan alla linjat piirtyvät selkeämmin, ja tulevan muutoksen juurisyyt jylläävät.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Moniongelmaiset maat ja ennennäkemätön humanitaarinen kriisi</strong></p><p>Maailman maista noin neljännes on moniongelmaisia. Afrikan 54 itsenäisestä valtiosta 35 kuuluu moniongelmaisten joukkoon. Tässä tarkoittamani moniongelmaisuuden neljä tunnusmerkkiä ovat köyhyys ja kehittymättömyys, valtion haurastuminen laajakirjoisine seurauksineen, alttius ilmastonmuutokselle, ja kasaantuvat terveysongelmat. Määritelmän täyttyminen edellyttää valtion asettumista vähintään kolmen tunnusmerkin kärkijoukkoon.</p><p>Moniongelmaisuuden yhtälössä ilmastonmuutos toimii hiukkaskiihdyttimenä. Se eskaloi muita, ja vetää näitä puoleensa. Kliseisimpien katastrofielokuvien tapaan usea myrskykeskus uhkaa päätyä samaan pisteeseen. Moniongelmaisten maiden kohdalla puhutaan pahimmillaan neljän myrskykeskuksen sulautumisesta yhdeksi vuosisadan myrskyksi.</p><p>Moniongelmaisuuden taustalla vaikuttaa toteutuviin riskeihin liittyvän humanitaarisen avun krooninen rahoituskriisi. YK:n koordinoimia humanitaarisen avun avustusvetoomuksia ei ole minään vuonna milloinkaan saatu rahoitettua tarpeita vastaavasti. Rahoitusvaje on kasvanut vuosi vuodelta ja vuonna 2017 tämä vaje oli käytännössä jo puolet kyseisen vuoden tarpeista.</p><p>Edessämme olevien haasteiden vuoksi on syytä miettiä miten paljon kattamattomia humanitaarisia tarpeita maailma kestää, milloin ne alkavat syöttää energiaa mahdolliseen vuosisadan myrskyyn.</p><p>YK:n yleiskokouksen vahvistamalla maailman vähiten kehittyneiden maiden listalla on 47 maata. Näistä 21 on ns. perustajajäseniä. Ne ovat olleet luettelossa mukana sen perustamisesta, vuodesta 1971 asti. YK-luettelon sitkeä ydin kertoo, että köyhyyden, kehittymättömyyden, haurauden ja terveysongelmien&nbsp;kanssa tulee jotenkuten toimeen, pitkäänkin.</p><p>Kaikki eivät tule toimeen. Etelä-Sudanin itsenäisyys suvereenina valtiona ei kestänyt. Maa on käytännössä hajonnut. Suurin osa Afganistanin pinta-alasta on muiden kuin Kabulin hallituksen hallinnassa. Syyria on palasina niin sisäisesti, kuin erilaisten ulkovaltojen temmellyskenttänä. Jemen on valtiona kadonnut kartalta. Libyaa ei sen aiemmassa merkityksessä ole enää olemassa, on kaksi &rdquo;Libyaa&rdquo;. Somalia on jo klassikko. Kongon demokraattisesta tasavallasta, tai vaikkapa Malista, Keski-Afrikan tasavallasta, Irakista tai Venezuelasta voidaan keskustella pitkään.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Ilmastonmuutos on&nbsp; muutakin kuin sääilmiöitä</strong></p><p>Ilmastonmuutos tulee vaikuttamaan moneen asiaan. Konkreettisesti se tulee muuttamaan mm. sääilmiöitä, tuulijärjestelmiä, luonnon algoritmeja ja merenpinnan korkeutta. Suursäätiloihin, pysyvämpiin ilmasto-olosuhteisiin ja luonnon kiertokulkuihin liittyvät muutokset saattavat olla yllättäviä, kriittisiä ja kauaskantoisia.</p><p>Erilaiset, osin ennustamattomat kehityskulut muuttavat joitakin osia maapallosta ahdistaviksi asua ja elää, osin jopa elinkelvottomiksi. Tämä ajaa ihmisiä liikkeelle.</p><p>Maailmanpankin maaliskuussa 2018 julkistaman ennusteen mukaan pahimmillaan runsaat 140 miljoonaa ihmistä päätyy jo vuoteen 2050 mennessä maiden sisäisiksi ilmastopakolaisiksi. Ylikansallisten kansainvaellusten ennusteissa puhutaan kuluvan vuosisadan aikajaksolla jopa sadoista miljoonista pakolaisista.</p><p>Davosiin maailman talousfoorumiin kokoontuva poliittinen ja taloudellinen eliitti julkaisee vuosittain tammikuussa maailman riskiraportin. The Global Risks Report järjestää maailmaa uhkaavat riskit infografiikan muotoon.</p><p>Vuoden 2018 raportissa kymmenen todennäköisimmän, ja samalla vaikutukseltaan suurimman uhan joukkoon mahtuu vain yksi niin sanotun &rdquo;kovan&rdquo; turvallisuuden käsite: kyberuhat. Kaikki muut yhdeksän uhkaa liittyvät suoraan tai heijasteisesti ilmastonmuutokseen. Vaikka luettelon sijalle 11 asettuu &rdquo;valtioiden väliset konfliktit&rdquo;, on talousfoorumin vakavimmissa riskiarvioissa edetty perinteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan harjoittajien epämukavuusalueelle.</p><p>Hyvä että on edetty, koska painotus on oikea. Ulko- ja turvallisuuspolitiikan suurimmat globaalit uhat ovat kuluvalla vuosisadalla ilmastonmuutosjohdannaisia.</p><p>Presidentti Martti Ahtisaaren Uuden Suomen vieraskynä-palstalla keväällä 2018 julkaiseman puheenvuoron otsikko <em>Tuntemamme maailmanjärjestys uhkaa murentua</em> on ajankohtainen. Osa maista murenee sisältä päin, joitakin autetaan ulkoa. Lisäksi monissa maissa jyllää lyhytnäköinen uusnationalismi tai oligarkia. Tällä on vaikutuksensa myös ilmastoturvallisuuteen.</p><p>Vuoden 1989 jälkeen vain vaivaiset 5 % maapallon sodista on käyty valtioiden välillä. Suurin osa sotien yhdeksästä miljoonasta uhrista on kuollut sisäisten konfliktien seurauksena. Murentuvien yhteiskuntien tuottama tyhjiö imee Syyrian ja Kongon demokraattisen tasavallan tapaan ekspansiivisia ulkoisia toimijoita, ja syntynyt soppa sylkee pakolaisia kaikkiin ilmansuuntiin.</p><p>Huhtikuussa 2018 ympäristökriisien poikkitieteellisiä vaikutuksia tutkivan Bios-tutkimusyksikön perustajiin kuuluva Antti Majava totesi Suomen Kuvalehdessä, etteivät Suomen kokonaisturvallisuudesta vastaavat osaa reagoida ilmastonmuutoksen tapaisiin ilmiselviin kehityskulkuihin, joita esimerkiksi pakolaisuuden taustalla on.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Työ on aloitettava jo tänään</strong></p><p>Ilmastonmuutoksen suhde ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan on ongelmallinen. Tämä johtuu pääosin siitä, että muutoksen suurimmat vaikutukset nähdään vasta tulevien sukupolvien elinaikana. Tästä huolimatta jo tämän päivän päättäjien tulisi käynnistää laaja-alainen työ tulevien vaikutusten estämiseksi, tai niiden minimoimiseksi, käytettävä tämän päivän jakovaraa horisontin tuolla puolen sijaitsevien ongelmien hoitoon, tulevien sukupolvien hyväksi.</p><p>Vaikka itse olen jo Hietaniemessä vuonna 2100, omat tänään kolme- ja viisivuotiaat lapsenlapseni saattavat hyvinkin olla elossa. Se mitä tänään tehdään tai jätetään tekemättä vaikuttaa heidän elämäänsä ratkaisevalla tavalla, heidän lapsistaan ja lastenlapsistaan puhumattakaan.</p><p>Suomalaisen dokumentaristin John Websterin mukaan meidän tulee kyetä lastemme ja lastenlastemme lisäksi rakastamaan lapsia joita emme itse tapaa, maailmaa jota emme tule näkemään, ja asioita joista emme itse hyödy. Vain niin kykenemme estämään dystopian, jonne muutoin olemme matkalla.</p><p>Sisäinen turvallisuutemme lomittuu kuluvan vuosisadan aikana ulkoisen turvallisuuden kanssa ennenkokemattomalla tavalla. Ulkopolitiikan pitkän linjan suuntaa olisi haettava ilmastonmuutosperustaisesti. Uuden ulkopolitiikan tulisi olla aiempaa fokusoituneempaa. Älykäs kehityspolitiikka tulee nostaa ulkopolitiikan ytimeen.</p><p>Afrikan mantereen väestöräjähdys on estettävä investoimalla koulutukseen, painopisteenä naisten ja tyttöjen koulutus. Suomen on käytettävä Pisa-johdannaista koulutuspääomaansa edistämällä tämä asia yhdeksi Euroopan Unionin kehityspolitiikan keihäänkärjistä.</p><p>Älykkään kehityspolitiikan tulee ottaa maalitaulukseen moniongelmaisten maitten laajakirjoinen auttaminen. Siviilikriisinhallinnan työkalupakin sisältöä on laajennettava radikaalisti, ja sieltä löytyviä välineitä käytettävä sisältä käsin murenevien valtioitten avustamiseen pois haurauden polulta. Suomella on rauhanturvaamisen ja siviilikriisinhallinnan pienenä suurvaltana kokoaan kuuluvampi ääni tässäkin. Toinen EU:n kehityspolitiikan keihäänkärjistä tulisi muodostaa tältä pohjalta.</p><p>Ilmastonmuutoksen todennäköisimpien seurausten estäminen ja minimointi ovat kolmas, ja laaja-alaisin uuteen suuntautuvan ulkopolitiikan tärkeimmistä sisällöistä. Tuleva todellisuus huomioiden hokema Venäjästä Suomen ulkopolitiikan pitkän linjan avainkysymyksenä tulisi korvata sanalla &rdquo;ilmastonmuutos&rdquo;.</p><p>Reagointi ilmastonmuutoksen uhkaan on perinteisesti keskittynyt kasvihuonekaasujen taltuttamiseen ja syyllisten etsintään, samoin keskustelu aiheesta. Elintärkeydestään huolimatta tämä aihepiiri peittää alleen ilmiön toisen ulottuvuuden: joka tapauksessa toteutuvat todennäköiset seuraukset.</p><p>Seuraukset, sekä erityisesti niistä aiheutuvat lukemattomat heijasteet saattavat, ellei niitä ennalta suitsita, ravistella maailmaamme ennennäkemättömällä tavalla. Näissä skenaarioissa maailma suistuu raiteiltaan jo ennen kuin napajäätiköt ovat sulaneet, ja Hollanti uponnut mereen.</p><p>Maailmassa on paljon kriittisiä kehityskulkuja, kuten moniongelmaisten maiden määrän lisääntyminen, haurauteensa hajoavat kansallisvaltiot tai ihmiskunnan väkimäärän kasvu miljardeilla, samaan aikaan kun toimettomuus ja näköalattomuus lisääntyvät. Ilmastonmuutoksen lyhyen ja keskipitkän tähtäimen kielteisimmät vaikutukset liittyvätkin sen vuorovaikutukseen muiden, jo valmiiksi tulenarkojen kehityskulkujen kanssa.</p><p>Kaikkein synkimmät ilmastonmuutosten seuraukset eivät välttämättä ehdi toteutua siihen mennessä, kun vähäisemmät seuraukset heijasteineen uhkaavat nykyistä elämänmuotoamme. Siksi muutoksen aiheuttajiin keskittyvä keskustelu ei saisi estää tai peittää keskustelua toteutuvista riskeistä, ja muutoksen heijasteiden seurauksista.</p><p>Jos mitään ei tehdä, tai teot ovat näennäisiä, edessämme on ainakin seuraavia todellisia riskejä: resurssipulasta johtuvat ja kansainvaelluksista johtuvat konfliktit, sekä niistä pahimmillaan aiheutuva yhteiskuntien haurastuminen ja hajoaminen.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Ilmastonmuutos nostettava Suomen ulkopolitiikan kärkeen</strong></p><p>Yllä luetellut riskit asettavat toteutuessaan kyseenalaiseksi koko kansainvälisen järjestelmämme olemassaolon. Pahimmassa tapauksessa päädymme ihmisyyden kriisin äärelle, viimeistään silloin kun valtiot, yhteisöt tai yksilöt alkavat väkivalloin ja pidäkkeettömästi puolustamaan omaisuuttaan, resurssejaan ja itseään muita, heikompiosaisia vastaan.</p><p>Ilmastonmuutokseen vastaaminen ja siihen varautuminen ei ole vain kansallinen ongelma. Kyseessä on ihmiskuntatasoinen haaste, johon tulee vastata ulkopolitiikkaan sisältyvän kansainvälisen kehityspolitiikan arsenaalilla. Epäonnistuminen ulkopolitiikassa johtaa turvallisuuspoliittisiin ongelmiin ja tämä aksioma pätee myös ilmastonmuutoksen kohdalla.</p><p>Vuonna 2017, usean vuoden alamäen jälkeen, teollisuusmaiden järjestön OECD:n jäsenten kehittymättömille maille ohjaamat kehitysyhteistyövarat kasvoivat neljällä prosentilla. Humanitaarisen avun määrä kasvoi kuudella prosentilla. Suomi muodostaa poikkeuksen.</p><p>Suomi myönsi vuonna 2017 kehitysyhteistyöhön 935 miljoonaa euroa, joka on 21 miljoonaa vähemmän kuin vuonna 2016. Kehitysyhteistyövarojen osuus bruttokansantuotteesta supistui 0,41 prosenttiin. Valtioneuvoston vuosille 2019-2022 kohdistuvan, huhtikuussa 2018 vahvistetun julkisen talouden suunnitelman mukaan osuus vähenisi yhä alemmas, 0,37 prosenttiin. YK:n tavoite on 0,7 prosenttia.</p><p>Yllä kuvattu huomioiden Suomen tulisi supistuvan panostuksensa sijasta tehdä suuri käännös siinä, mikä koetaan tärkeäksi. Emme ole halutessamme ilmastonmuutoksen edessä neuvottomia, tällä hetkellä vain valitettavan toimettomia.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Julkaistu 6.6.2018 julkistetussa teoksessa Ulkopolitiikka nyt!, Wilfried Martens Centre for European Studies, Brussels ja Ajatuspaja Toivo, Helsinki 2018</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ilmastonmuutoksen eteneminen haastaa tulevina vuosina ja vuosikymmeninä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan. Tästä huolimatta ilmastokysymykset tulevat usein ohitetuksi perinteisessä ulkopoliittisessa keskustelussa. Vaikka ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat vielä pääosin heijasteita, näiden aiheuttamista konflikteista ja resurssikilvoittelusta puhuminen sopii ulko- ja turvallisuuspolitiikan sanoitusten puitteisiin.

Ilmastonmuutos syöttää epäsuoria haasteita ulko- ja turvallisuuspolitiikan pelikentälle. Se ylläpitää illuusiota, ettei kovin moni asia ole muuttunut. Pinnan alla linjat piirtyvät selkeämmin, ja tulevan muutoksen juurisyyt jylläävät.

 

Moniongelmaiset maat ja ennennäkemätön humanitaarinen kriisi

Maailman maista noin neljännes on moniongelmaisia. Afrikan 54 itsenäisestä valtiosta 35 kuuluu moniongelmaisten joukkoon. Tässä tarkoittamani moniongelmaisuuden neljä tunnusmerkkiä ovat köyhyys ja kehittymättömyys, valtion haurastuminen laajakirjoisine seurauksineen, alttius ilmastonmuutokselle, ja kasaantuvat terveysongelmat. Määritelmän täyttyminen edellyttää valtion asettumista vähintään kolmen tunnusmerkin kärkijoukkoon.

Moniongelmaisuuden yhtälössä ilmastonmuutos toimii hiukkaskiihdyttimenä. Se eskaloi muita, ja vetää näitä puoleensa. Kliseisimpien katastrofielokuvien tapaan usea myrskykeskus uhkaa päätyä samaan pisteeseen. Moniongelmaisten maiden kohdalla puhutaan pahimmillaan neljän myrskykeskuksen sulautumisesta yhdeksi vuosisadan myrskyksi.

Moniongelmaisuuden taustalla vaikuttaa toteutuviin riskeihin liittyvän humanitaarisen avun krooninen rahoituskriisi. YK:n koordinoimia humanitaarisen avun avustusvetoomuksia ei ole minään vuonna milloinkaan saatu rahoitettua tarpeita vastaavasti. Rahoitusvaje on kasvanut vuosi vuodelta ja vuonna 2017 tämä vaje oli käytännössä jo puolet kyseisen vuoden tarpeista.

Edessämme olevien haasteiden vuoksi on syytä miettiä miten paljon kattamattomia humanitaarisia tarpeita maailma kestää, milloin ne alkavat syöttää energiaa mahdolliseen vuosisadan myrskyyn.

YK:n yleiskokouksen vahvistamalla maailman vähiten kehittyneiden maiden listalla on 47 maata. Näistä 21 on ns. perustajajäseniä. Ne ovat olleet luettelossa mukana sen perustamisesta, vuodesta 1971 asti. YK-luettelon sitkeä ydin kertoo, että köyhyyden, kehittymättömyyden, haurauden ja terveysongelmien kanssa tulee jotenkuten toimeen, pitkäänkin.

Kaikki eivät tule toimeen. Etelä-Sudanin itsenäisyys suvereenina valtiona ei kestänyt. Maa on käytännössä hajonnut. Suurin osa Afganistanin pinta-alasta on muiden kuin Kabulin hallituksen hallinnassa. Syyria on palasina niin sisäisesti, kuin erilaisten ulkovaltojen temmellyskenttänä. Jemen on valtiona kadonnut kartalta. Libyaa ei sen aiemmassa merkityksessä ole enää olemassa, on kaksi ”Libyaa”. Somalia on jo klassikko. Kongon demokraattisesta tasavallasta, tai vaikkapa Malista, Keski-Afrikan tasavallasta, Irakista tai Venezuelasta voidaan keskustella pitkään.

 

Ilmastonmuutos on  muutakin kuin sääilmiöitä

Ilmastonmuutos tulee vaikuttamaan moneen asiaan. Konkreettisesti se tulee muuttamaan mm. sääilmiöitä, tuulijärjestelmiä, luonnon algoritmeja ja merenpinnan korkeutta. Suursäätiloihin, pysyvämpiin ilmasto-olosuhteisiin ja luonnon kiertokulkuihin liittyvät muutokset saattavat olla yllättäviä, kriittisiä ja kauaskantoisia.

Erilaiset, osin ennustamattomat kehityskulut muuttavat joitakin osia maapallosta ahdistaviksi asua ja elää, osin jopa elinkelvottomiksi. Tämä ajaa ihmisiä liikkeelle.

Maailmanpankin maaliskuussa 2018 julkistaman ennusteen mukaan pahimmillaan runsaat 140 miljoonaa ihmistä päätyy jo vuoteen 2050 mennessä maiden sisäisiksi ilmastopakolaisiksi. Ylikansallisten kansainvaellusten ennusteissa puhutaan kuluvan vuosisadan aikajaksolla jopa sadoista miljoonista pakolaisista.

Davosiin maailman talousfoorumiin kokoontuva poliittinen ja taloudellinen eliitti julkaisee vuosittain tammikuussa maailman riskiraportin. The Global Risks Report järjestää maailmaa uhkaavat riskit infografiikan muotoon.

Vuoden 2018 raportissa kymmenen todennäköisimmän, ja samalla vaikutukseltaan suurimman uhan joukkoon mahtuu vain yksi niin sanotun ”kovan” turvallisuuden käsite: kyberuhat. Kaikki muut yhdeksän uhkaa liittyvät suoraan tai heijasteisesti ilmastonmuutokseen. Vaikka luettelon sijalle 11 asettuu ”valtioiden väliset konfliktit”, on talousfoorumin vakavimmissa riskiarvioissa edetty perinteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan harjoittajien epämukavuusalueelle.

Hyvä että on edetty, koska painotus on oikea. Ulko- ja turvallisuuspolitiikan suurimmat globaalit uhat ovat kuluvalla vuosisadalla ilmastonmuutosjohdannaisia.

Presidentti Martti Ahtisaaren Uuden Suomen vieraskynä-palstalla keväällä 2018 julkaiseman puheenvuoron otsikko Tuntemamme maailmanjärjestys uhkaa murentua on ajankohtainen. Osa maista murenee sisältä päin, joitakin autetaan ulkoa. Lisäksi monissa maissa jyllää lyhytnäköinen uusnationalismi tai oligarkia. Tällä on vaikutuksensa myös ilmastoturvallisuuteen.

Vuoden 1989 jälkeen vain vaivaiset 5 % maapallon sodista on käyty valtioiden välillä. Suurin osa sotien yhdeksästä miljoonasta uhrista on kuollut sisäisten konfliktien seurauksena. Murentuvien yhteiskuntien tuottama tyhjiö imee Syyrian ja Kongon demokraattisen tasavallan tapaan ekspansiivisia ulkoisia toimijoita, ja syntynyt soppa sylkee pakolaisia kaikkiin ilmansuuntiin.

Huhtikuussa 2018 ympäristökriisien poikkitieteellisiä vaikutuksia tutkivan Bios-tutkimusyksikön perustajiin kuuluva Antti Majava totesi Suomen Kuvalehdessä, etteivät Suomen kokonaisturvallisuudesta vastaavat osaa reagoida ilmastonmuutoksen tapaisiin ilmiselviin kehityskulkuihin, joita esimerkiksi pakolaisuuden taustalla on.

 

Työ on aloitettava jo tänään

Ilmastonmuutoksen suhde ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan on ongelmallinen. Tämä johtuu pääosin siitä, että muutoksen suurimmat vaikutukset nähdään vasta tulevien sukupolvien elinaikana. Tästä huolimatta jo tämän päivän päättäjien tulisi käynnistää laaja-alainen työ tulevien vaikutusten estämiseksi, tai niiden minimoimiseksi, käytettävä tämän päivän jakovaraa horisontin tuolla puolen sijaitsevien ongelmien hoitoon, tulevien sukupolvien hyväksi.

Vaikka itse olen jo Hietaniemessä vuonna 2100, omat tänään kolme- ja viisivuotiaat lapsenlapseni saattavat hyvinkin olla elossa. Se mitä tänään tehdään tai jätetään tekemättä vaikuttaa heidän elämäänsä ratkaisevalla tavalla, heidän lapsistaan ja lastenlapsistaan puhumattakaan.

Suomalaisen dokumentaristin John Websterin mukaan meidän tulee kyetä lastemme ja lastenlastemme lisäksi rakastamaan lapsia joita emme itse tapaa, maailmaa jota emme tule näkemään, ja asioita joista emme itse hyödy. Vain niin kykenemme estämään dystopian, jonne muutoin olemme matkalla.

Sisäinen turvallisuutemme lomittuu kuluvan vuosisadan aikana ulkoisen turvallisuuden kanssa ennenkokemattomalla tavalla. Ulkopolitiikan pitkän linjan suuntaa olisi haettava ilmastonmuutosperustaisesti. Uuden ulkopolitiikan tulisi olla aiempaa fokusoituneempaa. Älykäs kehityspolitiikka tulee nostaa ulkopolitiikan ytimeen.

Afrikan mantereen väestöräjähdys on estettävä investoimalla koulutukseen, painopisteenä naisten ja tyttöjen koulutus. Suomen on käytettävä Pisa-johdannaista koulutuspääomaansa edistämällä tämä asia yhdeksi Euroopan Unionin kehityspolitiikan keihäänkärjistä.

Älykkään kehityspolitiikan tulee ottaa maalitaulukseen moniongelmaisten maitten laajakirjoinen auttaminen. Siviilikriisinhallinnan työkalupakin sisältöä on laajennettava radikaalisti, ja sieltä löytyviä välineitä käytettävä sisältä käsin murenevien valtioitten avustamiseen pois haurauden polulta. Suomella on rauhanturvaamisen ja siviilikriisinhallinnan pienenä suurvaltana kokoaan kuuluvampi ääni tässäkin. Toinen EU:n kehityspolitiikan keihäänkärjistä tulisi muodostaa tältä pohjalta.

Ilmastonmuutoksen todennäköisimpien seurausten estäminen ja minimointi ovat kolmas, ja laaja-alaisin uuteen suuntautuvan ulkopolitiikan tärkeimmistä sisällöistä. Tuleva todellisuus huomioiden hokema Venäjästä Suomen ulkopolitiikan pitkän linjan avainkysymyksenä tulisi korvata sanalla ”ilmastonmuutos”.

Reagointi ilmastonmuutoksen uhkaan on perinteisesti keskittynyt kasvihuonekaasujen taltuttamiseen ja syyllisten etsintään, samoin keskustelu aiheesta. Elintärkeydestään huolimatta tämä aihepiiri peittää alleen ilmiön toisen ulottuvuuden: joka tapauksessa toteutuvat todennäköiset seuraukset.

Seuraukset, sekä erityisesti niistä aiheutuvat lukemattomat heijasteet saattavat, ellei niitä ennalta suitsita, ravistella maailmaamme ennennäkemättömällä tavalla. Näissä skenaarioissa maailma suistuu raiteiltaan jo ennen kuin napajäätiköt ovat sulaneet, ja Hollanti uponnut mereen.

Maailmassa on paljon kriittisiä kehityskulkuja, kuten moniongelmaisten maiden määrän lisääntyminen, haurauteensa hajoavat kansallisvaltiot tai ihmiskunnan väkimäärän kasvu miljardeilla, samaan aikaan kun toimettomuus ja näköalattomuus lisääntyvät. Ilmastonmuutoksen lyhyen ja keskipitkän tähtäimen kielteisimmät vaikutukset liittyvätkin sen vuorovaikutukseen muiden, jo valmiiksi tulenarkojen kehityskulkujen kanssa.

Kaikkein synkimmät ilmastonmuutosten seuraukset eivät välttämättä ehdi toteutua siihen mennessä, kun vähäisemmät seuraukset heijasteineen uhkaavat nykyistä elämänmuotoamme. Siksi muutoksen aiheuttajiin keskittyvä keskustelu ei saisi estää tai peittää keskustelua toteutuvista riskeistä, ja muutoksen heijasteiden seurauksista.

Jos mitään ei tehdä, tai teot ovat näennäisiä, edessämme on ainakin seuraavia todellisia riskejä: resurssipulasta johtuvat ja kansainvaelluksista johtuvat konfliktit, sekä niistä pahimmillaan aiheutuva yhteiskuntien haurastuminen ja hajoaminen. 

 

Ilmastonmuutos nostettava Suomen ulkopolitiikan kärkeen

Yllä luetellut riskit asettavat toteutuessaan kyseenalaiseksi koko kansainvälisen järjestelmämme olemassaolon. Pahimmassa tapauksessa päädymme ihmisyyden kriisin äärelle, viimeistään silloin kun valtiot, yhteisöt tai yksilöt alkavat väkivalloin ja pidäkkeettömästi puolustamaan omaisuuttaan, resurssejaan ja itseään muita, heikompiosaisia vastaan.

Ilmastonmuutokseen vastaaminen ja siihen varautuminen ei ole vain kansallinen ongelma. Kyseessä on ihmiskuntatasoinen haaste, johon tulee vastata ulkopolitiikkaan sisältyvän kansainvälisen kehityspolitiikan arsenaalilla. Epäonnistuminen ulkopolitiikassa johtaa turvallisuuspoliittisiin ongelmiin ja tämä aksioma pätee myös ilmastonmuutoksen kohdalla.

Vuonna 2017, usean vuoden alamäen jälkeen, teollisuusmaiden järjestön OECD:n jäsenten kehittymättömille maille ohjaamat kehitysyhteistyövarat kasvoivat neljällä prosentilla. Humanitaarisen avun määrä kasvoi kuudella prosentilla. Suomi muodostaa poikkeuksen.

Suomi myönsi vuonna 2017 kehitysyhteistyöhön 935 miljoonaa euroa, joka on 21 miljoonaa vähemmän kuin vuonna 2016. Kehitysyhteistyövarojen osuus bruttokansantuotteesta supistui 0,41 prosenttiin. Valtioneuvoston vuosille 2019-2022 kohdistuvan, huhtikuussa 2018 vahvistetun julkisen talouden suunnitelman mukaan osuus vähenisi yhä alemmas, 0,37 prosenttiin. YK:n tavoite on 0,7 prosenttia.

Yllä kuvattu huomioiden Suomen tulisi supistuvan panostuksensa sijasta tehdä suuri käännös siinä, mikä koetaan tärkeäksi. Emme ole halutessamme ilmastonmuutoksen edessä neuvottomia, tällä hetkellä vain valitettavan toimettomia. 

 

Julkaistu 6.6.2018 julkistetussa teoksessa Ulkopolitiikka nyt!, Wilfried Martens Centre for European Studies, Brussels ja Ajatuspaja Toivo, Helsinki 2018

]]>
6 http://pekkareinikainen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256441-ilmastonmuutos-haastaa-ulko-ja-turvallisuuspolitiikan#comments Älykäs kehityspolitiikka Ilmastonmuutos Moniongelmaiset valtiot Ulko- ja turvallisuuspolitiikka Wed, 06 Jun 2018 15:50:35 +0000 Pekka Reinikainen http://pekkareinikainen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256441-ilmastonmuutos-haastaa-ulko-ja-turvallisuuspolitiikan
Ihminen vaiko luonto ilmaston lämpötilan kontrolloijana? http://lauriheimonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256378-ihminen-vaiko-luonto-ilmaston-lampotilan-kontrolloijana <p>Amerikassa on tulossa keskustelu, missä erilaisia näkemyksiä omaavat asiantuntijat esittävät omat perustelunsa käsityksilleen. Yksi näistä keskustelijoista on emeritusprofessori Judith Curry, jonka sivuilla <a href="https://judithcurry.com/2018/05/28/the-debate/#comment-873097" title="https://judithcurry.com/2018/05/28/the-debate/#comment-873097">https://judithcurry.com/2018/05/28/the-debate/#comment-873097</a> olen itsekin asiaan kantaa ottanut:</p><p>&nbsp;</p><p>&rdquo;As anthropogenic CO2 emissions do not dominate the CO2 content in atmosphere, and as even total content of CO2 in atmosphere does not dominate the climate temperature, the influence of CO2 from fossile fuels &ndash; and even from other anthropogenic CO2 sources &ndash; is so minimal that it cannot be distinguished from zero. This means that cutting of anthropogenic CO2 emissions from any anthropogenic source is unnecessary and causes only losses.&rdquo;</p><p>&nbsp;</p><p>Tämä yhteenvetona sisältää sen, mitä jo linkissäni <a href="http://lauriheimonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254965-varautuminen-luonnollisiin-ilmastonmuutoksiin-ja-saan-aari-ilmioihin-avainasia" title="http://lauriheimonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254965-varautuminen-luonnollisiin-ilmastonmuutoksiin-ja-saan-aari-ilmioihin-avainasia">http://lauriheimonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254965-varautuminen-luonno...</a> olen esittänyt. Eli keskeistä siinä on se, että ihmisperäiset hiilidioksidipäästöt eivät ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta hallitsevasti säätele eikä ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kokonaisnousukaan ilmaston lämpenemiseen havaittavasti vaikuta. Tämä jo sitten osoittaa, että Pariisin sopimuksen mukaiset, ihmisperäiset hiilidioksidipäästöjen leikkaukset ovat tarpeettomia ja turhina tuottavat vain menetyksiä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Amerikassa on tulossa keskustelu, missä erilaisia näkemyksiä omaavat asiantuntijat esittävät omat perustelunsa käsityksilleen. Yksi näistä keskustelijoista on emeritusprofessori Judith Curry, jonka sivuilla https://judithcurry.com/2018/05/28/the-debate/#comment-873097 olen itsekin asiaan kantaa ottanut:

 

”As anthropogenic CO2 emissions do not dominate the CO2 content in atmosphere, and as even total content of CO2 in atmosphere does not dominate the climate temperature, the influence of CO2 from fossile fuels – and even from other anthropogenic CO2 sources – is so minimal that it cannot be distinguished from zero. This means that cutting of anthropogenic CO2 emissions from any anthropogenic source is unnecessary and causes only losses.”

 

Tämä yhteenvetona sisältää sen, mitä jo linkissäni http://lauriheimonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254965-varautuminen-luonnollisiin-ilmastonmuutoksiin-ja-saan-aari-ilmioihin-avainasia olen esittänyt. Eli keskeistä siinä on se, että ihmisperäiset hiilidioksidipäästöt eivät ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta hallitsevasti säätele eikä ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kokonaisnousukaan ilmaston lämpenemiseen havaittavasti vaikuta. Tämä jo sitten osoittaa, että Pariisin sopimuksen mukaiset, ihmisperäiset hiilidioksidipäästöjen leikkaukset ovat tarpeettomia ja turhina tuottavat vain menetyksiä.

]]>
1 http://lauriheimonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256378-ihminen-vaiko-luonto-ilmaston-lampotilan-kontrolloijana#comments Ihmisen vaikutus Ilmastonmuutos Luonnollinen muutos Tue, 05 Jun 2018 11:34:26 +0000 Lauri Heimonen http://lauriheimonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256378-ihminen-vaiko-luonto-ilmaston-lampotilan-kontrolloijana
Jo joutui armas aika .... ja Suvi suloinen http://artoartovihavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256350-jo-joutui-armas-aika-ja-suvi-suloinen <p>Onneksi tuli kesä ja normaalit kesäsäät.&nbsp; Saa vetää rauhassa toppatakin niskaan ja kaikki on hyvin, on niin hyvä olotila että. Ei ole kylmä eikä kuuma, vaan sellainen suomalaiselle sopiva. Toukokuussa oli aivan kamalat kelit.</p> <p>Mitään muuta hyvää ei tästä kesästä ole odotettavissa, paitsi että se olisi hyvä juttu jos sote kaatuisi. Toivon mukaan oppositiosta ei tule soten puolesta yhtään ääntä ja toivottavasti kokoomuksesta tulee lisää sote- kapinallisia.</p> <p>Suunniteltu keskitetty sote- systeemi olisi nimittäin huonoin mahdollinen ratkaisu, se olisi byrokraattinen hirviö, joka imisi molokin kitaansa suomalaisilta kerätyt vakuutusrahat, tuottamatta terveyspalveluita.</p> <p>Byrokratia söisi nyt suunnitellussa systeemissä rahat.&nbsp; Virkamiehet, sekä valtion virkamiehet, että myös yksityisten terveyspalveluita tuottavien firmojen hillotolpilla majailevat&nbsp; virkamiehet kyllä hyötyisivät, mutta sairaat kärsisivät, eikä ihmisten terveydestä huolehdittaisi.</p> <p>Oikea systeemi olisi sellainen jossa vastuulliset toimijat olisivat mahdollisimman lähellä kuluttajaa, niin että kuluttaja tietää kuka on syyllinen ja vastuullinen toimija tietäisi vastuunsa. Byrokratiaa ei tarvita.</p> <p>Jos sote tulee, niin kaikki on menetetty.</p> <hr /><p>Entäs sitten se kauppasota?</p> <p>Trumppi yrittää päästä tekemään diilejään erilaisten toimijoiden kanssa, mutta ei suostu diileihin sellaisten toimijoiden kuten EU kanssa. EU on liian kova pala jopa Trumpille.</p> <p>Trumpin strategia on torpata USA:n yhteistyö EU:n kanssa, samalla lähestytään EU:n yksityisiä valtioita, esimerkiksi EU- kapinallisia itäisen Euroopan valtioita, edullisin tarjouksin. Tällä tavalla Trump pyrkii hajoittamaan EU:ta, saadakseen USA:lle parempia diilejä.</p> <p>Valitettavasti Euroopan populistiset puolueet eivät ole tässä tilanteessa EU:n puolella, vaan Trumpin puolella.&nbsp;</p> <p>Trumpin tarkoitus on EU:n hajoittaminen, jonka jälkeen on tarkoitus jakaa Eurooppa Trumpin ja Putinin kesken. Putinille jäisivät entiset itäblokin maat ja Trumpille entinen Länsi-Eurooppa.</p> <p>Suomi jäisi tässä jaossa Putinille, tai voihan se olla että Suomi palautuu entiseen puolueettomaan asemaansa, uudella YYA- sopimuksella vahvistettuna. Tähän pyrkii ainakin Väyrynen ja todennäkölsesti muilla populisteilla on samansuuntaisia ajatuksia.</p> <hr /><p>Kaikki siis voi palautua ennalleen tämän kesän aikana, kuten sää.</p> <p>Sote kaatuu, samoin EU ja Väyrysestä tulee Suomen seuraava mahtipolitikko Kekkosen jälkeen.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Onneksi tuli kesä ja normaalit kesäsäät.  Saa vetää rauhassa toppatakin niskaan ja kaikki on hyvin, on niin hyvä olotila että. Ei ole kylmä eikä kuuma, vaan sellainen suomalaiselle sopiva. Toukokuussa oli aivan kamalat kelit.

Mitään muuta hyvää ei tästä kesästä ole odotettavissa, paitsi että se olisi hyvä juttu jos sote kaatuisi. Toivon mukaan oppositiosta ei tule soten puolesta yhtään ääntä ja toivottavasti kokoomuksesta tulee lisää sote- kapinallisia.

Suunniteltu keskitetty sote- systeemi olisi nimittäin huonoin mahdollinen ratkaisu, se olisi byrokraattinen hirviö, joka imisi molokin kitaansa suomalaisilta kerätyt vakuutusrahat, tuottamatta terveyspalveluita.

Byrokratia söisi nyt suunnitellussa systeemissä rahat.  Virkamiehet, sekä valtion virkamiehet, että myös yksityisten terveyspalveluita tuottavien firmojen hillotolpilla majailevat  virkamiehet kyllä hyötyisivät, mutta sairaat kärsisivät, eikä ihmisten terveydestä huolehdittaisi.

Oikea systeemi olisi sellainen jossa vastuulliset toimijat olisivat mahdollisimman lähellä kuluttajaa, niin että kuluttaja tietää kuka on syyllinen ja vastuullinen toimija tietäisi vastuunsa. Byrokratiaa ei tarvita.

Jos sote tulee, niin kaikki on menetetty.


Entäs sitten se kauppasota?

Trumppi yrittää päästä tekemään diilejään erilaisten toimijoiden kanssa, mutta ei suostu diileihin sellaisten toimijoiden kuten EU kanssa. EU on liian kova pala jopa Trumpille.

Trumpin strategia on torpata USA:n yhteistyö EU:n kanssa, samalla lähestytään EU:n yksityisiä valtioita, esimerkiksi EU- kapinallisia itäisen Euroopan valtioita, edullisin tarjouksin. Tällä tavalla Trump pyrkii hajoittamaan EU:ta, saadakseen USA:lle parempia diilejä.

Valitettavasti Euroopan populistiset puolueet eivät ole tässä tilanteessa EU:n puolella, vaan Trumpin puolella. 

Trumpin tarkoitus on EU:n hajoittaminen, jonka jälkeen on tarkoitus jakaa Eurooppa Trumpin ja Putinin kesken. Putinille jäisivät entiset itäblokin maat ja Trumpille entinen Länsi-Eurooppa.

Suomi jäisi tässä jaossa Putinille, tai voihan se olla että Suomi palautuu entiseen puolueettomaan asemaansa, uudella YYA- sopimuksella vahvistettuna. Tähän pyrkii ainakin Väyrynen ja todennäkölsesti muilla populisteilla on samansuuntaisia ajatuksia.


Kaikki siis voi palautua ennalleen tämän kesän aikana, kuten sää.

Sote kaatuu, samoin EU ja Väyrysestä tulee Suomen seuraava mahtipolitikko Kekkosen jälkeen.

]]>
1 http://artoartovihavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256350-jo-joutui-armas-aika-ja-suvi-suloinen#comments Ilmastonmuutos Kauppasota Sote-uudistus Mon, 04 Jun 2018 16:21:11 +0000 Arto Vihavainen http://artoartovihavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256350-jo-joutui-armas-aika-ja-suvi-suloinen
Yksityisautoilusta, ilmastoglobalismista http://viljamnyman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256219-yksityisautoilusta-ilmastoglobalismista <p>Perussuomalaisten kansanedustaja Ville Tavio kysyi äskettäin hallitukselta, aikooko se madaltaa polttoaineveroa jonka viimeisimmän korotuksen yhteydessä hallitus lupasi, että asiaa &quot;mietitään uudelleen&quot; mikäli raakaöljyn barrelihinta ylittää 80 dollarin. Tätä lupausta en minä eikä varmaan moni muukaan ajatellut ennenkuin se nostettiin esiin, mutta muistan kuitenkin tästä 2016 tapahtuneesta korotuksesta kertoneen uutisen, sillä raakaöljy oli niihin aikoihin ennätyksellisen halpaa kasvaneen tuotannon ja odotettua huonomman kysyntäkehityksen sekä muutaman muun syyn johdosta.</p><p>Ajattelin silloin että tässä on varmasti hallituksen kannalta hyvä sauma nostaa jo valmiiksi ylikorkeaa veroa ilman suurempaa kansanjoukkojen paheksuntaa, sillä bensalitran hinta olikin vuosien 2012-2013 huippulukemista tippunut noin 0,35&euro;, korotuksen vaikuttaessa vain noin 0,02&euro; verran hintaa nostaen. Tämä toimenpide on kuitenkin vain hiekanjyvä siinä valtavassa tavoitteiden kokonaisuudessa mitä ilmastoon vedoten yritetään ajaa läpi.</p><p>&nbsp;</p><p>Kansallismielisiä huomattavasti useammin lentokoneilla lentelevän paremmuston leiristä kantautuu säännöllisesti retoriikkaa, jossa toistuu eräänlaiseen &quot;ilmastodenialistin&quot; viholliskuvaan tukeutuminen. Usein tämä ilmastodenialisti on PK-seudun ulkopuolella asuva, pelkän peruskoulun tai metallialan perustutkinnon käynyt juntti, joka ei usko että ilmastonmuutos on olemassa ja/tai välitä ollenkaan saasteista ja ympäristöstä pelkän ahneuden, vastuuttomuuden ja oman mukavuusalueensa supistumisen pelossa. Hän on tietenkin myös grillimakkaraa sekä muita lihatuotteita suurkuluttava, karjala-olutta juova ÄIJJÄ, joka mahdollisesti suojelee &quot;herkän maskuliinisuutensa&quot; vuoksi miehuuttaan romahtamiselta. Narratiivin mukaan näihin suojelutoimiin kuuluu &quot;öyhöttäminen&quot; paremmustoon kuuluville haukkumalla heitä &quot;munattomiksi soijapojiksi&quot; sekä tietenkin aisankannattajiksi.</p><p>Todellisuudessa ainakin oman viherpelleilyn vastustamiseni taustalla on radikaalisti erilainen maailmankuva sekä siitä kumpuavia argumentteja.&nbsp; Länsimaissa uskonnon yhteiskunnallisen merkityksen laannuttua on eliitin pitänyt keksiä uusiin asioihin perustuvia syitä saattaa läpi uudistuksia jotka eivät muuten onnistuisi. Oman käsitykseni mukaan ilmastonmuutos - jonka olemassaoloa en sinänsä kiistä(joskaan en ole sen todisteisiin perehtynyt ylessä esitettyjä dokumentteja ja peruskoulussa esitettyjä asioita syvällisemmin) - on valtava troijan hevonen joka toimii voittojen luomisen sekä suuremman, tuhoisan mädätysglobalismin ajamisen välineenä ja uuden anekaupan muotona. Kuvio on sinänsä nerokas, massat pakotetaan valitsemaan (vapaiden markkinoiden oloissa) täysin kilpailukyvyttömät vaihtoehdot lobbaamalla päättäjät luomaan lainsäädäntötoimin keinotekoista kysyntää ilmaston varjolla, &quot;tietoisen kuluttajan&quot; saadessa samalla moraalisen etuaseman.</p><p><br />Olen ehdottomasti sitä mieltä, että Suomen valtion alueen sisällä tapahtuvaa kansalaisten mahdollisuutta liikkua missä tahansa päin Suomea sijaitsevasta asuinpaikastaan valitsemaansa toiseen paikkaan(esimerkiksi kauppaan, töihin, kaverille) valitsemanaan aikana (arkisin, pyhäpäivisin, yöaikaan jne) - tulisi suojella perusoikeuden tasoisella sääntelyllä. Tämän oikeuden toteuttamista ei tulisi rajoittaa millään keinotekoisella tavalla kuten &quot;ilmastosyillä&quot; perustelluilla riistoveroilla, vaan yksityisautoilua tulisi verottaa kuten muitakin perustarpeita, joihin kuuluvat mm. lämpö, ruoka ja vesi.</p><p>Nykyisessä &quot;globaalia vastuuta&quot; ja &quot;ilmastoa&quot; korostavassa poliittisessa narratiivissa näen taustalla myös paljon ulkokuortaan synkemmän kokonaisuuden. Tähän kokonaisuuteen sisältyy Suomen osalta useita erilaisia tavoitteita ja välivaiheita, joiden lopputulos on toimivan kansallisvaltion sekä lopulta suomalaisen kansan tuhoutuminen. Tämä toimi tulee tapahtumaan täysin &quot;laillisesti&quot; ja sitä tullaan sen mahdollisesti onnistuessa tulevaisuudessa nimittämään neutraaleilla termeillä kuten &quot;historian kehityskulku&quot;.</p><p>Ensimmäinen tavoite on vähentää haja-asutusta ja ajaa ihmiset kaupunkeihin, joissa he altistuvat entistä tehokkaammin globalismin ryhmäpaineelle johon kuuluu monikulttuurisuus ja itsesensuuri. Tämä kehitys toteutuu muiden keinojen ohessa pakottamalla suurin osa yksityisautoilijoista luopumaan autostaan ryöstöverojen avulla ja muuttamaan sinne missä siedettävän elämän(suomalaisen standardin mukaiset) perusedellytykset toteutuvat ilman omaa autoa. Lisäksi nuoret ihmiset houkutellaan pääkaupunkiseudulle sen &quot;trendikkyydellä&quot; ja kaikilla muillakin asioilla jotka tapahtuvat tälläkin hetkellä.</p><p><br />Muutamissa suurkaupungeissa tiheästi asuvaa ihmismassaa on helppo tarvittaessa hallita, heillä ei ole omia autoja vaan ovat bussien ja muun julkisen liikenteen aikataulujen sekä reittien armoilla. Heidät on myös helppo hävittää nopeasti ydinpommilla. Maaseudun tyhjentyessä kiinteistöjen arvo laskee sekä poikkeusolojen kannalta strategisesti ja maanpuolustuksellisesti merkittävä oma ruuantuotantomme katoaa. Myös Suomen tulevaisuudessa mahdollisesti tärkein luonnonvara, puhdas juomakelpoinen vesi, tulee päätymään pilkkahinnalla kansainvälisten suurglobalistien haltuun. Sama tulenee käymään energiantuotannon kanssa.</p><p>Näitä asioita eivät usein itseään rationaaliseksi kutsuvat - varsinkaan monet rivikokoomuslaiset - ymmärrä, sillä he luulevat olevansa ajamassa yrittäjähenkisyyden ja yksilönvapauden arvoja, joita he pönkittävät kritisoimalla maanviljelyä ja kansallismielisiä useilla eri tavoilla, tarvittaessa nimittäen perussuomalaisia vasemmistolaisiksi tai äärioikeistolaisiksi ja toistaen valmiiksipureskeltuja, tuttuja ja turvallisia, vanhentuneisiin &quot;vasemmisto vs oikeisto&quot;-vastakkainasetteluihin perustuvia mantrojaan, sillä he eivät joko ymmärrä tai halua ymmärtää, että nykypäivän leirijako on globalismi vs. kansallismielisyys.</p><p>Globalismissa yhdistyvät perinteisesti oikeistolaisiksi sekä perinteisesti vasemmistolaisiksi miellettyjen poliittisten suuntausten huonoimmat puolet. Globalistisessa tulevaisuudessa kaikki syövät samaa ruokaa, puhuvat samaa kieltä, kuuntelevat samaa musiikkia, pukeutuvat samoihin vaatteisiin, jotka kaikki ovat peräisin samoista suuryrityksistä. Globalismi katkaisee ihmisen yhteyden menneeseen ja siten rapauttaa sen identiteetin, sosiaalisen koheesion ja yhtenäisyyden johon Suomen hyvinvointivaltio perustuu. Menneiden sukupolvien satojen vuosien työn tulos vedetään viemäristä alas, jättäen jäljelle joukon jatkuvan valvonnan alaisia, maitokahvin värisiä älysirutettuja olioita, jotka asuvat suurglobalistien omistamissa vuokra-asunnoissa kuin sardiinit purkeissa, siirtyen liikkuvalla purkilla kolmanteen purkkiin rappiollisen hedonismin ja välittömän mielihyvän perässä. Yksityisautoilun rajoittaminen on ensiaskel tällaiseen maailmaan. Olen asiasta huolissani, mutta se ei kuitenkaan vie yöuniani sillä uskon että lopulta kansallismieliset tulevat voittamaan.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Perussuomalaisten kansanedustaja Ville Tavio kysyi äskettäin hallitukselta, aikooko se madaltaa polttoaineveroa jonka viimeisimmän korotuksen yhteydessä hallitus lupasi, että asiaa "mietitään uudelleen" mikäli raakaöljyn barrelihinta ylittää 80 dollarin. Tätä lupausta en minä eikä varmaan moni muukaan ajatellut ennenkuin se nostettiin esiin, mutta muistan kuitenkin tästä 2016 tapahtuneesta korotuksesta kertoneen uutisen, sillä raakaöljy oli niihin aikoihin ennätyksellisen halpaa kasvaneen tuotannon ja odotettua huonomman kysyntäkehityksen sekä muutaman muun syyn johdosta.

Ajattelin silloin että tässä on varmasti hallituksen kannalta hyvä sauma nostaa jo valmiiksi ylikorkeaa veroa ilman suurempaa kansanjoukkojen paheksuntaa, sillä bensalitran hinta olikin vuosien 2012-2013 huippulukemista tippunut noin 0,35€, korotuksen vaikuttaessa vain noin 0,02€ verran hintaa nostaen. Tämä toimenpide on kuitenkin vain hiekanjyvä siinä valtavassa tavoitteiden kokonaisuudessa mitä ilmastoon vedoten yritetään ajaa läpi.

 

Kansallismielisiä huomattavasti useammin lentokoneilla lentelevän paremmuston leiristä kantautuu säännöllisesti retoriikkaa, jossa toistuu eräänlaiseen "ilmastodenialistin" viholliskuvaan tukeutuminen. Usein tämä ilmastodenialisti on PK-seudun ulkopuolella asuva, pelkän peruskoulun tai metallialan perustutkinnon käynyt juntti, joka ei usko että ilmastonmuutos on olemassa ja/tai välitä ollenkaan saasteista ja ympäristöstä pelkän ahneuden, vastuuttomuuden ja oman mukavuusalueensa supistumisen pelossa. Hän on tietenkin myös grillimakkaraa sekä muita lihatuotteita suurkuluttava, karjala-olutta juova ÄIJJÄ, joka mahdollisesti suojelee "herkän maskuliinisuutensa" vuoksi miehuuttaan romahtamiselta. Narratiivin mukaan näihin suojelutoimiin kuuluu "öyhöttäminen" paremmustoon kuuluville haukkumalla heitä "munattomiksi soijapojiksi" sekä tietenkin aisankannattajiksi.

Todellisuudessa ainakin oman viherpelleilyn vastustamiseni taustalla on radikaalisti erilainen maailmankuva sekä siitä kumpuavia argumentteja.  Länsimaissa uskonnon yhteiskunnallisen merkityksen laannuttua on eliitin pitänyt keksiä uusiin asioihin perustuvia syitä saattaa läpi uudistuksia jotka eivät muuten onnistuisi. Oman käsitykseni mukaan ilmastonmuutos - jonka olemassaoloa en sinänsä kiistä(joskaan en ole sen todisteisiin perehtynyt ylessä esitettyjä dokumentteja ja peruskoulussa esitettyjä asioita syvällisemmin) - on valtava troijan hevonen joka toimii voittojen luomisen sekä suuremman, tuhoisan mädätysglobalismin ajamisen välineenä ja uuden anekaupan muotona. Kuvio on sinänsä nerokas, massat pakotetaan valitsemaan (vapaiden markkinoiden oloissa) täysin kilpailukyvyttömät vaihtoehdot lobbaamalla päättäjät luomaan lainsäädäntötoimin keinotekoista kysyntää ilmaston varjolla, "tietoisen kuluttajan" saadessa samalla moraalisen etuaseman.


Olen ehdottomasti sitä mieltä, että Suomen valtion alueen sisällä tapahtuvaa kansalaisten mahdollisuutta liikkua missä tahansa päin Suomea sijaitsevasta asuinpaikastaan valitsemaansa toiseen paikkaan(esimerkiksi kauppaan, töihin, kaverille) valitsemanaan aikana (arkisin, pyhäpäivisin, yöaikaan jne) - tulisi suojella perusoikeuden tasoisella sääntelyllä. Tämän oikeuden toteuttamista ei tulisi rajoittaa millään keinotekoisella tavalla kuten "ilmastosyillä" perustelluilla riistoveroilla, vaan yksityisautoilua tulisi verottaa kuten muitakin perustarpeita, joihin kuuluvat mm. lämpö, ruoka ja vesi.

Nykyisessä "globaalia vastuuta" ja "ilmastoa" korostavassa poliittisessa narratiivissa näen taustalla myös paljon ulkokuortaan synkemmän kokonaisuuden. Tähän kokonaisuuteen sisältyy Suomen osalta useita erilaisia tavoitteita ja välivaiheita, joiden lopputulos on toimivan kansallisvaltion sekä lopulta suomalaisen kansan tuhoutuminen. Tämä toimi tulee tapahtumaan täysin "laillisesti" ja sitä tullaan sen mahdollisesti onnistuessa tulevaisuudessa nimittämään neutraaleilla termeillä kuten "historian kehityskulku".

Ensimmäinen tavoite on vähentää haja-asutusta ja ajaa ihmiset kaupunkeihin, joissa he altistuvat entistä tehokkaammin globalismin ryhmäpaineelle johon kuuluu monikulttuurisuus ja itsesensuuri. Tämä kehitys toteutuu muiden keinojen ohessa pakottamalla suurin osa yksityisautoilijoista luopumaan autostaan ryöstöverojen avulla ja muuttamaan sinne missä siedettävän elämän(suomalaisen standardin mukaiset) perusedellytykset toteutuvat ilman omaa autoa. Lisäksi nuoret ihmiset houkutellaan pääkaupunkiseudulle sen "trendikkyydellä" ja kaikilla muillakin asioilla jotka tapahtuvat tälläkin hetkellä.


Muutamissa suurkaupungeissa tiheästi asuvaa ihmismassaa on helppo tarvittaessa hallita, heillä ei ole omia autoja vaan ovat bussien ja muun julkisen liikenteen aikataulujen sekä reittien armoilla. Heidät on myös helppo hävittää nopeasti ydinpommilla. Maaseudun tyhjentyessä kiinteistöjen arvo laskee sekä poikkeusolojen kannalta strategisesti ja maanpuolustuksellisesti merkittävä oma ruuantuotantomme katoaa. Myös Suomen tulevaisuudessa mahdollisesti tärkein luonnonvara, puhdas juomakelpoinen vesi, tulee päätymään pilkkahinnalla kansainvälisten suurglobalistien haltuun. Sama tulenee käymään energiantuotannon kanssa.

Näitä asioita eivät usein itseään rationaaliseksi kutsuvat - varsinkaan monet rivikokoomuslaiset - ymmärrä, sillä he luulevat olevansa ajamassa yrittäjähenkisyyden ja yksilönvapauden arvoja, joita he pönkittävät kritisoimalla maanviljelyä ja kansallismielisiä useilla eri tavoilla, tarvittaessa nimittäen perussuomalaisia vasemmistolaisiksi tai äärioikeistolaisiksi ja toistaen valmiiksipureskeltuja, tuttuja ja turvallisia, vanhentuneisiin "vasemmisto vs oikeisto"-vastakkainasetteluihin perustuvia mantrojaan, sillä he eivät joko ymmärrä tai halua ymmärtää, että nykypäivän leirijako on globalismi vs. kansallismielisyys.

Globalismissa yhdistyvät perinteisesti oikeistolaisiksi sekä perinteisesti vasemmistolaisiksi miellettyjen poliittisten suuntausten huonoimmat puolet. Globalistisessa tulevaisuudessa kaikki syövät samaa ruokaa, puhuvat samaa kieltä, kuuntelevat samaa musiikkia, pukeutuvat samoihin vaatteisiin, jotka kaikki ovat peräisin samoista suuryrityksistä. Globalismi katkaisee ihmisen yhteyden menneeseen ja siten rapauttaa sen identiteetin, sosiaalisen koheesion ja yhtenäisyyden johon Suomen hyvinvointivaltio perustuu. Menneiden sukupolvien satojen vuosien työn tulos vedetään viemäristä alas, jättäen jäljelle joukon jatkuvan valvonnan alaisia, maitokahvin värisiä älysirutettuja olioita, jotka asuvat suurglobalistien omistamissa vuokra-asunnoissa kuin sardiinit purkeissa, siirtyen liikkuvalla purkilla kolmanteen purkkiin rappiollisen hedonismin ja välittömän mielihyvän perässä. Yksityisautoilun rajoittaminen on ensiaskel tällaiseen maailmaan. Olen asiasta huolissani, mutta se ei kuitenkaan vie yöuniani sillä uskon että lopulta kansallismieliset tulevat voittamaan.

]]>
2 http://viljamnyman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256219-yksityisautoilusta-ilmastoglobalismista#comments Energia- ja ilmastopolitiikka Globalismi Ilmastonmuutos Polttoaineverotus Fri, 01 Jun 2018 13:03:57 +0000 Viljam Nyman http://viljamnyman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256219-yksityisautoilusta-ilmastoglobalismista
Menestyksen mitaksi Maan ja ihmisten hyvinvointi http://timokeklinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255987-menestyksen-mitaksi-maan-ja-ihmisten-hyvinvointi <p>Tämän päivän Helsingin Sanomien talousosiosta löytyy yllä mainitulla otsikolla ilmastonmuutoksen aihealueelle kirjoitettu artikkeli (<a href="https://www.hs.fi/talous/art-2000005697209.html" title="https://www.hs.fi/talous/art-2000005697209.html">https://www.hs.fi/talous/art-2000005697209.html</a>), jossa on esitelty taloustieteilijä Kate Raworthin tapaa kuvata ihmisten ja luonnon hyvinvoinnin tilaa donitsigraafilla.&nbsp;Kyseinen graafi on mielestäni ihan havainollinen keino visualisoida asiaa.</p><p>Mielenkiintoiseksi artikkelin tekee kuitenkin siinä esitetyt eri maista tehtyjen tutkimusten tulokset ja niistä tehdyt johtopäätökset:&nbsp;&nbsp;</p><p><em>&quot;Tutkimuksen mukaan ne maat, jotka voivat taata asukkailleen hyvän elämän, ylittävät planeetan kantokyvyn rajat. Samalla ne maat, joiden asukkaat voivat huonosti, pysyvät hyvin planeetan kantokyvyn rajoissa.&quot;</em></p><p><em>&quot;Esimerkiksi kaikki Pohjoismaat pärjäsivät hyvinvointia kuvaavissa mittareissa hyvin, mutta kantokykyä mittaavissa huonosti. Raworth myös kertoo, että maat, joiden talouskasvu ja hyvinvointi alkavat kasvaa, alkavat tyypillisesti samalla myös käyttää enemmän luonnonvaroja.&quot;</em></p><p><em>&quot;Siksi muiden maiden ei Raworthin mukaan pidä ottaa mallia Suomesta tai muista maista, joissa ihmiset voivat verrattain hyvin.&quot;</em></p><p><br />Tästä itselleni herää kysymys siitä, millaista elämää ihmisten maapallolla sitten pitäisi tavoitella?</p><p>Ja aivan yhtä tärkeänä kysymyksenä, joka pitäisi esittää ja johon vastata - sen jälkeen kun tavoitetila on visioitu - millä edellytyksin tämä on mahdollista ja mitä tulee konkreettisesti tehdä että kyseiseen tavoitteeseen globaalisti voidaan päästä?</p><p>Jätän ajatuksillesi tilaa tehdä tarvittavat kysymykset ja antaa niihin vastataukset parhaan näkemyksesi mukaisesti.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tämän päivän Helsingin Sanomien talousosiosta löytyy yllä mainitulla otsikolla ilmastonmuutoksen aihealueelle kirjoitettu artikkeli (https://www.hs.fi/talous/art-2000005697209.html), jossa on esitelty taloustieteilijä Kate Raworthin tapaa kuvata ihmisten ja luonnon hyvinvoinnin tilaa donitsigraafilla. Kyseinen graafi on mielestäni ihan havainollinen keino visualisoida asiaa.

Mielenkiintoiseksi artikkelin tekee kuitenkin siinä esitetyt eri maista tehtyjen tutkimusten tulokset ja niistä tehdyt johtopäätökset:  

"Tutkimuksen mukaan ne maat, jotka voivat taata asukkailleen hyvän elämän, ylittävät planeetan kantokyvyn rajat. Samalla ne maat, joiden asukkaat voivat huonosti, pysyvät hyvin planeetan kantokyvyn rajoissa."

"Esimerkiksi kaikki Pohjoismaat pärjäsivät hyvinvointia kuvaavissa mittareissa hyvin, mutta kantokykyä mittaavissa huonosti. Raworth myös kertoo, että maat, joiden talouskasvu ja hyvinvointi alkavat kasvaa, alkavat tyypillisesti samalla myös käyttää enemmän luonnonvaroja."

"Siksi muiden maiden ei Raworthin mukaan pidä ottaa mallia Suomesta tai muista maista, joissa ihmiset voivat verrattain hyvin."


Tästä itselleni herää kysymys siitä, millaista elämää ihmisten maapallolla sitten pitäisi tavoitella?

Ja aivan yhtä tärkeänä kysymyksenä, joka pitäisi esittää ja johon vastata - sen jälkeen kun tavoitetila on visioitu - millä edellytyksin tämä on mahdollista ja mitä tulee konkreettisesti tehdä että kyseiseen tavoitteeseen globaalisti voidaan päästä?

Jätän ajatuksillesi tilaa tehdä tarvittavat kysymykset ja antaa niihin vastataukset parhaan näkemyksesi mukaisesti.

]]>
4 http://timokeklinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255987-menestyksen-mitaksi-maan-ja-ihmisten-hyvinvointi#comments Globaali maailma Ihmiskunta Ilmastonmuutos Kestävä kehitys Mon, 28 May 2018 13:18:12 +0000 Timo Kekäläinen http://timokeklinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255987-menestyksen-mitaksi-maan-ja-ihmisten-hyvinvointi
Liike Nytin ilmastonmuutosta koskevan kyselyn tulokset. Vastaajia jopa 3487! http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255866-liike-nytin-ilmastonmuutosta-koskevan-kyselyn-tulokset-vastaajia-jopa-3487 <p>&nbsp;</p><p><strong>Liike Nyt teki rekisteröityneille osallistujilleen kyselyn ilmastonmuutoksesta. Kyselyyn annettiin 3 487 vastausta.</strong></p><p>Tuloksista, kuvat tekstissä, voi lukea, miten vastaajat olisivat valmiita muuttamaan omia kulutustottumuksiaan ja millaisia päätöksiä Suomen tulisi tehdä ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja siihen sopeutumiseksi.</p><p>&quot;Tietoa kyselystä Tutkimukseen kutsuttiin kaikki Liike Nytin uutiskirjeen tilaajat ja määräajassa 3487 osallistujaa vastasi tutkimukseen onnistuneesti. Tutkimukseen on voinut osallistua vain kerran. Yllänäytetyt tulokset ovat pyöristetty normaalin pyöristyssäännön mukaisesti kymmenysten mukaan seuraavaan tai edelliseen kokonaiseen.&quot;</p><p><strong>Lähde:</strong></p><p>Liike Nyt</p><p><a href="https://liikenyt.fi/2018/05/ilmastonmuutos-kyselyn-tulokset/" title="https://liikenyt.fi/2018/05/ilmastonmuutos-kyselyn-tulokset/">https://liikenyt.fi/2018/05/ilmastonmuutos-kyselyn-tulokset/</a></p><p>---</p><p><strong>Mitä meidän tulisi mielestäsi näistä esitellyistä tuloksista päätellä? Tulisivatko ne Sinun mielestäsi ottaa päätöksenteossa huomioon? </strong></p><p><strong>Otapa kantaa! </strong><img alt="smiley" height="23" src="http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/sites/all/libraries/ckeditor/plugins/smiley/images/regular_smile.png" title="smiley" width="23" /></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Liike Nyt teki rekisteröityneille osallistujilleen kyselyn ilmastonmuutoksesta. Kyselyyn annettiin 3 487 vastausta.

Tuloksista, kuvat tekstissä, voi lukea, miten vastaajat olisivat valmiita muuttamaan omia kulutustottumuksiaan ja millaisia päätöksiä Suomen tulisi tehdä ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja siihen sopeutumiseksi.

"Tietoa kyselystä Tutkimukseen kutsuttiin kaikki Liike Nytin uutiskirjeen tilaajat ja määräajassa 3487 osallistujaa vastasi tutkimukseen onnistuneesti. Tutkimukseen on voinut osallistua vain kerran. Yllänäytetyt tulokset ovat pyöristetty normaalin pyöristyssäännön mukaisesti kymmenysten mukaan seuraavaan tai edelliseen kokonaiseen."

Lähde:

Liike Nyt

https://liikenyt.fi/2018/05/ilmastonmuutos-kyselyn-tulokset/

---

Mitä meidän tulisi mielestäsi näistä esitellyistä tuloksista päätellä? Tulisivatko ne Sinun mielestäsi ottaa päätöksenteossa huomioon?

Otapa kantaa! smiley

 

 

 

 

 

]]>
14 http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255866-liike-nytin-ilmastonmuutosta-koskevan-kyselyn-tulokset-vastaajia-jopa-3487#comments Ilmastonmuutos Kulutustottumukset Liike nyt Luonnonsuojelu Sat, 26 May 2018 09:23:14 +0000 Kirsi Oksiala-Mäki-Petäjä http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255866-liike-nytin-ilmastonmuutosta-koskevan-kyselyn-tulokset-vastaajia-jopa-3487
Tosiasian ymmärtämättömyys ilmastonmuutoksesta poliitikkojen ongelmana http://lauriheimonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255789-tosiasian-ymmartamattomyys-ilmastonmuutoksesta-poliitikkojen-ongelmana <p>Maallikkoina valtaosa poliitikoista näyttää omaksuvan uskonvaraisesti, ilman asianmukaista näyttöä ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen aiheuttamaksi väitetyn, viimeaikaisen ilmaston lämpenemisen. Tämän uskovaraisuuden taustalla on havaittavissa sekä vihreä ideologia että erilaisten institutioiden vasta hypoteeseina pidettävät käsitykset, joille näyttöä todellisuudesta ei ole olemassa. Puute näyttää olevan siinä, että tämän monitieteellisen ongelman vaatimaa poikkitieteellistä käsittelyä ei osata oikein ottaa huomioon. Tähän poliitikkojenkin omaksumaan uskonvaraisuuteen näyttää lähtökohtaisesti riittävän se, että hiilidioksidi on ns. kasvihuonekaasu ja että esim. jääkairausten mukaan ilmakehän hiilidioksidipitoisuustrendit ja ilmaston lämpötilatrendit jääkausien ja niiden välisten lämpimien kausien aikana korreloivat keskenään, olematta kuitenkaan selvillä siitä, kuinka vahva kasvihuonekaasu hiilidioksidi on, ja onko ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousu ilmaston lämpenemisen syy vai seuraus.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Kun 1980-luvun lopulla YK:n poliitikoilla ei näyttöä todellisuudesta ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen aiheuttamiseksi uskotulle ilmaston lämpenemiselle ollut, perustettiin hallitusten välinen ilmastopaneeli IPCC, tehtävänään ihmisperäiseksi uskotun ilmaston lämpenemisen tieteellisen taustan selvittäminen.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Vaikka Rion konferenssiin mennessä 1992 asianmukaista näyttöä ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen aiheuttamaksi uskotulle lämpenemiselle ei vielä ollut olemassa, pidettiin kuitenkin moraalisesti asianmukaisena ryhtyä etukäteen varovaisuussyistä hiilidioksidipäästöjä kustannustehokkaasti leikkaamaan. Siitä sitten seurasi Kioto-protokollan mukaisia leikkauksia, joiden tuloksena syntyi lähinnä vain menetyksiä, mikä ei millään tavalla tukenut ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen leikkaamistarvetta ja niiden kustannustehokkuudesta puhumattakaan.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Kun näyttöä todellisuudesta ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen aiheuttamaksi uskotulle, ilmaston uhkaavalle lämpenemiselle ei ollut, asiaa alettiin ratkaista IPCC:n omaksumiin ilmastomalleihin tukeutumalla. Itse ilmastomallien luotettavuuden tarvitseman näytön puutteen lisäksi ongelmana oli malleissa käytettävien, uskottavien parametrien (so. malleissa käytettävien muuttujien) puute. Parametreille, joille ei todellisuudesta tehtäviin havaintoihin perustuvia arvoja ollut olemassa, ne haettiin kehäpäätelmin. Kaikesta tästä seuraa, ettei IPCC:n omaksumiin ilmastomalleihin perustuviin tuloksiin voida luottaa:</p> <p>&nbsp;- Esim. IPCC on omaksunut kehäpäätemiin perustuvan olettamuksen, että koko viimeaikainen ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousu johtuu ihmisperäisistä hiilidioksidipäästöistä, kun taas luonnonlakien mukaisen, hiilidioksidipäästöjen ja hiilidioksidiabsorption välisen dynaamisen tasapainon mukaan ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen osuus viimeaikaisessa hiilidioksidipäästöjen nousussa on korkeintaan vain luokkaa 5 %.</p> <p>&nbsp;- Kehäpäätelmin saaduilla parametreilla varustetuilla ilmastomalleilla ei ole asianmukaisesti pystytty ennustamaan tulevia lämpötiloja eikä arvioimaan menneitä lämpötiloja.</p> <p>&nbsp;- Pariisin sopimus perustuu IPCC:n omaksumien ilmastomallien mukaiseen ilmaston herkkyyteen (so. ilmaston lämpötilan nousu ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kaksinkertaistuessa), mille todellisuudesta ei näyttöä ole olemassa. IPCC:n omaksuma, nykyinen, hypoteettisena pidettävä ilmaston herkkyyden arvo, kaikessa epätarkkuudessaan, on luokkaa 3 C-astetta. Pariisin sopimuksen mukaisilla hiilidioksidipäästöjen leikkauksilla tavoitellaan alle 2 C-asteen arvoa, aina arvoon 1,5 C-astetta saakka. Kun taas esim. on suuri joukko tutkijoita, jotka omakohtaisesti asiaan tarkkaan paneutuen ovat tulleet tulokseen, jonka mukaan IPCC:n omaksuma ilmaston herkkyys on epätarkka ja liioiteltu jopa siinä määrin, että sitä ei voida nollasta erottaa. Olen itsekin selvittänyt, miksi sitä ei nollasta pystytä erottamaan, vaikka hiilidioksidi kasvihuonekaasu onkin. Ensinnäkin kun todetaan, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden viimeaikaisessa nousussa ihmisperäisen hiilidioksidipitoisuuden osuus on ollut vain korkeintaan luokkaa 5 %, ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen leikkauksin ei ole mitään olennaista saavutettavissa. Toiseksi ei ole millään tavalla havaittavissa, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kokonaisnousukaan uhkaavaa ilmaston lämpenemistä aiheuttaisi. Esim. viimeisen 100 miljoonan vuoden ajalta sekä geologiset että viimeaikaiset suorat havainnot osoittavat, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden muutostrendit seuraavat ilmaston lämpötilojen muutostrendejä eikä päinvastoin.</p> <p>&nbsp;- Täysin omakohtaisella pohdinnallani olen tullut tulokseen, jonka mukaan nykyisen hiilidioksidipitoisuuden kokonaismääränkään kasvihuonevaikutustusta, sen vähäisyyden vuoksi, ei todellisuudessa pystytä toteamaan. Esimerkiksi Afrikan kuivilla savanneilla päivällä ilman lämpötila maanpinnan läheisyydessä voi olla jopa 70 C-astetta mutta laskee yöllä jopa pakkasen puolelle, mikä todistaa, että ilmakehän nykyisen hiilidioksidipitoisuuden vaikutus kasvihuonekaasuna on huomaamaton. On havaintoja, joiden mukaan ilmaston kasvihuonekaasuvaikutusta hallitsee ilmakehän kosteuspitoisuus, missä ilmakehän hiilidioksidin vaikutusta ei voida todeta. Olen pannut merkille, miten suihkukoneet lentäessään toisinaan jättävät jälkeensä pilvivanan, toisinaan eivät jätä. Olen myös pannut merkille, että silloin, kun tuollainen pilvivana syntyy, ilma on yölläkin lämpimämpi kuin silloin kun tuota vanaa ei synny, minkä perusteella voi esim. arvioida tulevan yön yöhallan vaaraa. Tämäkin osoittaa, että suihkukoneen lentokorkeudessa ilman kosteus voi olla niin suuri, että pilvivana syntyy ja että vesihöyryn vaikutustus kasvihuonekaasuna voidaan todeta, mitä ilmakehän hiilidioksidin osalta ei ole mitenkään havaittavissa. Lisäksi olen föhn-tuulien osalta ollut panevinani pilvivanojen perusteella merkille täällä Suomessa, että Norjan vuoristoa ylittäessä syntynyt lämmin ilma sisältää vielä niin paljon kosteutta, että vesihöyryn kasvihuonekaasuvaikutus pystyy estämään - tai ainakin hidastamaan - föhn-tuulen Suomeen tuoman ilman jäähtymistä, missä siinäkään ei nykyisellä ilmakehän hiilidioksidipitoisuudella minkäänlaista vaikutusta ole havaittavissa.</p> <p>&nbsp;- Kun olen pyrkinyt selvittämään, mikä ilmaston lämpötilaa ratkaisevimmin hallitsee, se on tietysti Aurinko. On kuitenkin todettavissa useita eri tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, miten Auringosta tuleva lämpö säteilyllään Maapallon ilmaston lämpötilaan vaikuttaa. En ole ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden vaihtelun huomannut näkyvästi ilmaston lämpötilaan vaikuttavan; esim. viimeisen parin vuosikymmenen aikana ilmaston lämpötilassa ei olennaista nousua ole havaitavissa, vaikka ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on nousuaan jatkanut. Sensijaan olen todennut lukuisien muiden tekijöiden, kautta aikojen, vaikuttaneen ilmaston lämpötilamuutoksiin. Ensinnäkin geologisten tutkimusten perusteella on todettavissa, että viimeisen 100 miljoonan vuoden aikana ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden muutostrendit ovat seuranneet ilmaston lämpötilan muutostrendejä eikä päinvastoin, kuten jo edellä olen todennut. Hallitsevana syynä tähän ovat olleet mannerliikunnot, jotka ovat muuttaneet valtamerien virtauksia niin, että niiden lämpöä polaarisille alueille kuljettavat ominaisuudet ovat olennaisesti heikentyneet ja aiheuttaneet näin koko ilmaston jäähtymisen, mutta myös erityisesti ylimpien leveysasteiden alueiden valtamerien pintavesien jäähtymisen, saaden samalla näin aikaan niiden kyvyn toimia tehokkaampina hiilidioksidinieluina. Tämän seurauksena esim. ilmakehän hiilidioksidipitoisuus liitukaudelta tähänpäivään on pudonnut noin yhteen neljäsosaan. Tähän aikaan sisältyvä toinen esimerkkini on siitä, miten viimeisen 800 000 vuoden aikana, eli jääkausiin ja niiden välisiin lämpimiin kausiin liittyen, ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden muutostrendit seurasivat ilmaston lämpötilan muutostrendejä &ndash; eikä päinvastoin. Nämä jääkaudet ja niiden väliset lämpimät kaudet ovat seurausta ns. orbitaalisista tekijöistä, millä ymmärretään sitä, miten lämpötila Maapallolla riippuu siitä, miten kaukana Maapallo elliptisellä radallaan on Auringosta. Kolmas tähän aikajaksoon liittyvä esimerkkini liittyy nykyiseen lämpimään kauteen, jolloin on ollut todettavissa, miten lämpötila Maapallolla seuraa Auringon aktiivisuusmuutoksia, mitkä on todettavissa esim. auringonpilkkujen määrän perusteella. Esimerkki tästä on mm. Pieni jääkausi. Lisäesimerkkinäni tästä ovat lämpötilaa nostavat El Niño-ilmiöt, jotka syntyvät Auringon aktiivisuusmuutosten seurauksena, kun Maapalloon liittyvät magneettikentän muutokset vähentävät kosmisen säteilyn tuloa Maapallolle ja sen seurauksena pienentäen pilvipeitemuutosten katalysointia, mistä seuraa lisääntyvä, maanpinnalle pinnalle asti tulevan auringonsäteilyn kasvu ja sitätietä ilmaston lämpeneminen. Mm. David Wojick&#39;in toteaminen siitä, miten vuonna 1979 alkaneiden sateliittimittausten perusteella ilmaston herkkyyttä ei voida erottaa nollasta. Se, mitä lämpenemistä siitä tähän saakka on tapahtunut, on luettavissa El Niño-ilmiöistä johtuvaksi.</p> <p>Tämä kaikki osoittaa, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuudella ns. kasvihuonekaasuna ei ole todettavissa olevaa vaikutusta ilmaston lämpenemisessä, sen aiheuttamaksi pelätystä, uhkaavaksi uskotusta ilmaston lämpenemisestä puhumattakaan. Kun vielä viimeaikaisessakin ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousussa ihmismisperäisistä hiilidioksidipäästöistä aiheutunut osuus on minimaalinen, sitä suuremmalla syyllä tulee ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen leikkauksista luopua: niillä saadaan aikaan vain menetyksiä niin kauan, kun niiden käyttö on muihin energiantuotantomenetelmiin nähden kilpailukykyistä. Viittaan vielä linkkiini <a href="http://lauriheimonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254965-varautuminen-luonnollisiin-ilmastonmuutoksiin-ja-saan-aari-ilmioihin-avainasia" title="http://lauriheimonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254965-varautuminen-luonnollisiin-ilmastonmuutoksiin-ja-saan-aari-ilmioihin-avainasia">http://lauriheimonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254965-varautuminen-luonno...</a> .</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Maallikkoina valtaosa poliitikoista näyttää omaksuvan uskonvaraisesti, ilman asianmukaista näyttöä ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen aiheuttamaksi väitetyn, viimeaikaisen ilmaston lämpenemisen. Tämän uskovaraisuuden taustalla on havaittavissa sekä vihreä ideologia että erilaisten institutioiden vasta hypoteeseina pidettävät käsitykset, joille näyttöä todellisuudesta ei ole olemassa. Puute näyttää olevan siinä, että tämän monitieteellisen ongelman vaatimaa poikkitieteellistä käsittelyä ei osata oikein ottaa huomioon. Tähän poliitikkojenkin omaksumaan uskonvaraisuuteen näyttää lähtökohtaisesti riittävän se, että hiilidioksidi on ns. kasvihuonekaasu ja että esim. jääkairausten mukaan ilmakehän hiilidioksidipitoisuustrendit ja ilmaston lämpötilatrendit jääkausien ja niiden välisten lämpimien kausien aikana korreloivat keskenään, olematta kuitenkaan selvillä siitä, kuinka vahva kasvihuonekaasu hiilidioksidi on, ja onko ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousu ilmaston lämpenemisen syy vai seuraus.

 

Kun 1980-luvun lopulla YK:n poliitikoilla ei näyttöä todellisuudesta ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen aiheuttamiseksi uskotulle ilmaston lämpenemiselle ollut, perustettiin hallitusten välinen ilmastopaneeli IPCC, tehtävänään ihmisperäiseksi uskotun ilmaston lämpenemisen tieteellisen taustan selvittäminen.

 

Vaikka Rion konferenssiin mennessä 1992 asianmukaista näyttöä ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen aiheuttamaksi uskotulle lämpenemiselle ei vielä ollut olemassa, pidettiin kuitenkin moraalisesti asianmukaisena ryhtyä etukäteen varovaisuussyistä hiilidioksidipäästöjä kustannustehokkaasti leikkaamaan. Siitä sitten seurasi Kioto-protokollan mukaisia leikkauksia, joiden tuloksena syntyi lähinnä vain menetyksiä, mikä ei millään tavalla tukenut ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen leikkaamistarvetta ja niiden kustannustehokkuudesta puhumattakaan.

 

Kun näyttöä todellisuudesta ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen aiheuttamaksi uskotulle, ilmaston uhkaavalle lämpenemiselle ei ollut, asiaa alettiin ratkaista IPCC:n omaksumiin ilmastomalleihin tukeutumalla. Itse ilmastomallien luotettavuuden tarvitseman näytön puutteen lisäksi ongelmana oli malleissa käytettävien, uskottavien parametrien (so. malleissa käytettävien muuttujien) puute. Parametreille, joille ei todellisuudesta tehtäviin havaintoihin perustuvia arvoja ollut olemassa, ne haettiin kehäpäätelmin. Kaikesta tästä seuraa, ettei IPCC:n omaksumiin ilmastomalleihin perustuviin tuloksiin voida luottaa:

 - Esim. IPCC on omaksunut kehäpäätemiin perustuvan olettamuksen, että koko viimeaikainen ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousu johtuu ihmisperäisistä hiilidioksidipäästöistä, kun taas luonnonlakien mukaisen, hiilidioksidipäästöjen ja hiilidioksidiabsorption välisen dynaamisen tasapainon mukaan ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen osuus viimeaikaisessa hiilidioksidipäästöjen nousussa on korkeintaan vain luokkaa 5 %.

 - Kehäpäätelmin saaduilla parametreilla varustetuilla ilmastomalleilla ei ole asianmukaisesti pystytty ennustamaan tulevia lämpötiloja eikä arvioimaan menneitä lämpötiloja.

 - Pariisin sopimus perustuu IPCC:n omaksumien ilmastomallien mukaiseen ilmaston herkkyyteen (so. ilmaston lämpötilan nousu ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kaksinkertaistuessa), mille todellisuudesta ei näyttöä ole olemassa. IPCC:n omaksuma, nykyinen, hypoteettisena pidettävä ilmaston herkkyyden arvo, kaikessa epätarkkuudessaan, on luokkaa 3 C-astetta. Pariisin sopimuksen mukaisilla hiilidioksidipäästöjen leikkauksilla tavoitellaan alle 2 C-asteen arvoa, aina arvoon 1,5 C-astetta saakka. Kun taas esim. on suuri joukko tutkijoita, jotka omakohtaisesti asiaan tarkkaan paneutuen ovat tulleet tulokseen, jonka mukaan IPCC:n omaksuma ilmaston herkkyys on epätarkka ja liioiteltu jopa siinä määrin, että sitä ei voida nollasta erottaa. Olen itsekin selvittänyt, miksi sitä ei nollasta pystytä erottamaan, vaikka hiilidioksidi kasvihuonekaasu onkin. Ensinnäkin kun todetaan, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden viimeaikaisessa nousussa ihmisperäisen hiilidioksidipitoisuuden osuus on ollut vain korkeintaan luokkaa 5 %, ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen leikkauksin ei ole mitään olennaista saavutettavissa. Toiseksi ei ole millään tavalla havaittavissa, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kokonaisnousukaan uhkaavaa ilmaston lämpenemistä aiheuttaisi. Esim. viimeisen 100 miljoonan vuoden ajalta sekä geologiset että viimeaikaiset suorat havainnot osoittavat, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden muutostrendit seuraavat ilmaston lämpötilojen muutostrendejä eikä päinvastoin.

 - Täysin omakohtaisella pohdinnallani olen tullut tulokseen, jonka mukaan nykyisen hiilidioksidipitoisuuden kokonaismääränkään kasvihuonevaikutustusta, sen vähäisyyden vuoksi, ei todellisuudessa pystytä toteamaan. Esimerkiksi Afrikan kuivilla savanneilla päivällä ilman lämpötila maanpinnan läheisyydessä voi olla jopa 70 C-astetta mutta laskee yöllä jopa pakkasen puolelle, mikä todistaa, että ilmakehän nykyisen hiilidioksidipitoisuuden vaikutus kasvihuonekaasuna on huomaamaton. On havaintoja, joiden mukaan ilmaston kasvihuonekaasuvaikutusta hallitsee ilmakehän kosteuspitoisuus, missä ilmakehän hiilidioksidin vaikutusta ei voida todeta. Olen pannut merkille, miten suihkukoneet lentäessään toisinaan jättävät jälkeensä pilvivanan, toisinaan eivät jätä. Olen myös pannut merkille, että silloin, kun tuollainen pilvivana syntyy, ilma on yölläkin lämpimämpi kuin silloin kun tuota vanaa ei synny, minkä perusteella voi esim. arvioida tulevan yön yöhallan vaaraa. Tämäkin osoittaa, että suihkukoneen lentokorkeudessa ilman kosteus voi olla niin suuri, että pilvivana syntyy ja että vesihöyryn vaikutustus kasvihuonekaasuna voidaan todeta, mitä ilmakehän hiilidioksidin osalta ei ole mitenkään havaittavissa. Lisäksi olen föhn-tuulien osalta ollut panevinani pilvivanojen perusteella merkille täällä Suomessa, että Norjan vuoristoa ylittäessä syntynyt lämmin ilma sisältää vielä niin paljon kosteutta, että vesihöyryn kasvihuonekaasuvaikutus pystyy estämään - tai ainakin hidastamaan - föhn-tuulen Suomeen tuoman ilman jäähtymistä, missä siinäkään ei nykyisellä ilmakehän hiilidioksidipitoisuudella minkäänlaista vaikutusta ole havaittavissa.

 - Kun olen pyrkinyt selvittämään, mikä ilmaston lämpötilaa ratkaisevimmin hallitsee, se on tietysti Aurinko. On kuitenkin todettavissa useita eri tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, miten Auringosta tuleva lämpö säteilyllään Maapallon ilmaston lämpötilaan vaikuttaa. En ole ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden vaihtelun huomannut näkyvästi ilmaston lämpötilaan vaikuttavan; esim. viimeisen parin vuosikymmenen aikana ilmaston lämpötilassa ei olennaista nousua ole havaitavissa, vaikka ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on nousuaan jatkanut. Sensijaan olen todennut lukuisien muiden tekijöiden, kautta aikojen, vaikuttaneen ilmaston lämpötilamuutoksiin. Ensinnäkin geologisten tutkimusten perusteella on todettavissa, että viimeisen 100 miljoonan vuoden aikana ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden muutostrendit ovat seuranneet ilmaston lämpötilan muutostrendejä eikä päinvastoin, kuten jo edellä olen todennut. Hallitsevana syynä tähän ovat olleet mannerliikunnot, jotka ovat muuttaneet valtamerien virtauksia niin, että niiden lämpöä polaarisille alueille kuljettavat ominaisuudet ovat olennaisesti heikentyneet ja aiheuttaneet näin koko ilmaston jäähtymisen, mutta myös erityisesti ylimpien leveysasteiden alueiden valtamerien pintavesien jäähtymisen, saaden samalla näin aikaan niiden kyvyn toimia tehokkaampina hiilidioksidinieluina. Tämän seurauksena esim. ilmakehän hiilidioksidipitoisuus liitukaudelta tähänpäivään on pudonnut noin yhteen neljäsosaan. Tähän aikaan sisältyvä toinen esimerkkini on siitä, miten viimeisen 800 000 vuoden aikana, eli jääkausiin ja niiden välisiin lämpimiin kausiin liittyen, ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden muutostrendit seurasivat ilmaston lämpötilan muutostrendejä – eikä päinvastoin. Nämä jääkaudet ja niiden väliset lämpimät kaudet ovat seurausta ns. orbitaalisista tekijöistä, millä ymmärretään sitä, miten lämpötila Maapallolla riippuu siitä, miten kaukana Maapallo elliptisellä radallaan on Auringosta. Kolmas tähän aikajaksoon liittyvä esimerkkini liittyy nykyiseen lämpimään kauteen, jolloin on ollut todettavissa, miten lämpötila Maapallolla seuraa Auringon aktiivisuusmuutoksia, mitkä on todettavissa esim. auringonpilkkujen määrän perusteella. Esimerkki tästä on mm. Pieni jääkausi. Lisäesimerkkinäni tästä ovat lämpötilaa nostavat El Niño-ilmiöt, jotka syntyvät Auringon aktiivisuusmuutosten seurauksena, kun Maapalloon liittyvät magneettikentän muutokset vähentävät kosmisen säteilyn tuloa Maapallolle ja sen seurauksena pienentäen pilvipeitemuutosten katalysointia, mistä seuraa lisääntyvä, maanpinnalle pinnalle asti tulevan auringonsäteilyn kasvu ja sitätietä ilmaston lämpeneminen. Mm. David Wojick'in toteaminen siitä, miten vuonna 1979 alkaneiden sateliittimittausten perusteella ilmaston herkkyyttä ei voida erottaa nollasta. Se, mitä lämpenemistä siitä tähän saakka on tapahtunut, on luettavissa El Niño-ilmiöistä johtuvaksi.

Tämä kaikki osoittaa, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuudella ns. kasvihuonekaasuna ei ole todettavissa olevaa vaikutusta ilmaston lämpenemisessä, sen aiheuttamaksi pelätystä, uhkaavaksi uskotusta ilmaston lämpenemisestä puhumattakaan. Kun vielä viimeaikaisessakin ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousussa ihmismisperäisistä hiilidioksidipäästöistä aiheutunut osuus on minimaalinen, sitä suuremmalla syyllä tulee ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen leikkauksista luopua: niillä saadaan aikaan vain menetyksiä niin kauan, kun niiden käyttö on muihin energiantuotantomenetelmiin nähden kilpailukykyistä. Viittaan vielä linkkiini http://lauriheimonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254965-varautuminen-luonnollisiin-ilmastonmuutoksiin-ja-saan-aari-ilmioihin-avainasia .

]]>
21 http://lauriheimonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255789-tosiasian-ymmartamattomyys-ilmastonmuutoksesta-poliitikkojen-ongelmana#comments Ilmastonmuutos Poliitikkojen ongelma Tosiasian ymmärtäminen Thu, 24 May 2018 18:30:32 +0000 Lauri Heimonen http://lauriheimonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255789-tosiasian-ymmartamattomyys-ilmastonmuutoksesta-poliitikkojen-ongelmana
Tehokkain kokonaisvaltainen kriisinhallinta tehdään ennalta http://pekkareinikainen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255678-tehokkain-kokonaisvaltainen-kriisinhallinta-tehdaan-ennalta <p>Kallein tapa ratkoa kriisejä ja konflikteja on päästää niiden ydin sulamaan, kuten vakavimmassa ydinonnettomuuden muodossa tapahtuu.</p><p>Siinä vaiheessa, kun kaikki muu on osoittautunut riittämättömäksi, siviiliväestö pakenee, ja kriisinhallintaa harjoitetaan aseet kädessä, resursseja palaa valon nopeudella.</p><p>Tuloksellisinta, ja siksi usein myös kustannustehokkainta on estää kriisin, konfliktin tai onnettomuuden toteutuminen, tai minimoida toteutuvan riskin materiaaliset ja sosiaaliset tuhot, sekä siihen liittyvä inhimillinen kärsimys. Tehokkain kokonaisvaltainen kriisinhallinta tehdään ennakolta.</p><p>Suomen Punainen Risti on hallinnut kriisejä jo yli 140 vuoden ajan, sekä kotimaassa että maailmalla. Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun maailmanlaajuisen liikkeen erityisyys ja ylittämätön vahvuus on sen pysyvä läsnäolo maailman kaikissa kolkissa. Kyetäkseen reagoimaan haasteeseen Punaisen Ristin ei lähtökohtaisesti tarvitse lähettää ketään minnekään: järjestö on jo elimellinen osa sitä ihmisyhteisöä, jota tapahtuma koskettaa.</p><p>Toisaalta, jos tilanne niin vaatii, Punaisen Ristin liike pystyy skaalaamaan toimenpiteensä paikallisesta aina globaaliin mittakaavaan asti kuten Tapaninpäivän 2004 tsunamin tai Haitin vuoden 2010 maanjäristyksen yhteydessä tapahtui.</p><p>Punainen Risti on kriiseissä, konflikteissa ja luonnononnettomuuksissa läsnä ennen kuin jotain tapahtuu, tapahtuman aikana, ja sen jälkeen. Punainen Risti työskentelee kaikkein haavoittuvimpien ihmisten ja yhteisöjen keskuudessa. Järjestön työn kokonaisvaltaisena tavoitteena on kasvattaa riskialtteimpien ihmisyhteisöjen iskunkestävyyttä niin kriisi- ja katastrofivalmiuden kuin terveydenkin osalta. Punainen Risti pyrkii ennakoimaan toteutuvia riskejä voidakseen ennalta lievittää, tai jopa estää niiden seurauksia. Toteutuviin riskeihin järjestö vastaa tehokkaasti.</p><p>Punaisen Ristin näkökulmasta kriisinhallintaan liittyy munan ja kanan problematiikka. Toteutuva kriisi tai konflikti tuottaa säännönmukaisesti humanitaarisia haasteita. Joskus humanitaarinen tilanne voi puolestaan myötävaikuttaa kriisin tai konfliktin syntyyn, tai kiihdyttää niitä.</p><p>Ilmastonmuutoksen aiheuttama pitkittynyt kuivuus aiheutti Syyrian kriisin alkujuurilla humanitaarisia haasteita. Haasteisiin ei maassa kyetty vastaamaan. Loppu on historiaa. Osin jopa virallisen nälänhädän asteen saavuttaneen ruokaturvatilanteen vaikutus Etelä-Sudanin kriisin myöhempiin vaiheisiin on toinen keskustelun arvoinen esimerkki.</p><p>Kaikkiin kriisinhallintaan tähtääviin pyrkimyksiin tulisi sisällyttää vahva humanitaarisen vasteen elementti, jonka ydin on ennaltaehkäisyssä. Tässä on Punaisen Ristin liikkeen omin toimintakenttä, ja yhteys kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan käsitteeseen.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Humanitaarinen korjausvelka hälyttävällä tasolla</strong></p><p>Kymmenen vuoden aikajaksolla vuodesta 2008 vuoteen 2017 YK koordinoi avustusvetoomuksia yhteensä 147,8 miljardin Yhdysvaltain dollarin edestä. Vain osa vetoomuksista tuli rahoitetuksi. Humanitaarista korjausvelkaa, eli vaille rahoitusta jääneitä humanitaarisen avun tarpeita, syntyi tuona kymmenvuotisjaksona 58,7 miljardia dollaria.</p><p>Humanitaarinen korjausvelka on pysyvä käsite. Kriisien, konfliktien ja luonnononnettomuuksien aiheuttamia yhteenlaskettuja tarpeita ei ole kyetty kokonaisuudessaan kattamaan kertaakaan sinä aikana, kun lukuja on tilastoitu.</p><p>Humanitaarinen korjausvelka ei ole sen merkillisempi velka kuin mikään muukaan. Velkaa voi olla, ja se voi jopa kumuloitua, mutta jossakin vaiheessa kumuloitunut velka uhkaa muuttua kestämättömäksi. Pankkilainakäsittein tähän tilanteeseen päädytään viimeistään silloin, kun velallisen käytettävissä olevat resurssit eivät enää riitä edes velkakoron kattamiseen.</p><p>YK:n koordinoimien vetoomusten osalta vuosina 2008-2017 syntynyt 58,7 miljardin humanitaarinen korjausvelka vastaa noin neljän vuoden ja yhdeksän kuukauden humanitaarisia tarpeita tällä kymmenen vuoden aikajanalla. Vuonna 2015 kattamatta jäi 45 % tarpeista, vuonna 2017 vajeeksi muodostui 49,4%.</p><p>Kysymys kuuluu: miten paljon humanitaarista korjausvelkaa voi kerryttää ennen kuin kriisit ja konfliktit heijasteineen muuttuvat hallitsemattomiksi?</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Vuosi 2015 ennakoi tulevaa</strong></p><p>Maailma sai ytimensä sulattavasta humanitaarisesta kriisistä lievää esimakua vuoden 2015 pakolaistilanteen muodossa. Tilanne ei ollut hetkellisesti kenenkään hallinnassa. Lähivuosikymmenten mahdolliset riskien toteuman seuraukset huomioiden se oli kuitenkin vain preludi.</p><p>Nykyisen humanitaarisen järjestelmän toimivuus on viime vuosien aikana asetettu kyseenalaiseksi. Koska nykyajan kriiseistä on monesti muodostunut pysyvä ilmiö jolla ei välttämättä ole selkeää alkua, lopusta puhumattakaan, voidaan kysyä, onko perusteltua erottaa humanitaarinen kriisivaste ja kehitysohjelmat toisistaan niin jyrkästi kuin tähän asti on tehty? Kanada ja Britannia ovat jo yhdistäneet kehitysohjelmien ja humanitaarisen avun rahoitusta myöntävät viranomaistahonsa.</p><p>Esiin on noussut Prevention-Resilience-Response -malli. Malli toteuttaa Punaisen Ristin liikkeen jo käyttämän jatkumo-kaavan. Kriisien, konfliktien, ja luonnononnettomuuksien seurausten estäminen, tai niiden lieventäminen on ensisijaista. Koska tässä ei aina onnistuta, riskialttiiden yhteisöjen iskunkestävyyttä tulee kohentaa. Lopulta, kun jotakin kuitenkin väistämättä tapahtuu, kriisivasteen on oltava riittävä. Response-vaiheen toteuduttua sama kaava käynnistyy riskialttiissa yhteisössä uudelleen.</p><p>Kolmivaiheinen kokonaisvaltainen kriisinhallinta on kuin tulvapato. Uutta vettä tulee yläjuoksulta koko ajan, eikä pato voi pitää takanaan kaikkea. Ratkaiseva kysymys on, paljonko vettä osataan ja voidaan juoksuttaa turvallisesti niin, ettei se läpäise patoa hallitsemattomasti.&nbsp;</p><p>Kolmivaiheisen kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan keskiössä on kysymys siitä, asetetaanko kriisinhallinnan painopisteeksi ennaltaehkäisy vai keskitytäänkö toteutuneiden riskien tulppaamiseen. Vastaus tähän kysymykseen linjaa merkittävällä tavalla resurssien kohdentamista.</p><p>Tulevaisuuden uhkiin vastaaminen on hyvä tapa tarkastella painopisteasettelun perusteita.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Riskikeskittymämaat polttopisteessä</strong></p><p>YK julkistaa vuosittain luettelon maailman kehittymättömimmistä maista. Vuoden 2018 luettelossa on 47 maata. 21 näistä maista ovat niin sanottuja perustajajäseniä eli ne ovat olleet luettelossa alusta alkaen, vuodesta 1971. Viimeisin luetteloon noussut maa on Etelä-Sudan, vuonna 2012. Luettelosta on koko sen historian aikana poistunut vain viisi maata: Botswana, Kap Verde, Malediivit, Samoa ja Päiväntasaajan Guinea.</p><p>YK:n vähiten kehittyneiden maiden luettelon 47 maata esiintyvät monella muullakin hälytyslistalla. Hauraiden valtioiden indeksissä 41 niistä loistaa punaisena. Sama osuus maista on erityisen haavoittuvia ilmastonmuutoksen todennäköisimmille seurauksille. Terveysriskejä kartoittavan tutkimuksen kärjestä löytyy 36 maata.</p><p>31 YK:n vähiten kehittyneiden maiden luettelossa olevista maista esiintyy hälyttävässä roolissa kaikissa yllä kuvatuissa riski-indekseissä. Lisäksi kymmenen luettelon maata kirjaa tililleen kolme neljästä riskistä. (Riskit ovat siis: kehittymättömimmät maat, hauraimmat valtiot, ilmastonmuutokselle altteimmat, ja terveysriskejä omaavimmat maat)</p><p>YK:n luettelon ulkopuolelta löytyy vielä yhdeksän sellaista maata, jotka ovat samanaikaisesti hälyttävässä määrin hauraita, ilmastonmuutosalttiita, ja joilla on suuria terveysriskejä.</p><p>Viitisenkymmentä maailman maata muodostaa yhden suurista tulevaisuuden uhkakuvista: niiden kyky huolehtia väestöstään huomisen haasteiden edessä on vaihtelevasti kyseenalainen.</p><p>Riskikeskittymä on kaiken kaikkiaan epävakaa. Mitä suuremmassa määrin yhden maan monituiset riskit toteutuvat, sitä epävakaampi siitä tulee. Maan sortuminen hauraasta hajonneeksi ei tällaisessa tilanteessa ole poissuljettu kehityskulku.</p><p>Afrikan mantereen 54 valtiosta 35 on eri tasoisia riskikeskittymämaita.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Väestönkasvu on hallittavissa</strong></p><p>Toinen uhkakuva liittyy väestönkasvuun. Maailman väestönkasvuun liittyvät riskit kohdentuvat nekin erityisesti Afrikan mantereelle.</p><p>Vuonna 2017 meitä oli maapallolla noin 7,6 miljardia. Afrikassa asui 1,3 miljardia ihmistä. Afrikkalaisten osuus maailman väestöstä oli noin 16,6 prosenttia. Vuonna 2100 maailmassa on YK:n korkeimman kasvuennusteen mukaan 11,2 miljardia ihmistä, joista 40 prosenttia eli 4,8 miljardia ihmistä asuu Afrikassa.</p><p>Afrikan ohella vain Tyynenmeren alueella väestön prosentuaalinen osuus maailman kokonaisväestöstä on ennusteen mukaan kasvanut. Kaikkialla muualla väestöosuus on vähentynyt, suhteellisesti eniten Euroopassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Absoluuttinen asukasmäärä on laskenut vain Euroopassa: 745 miljoonasta (vuonna 2017) 650 miljoonaan (vuonna 2100).</p><p>Väestönkasvuun liittyy monia riskejä. Miten miljardit uudet ihmiset pidetään poissa äärimmäisen köyhyyden noidankehästä? Miten yli 11 miljardin ihmisen terveydenhoito järjestetään? Millaisia slummeja miljardit uudet ihmiset tuottavat megakaupunkien kylkeen? Minne ihmiset suuntaavat, jos toivo tulevasta sammuu kotiseudulta, mm. ilmastonmuutoksen heijasteiden vuoksi.</p><p>Positiivisia uutisia: väestöriskejä voidaan todistetusti vähentää.</p><p>Syntyvyys Nigerissä on maailman suurinta, lukutaito maailman vähäisintä. Vuonna 2012 Nigerissä syntyi 7,2 lasta naista kohti. Samaan aikaan lukutaitoprosentti maassa oli 15,5. Näillä luvuilla on keskenään yhteys.</p><p>Bangladeshissä lukutaito oli vuonna 1981 tasolla 29 prosenttia. Vuonna 1970 nainen synnytti Bangladeshissä keskimäärin 6,9 lasta. Vain sukupolvea myöhemmin, määrätietoisen työn tuloksena, 72,9 prosenttia bangladeshiläisistä osasi lukea vuonna 2016, ja vuonna 2017 nainen synnytti keskimäärin 2,1 lasta.</p><p>Koulutus on terveyden edistämisen ohella avain väestöriskien vähentämiseen. Näin toimii aivan erityisesti tyttöjen ja naisten koulutus, joka onkin yksi Suomen kehityspolitiikan painopisteistä. Meillä on kaiken lisäksi aikaa. Vuoteen 2100 on 82 vuotta eli kaksi kertaa se aika, jonka Bangladesh tarvitsi oman väestöräjähdyksensä taltuttamiseen.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Ilmastonmuutos uhkakuvista suurin</strong></p><p>Riskikeskittymämaiden ja väestöräjähdyksen ohella ilmastonmuutos on uhkakuvista kolmas. Se on uhkakuvista suurin muun muassa siksi, että suorien vaikutusten lisäksi ilmastonmuutos heijastuu tavattoman moneen muuhun asiaan, kuten useimpien muiden uhkakuvien toteutumiseen ja näiden seurausten mittasuhteisiin.</p><p>Lämpötilat nousevat ilmastonmuutoksen myötä. Mikäli valtiot eivät toteuta niin sanotussa Pariisin sopimuksessa asetettuja ilmastonmuutosta hidastavia tavoitteita, päivälämpö on vuonna 2100 suuressa osassa maapalloa 35 astetta tai enemmän yli 200 päivänä vuodessa. Se on sietämättömän kuumaa.</p><p>Ellei ilmastonmuutoksen etenemistä kyetä hillitsemään, osassa Persian lahden aluetta saattaa lämpötilan ja kosteuden yhdistelmä (märkälämpötila) vuosisadan loppuun mennessä ajoittain ylittää ihmisen lämmönsäätelykyvyn rajat. Rajojen ylittäminen tarkoittaa, että ihminen säilyy ulkona tai ilmastoimattomassa tilassa hengissä enintään kuusi tuntia.</p><p>Lämpötilat nousevat, jäätiköt sulavat, merten pinta nousee. Luonnon algoritmit häiriintyvät, kasvukaudet muuttuvat, kasvilajit kadottavat kompassisuuntiaan, merivirtojen ja ilmakehän virtaukset saattavat ennakoimattomine seurauksineen muuttua. Osa maapallon pinnasta aavikoituu ja muuttuu tuottamattomaksi, ja puhtaasta vedestä tulee huutava pula. Tulvat, kuivuus ja myrskyt lisääntyvät ja vakavoituvat.</p><p>Vuosina 1995 - 2015 kirjatuista katastrofeista 91 prosenttia on tulvien, myrskyjen, kuivuuden ja äärilämpötilojen tapaan ilmastonmuutossidonnaisia. Näiden luonnononnettomuuksien esiintymistiheyden ja niiden voiman ennustetaan kasvavan, katastrofien aiheuttamien tuhojen ja kärsimysten lisääntyvän.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Telttaleirit eivät enää riitä pakolaisille</strong></p><p>Maaliskuussa 2018 julkaistun Maailmanpankin raportin mukaan ilmastonmuutos pakottaa yli 143 miljoonaa ihmistä eri puolilla maailmaa muuttamaan kotimaansa rajojen sisällä vuoteen 2050 mennessä. Sisäisen ilmastopakolaisuuden ohella elinolosuhteiden muutos johtaa ennusteiden mukaan myös poikkeuksellisiin rajat ylittäviin pakolaisvirtoihin vuoteen 2100 mennessä.</p><p>Vuosisadan lopun pakolaistilanteeseen ei enää vastata YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n telttaleireillä. Tilapäisiksi tarkoitettujen ratkaisujen sijaan pakolaisten globaalista kotouttamisesta pitää tulla uusi normaali. Riskialueiden väestön hallittuja, suunnitelmallisia siirtoja tulisi vakavasti harkita jo ennen kuin on kiire, viimeistään ennen kuin tilanne uhkaa karata käsistä.</p><p>Pahimmissa pakolaisskenaarioissa puhutaan sadoista miljoonista ihmisistä. Vuosisadan loppuun mennessä miljardit ihmiset kärsivät yksin puhtaan veden puutteesta. Moniko heistä tyytyy osaansa?</p><p>Kansainvaellusten mittasuhteita tavoitteleva pakolaisuus on vuosisatamme uhkakuvista neljäs, ja kiinteässä yhteydessä kolmeen aiemmin kuvattuun.</p><p>Useiden ruokaturvaa seuraavien järjestöjen ja tahojen yhteisen, maaliskuussa 2018 julkaistun ruokaturvaraportin mukaan 124 miljoonaa ihmistä 51 maassa on parhaillaan vastakkain eri asteisten ruokaturvakriisien kanssa. Viime vuonna julkistettu vastaava luku oli 108 miljoonaa ihmistä 48 maassa, edellisvuonna luku oli 80 miljoonaa.</p><p>Nousukaari on jyrkkä. Raportti selittää muutoksen jatkuvilla konflikteilla, ja pitkittyneillä negatiivisilla luonnonilmiöillä.</p><p>Ruokaturvatilanne on suhteellisen luotettava mittari kertomaan humanitaarisen hädän tilasta. Ruokaongelmat heijastavat yhtä aikaa sekä maailman konfliktitilannetta, että poikkeuksellisten ilmastollisten olosuhteiden ja ruoantuotantoon muutoin kielteisesti vaikuttavien seikkojen vaikutuksia.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan viisi tasoa</strong></p><p>Kriisinhallintaa tehdään viidellä tasolla.</p><p>Ensinnä: älykkään kehityspolitiikan kautta on mahdollista estää kriisien syntyminen, tai lieventää niiden vakavuutta ja seurauksia.</p><p>Toiseksi: humanitaarista apua tarvitaan, koska parhaista pyrkimyksistä huolimatta osa riskeistä kuitenkin toteutuu.</p><p>Kolmanneksi: laki- ja järjestyspainotteinen siviilikriisinhallinta operoi jo päällä olevassa kriisissä. Jo puhjenneen kriisin ohella siviilikriisinhallinnan työkaluja voitaisiin käyttää myös kehityspolitiikan elementtinä, ehkäisemään ja lieventämään uhkaavaa kriisiä. Se tosin edellyttäisi työkalupakin sisällön monipuolistamista.</p><p>Tasoista neljäs, sotilaallinen kriisinhallinta on luonteeltaan joko eskaloitumista estävää, rauhaa turvaavaa, tai aktiivista, osapuoleksi asettuvaa aseellista voiman käyttöä.</p><p>Viides kriisinhallinnan taso on niin sanottu kotimainen ulottuvuus. Jos kriisinhallintaa rahoittavien tai harjoittavien maiden kaikkien muiden pyrkimysten mittasuhteet osoittautuvat riittämättömiksi, on seurauksilla kustannuksineen taipumus tulla lopulta tullipuomeista läpi. Terrorismin tai muun kansainvälisen turvallisuusuhan aiheuttamat kotimaiset kustannukset, ja toteutuvasta pakolaisuudesta aiheutuvat välittömät kustannukset ovat esimerkkejä tällaisista, puomien läpi tulevista kuluista.</p><p>Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun kansainvälinen liike työskentelee kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan kaikilla tasoilla. Ennaltaehkäisy, riskialttiiden yhteisöjen iskunkestävyyden kohentaminen, ja humanitaarisen avun antaminen ovat Punaisen Ristin työlistassa osa jatkumoa, eivät erillisiä asioita. Punaisen Ristin ohjelmatyö ehkäisee tulevia tuhoja, valmistaa riskien uhkaamia yhteisöjä kohtaamaan poikkeusoloja, auttaa näitä luonnononnettomuuksien, kriisien tai konfliktien iskiessä, ja niistä selvittyä aloittaa ennaltaehkäisyn ja resilienssin kasvattamisen uudelleen.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Humanitaarinen apu kaivoskuilun kanarialintuna</strong></p><p>Olen yllä asettanut viisi kuvaamaani kriisinhallinnan tasoa tietoisesti tähän järjestykseen.</p><p>Ennalta ehkäisyn ja iskunkestävyyden varmistamisen tulisi olla kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan ensimmäinen ja varmimmin resursoitu työkalu, koska se on oikein käytettynä kustannustehokkain, ja sen tuloksia tuottava potentiaali on pitkällä tähtäimellä selkein.</p><p>Mikäli ennalta ehkäisy osin tai kokonaan epäonnistuu, tai yhteisön kestävyys pettää, syntyvään kriisiin vastataan ensivaiheessa humanitaarisella avulla.</p><p>Humanitaarinen apu on, varsinkin pitkittyneenä, ennalta ehkäisyä kalliimpaa. Se ei juurikaan johda kriisin ratkaisuun, eikä sen perinteinen luonne henkeä pelastavana ja hengissä pitävänä työkaluna vastaa parhaalla tavalla nykyisiin tai tuleviin vuosia tai vuosikymmeniä kestäviin avustustarpeisiin.</p><p>Kriisin vakavoituessa ja vaatiessa järeitä toimia, humanitaarisen avun tarve jatkuu käytännössä aina. Humanitaarisen avun tarpeesta on tullut eräänlainen kaivoskuilun kanarialintu.</p><p>Mikäli toteutuvia riskejä kokeviin yhteisöihin kohdistettu ennaltaehkäisevä ja näitä yhteisöjä vahvistava työ epäonnistuu, se lisää välittömästi humanitaarisen avun tarvetta. Jos humanitaarinen apukaan ei riitä, riski tilanteen hallinnan menetyksestä kasvaa merkittävästi. Punainen Risti työskentelee näkyvimmin tällä vedenjakajalla.</p><p>On runsaasti syitä toivoa humanitaarisen avun tarpeen vähenevän. Toive heijastaa huolta siitä, että humanitaarinen tilanne ylipäätään uhkaa riistäytyä käsistä vuosisatamme kuluessa. Todennäköisiä riskejä on liikaa, humanitaarinen korjausvaje kumuloituu. Parhaassakin tapauksessa, eli ennalta ehkäisyn menestyessä, tekemistä riittää enemmän kuin on voimavaroja.</p><p>Toive heijastaa myös näkemystä siitä, ettei perinteinen henkeä pelastava humanitaarinen apu enää riitä. Lähi-Idän pakolaiset on humanitaarisen avun varassa pääosin kyetty pitämään hengissä, mutta se ei estänyt syksyn 2015 pakolaisilmiötä.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Ihmisarvoinen elämä ja toivo tulevasta</strong></p><p>Kansainvälisen siirtolaisjärjestön IOM:n Irakista Eurooppaan paenneiden keskuudessa joulukuussa 2015 toteuttamassa tutkimuksessa 80 prosenttia pakolaisista ilmoitti lähtönsä tärkeimmäksi syyksi tulevaisuususkonsa täydellisen katoamisen.</p><p>Kriisinhallinnan humanitaarisen avun tason tulisi jatkossa huomioida hengissä selviämisen tarpeiden ohella myös ihmisarvoisen elämän perusvaatimukset. Olennaisena osana tätä on järjestelmän kyky ylläpitää uskottavaa toivoa tulevaisuudesta.</p><p>Vuonna 2015 maailmassa olleista yhteensä 65,3 miljoonasta pakolaisesta vain runsas yksi promille pääsi tuona vuonna palaamaan kotiinsa. Tulevaisuususkon ylläpito on näissä oloissa vaikeaa. Pitkäaikaiseen pakolaisuuteen päätyvillä keskimääräinen pakolaisuuden kestoaika on YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n laskelmien mukaan jopa 17 vuotta.</p><p>Siviilikriisinhallinta on luontevimmin haurastuneen, jopa hajonneen valtion tehohoitoa. Hoito kohdistuu useimmiten hallintoon, ja on laki- ja järjestysvetoista: poliisi, oikeusvaltio, vankeinhoito, rajavalvonta, tulli, jne. Sotilaallinen kriisinhallinta on vakavimmissa tapauksissa perusteltu työkalu, mutta se on myös työkaluista ylivoimaisesti kallein, ja sisältää usein myös siviilikriisinhallinnan elementtejä.</p><p>Vuotta 2015 koskevaksi julkistettujen tietojen mukaan amerikkalaisten Afganistanissa sotilaallisiin toimiin keskimäärin vuodessa käyttämä raha oli 44 miljardia euroa. Samaan aikaan Afganistanin humanitaariset tarpeet olivat 390 miljoonaa euroa. Sotilaallisen kriisinhallinnan kustannuskerroin suhteessa humanitaariseen apuun oli siis lähes 113.</p><p>Tosin, humanitaarisen avun tarpeiden rahoituksesta vain puolet kyettiin kattamaan vuonna 2015. Sotilasmenot osapuilleen toteutuivat.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Meillä on aikaa ja keinot</strong></p><p>Olemme resursseinemme ja riskinäkemyksinemme parhaillaan matkalla 2000-luvun ensimmäisen vuosisadan alkuneljänneksen jälkimmäisellä puoliskolla. Meillä on perusteltu syy olla huolissaan tulevasta.</p><p>Tulevina vuosina ja vuosikymmeninä on paljolti kyse siitä, millaisilla painopisteillä varaudumme tulevaan. Osin kyse on siitä, onko kansainvälisellä yhteisöllä taloudellisia voimavaroja tehdä edes tärkeimmät tarpeellisimmista toimista.</p><p>Huolenaiheista suurin on, kykenemmekö estämään maailman humanitaarisen tilanteen riistäytymisen hallitsemattomaksi. Ellemme kykene, meitä uhkaavat mittasuhteiltaan ennennäkemättömät kriisit ja konfliktit, joita pahimmillaan säestää kiertoradaltaan suistuneen luonnon arvaamaton todellisuus.</p><p>Elinajan pituutta koskevien ennusteiden toteutuessa suuri osa vuonna 2018 syntyvistä lapsista on hengissä vuonna 2100. He tulevat elämään pitkälti maailmassa, jollaisen vuosisadan ensimmäisen neljänneksen päättäjät heille sallivat.</p><p>Itsemme ja näiden tänä vuonna syntyvien vuoksi tarvitsemme kipeästi ja nopeasti parhaan, yhteisesti siedetyn näkemyksen siitä, millaiselta maailma nykymenoa noudattaen näyttää vuosisatamme jäljellä olevina vuosina, ja mitä tuo tulevaisuuskuva meiltä edellyttää. Meillä on mitä suurimmalla todennäköisyydellä aikaa ja keinot estää suuri osa uskottavilta tuntuvista uhkakuvista toteutumasta. Jos aloitamme nyt. Heti.</p><p>&nbsp;</p><p>Julkaistu teoksessa: Anne Palm ja Roope Siirtola (toim.): Yhdessä enemmän &ndash; kriisien hallintaa kokonaisvaltaisesti. WISE, 2018</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kallein tapa ratkoa kriisejä ja konflikteja on päästää niiden ydin sulamaan, kuten vakavimmassa ydinonnettomuuden muodossa tapahtuu.

Siinä vaiheessa, kun kaikki muu on osoittautunut riittämättömäksi, siviiliväestö pakenee, ja kriisinhallintaa harjoitetaan aseet kädessä, resursseja palaa valon nopeudella.

Tuloksellisinta, ja siksi usein myös kustannustehokkainta on estää kriisin, konfliktin tai onnettomuuden toteutuminen, tai minimoida toteutuvan riskin materiaaliset ja sosiaaliset tuhot, sekä siihen liittyvä inhimillinen kärsimys. Tehokkain kokonaisvaltainen kriisinhallinta tehdään ennakolta.

Suomen Punainen Risti on hallinnut kriisejä jo yli 140 vuoden ajan, sekä kotimaassa että maailmalla. Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun maailmanlaajuisen liikkeen erityisyys ja ylittämätön vahvuus on sen pysyvä läsnäolo maailman kaikissa kolkissa. Kyetäkseen reagoimaan haasteeseen Punaisen Ristin ei lähtökohtaisesti tarvitse lähettää ketään minnekään: järjestö on jo elimellinen osa sitä ihmisyhteisöä, jota tapahtuma koskettaa.

Toisaalta, jos tilanne niin vaatii, Punaisen Ristin liike pystyy skaalaamaan toimenpiteensä paikallisesta aina globaaliin mittakaavaan asti kuten Tapaninpäivän 2004 tsunamin tai Haitin vuoden 2010 maanjäristyksen yhteydessä tapahtui.

Punainen Risti on kriiseissä, konflikteissa ja luonnononnettomuuksissa läsnä ennen kuin jotain tapahtuu, tapahtuman aikana, ja sen jälkeen. Punainen Risti työskentelee kaikkein haavoittuvimpien ihmisten ja yhteisöjen keskuudessa. Järjestön työn kokonaisvaltaisena tavoitteena on kasvattaa riskialtteimpien ihmisyhteisöjen iskunkestävyyttä niin kriisi- ja katastrofivalmiuden kuin terveydenkin osalta. Punainen Risti pyrkii ennakoimaan toteutuvia riskejä voidakseen ennalta lievittää, tai jopa estää niiden seurauksia. Toteutuviin riskeihin järjestö vastaa tehokkaasti.

Punaisen Ristin näkökulmasta kriisinhallintaan liittyy munan ja kanan problematiikka. Toteutuva kriisi tai konflikti tuottaa säännönmukaisesti humanitaarisia haasteita. Joskus humanitaarinen tilanne voi puolestaan myötävaikuttaa kriisin tai konfliktin syntyyn, tai kiihdyttää niitä.

Ilmastonmuutoksen aiheuttama pitkittynyt kuivuus aiheutti Syyrian kriisin alkujuurilla humanitaarisia haasteita. Haasteisiin ei maassa kyetty vastaamaan. Loppu on historiaa. Osin jopa virallisen nälänhädän asteen saavuttaneen ruokaturvatilanteen vaikutus Etelä-Sudanin kriisin myöhempiin vaiheisiin on toinen keskustelun arvoinen esimerkki.

Kaikkiin kriisinhallintaan tähtääviin pyrkimyksiin tulisi sisällyttää vahva humanitaarisen vasteen elementti, jonka ydin on ennaltaehkäisyssä. Tässä on Punaisen Ristin liikkeen omin toimintakenttä, ja yhteys kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan käsitteeseen.

 

Humanitaarinen korjausvelka hälyttävällä tasolla

Kymmenen vuoden aikajaksolla vuodesta 2008 vuoteen 2017 YK koordinoi avustusvetoomuksia yhteensä 147,8 miljardin Yhdysvaltain dollarin edestä. Vain osa vetoomuksista tuli rahoitetuksi. Humanitaarista korjausvelkaa, eli vaille rahoitusta jääneitä humanitaarisen avun tarpeita, syntyi tuona kymmenvuotisjaksona 58,7 miljardia dollaria.

Humanitaarinen korjausvelka on pysyvä käsite. Kriisien, konfliktien ja luonnononnettomuuksien aiheuttamia yhteenlaskettuja tarpeita ei ole kyetty kokonaisuudessaan kattamaan kertaakaan sinä aikana, kun lukuja on tilastoitu.

Humanitaarinen korjausvelka ei ole sen merkillisempi velka kuin mikään muukaan. Velkaa voi olla, ja se voi jopa kumuloitua, mutta jossakin vaiheessa kumuloitunut velka uhkaa muuttua kestämättömäksi. Pankkilainakäsittein tähän tilanteeseen päädytään viimeistään silloin, kun velallisen käytettävissä olevat resurssit eivät enää riitä edes velkakoron kattamiseen.

YK:n koordinoimien vetoomusten osalta vuosina 2008-2017 syntynyt 58,7 miljardin humanitaarinen korjausvelka vastaa noin neljän vuoden ja yhdeksän kuukauden humanitaarisia tarpeita tällä kymmenen vuoden aikajanalla. Vuonna 2015 kattamatta jäi 45 % tarpeista, vuonna 2017 vajeeksi muodostui 49,4%.

Kysymys kuuluu: miten paljon humanitaarista korjausvelkaa voi kerryttää ennen kuin kriisit ja konfliktit heijasteineen muuttuvat hallitsemattomiksi?

 

Vuosi 2015 ennakoi tulevaa

Maailma sai ytimensä sulattavasta humanitaarisesta kriisistä lievää esimakua vuoden 2015 pakolaistilanteen muodossa. Tilanne ei ollut hetkellisesti kenenkään hallinnassa. Lähivuosikymmenten mahdolliset riskien toteuman seuraukset huomioiden se oli kuitenkin vain preludi.

Nykyisen humanitaarisen järjestelmän toimivuus on viime vuosien aikana asetettu kyseenalaiseksi. Koska nykyajan kriiseistä on monesti muodostunut pysyvä ilmiö jolla ei välttämättä ole selkeää alkua, lopusta puhumattakaan, voidaan kysyä, onko perusteltua erottaa humanitaarinen kriisivaste ja kehitysohjelmat toisistaan niin jyrkästi kuin tähän asti on tehty? Kanada ja Britannia ovat jo yhdistäneet kehitysohjelmien ja humanitaarisen avun rahoitusta myöntävät viranomaistahonsa.

Esiin on noussut Prevention-Resilience-Response -malli. Malli toteuttaa Punaisen Ristin liikkeen jo käyttämän jatkumo-kaavan. Kriisien, konfliktien, ja luonnononnettomuuksien seurausten estäminen, tai niiden lieventäminen on ensisijaista. Koska tässä ei aina onnistuta, riskialttiiden yhteisöjen iskunkestävyyttä tulee kohentaa. Lopulta, kun jotakin kuitenkin väistämättä tapahtuu, kriisivasteen on oltava riittävä. Response-vaiheen toteuduttua sama kaava käynnistyy riskialttiissa yhteisössä uudelleen.

Kolmivaiheinen kokonaisvaltainen kriisinhallinta on kuin tulvapato. Uutta vettä tulee yläjuoksulta koko ajan, eikä pato voi pitää takanaan kaikkea. Ratkaiseva kysymys on, paljonko vettä osataan ja voidaan juoksuttaa turvallisesti niin, ettei se läpäise patoa hallitsemattomasti. 

Kolmivaiheisen kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan keskiössä on kysymys siitä, asetetaanko kriisinhallinnan painopisteeksi ennaltaehkäisy vai keskitytäänkö toteutuneiden riskien tulppaamiseen. Vastaus tähän kysymykseen linjaa merkittävällä tavalla resurssien kohdentamista.

Tulevaisuuden uhkiin vastaaminen on hyvä tapa tarkastella painopisteasettelun perusteita.

 

Riskikeskittymämaat polttopisteessä

YK julkistaa vuosittain luettelon maailman kehittymättömimmistä maista. Vuoden 2018 luettelossa on 47 maata. 21 näistä maista ovat niin sanottuja perustajajäseniä eli ne ovat olleet luettelossa alusta alkaen, vuodesta 1971. Viimeisin luetteloon noussut maa on Etelä-Sudan, vuonna 2012. Luettelosta on koko sen historian aikana poistunut vain viisi maata: Botswana, Kap Verde, Malediivit, Samoa ja Päiväntasaajan Guinea.

YK:n vähiten kehittyneiden maiden luettelon 47 maata esiintyvät monella muullakin hälytyslistalla. Hauraiden valtioiden indeksissä 41 niistä loistaa punaisena. Sama osuus maista on erityisen haavoittuvia ilmastonmuutoksen todennäköisimmille seurauksille. Terveysriskejä kartoittavan tutkimuksen kärjestä löytyy 36 maata.

31 YK:n vähiten kehittyneiden maiden luettelossa olevista maista esiintyy hälyttävässä roolissa kaikissa yllä kuvatuissa riski-indekseissä. Lisäksi kymmenen luettelon maata kirjaa tililleen kolme neljästä riskistä. (Riskit ovat siis: kehittymättömimmät maat, hauraimmat valtiot, ilmastonmuutokselle altteimmat, ja terveysriskejä omaavimmat maat)

YK:n luettelon ulkopuolelta löytyy vielä yhdeksän sellaista maata, jotka ovat samanaikaisesti hälyttävässä määrin hauraita, ilmastonmuutosalttiita, ja joilla on suuria terveysriskejä.

Viitisenkymmentä maailman maata muodostaa yhden suurista tulevaisuuden uhkakuvista: niiden kyky huolehtia väestöstään huomisen haasteiden edessä on vaihtelevasti kyseenalainen.

Riskikeskittymä on kaiken kaikkiaan epävakaa. Mitä suuremmassa määrin yhden maan monituiset riskit toteutuvat, sitä epävakaampi siitä tulee. Maan sortuminen hauraasta hajonneeksi ei tällaisessa tilanteessa ole poissuljettu kehityskulku.

Afrikan mantereen 54 valtiosta 35 on eri tasoisia riskikeskittymämaita.

 

Väestönkasvu on hallittavissa

Toinen uhkakuva liittyy väestönkasvuun. Maailman väestönkasvuun liittyvät riskit kohdentuvat nekin erityisesti Afrikan mantereelle.

Vuonna 2017 meitä oli maapallolla noin 7,6 miljardia. Afrikassa asui 1,3 miljardia ihmistä. Afrikkalaisten osuus maailman väestöstä oli noin 16,6 prosenttia. Vuonna 2100 maailmassa on YK:n korkeimman kasvuennusteen mukaan 11,2 miljardia ihmistä, joista 40 prosenttia eli 4,8 miljardia ihmistä asuu Afrikassa.

Afrikan ohella vain Tyynenmeren alueella väestön prosentuaalinen osuus maailman kokonaisväestöstä on ennusteen mukaan kasvanut. Kaikkialla muualla väestöosuus on vähentynyt, suhteellisesti eniten Euroopassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Absoluuttinen asukasmäärä on laskenut vain Euroopassa: 745 miljoonasta (vuonna 2017) 650 miljoonaan (vuonna 2100).

Väestönkasvuun liittyy monia riskejä. Miten miljardit uudet ihmiset pidetään poissa äärimmäisen köyhyyden noidankehästä? Miten yli 11 miljardin ihmisen terveydenhoito järjestetään? Millaisia slummeja miljardit uudet ihmiset tuottavat megakaupunkien kylkeen? Minne ihmiset suuntaavat, jos toivo tulevasta sammuu kotiseudulta, mm. ilmastonmuutoksen heijasteiden vuoksi.

Positiivisia uutisia: väestöriskejä voidaan todistetusti vähentää.

Syntyvyys Nigerissä on maailman suurinta, lukutaito maailman vähäisintä. Vuonna 2012 Nigerissä syntyi 7,2 lasta naista kohti. Samaan aikaan lukutaitoprosentti maassa oli 15,5. Näillä luvuilla on keskenään yhteys.

Bangladeshissä lukutaito oli vuonna 1981 tasolla 29 prosenttia. Vuonna 1970 nainen synnytti Bangladeshissä keskimäärin 6,9 lasta. Vain sukupolvea myöhemmin, määrätietoisen työn tuloksena, 72,9 prosenttia bangladeshiläisistä osasi lukea vuonna 2016, ja vuonna 2017 nainen synnytti keskimäärin 2,1 lasta.

Koulutus on terveyden edistämisen ohella avain väestöriskien vähentämiseen. Näin toimii aivan erityisesti tyttöjen ja naisten koulutus, joka onkin yksi Suomen kehityspolitiikan painopisteistä. Meillä on kaiken lisäksi aikaa. Vuoteen 2100 on 82 vuotta eli kaksi kertaa se aika, jonka Bangladesh tarvitsi oman väestöräjähdyksensä taltuttamiseen.

 

Ilmastonmuutos uhkakuvista suurin

Riskikeskittymämaiden ja väestöräjähdyksen ohella ilmastonmuutos on uhkakuvista kolmas. Se on uhkakuvista suurin muun muassa siksi, että suorien vaikutusten lisäksi ilmastonmuutos heijastuu tavattoman moneen muuhun asiaan, kuten useimpien muiden uhkakuvien toteutumiseen ja näiden seurausten mittasuhteisiin.

Lämpötilat nousevat ilmastonmuutoksen myötä. Mikäli valtiot eivät toteuta niin sanotussa Pariisin sopimuksessa asetettuja ilmastonmuutosta hidastavia tavoitteita, päivälämpö on vuonna 2100 suuressa osassa maapalloa 35 astetta tai enemmän yli 200 päivänä vuodessa. Se on sietämättömän kuumaa.

Ellei ilmastonmuutoksen etenemistä kyetä hillitsemään, osassa Persian lahden aluetta saattaa lämpötilan ja kosteuden yhdistelmä (märkälämpötila) vuosisadan loppuun mennessä ajoittain ylittää ihmisen lämmönsäätelykyvyn rajat. Rajojen ylittäminen tarkoittaa, että ihminen säilyy ulkona tai ilmastoimattomassa tilassa hengissä enintään kuusi tuntia.

Lämpötilat nousevat, jäätiköt sulavat, merten pinta nousee. Luonnon algoritmit häiriintyvät, kasvukaudet muuttuvat, kasvilajit kadottavat kompassisuuntiaan, merivirtojen ja ilmakehän virtaukset saattavat ennakoimattomine seurauksineen muuttua. Osa maapallon pinnasta aavikoituu ja muuttuu tuottamattomaksi, ja puhtaasta vedestä tulee huutava pula. Tulvat, kuivuus ja myrskyt lisääntyvät ja vakavoituvat.

Vuosina 1995 - 2015 kirjatuista katastrofeista 91 prosenttia on tulvien, myrskyjen, kuivuuden ja äärilämpötilojen tapaan ilmastonmuutossidonnaisia. Näiden luonnononnettomuuksien esiintymistiheyden ja niiden voiman ennustetaan kasvavan, katastrofien aiheuttamien tuhojen ja kärsimysten lisääntyvän.

 

Telttaleirit eivät enää riitä pakolaisille

Maaliskuussa 2018 julkaistun Maailmanpankin raportin mukaan ilmastonmuutos pakottaa yli 143 miljoonaa ihmistä eri puolilla maailmaa muuttamaan kotimaansa rajojen sisällä vuoteen 2050 mennessä. Sisäisen ilmastopakolaisuuden ohella elinolosuhteiden muutos johtaa ennusteiden mukaan myös poikkeuksellisiin rajat ylittäviin pakolaisvirtoihin vuoteen 2100 mennessä.

Vuosisadan lopun pakolaistilanteeseen ei enää vastata YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n telttaleireillä. Tilapäisiksi tarkoitettujen ratkaisujen sijaan pakolaisten globaalista kotouttamisesta pitää tulla uusi normaali. Riskialueiden väestön hallittuja, suunnitelmallisia siirtoja tulisi vakavasti harkita jo ennen kuin on kiire, viimeistään ennen kuin tilanne uhkaa karata käsistä.

Pahimmissa pakolaisskenaarioissa puhutaan sadoista miljoonista ihmisistä. Vuosisadan loppuun mennessä miljardit ihmiset kärsivät yksin puhtaan veden puutteesta. Moniko heistä tyytyy osaansa?

Kansainvaellusten mittasuhteita tavoitteleva pakolaisuus on vuosisatamme uhkakuvista neljäs, ja kiinteässä yhteydessä kolmeen aiemmin kuvattuun.

Useiden ruokaturvaa seuraavien järjestöjen ja tahojen yhteisen, maaliskuussa 2018 julkaistun ruokaturvaraportin mukaan 124 miljoonaa ihmistä 51 maassa on parhaillaan vastakkain eri asteisten ruokaturvakriisien kanssa. Viime vuonna julkistettu vastaava luku oli 108 miljoonaa ihmistä 48 maassa, edellisvuonna luku oli 80 miljoonaa.

Nousukaari on jyrkkä. Raportti selittää muutoksen jatkuvilla konflikteilla, ja pitkittyneillä negatiivisilla luonnonilmiöillä.

Ruokaturvatilanne on suhteellisen luotettava mittari kertomaan humanitaarisen hädän tilasta. Ruokaongelmat heijastavat yhtä aikaa sekä maailman konfliktitilannetta, että poikkeuksellisten ilmastollisten olosuhteiden ja ruoantuotantoon muutoin kielteisesti vaikuttavien seikkojen vaikutuksia.

 

Kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan viisi tasoa

Kriisinhallintaa tehdään viidellä tasolla.

Ensinnä: älykkään kehityspolitiikan kautta on mahdollista estää kriisien syntyminen, tai lieventää niiden vakavuutta ja seurauksia.

Toiseksi: humanitaarista apua tarvitaan, koska parhaista pyrkimyksistä huolimatta osa riskeistä kuitenkin toteutuu.

Kolmanneksi: laki- ja järjestyspainotteinen siviilikriisinhallinta operoi jo päällä olevassa kriisissä. Jo puhjenneen kriisin ohella siviilikriisinhallinnan työkaluja voitaisiin käyttää myös kehityspolitiikan elementtinä, ehkäisemään ja lieventämään uhkaavaa kriisiä. Se tosin edellyttäisi työkalupakin sisällön monipuolistamista.

Tasoista neljäs, sotilaallinen kriisinhallinta on luonteeltaan joko eskaloitumista estävää, rauhaa turvaavaa, tai aktiivista, osapuoleksi asettuvaa aseellista voiman käyttöä.

Viides kriisinhallinnan taso on niin sanottu kotimainen ulottuvuus. Jos kriisinhallintaa rahoittavien tai harjoittavien maiden kaikkien muiden pyrkimysten mittasuhteet osoittautuvat riittämättömiksi, on seurauksilla kustannuksineen taipumus tulla lopulta tullipuomeista läpi. Terrorismin tai muun kansainvälisen turvallisuusuhan aiheuttamat kotimaiset kustannukset, ja toteutuvasta pakolaisuudesta aiheutuvat välittömät kustannukset ovat esimerkkejä tällaisista, puomien läpi tulevista kuluista.

Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun kansainvälinen liike työskentelee kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan kaikilla tasoilla. Ennaltaehkäisy, riskialttiiden yhteisöjen iskunkestävyyden kohentaminen, ja humanitaarisen avun antaminen ovat Punaisen Ristin työlistassa osa jatkumoa, eivät erillisiä asioita. Punaisen Ristin ohjelmatyö ehkäisee tulevia tuhoja, valmistaa riskien uhkaamia yhteisöjä kohtaamaan poikkeusoloja, auttaa näitä luonnononnettomuuksien, kriisien tai konfliktien iskiessä, ja niistä selvittyä aloittaa ennaltaehkäisyn ja resilienssin kasvattamisen uudelleen.

 

Humanitaarinen apu kaivoskuilun kanarialintuna

Olen yllä asettanut viisi kuvaamaani kriisinhallinnan tasoa tietoisesti tähän järjestykseen.

Ennalta ehkäisyn ja iskunkestävyyden varmistamisen tulisi olla kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan ensimmäinen ja varmimmin resursoitu työkalu, koska se on oikein käytettynä kustannustehokkain, ja sen tuloksia tuottava potentiaali on pitkällä tähtäimellä selkein.

Mikäli ennalta ehkäisy osin tai kokonaan epäonnistuu, tai yhteisön kestävyys pettää, syntyvään kriisiin vastataan ensivaiheessa humanitaarisella avulla.

Humanitaarinen apu on, varsinkin pitkittyneenä, ennalta ehkäisyä kalliimpaa. Se ei juurikaan johda kriisin ratkaisuun, eikä sen perinteinen luonne henkeä pelastavana ja hengissä pitävänä työkaluna vastaa parhaalla tavalla nykyisiin tai tuleviin vuosia tai vuosikymmeniä kestäviin avustustarpeisiin.

Kriisin vakavoituessa ja vaatiessa järeitä toimia, humanitaarisen avun tarve jatkuu käytännössä aina. Humanitaarisen avun tarpeesta on tullut eräänlainen kaivoskuilun kanarialintu.

Mikäli toteutuvia riskejä kokeviin yhteisöihin kohdistettu ennaltaehkäisevä ja näitä yhteisöjä vahvistava työ epäonnistuu, se lisää välittömästi humanitaarisen avun tarvetta. Jos humanitaarinen apukaan ei riitä, riski tilanteen hallinnan menetyksestä kasvaa merkittävästi. Punainen Risti työskentelee näkyvimmin tällä vedenjakajalla.

On runsaasti syitä toivoa humanitaarisen avun tarpeen vähenevän. Toive heijastaa huolta siitä, että humanitaarinen tilanne ylipäätään uhkaa riistäytyä käsistä vuosisatamme kuluessa. Todennäköisiä riskejä on liikaa, humanitaarinen korjausvaje kumuloituu. Parhaassakin tapauksessa, eli ennalta ehkäisyn menestyessä, tekemistä riittää enemmän kuin on voimavaroja.

Toive heijastaa myös näkemystä siitä, ettei perinteinen henkeä pelastava humanitaarinen apu enää riitä. Lähi-Idän pakolaiset on humanitaarisen avun varassa pääosin kyetty pitämään hengissä, mutta se ei estänyt syksyn 2015 pakolaisilmiötä.

 

Ihmisarvoinen elämä ja toivo tulevasta

Kansainvälisen siirtolaisjärjestön IOM:n Irakista Eurooppaan paenneiden keskuudessa joulukuussa 2015 toteuttamassa tutkimuksessa 80 prosenttia pakolaisista ilmoitti lähtönsä tärkeimmäksi syyksi tulevaisuususkonsa täydellisen katoamisen.

Kriisinhallinnan humanitaarisen avun tason tulisi jatkossa huomioida hengissä selviämisen tarpeiden ohella myös ihmisarvoisen elämän perusvaatimukset. Olennaisena osana tätä on järjestelmän kyky ylläpitää uskottavaa toivoa tulevaisuudesta.

Vuonna 2015 maailmassa olleista yhteensä 65,3 miljoonasta pakolaisesta vain runsas yksi promille pääsi tuona vuonna palaamaan kotiinsa. Tulevaisuususkon ylläpito on näissä oloissa vaikeaa. Pitkäaikaiseen pakolaisuuteen päätyvillä keskimääräinen pakolaisuuden kestoaika on YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n laskelmien mukaan jopa 17 vuotta.

Siviilikriisinhallinta on luontevimmin haurastuneen, jopa hajonneen valtion tehohoitoa. Hoito kohdistuu useimmiten hallintoon, ja on laki- ja järjestysvetoista: poliisi, oikeusvaltio, vankeinhoito, rajavalvonta, tulli, jne. Sotilaallinen kriisinhallinta on vakavimmissa tapauksissa perusteltu työkalu, mutta se on myös työkaluista ylivoimaisesti kallein, ja sisältää usein myös siviilikriisinhallinnan elementtejä.

Vuotta 2015 koskevaksi julkistettujen tietojen mukaan amerikkalaisten Afganistanissa sotilaallisiin toimiin keskimäärin vuodessa käyttämä raha oli 44 miljardia euroa. Samaan aikaan Afganistanin humanitaariset tarpeet olivat 390 miljoonaa euroa. Sotilaallisen kriisinhallinnan kustannuskerroin suhteessa humanitaariseen apuun oli siis lähes 113.

Tosin, humanitaarisen avun tarpeiden rahoituksesta vain puolet kyettiin kattamaan vuonna 2015. Sotilasmenot osapuilleen toteutuivat.

 

Meillä on aikaa ja keinot

Olemme resursseinemme ja riskinäkemyksinemme parhaillaan matkalla 2000-luvun ensimmäisen vuosisadan alkuneljänneksen jälkimmäisellä puoliskolla. Meillä on perusteltu syy olla huolissaan tulevasta.

Tulevina vuosina ja vuosikymmeninä on paljolti kyse siitä, millaisilla painopisteillä varaudumme tulevaan. Osin kyse on siitä, onko kansainvälisellä yhteisöllä taloudellisia voimavaroja tehdä edes tärkeimmät tarpeellisimmista toimista.

Huolenaiheista suurin on, kykenemmekö estämään maailman humanitaarisen tilanteen riistäytymisen hallitsemattomaksi. Ellemme kykene, meitä uhkaavat mittasuhteiltaan ennennäkemättömät kriisit ja konfliktit, joita pahimmillaan säestää kiertoradaltaan suistuneen luonnon arvaamaton todellisuus.

Elinajan pituutta koskevien ennusteiden toteutuessa suuri osa vuonna 2018 syntyvistä lapsista on hengissä vuonna 2100. He tulevat elämään pitkälti maailmassa, jollaisen vuosisadan ensimmäisen neljänneksen päättäjät heille sallivat.

Itsemme ja näiden tänä vuonna syntyvien vuoksi tarvitsemme kipeästi ja nopeasti parhaan, yhteisesti siedetyn näkemyksen siitä, millaiselta maailma nykymenoa noudattaen näyttää vuosisatamme jäljellä olevina vuosina, ja mitä tuo tulevaisuuskuva meiltä edellyttää. Meillä on mitä suurimmalla todennäköisyydellä aikaa ja keinot estää suuri osa uskottavilta tuntuvista uhkakuvista toteutumasta. Jos aloitamme nyt. Heti.

 

Julkaistu teoksessa: Anne Palm ja Roope Siirtola (toim.): Yhdessä enemmän – kriisien hallintaa kokonaisvaltaisesti. WISE, 2018

]]>
0 http://pekkareinikainen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255678-tehokkain-kokonaisvaltainen-kriisinhallinta-tehdaan-ennalta#comments Ennaltaehkäisy Ilmastonmuutos Kokonaisvaltainen kriisinhallinta Kriisinhallinta Tue, 22 May 2018 13:12:26 +0000 Pekka Reinikainen http://pekkareinikainen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255678-tehokkain-kokonaisvaltainen-kriisinhallinta-tehdaan-ennalta