Oikeistolaisuus http://pelisuomi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/134567/all Thu, 25 Apr 2019 13:48:27 +0300 fi Kokoomuksen palattava oikealle raiteelle http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275022-kokoomuksen-palattava-oikealle-raiteelle <p>Juha Sipilän oikeistohallitus kaatui 8.3.2019 erimielisyyksiin sote- ja maakuntauudistuksen jatkosta. Prosessin romuttaneita syitä on useita, mutta viimeistään nykyinen hallituskausi on osoittanut ainakin Kansallisen Kokoomuksen osalta sen, miten jo lokakuussa 2015 olisi pitänyt pysyä johdonmukaisesti oikeistolaisen moraalin takana ja estää sellaisen soteuudistuksen synty, joka sisälsi poliittisia lehmänkauppoja muun muassa valtiontaloudelle kalliin maakuntahallinnon.<br /><br />Olemme huolissamme siitä, mihin nykyisenlainen Kokoomus on suuntaamassa. Puolueemme on ollut yhtä vaalikautta lukuunottamatta lähes 30 vuotta hallituksessa. Tänä aikana puolueen ideologinen työ on näivettynyt ja olemme siirtyneet sellaiseksi yleispuolueeksi, joka tavoittelee vaalikausien välissä pikavoittoja erinäisillä poliittisilla toimilla sen sijaan, että puolue pyrkisi käsitteellistämään kokoomuslaisen arvopohjan ja toimimaan eduskunnassa myös sen mukaisesti.<br /><br />Kevään eduskuntavaalien kampanja toki perustui oikeistolaiselle laissez faire -ajattelulle ja yksilön omaan vapauteen päättää omista asioistaan, mutta käytännön politiikassa emme elä oppiemme mukaista elämää. Tämä on huolestuttava ilmiö yhdistettynä yksi asia kerralla käsiteltävään pikavoittopolitiikkaan ja siihen, ettei Kokoomus enää toteuta äänestäjiensä ajattelun mukaista politiikkaa.<br /><br />Vuodesta 2011 lähtien olemme luovuttaneet osan identiteetistämme muiden muokattavaksi. Esimerkiksi vaikeat kysymykset siirtolaisuuteen tai ilmastonmuutokseen ovat toteutuneet muiden puolueiden määritelmien kautta. Kokoomuslaisina olemme huolissamme siitä, miten aika ajoittain muut määrittelevät, mitä me puolueena edustamme. Toimimme useasti meille epämieluisten tai peräti oikeistolaisuuden ideologisten perusteesien vastaisesti noudattamalla muun muassa vasemmiston sanelemaa polkua. Muiden tekemien määrittelyjen perusteella Kokoomus muistuttaa ikävällä tavalla halpakopiota ilmastoaktivistista tai sitten esiinnymme julkisuudessa jakovarapopulisteina kannatuksen maksimoimiseksi. Kokoomuksen linjan pitäisi siis jatkossa kirkastua.<br /><br />Suomalaisen yhteiskunnan muutos ja kokoomuslainen ajattelu eivät onnistu, jos puolue ei itse noudata omaa ideologista perintöään. Puolueemme oli kylmän sodan kuumimpina hetkinä 21 vuotta hallituspaitsiossa. Tuolloin Kokoomuksella on ollut viimeksi selkeä ideologinen kehys politiikalleen. Kokoomuksen tulisi pyrkiä ideologisen keskustelun tuulettamiseen ja olla aito, ideologiansa mukaisesti toimiva oikeistopuolue. Täten hallitusneuvotteluissa tulemme mieluummin hylätyksi omana itsenämme kuin hyväksytyksi esittämällä jotain, mitä emme ole.<br /><br />Atte Kaleva,<br />Varakansanedustaja, Helsinki<br /><br />Manolis Huuki,<br />Pohjanmaan Kokoomusnuoret, Kannus<br /><br />Josefiina Tiirola<br />Muonion Kokoomusnuoret, Sodankylä</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Juha Sipilän oikeistohallitus kaatui 8.3.2019 erimielisyyksiin sote- ja maakuntauudistuksen jatkosta. Prosessin romuttaneita syitä on useita, mutta viimeistään nykyinen hallituskausi on osoittanut ainakin Kansallisen Kokoomuksen osalta sen, miten jo lokakuussa 2015 olisi pitänyt pysyä johdonmukaisesti oikeistolaisen moraalin takana ja estää sellaisen soteuudistuksen synty, joka sisälsi poliittisia lehmänkauppoja muun muassa valtiontaloudelle kalliin maakuntahallinnon.

Olemme huolissamme siitä, mihin nykyisenlainen Kokoomus on suuntaamassa. Puolueemme on ollut yhtä vaalikautta lukuunottamatta lähes 30 vuotta hallituksessa. Tänä aikana puolueen ideologinen työ on näivettynyt ja olemme siirtyneet sellaiseksi yleispuolueeksi, joka tavoittelee vaalikausien välissä pikavoittoja erinäisillä poliittisilla toimilla sen sijaan, että puolue pyrkisi käsitteellistämään kokoomuslaisen arvopohjan ja toimimaan eduskunnassa myös sen mukaisesti.

Kevään eduskuntavaalien kampanja toki perustui oikeistolaiselle laissez faire -ajattelulle ja yksilön omaan vapauteen päättää omista asioistaan, mutta käytännön politiikassa emme elä oppiemme mukaista elämää. Tämä on huolestuttava ilmiö yhdistettynä yksi asia kerralla käsiteltävään pikavoittopolitiikkaan ja siihen, ettei Kokoomus enää toteuta äänestäjiensä ajattelun mukaista politiikkaa.

Vuodesta 2011 lähtien olemme luovuttaneet osan identiteetistämme muiden muokattavaksi. Esimerkiksi vaikeat kysymykset siirtolaisuuteen tai ilmastonmuutokseen ovat toteutuneet muiden puolueiden määritelmien kautta. Kokoomuslaisina olemme huolissamme siitä, miten aika ajoittain muut määrittelevät, mitä me puolueena edustamme. Toimimme useasti meille epämieluisten tai peräti oikeistolaisuuden ideologisten perusteesien vastaisesti noudattamalla muun muassa vasemmiston sanelemaa polkua. Muiden tekemien määrittelyjen perusteella Kokoomus muistuttaa ikävällä tavalla halpakopiota ilmastoaktivistista tai sitten esiinnymme julkisuudessa jakovarapopulisteina kannatuksen maksimoimiseksi. Kokoomuksen linjan pitäisi siis jatkossa kirkastua.

Suomalaisen yhteiskunnan muutos ja kokoomuslainen ajattelu eivät onnistu, jos puolue ei itse noudata omaa ideologista perintöään. Puolueemme oli kylmän sodan kuumimpina hetkinä 21 vuotta hallituspaitsiossa. Tuolloin Kokoomuksella on ollut viimeksi selkeä ideologinen kehys politiikalleen. Kokoomuksen tulisi pyrkiä ideologisen keskustelun tuulettamiseen ja olla aito, ideologiansa mukaisesti toimiva oikeistopuolue. Täten hallitusneuvotteluissa tulemme mieluummin hylätyksi omana itsenämme kuin hyväksytyksi esittämällä jotain, mitä emme ole.

Atte Kaleva,
Varakansanedustaja, Helsinki

Manolis Huuki,
Pohjanmaan Kokoomusnuoret, Kannus

Josefiina Tiirola
Muonion Kokoomusnuoret, Sodankylä

]]>
21 http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275022-kokoomuksen-palattava-oikealle-raiteelle#comments Kokoomuksen linja Oikeistolaisuus Sivistysporvari Yksilön vapaus Yksilön vastuu Thu, 25 Apr 2019 10:48:27 +0000 Atte Kaleva http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275022-kokoomuksen-palattava-oikealle-raiteelle
Perussuomalaiset ei ole oikeistopuolue - professori Wass väärässä http://hennakajava.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274914-perussuomalaiset-ei-ole-oikeistopuolue-professori-wass-vaarassa <p>Onko perussuomalaiset oikeistopuolue ja jopa &quot;radikaali oikeistopuolue&quot;, <a href="https://www.talouselama.fi/uutiset/nyt-irtosi-perussuomalaisten-kasvun-tulppa-sanoo-professori-suomesta-loytyi-uusi-ryhma-perusporvarit-sellainen-salarakas/a5d3b421-e965-46c6-a54d-946126fe6ccd?fbclid=IwAR0i833CSvsgKwFN_oOcpF6QILJEAOqE3j0Xf5C8GwZ-4SuVgzt6VR9_8sY"><em>kuten professori Hanna Wass Talouselämässä (19.4.) väittää?</em></a> Tällä kertaa jutussa oltiin unohdettu nimitellä perussuomalaisia &quot;populistiseksi&quot; puolueeksi, mutta perussuomalaisia yritetään marginalisoida &quot;radikaalilla oikeistolaisuudella&quot;. Kirjoituksessa ei esitetty kuitenkaan minkäänlaisia perusteluja väitteelle, mikä on häpeäksi professori Hanna Wassille, joka tällaista esittää. Vähintään professori Hanna Wassilta voi edellyttää, että hän on lukenut perussuomalaisten talouspoliittisen ohjelman, jos hän väittää perussuomalaisia radikaalisksi oikeistopuolueeksi. Toivottavasti tämä perusasia on kunnossa.&nbsp;&nbsp;</p><p>Katsotaanpa, kuinka &quot;oikeistolaisia tai vasemmistolaisia&quot; sitten perussuomalaiset todellisuudessa ovat puolueen talouspoliittisen ohjelman perusteella. Puheenjohtajahan ei päätä talouspoliittisesta linjasta kaiken lisäksi, mikä Wassinkin pitäisi tietää, kun hän viittaa, että puolue olisi muuttunut nimenomaan Halla-ahon johdossa oikeistolaiseksi.&nbsp;</p><p>Puolueohjelmassamme kerrotaan, että perussuomalaiset eivät kannata tasaveroja, jotka osuvat kaikista kovimmin pienituloisiin, eläkeläisiin sekä ympäryskunnissa ja haja-asutusalueilla asuviin. Edelleen puolueohjelmaamme on kirjoitettu, että &quot;Palkasta pitää jäädä käteen ilman, että välttämättömät elinkustannukset vievät siitä kohtuuttoman suurta osaa ja vaurastumisen on oltava mahdollista normaalilla työnteolla. Yhteiskunnan sisäinen yhteenkuuluvaisuus ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus on tärkeää turvallisuuden ja hyvinvoinnin perustaksi&nbsp;ja myös pitkänajan taloudellisen menestyksen perustekijä.&quot;</p><p>Puolueohjelmastamme käy siis selväsanaisesti ilmi, että perussuomalaiset kannattavat sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja vastustavat amerikkalaistyylistä hikipalkkayhteiskuntaa, jossa yhdellä työllä ei usein tule toimeen. Tällainen ajattelu sopii paremmin kokoomukseen, jossa halutaan houkutella Suomeen halpatyövoimaa EU:n ulkopuolelta muun muassa poistamalla työvoiman tarveharkinta kokonaan. Tätä samaa radikaalia ja kovaa oikeistolaisuutta on nykyään myös vihervasemmistossa. Perussuomalaisen arvopohjan mukaan sen sijaan suomalaista työvoimaa ei tule kilpailuttaa ulkomaisen halpatyövoiman kanssa. Jos työ ei houkuttele suomalaisia tarjotulla palkalla, sitä tulee nostaa, eikä hakea työvoimaa kehitysmaista. Mutta tietenkin, jos työntekijöitä&nbsp;ei saada joillekin aloille edes kilpailukykyisellä palkalla Suomesta tai EU:sta, eivätkä &nbsp;nämä edellytä tulonsiirtoja palkan jatkeeksi, niin tervetuloa! Perussuomalaisten linjan mukaan jokaisen työssäkäyvän suomalaisen tulee saada palkkaa, josta riittää nautittavaksi asti välttämättömien menojen jälkeen. Toisaalta veroprogressiota halutaan &quot;madaltaa&quot; - taloustilanteen salliessa. Näin saataisiin keskituloisten ostovoimaa vahvistettua, sekä työn vastaanottaminen kannattavammaksi. Tämä tukisi työllisyyttä ja talouskasvua.</p><p>Perussuomalaiset korostavat suomalaisten yhteenkuuluvuutta ja yhteisöllisyyttä muiden puolueiden yhteiskuntaa sirpaloittavan monikulttuurisuuspolitiikan sijaan. Yhteenkuuluvuus ja yhtenäisyys nähdään tärkeänä osaltaan juuri siitä syystä, että varmistetaan tulevaisuudessa se, että jokaisesta huolehditaan - mikä on erityisen tärkeää heikoinosaisten kannalta. Luulisi, että jokainen, joka älyää katsoa perussuomalaisia naiskansanedustajia näkee näissä ennemmin hoivaajia kuin kovaa talouspolitiikkaa ajavia &quot;radikaaleja oikeistolaisia&quot;.&nbsp;</p><p>Talouspoliittisessa ohjelmassamme irtisanoudutaan sekä perinteisestä vasemmistosta, että oikeistosta kaikkein näpsäkimmin seuraavassa tekstinpätkässä: &quot;Perussuomalaiset eroavat voimakkaasti sekä perinteisestä vasemmistosta että oikeistosta. Niitä erottava asia ei niinkään ole se, että tuhlataanko vai ei. Kumpikin taho on erittäin halukas tuhlaamaan julkista rahaa toissijaisiin menoihin, esimerkiksi eurooppalaiseen integraatioon tai ennen kaikkea maahanmuuttoon. Ero on lähinnä siinä, halutaanko itse tuottaa toissijaisia toimintoja suoraan valtion rahalla vai otetaanko väliin yksityinen sektori vetämään omat voittonsa välistä.&quot;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;</p><p>Kuten edellä mainitussa&nbsp;viitataan, perussuomalaiset suhtautuvat kriittisesti valtion kustannuksella tapahtuvaan yksityisen voiton tavoitteluun toisin kuin kokoomus. Esimerkiksi tässä kohdin olemme vasemmiston kanssa samoilla järkilinjoilla. Edelleen ohjelmamme mukaan kriittiset yhteiskunnan toiminnot ja palvelut on pidettävä julkisen sektorin kontrollissa. Haluamme myös vasemmiston kanssa yhdessä rintamassa eroon turhista yritystuista ja veroparatiisit kuriin.</p><p>Ehkäpä perussuomalaisten radikaalius on sitten siinä, että talouspolitiikan ytimessä on oltava perussuomalaisten mukaan Suomen ja suomalaisten etu. Muut puolueet kun ovat täysin vastakkaisella linjalla ja ajavat mikä poliittis-taloudellisten etupiirien etuja ja mikä taas ideologisia päämääriä.</p><p>Perussuomalaisten talouspolitiikassa korostuu voimakkaasti myös kielteisyys ylivelkaantumista kohtaan. Puolueen puheenjohtajan, Halla-ahon toistuvasti sanomana &quot;On elettävä suu säkkiä myöten.&quot; Tämä on järkevää ohjelmamme mukaan jo senkin vuoksi, että velanhoitokuluihin uppoavat kustannukset ovat pois julkisten palveluiden rahoittamisesta.</p><p>Entä sitten työttömien kyykyttäminen, jota kokoomus ja keskusta ovat harjoittaneet? Perussuomalaiset ovat johdonmukaisesti kritisoineet aktiivimallia huonosti suunnitelluksi. Työttömille täytyy olla tarjolla mielekästä työtä, jolla he osoittavat aktiivisuutensa. Tässä kohdin perussuomalaiset ovat siten jälleen oikeiston ja vasemmiston välimaastossa, eivätkä radikaalia oikeistoa. Perustulolle taasen ei nähdä toteuttamismahdollisuuksia ainakaan nykyisellään&nbsp;holtittoman&nbsp;maahanmuuttopolitiikan yhä jatkuessa ja&nbsp;syödessä taloudellisia resurssejamme kumulatiivisesti ja peruuttamattomasti.</p><p>Perussuomalaisten talouspoliittinen ohjelma on luettavissa täältä:&nbsp;<a href="https://www.perussuomalaiset.fi/wp-content/uploads/2019/02/PS_talouspoliittinen-ohjelma_2019_1.pdf">https://www.perussuomalaiset.fi/wp-content/uploads/2019/02/PS_talouspoliittinen-ohjelma_2019_1.pdf</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Onko perussuomalaiset oikeistopuolue ja jopa "radikaali oikeistopuolue", kuten professori Hanna Wass Talouselämässä (19.4.) väittää? Tällä kertaa jutussa oltiin unohdettu nimitellä perussuomalaisia "populistiseksi" puolueeksi, mutta perussuomalaisia yritetään marginalisoida "radikaalilla oikeistolaisuudella". Kirjoituksessa ei esitetty kuitenkaan minkäänlaisia perusteluja väitteelle, mikä on häpeäksi professori Hanna Wassille, joka tällaista esittää. Vähintään professori Hanna Wassilta voi edellyttää, että hän on lukenut perussuomalaisten talouspoliittisen ohjelman, jos hän väittää perussuomalaisia radikaalisksi oikeistopuolueeksi. Toivottavasti tämä perusasia on kunnossa.  

Katsotaanpa, kuinka "oikeistolaisia tai vasemmistolaisia" sitten perussuomalaiset todellisuudessa ovat puolueen talouspoliittisen ohjelman perusteella. Puheenjohtajahan ei päätä talouspoliittisesta linjasta kaiken lisäksi, mikä Wassinkin pitäisi tietää, kun hän viittaa, että puolue olisi muuttunut nimenomaan Halla-ahon johdossa oikeistolaiseksi. 

Puolueohjelmassamme kerrotaan, että perussuomalaiset eivät kannata tasaveroja, jotka osuvat kaikista kovimmin pienituloisiin, eläkeläisiin sekä ympäryskunnissa ja haja-asutusalueilla asuviin. Edelleen puolueohjelmaamme on kirjoitettu, että "Palkasta pitää jäädä käteen ilman, että välttämättömät elinkustannukset vievät siitä kohtuuttoman suurta osaa ja vaurastumisen on oltava mahdollista normaalilla työnteolla. Yhteiskunnan sisäinen yhteenkuuluvaisuus ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus on tärkeää turvallisuuden ja hyvinvoinnin perustaksi ja myös pitkänajan taloudellisen menestyksen perustekijä."

Puolueohjelmastamme käy siis selväsanaisesti ilmi, että perussuomalaiset kannattavat sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja vastustavat amerikkalaistyylistä hikipalkkayhteiskuntaa, jossa yhdellä työllä ei usein tule toimeen. Tällainen ajattelu sopii paremmin kokoomukseen, jossa halutaan houkutella Suomeen halpatyövoimaa EU:n ulkopuolelta muun muassa poistamalla työvoiman tarveharkinta kokonaan. Tätä samaa radikaalia ja kovaa oikeistolaisuutta on nykyään myös vihervasemmistossa. Perussuomalaisen arvopohjan mukaan sen sijaan suomalaista työvoimaa ei tule kilpailuttaa ulkomaisen halpatyövoiman kanssa. Jos työ ei houkuttele suomalaisia tarjotulla palkalla, sitä tulee nostaa, eikä hakea työvoimaa kehitysmaista. Mutta tietenkin, jos työntekijöitä ei saada joillekin aloille edes kilpailukykyisellä palkalla Suomesta tai EU:sta, eivätkä  nämä edellytä tulonsiirtoja palkan jatkeeksi, niin tervetuloa! Perussuomalaisten linjan mukaan jokaisen työssäkäyvän suomalaisen tulee saada palkkaa, josta riittää nautittavaksi asti välttämättömien menojen jälkeen. Toisaalta veroprogressiota halutaan "madaltaa" - taloustilanteen salliessa. Näin saataisiin keskituloisten ostovoimaa vahvistettua, sekä työn vastaanottaminen kannattavammaksi. Tämä tukisi työllisyyttä ja talouskasvua.

Perussuomalaiset korostavat suomalaisten yhteenkuuluvuutta ja yhteisöllisyyttä muiden puolueiden yhteiskuntaa sirpaloittavan monikulttuurisuuspolitiikan sijaan. Yhteenkuuluvuus ja yhtenäisyys nähdään tärkeänä osaltaan juuri siitä syystä, että varmistetaan tulevaisuudessa se, että jokaisesta huolehditaan - mikä on erityisen tärkeää heikoinosaisten kannalta. Luulisi, että jokainen, joka älyää katsoa perussuomalaisia naiskansanedustajia näkee näissä ennemmin hoivaajia kuin kovaa talouspolitiikkaa ajavia "radikaaleja oikeistolaisia". 

Talouspoliittisessa ohjelmassamme irtisanoudutaan sekä perinteisestä vasemmistosta, että oikeistosta kaikkein näpsäkimmin seuraavassa tekstinpätkässä: "Perussuomalaiset eroavat voimakkaasti sekä perinteisestä vasemmistosta että oikeistosta. Niitä erottava asia ei niinkään ole se, että tuhlataanko vai ei. Kumpikin taho on erittäin halukas tuhlaamaan julkista rahaa toissijaisiin menoihin, esimerkiksi eurooppalaiseen integraatioon tai ennen kaikkea maahanmuuttoon. Ero on lähinnä siinä, halutaanko itse tuottaa toissijaisia toimintoja suoraan valtion rahalla vai otetaanko väliin yksityinen sektori vetämään omat voittonsa välistä."    

Kuten edellä mainitussa viitataan, perussuomalaiset suhtautuvat kriittisesti valtion kustannuksella tapahtuvaan yksityisen voiton tavoitteluun toisin kuin kokoomus. Esimerkiksi tässä kohdin olemme vasemmiston kanssa samoilla järkilinjoilla. Edelleen ohjelmamme mukaan kriittiset yhteiskunnan toiminnot ja palvelut on pidettävä julkisen sektorin kontrollissa. Haluamme myös vasemmiston kanssa yhdessä rintamassa eroon turhista yritystuista ja veroparatiisit kuriin.

Ehkäpä perussuomalaisten radikaalius on sitten siinä, että talouspolitiikan ytimessä on oltava perussuomalaisten mukaan Suomen ja suomalaisten etu. Muut puolueet kun ovat täysin vastakkaisella linjalla ja ajavat mikä poliittis-taloudellisten etupiirien etuja ja mikä taas ideologisia päämääriä.

Perussuomalaisten talouspolitiikassa korostuu voimakkaasti myös kielteisyys ylivelkaantumista kohtaan. Puolueen puheenjohtajan, Halla-ahon toistuvasti sanomana "On elettävä suu säkkiä myöten." Tämä on järkevää ohjelmamme mukaan jo senkin vuoksi, että velanhoitokuluihin uppoavat kustannukset ovat pois julkisten palveluiden rahoittamisesta.

Entä sitten työttömien kyykyttäminen, jota kokoomus ja keskusta ovat harjoittaneet? Perussuomalaiset ovat johdonmukaisesti kritisoineet aktiivimallia huonosti suunnitelluksi. Työttömille täytyy olla tarjolla mielekästä työtä, jolla he osoittavat aktiivisuutensa. Tässä kohdin perussuomalaiset ovat siten jälleen oikeiston ja vasemmiston välimaastossa, eivätkä radikaalia oikeistoa. Perustulolle taasen ei nähdä toteuttamismahdollisuuksia ainakaan nykyisellään holtittoman maahanmuuttopolitiikan yhä jatkuessa ja syödessä taloudellisia resurssejamme kumulatiivisesti ja peruuttamattomasti.

Perussuomalaisten talouspoliittinen ohjelma on luettavissa täältä: https://www.perussuomalaiset.fi/wp-content/uploads/2019/02/PS_talouspoliittinen-ohjelma_2019_1.pdf

]]>
67 http://hennakajava.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274914-perussuomalaiset-ei-ole-oikeistopuolue-professori-wass-vaarassa#comments Hanna Wass Oikeistolaisuus Perussuomalaiset Talouspolitiikka Vasemmistolaisuus Mon, 22 Apr 2019 14:33:35 +0000 Henna Kajava http://hennakajava.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274914-perussuomalaiset-ei-ole-oikeistopuolue-professori-wass-vaarassa
Voittivatko perussuomalaiset – vai hävisivätkö arvonsa? http://timoandersson.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274796-voittivatko-perussuomalaiset-vai-havisivatko-arvonsa <p>Eduskuntavaalien tulosten äärellä herää monia kysymyksiä, kuten perussuomalaisten tulosta koskeva. Riippuu täysin &rdquo;voiton&rdquo; käsitteestä, onko syytä sanoa heidän voittaneen. Sen voi sanoa, että he palasivat ennen hajoamistaan olleeseen kannatukseensa vaaleissa, joissa kysymys voittajasta on &rdquo;voittajien&rdquo; osalta hyvin tulkinnanvarainen. Vaalin tapahtumiin kuului mm. äänten jakautuminen usean tasavahvan ryhmän kesken &ndash; yhtään kannatukseltaan 20 prosenttiin yltävää puoluetta ei ole. Nykyiset perussuomalaiset uuden johtajansa luotsaamana on myötätuulessa selvästi talousoikealle. Tosin &rdquo;uuden&rdquo; talousoikeiston yhteistyö &rdquo;vanhan&rdquo; talousoikeiston kanssa ei ole ehkä mahdollinen perussuolaisten maahanmuuttoa eli ihmisten liikkumavapautta rajoittavan näkemyksen vuoksi, kun &rdquo;vanha&rdquo; talousoikeisto on perussuomalaisten vastustaman vapauden kannalla. Jos pitää paikkansa pitää se väite, että perussuomalaiset ovat &rdquo;äärioikeistoa&rdquo;, niin kantona kaskessa voi olla myös talousoikeiston erimielisyys vapauden luonteesta.</p> <p><strong>Oikeiston kannatuksen jakautuminen usean puolueen kesken</strong></p> <p>Talousoikeiston kannatus jakautuu kahden &rdquo;voittajan&rdquo; kesken: perussuomalaisten ja kokoomuksen, jotka paistattelevat maamme hyväosaisimpien suosiossa tai kylpevät näiden suosion auringossa.&nbsp; Halla-aho on suosituin oikeistokonservatiivipoliitikko. Olemme siirtyneet aikaan, jolloin on kahden keskisuuren puolueen oikeistoblokki mahdollisine apupuolueineen. Oikeistoheimo on saanut klaaninsa. Halla-aho on luotsannut puolueensa oikeistoasemaan, jonka vapaamielisyydessään kokoomus jätti oikealle puolelleen. Näyttää, että perussuomalaiset ovat saaneet ne äänet, joita kokoomus itselleen odotti. Oikeistoäänestäjien pettämänä kokoomus joutui tyytymään kolmanteen sijaan. Virran viedessä oikealle kokoomus jäi rannalle ruikuttamaan.</p> <p>Talousoikeisto, jonka &rdquo;siunauksellisuudesta&rdquo; saimme nauttia täyslaidallisesti jo eronneen edellisen hallituksen aikana &rdquo;aktiivimalleineen&rdquo; jne. ei ole yleisen kielenkäytön mukaan sama kuin &rdquo;äärioikeistolaisuus&rdquo;, joka on 1900-luvun fasististen ideologioiden viikunanlehti, siis kiertoilmaus, jota kukaan fasisti ei kehtaa itsestään käyttää. Tätä on jossakin mielessä vaikea käsittää, sillä fasismihan on tietynlaisen positiivisen vapauden kaipuuta. Paneudun nyt äärioikeistolaisuuden käsitteeseen, kun tätä sanaa niin paljon viljellään.&nbsp;&nbsp;</p> <p><strong>Onko mitään selvää käsitystä &quot;ääriokeistolaisuudesta&quot;? Mitä kertoo historia, mitä filosofia?</strong></p> <p>Mitä &rdquo;äärioikeistolaisuus&rdquo; tarkoittaa? &ndash; sitä ei näytä tietävän kukaan, vaikkakin se voisi esimerkiksi olla sitä, että yksilö on &rdquo;<em>valtion hyväksi, ei valtion ulkopuolella eikä valtiota vastaan</em>&rdquo;. Lausahduksessa kiteytyy ajatus: alistettakoon yksilö valtiolle ja kiellettäköön asettumasta valtion ulkopuolelle ja olemasta oppositiossa. Ihannetila voidaan toteuttaa vain järjestymällä puolueeksi, asettamalla sen jäsenet valtion virkoihin ja tekemällä puolueesta valtion propagandaosasto. Tässä muodossa &rdquo;äärioikeisto&rdquo; tunnettiin maailmansotien väliseltä ajalta, jolta on myös käyttämäni lainaus. Tämän lausui italialainen valtiomies Benito Mussolini. Hän ajatteli, ettei tarvita kuin yksi puolue, joka kokoaa yhteen kansan parhaimmiston ja ilmaisee valtion edun sekä vaatii alistumaan siihen. Muut puolueet olisivat ilmaus kansan hajautumisesta toisilleen vihamielisiin osiin, mikä taas olisi vahingollinen valtiolle. Tämän vahingon välttämiseksi ajateltiin välttämättömäksi, että asiaa ymmärtämätön yksilö voidaan &rdquo;pakottaa vapaaksi&rdquo;, kuten filosofi Rousseaun oli aiemmin ajatuksen muotoillut.</p> <p>Mussolini kehitti &rdquo;äärioikeistolaisen&rdquo; filosofian yhdessä kuuluisan italialaisfilosofin Giovanni Gentilen (1875-1944) kanssa, jolta lienee peräsin fasismin uushegeliläinen pohja. 1900-luvun keskieurooppalaisen idealistisen filosofian varaan rakennettu käsitys vapaudesta, joka voidaan tyypitellä positiiviseksi vapaudeksi. Kanadalainen filosofi ja poliitikko Charles Taylor on analysoinut usein liberaalien suosiman negatiivisen ja positiivisen vapauden eroa jakamalla vapauden ideat harjoittamiskäsitteisiin ja mahdollisuuskäsitteisiin. Mahdollisuuskäsitteitä ovat negatiivisen vapauden ne käsitteet, joissa vapaus estämisestä (estämisen/pakottamisen puuttumisena) nähdään kapeasti vain ulkoisena vapautena eikä oteta huomioon vapautta estäviä tai toteuttavia ihmismielen sisäisiä tekijöitä (esimerkkeinä Thomas Hobbes ja Jeremy Bentham). Ajatuksena on pitää vapautta mahdollisuutena toimia kenenkään tai minkään estämättä riippumatta siitä, käytetäänkö mahdollisuutta hyväksi. Muutamat negatiivisen vapauden käsitteet voivat olla myös harjoittamiskäsitteitä, jotka edellyttävät subjektilta aktiivisuutta, siis kykyjen ja taitojen omaksumista ja harjoittamista, negatiivisen vapauden edellytyksenä (mahdollisesti John Locke). Negatiivinen vapaus voi olla harjoittamiskäsite tai tämän ja mahdollisuuskäsitteen yhdistelmä. Positiivien vapauden käsitteet eivät ole koskaan vapauden mahdollisuuskäsitteitä, vaan harjoittamiskäsitteitä. Ei ole estettä ajatella negatiivista vapautta harjoittamiskäsitteenä. Pikemminkin tällainen ajattelu on toivottavaa.</p> <p>Fasistinen eli Gentilen positiivisen vapauden käsite on siis harjoittamiskäsite, jonka mukaan vapaaksi on mahdollista pakottaa, sillä vapaus edellyttää vain ihanteen toteutumista, toteutuipa se sitten pakottamalla tai pakottamatta, ja ellei ihanne toteudu, pakon puuttuminen ei tee tai ei ole tekemättä ketään vapaaksi. Suomen nykyinen aktiivimalli ja natsien keskitysleirit, joissa työ vapautta ovat esimerkkejä tällaisesta vapaudesta. Kysymyksessä on vapauskäsitys, jonka mukaan voimme olla vapaita, kun teemme jotakin siten, että tekoon pakotetaan tai muut teot estetään, nimittäin kun tekomme on ideaalin mukainen. Kun äärioikeistolainen hallitus pakottaa meidät ideaalin mukaiseksi, olemme tästä syystä vapaita. Juuri sen vuoksi, että meitä pakotetaan tekemään itsestämme sellainen kuin he haluavat. Se, että meitä pakoteta tai estetä tekemästä mielemme mukaan, ei ole vapautta, ellemme valitse ideaalin mukaista tekoa. Tämä vapauskäsitys on fasismille luonteenomainen.</p> <p><strong>Ketkä muut voittivat riippumatta perussuomalaisten voitosta tai tappiosta, siis siitä, kumpi tapahtui?&nbsp;</strong></p> <p>Suurin yhteisymmärrys näyttää vallitsevan siitä, ettei keskustapuolue kuulu voittajiin, sillä sehän eduskuntavaaleissa supistui 1917 maalaisliiton kokoiseksi ja on matkalla kääpiöksi. Tappioksi koitui puolueen yritys ajaa talous-ja työllisyyspolitiikallaan oikealta kokoomuksen ohi. Ilmeisesti keskusta tahtoi kaapata kokoomuksen oikeistoäänestäjät kokoomuksen nenän edestä. Keskustan epätoivoinen yritys murtautua suuriin kaupunkeihin epäonnistui, kun persusuomalaiset kaappasivat oikeistoäänet itselleen. Eläköityminen ja ikääntyminen uhkaavat keskustan olemassaoloa &ndash; uhanneet jo pitkään, ja kenties pahemmin kuin sosiaalidemokraatteja.&nbsp; Agraaripuolueen väistämätön tuho on edessä ja tapahtuu massamme jälkijunassa.&nbsp;</p> <p>Sosiaalidemokraattien torjuntavoiton vuoksi sekä perussuomalaiset että näitä pahemman tappion kärsineet kokoomuslaiset menettivät suurimman puolueen aseman. Kokoomuksen ja perussuomalaisten hallituksen tiellä on se, että tällaisessa hallituksessa perussuomalaiset olisivat kukkona tunkiolla, vaikkakin talouspolitiikassa ei olisi mitään ristiriitaa. Ristiriita on vapauskäsityksessä, jos perussuomalaiset ovat aidosti &rdquo;äärioikeistoa&rdquo;.</p> <p>Eduskuntavaaleissa vihreistä ja vasemmistoliitosta on tullut uusi blokki, jolla on suuri kasvuvara nuorten, naisten ja akateemisen kansan puolueryhmittymänä. Tätä ei uhkaa tulevaisuudessa kannattajakato, kuten entisiä &rdquo;suuria puolueita&rdquo;. Vihreä-vasemmisto syntyi vastavoimaksi perussuomalaisten vahvistuvalle laitaoikeistolle, joka saattaa niellä kokoomuksen karvoineen päivineen uuteen &rdquo;äärioikeistoon&rdquo;. &nbsp;</p> <p><strong>Tekeekö meidät onnelliseksi se, että meidät pakotetaan tulemaan todelliseksi itseksemme?&nbsp;&nbsp;</strong></p> <p>Mitä siis tarkoitetaan arvopohjaerolla kokoomuksen ja perussuomalaisten välillä? Kysymys voidaan tiivistää kysymykseksi, onko perussuomalaisten käsitys positiivisesta vapaudesta sellainen, että heidät voidaan nähdä &rdquo;äärioikeistolaisiksi&rdquo; eli fasisteiksi sen osalta, tai ovatko eroavatko kokoomuksen talousoikeistolaiset ollenkaan perussuomalaisista &rdquo;äärioikeistolaisista&rdquo;. &nbsp;&nbsp;&nbsp;</p> <p>Kuten olen jo maininnutkin, äärioikeistolaisuus on yhteisöllisesti tuotetun positiivisen vapauden kaipuuta. Tämän opin täsmällinen sisältö voidaan analysoida johdonmukaiseksi näkemykseksi valtiosta. Kysymys on myös siitä, että positiivisen vapauden aatteesta tehdään johtopäätöksiä, jotka eivät sovi yhteen sen liberalismin johtopäätösten kanssa, jonka eri muunnelmia perinteisemmät puolueet kannattavat. Äärioikeistolainen näkemys on sellainen, joka saa nykyäänkin vastakaikua niissä, joiden katsomuksen mukaan moniarvoisuus on nykyisten ongelmien juurisyy. Ratkaisu on siinä, että yhteishyvää ja omaa hyvää tajuamaton saavuttaa onnellisuutensa siten, että valtio pakottaa hänet vapaaksi.</p> <p>Ajankohtaisena esimerkkinä on hanke työmarkkinoiden ulkopuolella nykyisin olevien ulkopuolisuuden ja syrjäytyneisyyden lakkauttaminen edellyttämällä heiltä vastikkeellisuutta ja pakottamalla heidät näin työmarkkinoiden vapauteen. Jos sellaiset, joiden kyvyt ja taidot eivät vastaa työvoiman kysyjien eli ostajien asettamia normeja ja kriteerejä, halutaan saada työhön, jotta heidät saadaan sosiaaliturvan piiriin, niin julkisen vallan on tuhlattava julkisia menoja, jotta työmarkkinoiden odotuksiin sopeutumattomat saisivat teeskennellä työtätekevää.&nbsp; Perussuomalaiset, kokoomus ja keskusta ovat ihastuneita tähän &rdquo;vapauteen pakottamisesta&rdquo; ja toivovat sosiaalidemokraateiltakin samaa vapauskäsitystä. &nbsp;Näin äärioikeistolaisuus eli fasismi etenee vähittäin.</p> <p><strong>Mikä on yksilön asema laitaoikeistolaisen käsityksen mukaan? Mitä eri suuntauksia on?</strong></p> <p>Yksilön vapaus on yhden hedelmällisen lähtökohdan mukaan ajateltavissa jonkun (tavallisesti luonnollisen [ei-juridisen]) henkilön vapaudeksi toiminnan rajoituksista tehdä (tai olla tai tulla) mitä/miksi tahtoo tai haluaa. Tällainen tekijän, esteettömyyden ja teon kolminaisuutena ei voida eritellä oppia vapauteen pakottamisesta. Tämä MacCallum jr. ehdotus antaa kaavan negatiiviselle vapaudelle, joka on kokonaan tai osaksi vapauden mahdollisuuskäsite.</p> <p>Positiivisen vapauden analyysi edellyttää kaksinaisuussuhdetta toimijan &rdquo;epätäydellisen&rdquo; ja &rdquo;täydellisen&rdquo; minuuden välillä. Fasistinen ideaali-minuus on se, miksi yksilöiden on tultava ollakseen myös valtion hyväksi, ei valtion ulkopuolella eikä valtiota vastaan. Omaa parastaan ymmärtämätön yksilö vain hyötyy siitä, että hänet pakotetaan olemaan valtion hyväksi. Pakko kohdistuu todellista luonnettaan ymmärtämättömään yksilöön ja vapauttaa &rdquo;todellisen&rdquo; minuuden, siis vapauden varsinaisen subjektin, siis ideaali-persoonan, joksi yksilön pitää tulla. Johdonmukaisuuden vuoksi ei liene järkevää sanoa yksilön vapaudeksi ideaali-persoonan vapautta, joka on itse asiassa valtion ideaali siitä, millainen kunnon fasisti on. Joka ei osaa vielä itse ohjautua valtion edun mukaan, ohjattakoon viranomaistoimin siksi, millainen hän kuuluu johtajan mielestä olla. Äärioikeistolaisuus on johtajaperiaatteen sisäistämistä, joka valioyksilöiden kohdalla merkitsee sitä, että pakko tulee tarpeettomaksi heidän mukautumisessaan valtiojohtajan tahtoon.</p> <p>On syytä painottaa, että tällainen mussolinilainen anti-individualismi sisältää ajatuksen, että milloin ihmisiä pakotetaan johtajan ja valtion tahtoon, pakko on yhteensopivaa sen kanssa, että he ovat vapaita. Tämä johtopäätös ei ole tehtävissä kaikista positiivisen vapauden ideoista, ei esimerkiksi Hannah Arendtin uusaristoteelisesta ideasta, jonka mukaan vapaus käy yhteen politiikan kanssa pääasiassa toiminnassa koettuna vapautena. On vapautta, joka kuten Charles Taylor, on todennut, piilee ainakin osittain yhteisöelämän kontrollin muodoissa. Kyky niihin tekoihin, jossa yksilö on vapaa, on yhteisölähtöinen, joten vapaus ei ole yksinomaan esteiden puuttumista, vaikkakin tämä kuuluu ehtoihin, joiden edellytetään täyttyvän.</p> <p>Edellä kuvailtua &rdquo;äärioikeistolaisuutta&rdquo; ei pidä sekoittaa Hitlerin natsilaisuuteen, jossa natsipuoluetta ei sulautettu valtioon siten kuin Mussolini teki, vaan nostetaan valtion ja kansan yläpuolelle rotu tämän herruutta ylläpitävine organisaatioineen ja laitoksineen, joiden kulissina totaalinen valtio pelkästään toimii ja valtio riisuttuna todellisesta vallasta, joka säilyi natsilaisella liikkeellä. Myös Saksan kansan piirissä tuli valiorotu nostaa ylimmäksi. Tällainen totalitaarinen rasismi ei sisältynyt Benito Mussolinin totaalisen valtion ideaan. Natsismi on eri suuntaus kuin &rdquo;äärioikeistolaisuus&rdquo;, koska natsit pyrkivät tuhomaan Sakan kansan ja valtion. Hannah Arendt esittää tällaisen analyysin mussolinilaisen ja hitleriläisen valtiomallin perustavasta erosta. Tämän mussolinilaiset ja hitleriläiset tajusivat toisistaan, ja natsit korostivat, etteivät he olleet fasisteja.</p> <p><strong>Onko &quot;ääriokeistolaisuus&quot; pelkästään autoritääristä asennoitumista?&nbsp;</strong><strong>&nbsp;Mikä on perussuomalaisten paikka?</strong>&nbsp; &nbsp;&nbsp;</p> <p>Edellä kuvattua autoritäärisen valtion oppia alettiin sanoa &rdquo;äärioikeistolaisuudeksi&rdquo; toisen maailmansodan jälkeen, kun taas Benito Mussolini sanoi kyseistä anti-individualismia fasismiksi. Kun haluttiin karttaa viimeksi mainittua sanaa, tämä korvattiin sanalla äärioikeistolaisuus. Asialle vakiintui harhaanjohtava nimitys, sillä kysymyksessä ei ollut ainakaan oikeistolaisuus, vaan pyrkimys noista teennäisen oikeisto-vasemmisto- jaon yläpuolelle. Tuotantovälineiden saattaminen valtion hallintaan tai ainakin valvontaan on looginen seuraus totaalisen valtion opista, josta &rdquo;äärioikeistolaisuudessa&rdquo; on kysymys. Jos oikeistolaisuutena ajatellaan aiempaa markkinahenkistä uusoikeistolaisuutta, jollaista kokoomuksen on uskottu tavoitelleen, niin kysymyksessä on hyvin erilainen oikeistolaisuus kuin se, mitä Benito Mussolini kannatti. Hitlerin mukaan rotu kaikkineen menee kansakunnan edelle. Hän ei siis ollut kansallismielinen: hänen kansallismielisyytensä oli vain teeskenneltyä ja kansallismielisten äänten tai suosion kalastelua eri vaiheissa. &nbsp;</p> <p>Jos perussuomalaiset ovat suomalaisten fasistien (1920 &mdash;1945) ajattelun&nbsp;perillisiä, niin ovatko he yhtä Mussolinin seuraajia kuin valtaosa itsenäisyytemme alkuaikojen fasisteista? Oula Silvennoisen kaksine kumppaneineen kirjoittama yleisesitys on hyödyllinen niille, joita kiinnostaa suomalaisen fasismin perinne. Perussuomalaiset eivät ole toistaiseksi avautuneet suhteessa itsenäisyyden suomalaiseen fasismin innoittamaan laitaoikeistoon, jonka perinteen ikonina on vaaleissa eduskunnasta tippunut sinisten ministeri Jussi Niinistö. Toivottavasti tulee tapahtumaan avautumisia asian tiimoilta. &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Eduskuntavaalien tulosten äärellä herää monia kysymyksiä, kuten perussuomalaisten tulosta koskeva. Riippuu täysin ”voiton” käsitteestä, onko syytä sanoa heidän voittaneen. Sen voi sanoa, että he palasivat ennen hajoamistaan olleeseen kannatukseensa vaaleissa, joissa kysymys voittajasta on ”voittajien” osalta hyvin tulkinnanvarainen. Vaalin tapahtumiin kuului mm. äänten jakautuminen usean tasavahvan ryhmän kesken – yhtään kannatukseltaan 20 prosenttiin yltävää puoluetta ei ole. Nykyiset perussuomalaiset uuden johtajansa luotsaamana on myötätuulessa selvästi talousoikealle. Tosin ”uuden” talousoikeiston yhteistyö ”vanhan” talousoikeiston kanssa ei ole ehkä mahdollinen perussuolaisten maahanmuuttoa eli ihmisten liikkumavapautta rajoittavan näkemyksen vuoksi, kun ”vanha” talousoikeisto on perussuomalaisten vastustaman vapauden kannalla. Jos pitää paikkansa pitää se väite, että perussuomalaiset ovat ”äärioikeistoa”, niin kantona kaskessa voi olla myös talousoikeiston erimielisyys vapauden luonteesta.

Oikeiston kannatuksen jakautuminen usean puolueen kesken

Talousoikeiston kannatus jakautuu kahden ”voittajan” kesken: perussuomalaisten ja kokoomuksen, jotka paistattelevat maamme hyväosaisimpien suosiossa tai kylpevät näiden suosion auringossa.  Halla-aho on suosituin oikeistokonservatiivipoliitikko. Olemme siirtyneet aikaan, jolloin on kahden keskisuuren puolueen oikeistoblokki mahdollisine apupuolueineen. Oikeistoheimo on saanut klaaninsa. Halla-aho on luotsannut puolueensa oikeistoasemaan, jonka vapaamielisyydessään kokoomus jätti oikealle puolelleen. Näyttää, että perussuomalaiset ovat saaneet ne äänet, joita kokoomus itselleen odotti. Oikeistoäänestäjien pettämänä kokoomus joutui tyytymään kolmanteen sijaan. Virran viedessä oikealle kokoomus jäi rannalle ruikuttamaan.

Talousoikeisto, jonka ”siunauksellisuudesta” saimme nauttia täyslaidallisesti jo eronneen edellisen hallituksen aikana ”aktiivimalleineen” jne. ei ole yleisen kielenkäytön mukaan sama kuin ”äärioikeistolaisuus”, joka on 1900-luvun fasististen ideologioiden viikunanlehti, siis kiertoilmaus, jota kukaan fasisti ei kehtaa itsestään käyttää. Tätä on jossakin mielessä vaikea käsittää, sillä fasismihan on tietynlaisen positiivisen vapauden kaipuuta. Paneudun nyt äärioikeistolaisuuden käsitteeseen, kun tätä sanaa niin paljon viljellään.  

Onko mitään selvää käsitystä "ääriokeistolaisuudesta"? Mitä kertoo historia, mitä filosofia?

Mitä ”äärioikeistolaisuus” tarkoittaa? – sitä ei näytä tietävän kukaan, vaikkakin se voisi esimerkiksi olla sitä, että yksilö on ”valtion hyväksi, ei valtion ulkopuolella eikä valtiota vastaan”. Lausahduksessa kiteytyy ajatus: alistettakoon yksilö valtiolle ja kiellettäköön asettumasta valtion ulkopuolelle ja olemasta oppositiossa. Ihannetila voidaan toteuttaa vain järjestymällä puolueeksi, asettamalla sen jäsenet valtion virkoihin ja tekemällä puolueesta valtion propagandaosasto. Tässä muodossa ”äärioikeisto” tunnettiin maailmansotien väliseltä ajalta, jolta on myös käyttämäni lainaus. Tämän lausui italialainen valtiomies Benito Mussolini. Hän ajatteli, ettei tarvita kuin yksi puolue, joka kokoaa yhteen kansan parhaimmiston ja ilmaisee valtion edun sekä vaatii alistumaan siihen. Muut puolueet olisivat ilmaus kansan hajautumisesta toisilleen vihamielisiin osiin, mikä taas olisi vahingollinen valtiolle. Tämän vahingon välttämiseksi ajateltiin välttämättömäksi, että asiaa ymmärtämätön yksilö voidaan ”pakottaa vapaaksi”, kuten filosofi Rousseaun oli aiemmin ajatuksen muotoillut.

Mussolini kehitti ”äärioikeistolaisen” filosofian yhdessä kuuluisan italialaisfilosofin Giovanni Gentilen (1875-1944) kanssa, jolta lienee peräsin fasismin uushegeliläinen pohja. 1900-luvun keskieurooppalaisen idealistisen filosofian varaan rakennettu käsitys vapaudesta, joka voidaan tyypitellä positiiviseksi vapaudeksi. Kanadalainen filosofi ja poliitikko Charles Taylor on analysoinut usein liberaalien suosiman negatiivisen ja positiivisen vapauden eroa jakamalla vapauden ideat harjoittamiskäsitteisiin ja mahdollisuuskäsitteisiin. Mahdollisuuskäsitteitä ovat negatiivisen vapauden ne käsitteet, joissa vapaus estämisestä (estämisen/pakottamisen puuttumisena) nähdään kapeasti vain ulkoisena vapautena eikä oteta huomioon vapautta estäviä tai toteuttavia ihmismielen sisäisiä tekijöitä (esimerkkeinä Thomas Hobbes ja Jeremy Bentham). Ajatuksena on pitää vapautta mahdollisuutena toimia kenenkään tai minkään estämättä riippumatta siitä, käytetäänkö mahdollisuutta hyväksi. Muutamat negatiivisen vapauden käsitteet voivat olla myös harjoittamiskäsitteitä, jotka edellyttävät subjektilta aktiivisuutta, siis kykyjen ja taitojen omaksumista ja harjoittamista, negatiivisen vapauden edellytyksenä (mahdollisesti John Locke). Negatiivinen vapaus voi olla harjoittamiskäsite tai tämän ja mahdollisuuskäsitteen yhdistelmä. Positiivien vapauden käsitteet eivät ole koskaan vapauden mahdollisuuskäsitteitä, vaan harjoittamiskäsitteitä. Ei ole estettä ajatella negatiivista vapautta harjoittamiskäsitteenä. Pikemminkin tällainen ajattelu on toivottavaa.

Fasistinen eli Gentilen positiivisen vapauden käsite on siis harjoittamiskäsite, jonka mukaan vapaaksi on mahdollista pakottaa, sillä vapaus edellyttää vain ihanteen toteutumista, toteutuipa se sitten pakottamalla tai pakottamatta, ja ellei ihanne toteudu, pakon puuttuminen ei tee tai ei ole tekemättä ketään vapaaksi. Suomen nykyinen aktiivimalli ja natsien keskitysleirit, joissa työ vapautta ovat esimerkkejä tällaisesta vapaudesta. Kysymyksessä on vapauskäsitys, jonka mukaan voimme olla vapaita, kun teemme jotakin siten, että tekoon pakotetaan tai muut teot estetään, nimittäin kun tekomme on ideaalin mukainen. Kun äärioikeistolainen hallitus pakottaa meidät ideaalin mukaiseksi, olemme tästä syystä vapaita. Juuri sen vuoksi, että meitä pakotetaan tekemään itsestämme sellainen kuin he haluavat. Se, että meitä pakoteta tai estetä tekemästä mielemme mukaan, ei ole vapautta, ellemme valitse ideaalin mukaista tekoa. Tämä vapauskäsitys on fasismille luonteenomainen.

Ketkä muut voittivat riippumatta perussuomalaisten voitosta tai tappiosta, siis siitä, kumpi tapahtui? 

Suurin yhteisymmärrys näyttää vallitsevan siitä, ettei keskustapuolue kuulu voittajiin, sillä sehän eduskuntavaaleissa supistui 1917 maalaisliiton kokoiseksi ja on matkalla kääpiöksi. Tappioksi koitui puolueen yritys ajaa talous-ja työllisyyspolitiikallaan oikealta kokoomuksen ohi. Ilmeisesti keskusta tahtoi kaapata kokoomuksen oikeistoäänestäjät kokoomuksen nenän edestä. Keskustan epätoivoinen yritys murtautua suuriin kaupunkeihin epäonnistui, kun persusuomalaiset kaappasivat oikeistoäänet itselleen. Eläköityminen ja ikääntyminen uhkaavat keskustan olemassaoloa – uhanneet jo pitkään, ja kenties pahemmin kuin sosiaalidemokraatteja.  Agraaripuolueen väistämätön tuho on edessä ja tapahtuu massamme jälkijunassa. 

Sosiaalidemokraattien torjuntavoiton vuoksi sekä perussuomalaiset että näitä pahemman tappion kärsineet kokoomuslaiset menettivät suurimman puolueen aseman. Kokoomuksen ja perussuomalaisten hallituksen tiellä on se, että tällaisessa hallituksessa perussuomalaiset olisivat kukkona tunkiolla, vaikkakin talouspolitiikassa ei olisi mitään ristiriitaa. Ristiriita on vapauskäsityksessä, jos perussuomalaiset ovat aidosti ”äärioikeistoa”.

Eduskuntavaaleissa vihreistä ja vasemmistoliitosta on tullut uusi blokki, jolla on suuri kasvuvara nuorten, naisten ja akateemisen kansan puolueryhmittymänä. Tätä ei uhkaa tulevaisuudessa kannattajakato, kuten entisiä ”suuria puolueita”. Vihreä-vasemmisto syntyi vastavoimaksi perussuomalaisten vahvistuvalle laitaoikeistolle, joka saattaa niellä kokoomuksen karvoineen päivineen uuteen ”äärioikeistoon”.  

Tekeekö meidät onnelliseksi se, että meidät pakotetaan tulemaan todelliseksi itseksemme?  

Mitä siis tarkoitetaan arvopohjaerolla kokoomuksen ja perussuomalaisten välillä? Kysymys voidaan tiivistää kysymykseksi, onko perussuomalaisten käsitys positiivisesta vapaudesta sellainen, että heidät voidaan nähdä ”äärioikeistolaisiksi” eli fasisteiksi sen osalta, tai ovatko eroavatko kokoomuksen talousoikeistolaiset ollenkaan perussuomalaisista ”äärioikeistolaisista”.    

Kuten olen jo maininnutkin, äärioikeistolaisuus on yhteisöllisesti tuotetun positiivisen vapauden kaipuuta. Tämän opin täsmällinen sisältö voidaan analysoida johdonmukaiseksi näkemykseksi valtiosta. Kysymys on myös siitä, että positiivisen vapauden aatteesta tehdään johtopäätöksiä, jotka eivät sovi yhteen sen liberalismin johtopäätösten kanssa, jonka eri muunnelmia perinteisemmät puolueet kannattavat. Äärioikeistolainen näkemys on sellainen, joka saa nykyäänkin vastakaikua niissä, joiden katsomuksen mukaan moniarvoisuus on nykyisten ongelmien juurisyy. Ratkaisu on siinä, että yhteishyvää ja omaa hyvää tajuamaton saavuttaa onnellisuutensa siten, että valtio pakottaa hänet vapaaksi.

Ajankohtaisena esimerkkinä on hanke työmarkkinoiden ulkopuolella nykyisin olevien ulkopuolisuuden ja syrjäytyneisyyden lakkauttaminen edellyttämällä heiltä vastikkeellisuutta ja pakottamalla heidät näin työmarkkinoiden vapauteen. Jos sellaiset, joiden kyvyt ja taidot eivät vastaa työvoiman kysyjien eli ostajien asettamia normeja ja kriteerejä, halutaan saada työhön, jotta heidät saadaan sosiaaliturvan piiriin, niin julkisen vallan on tuhlattava julkisia menoja, jotta työmarkkinoiden odotuksiin sopeutumattomat saisivat teeskennellä työtätekevää.  Perussuomalaiset, kokoomus ja keskusta ovat ihastuneita tähän ”vapauteen pakottamisesta” ja toivovat sosiaalidemokraateiltakin samaa vapauskäsitystä.  Näin äärioikeistolaisuus eli fasismi etenee vähittäin.

Mikä on yksilön asema laitaoikeistolaisen käsityksen mukaan? Mitä eri suuntauksia on?

Yksilön vapaus on yhden hedelmällisen lähtökohdan mukaan ajateltavissa jonkun (tavallisesti luonnollisen [ei-juridisen]) henkilön vapaudeksi toiminnan rajoituksista tehdä (tai olla tai tulla) mitä/miksi tahtoo tai haluaa. Tällainen tekijän, esteettömyyden ja teon kolminaisuutena ei voida eritellä oppia vapauteen pakottamisesta. Tämä MacCallum jr. ehdotus antaa kaavan negatiiviselle vapaudelle, joka on kokonaan tai osaksi vapauden mahdollisuuskäsite.

Positiivisen vapauden analyysi edellyttää kaksinaisuussuhdetta toimijan ”epätäydellisen” ja ”täydellisen” minuuden välillä. Fasistinen ideaali-minuus on se, miksi yksilöiden on tultava ollakseen myös valtion hyväksi, ei valtion ulkopuolella eikä valtiota vastaan. Omaa parastaan ymmärtämätön yksilö vain hyötyy siitä, että hänet pakotetaan olemaan valtion hyväksi. Pakko kohdistuu todellista luonnettaan ymmärtämättömään yksilöön ja vapauttaa ”todellisen” minuuden, siis vapauden varsinaisen subjektin, siis ideaali-persoonan, joksi yksilön pitää tulla. Johdonmukaisuuden vuoksi ei liene järkevää sanoa yksilön vapaudeksi ideaali-persoonan vapautta, joka on itse asiassa valtion ideaali siitä, millainen kunnon fasisti on. Joka ei osaa vielä itse ohjautua valtion edun mukaan, ohjattakoon viranomaistoimin siksi, millainen hän kuuluu johtajan mielestä olla. Äärioikeistolaisuus on johtajaperiaatteen sisäistämistä, joka valioyksilöiden kohdalla merkitsee sitä, että pakko tulee tarpeettomaksi heidän mukautumisessaan valtiojohtajan tahtoon.

On syytä painottaa, että tällainen mussolinilainen anti-individualismi sisältää ajatuksen, että milloin ihmisiä pakotetaan johtajan ja valtion tahtoon, pakko on yhteensopivaa sen kanssa, että he ovat vapaita. Tämä johtopäätös ei ole tehtävissä kaikista positiivisen vapauden ideoista, ei esimerkiksi Hannah Arendtin uusaristoteelisesta ideasta, jonka mukaan vapaus käy yhteen politiikan kanssa pääasiassa toiminnassa koettuna vapautena. On vapautta, joka kuten Charles Taylor, on todennut, piilee ainakin osittain yhteisöelämän kontrollin muodoissa. Kyky niihin tekoihin, jossa yksilö on vapaa, on yhteisölähtöinen, joten vapaus ei ole yksinomaan esteiden puuttumista, vaikkakin tämä kuuluu ehtoihin, joiden edellytetään täyttyvän.

Edellä kuvailtua ”äärioikeistolaisuutta” ei pidä sekoittaa Hitlerin natsilaisuuteen, jossa natsipuoluetta ei sulautettu valtioon siten kuin Mussolini teki, vaan nostetaan valtion ja kansan yläpuolelle rotu tämän herruutta ylläpitävine organisaatioineen ja laitoksineen, joiden kulissina totaalinen valtio pelkästään toimii ja valtio riisuttuna todellisesta vallasta, joka säilyi natsilaisella liikkeellä. Myös Saksan kansan piirissä tuli valiorotu nostaa ylimmäksi. Tällainen totalitaarinen rasismi ei sisältynyt Benito Mussolinin totaalisen valtion ideaan. Natsismi on eri suuntaus kuin ”äärioikeistolaisuus”, koska natsit pyrkivät tuhomaan Sakan kansan ja valtion. Hannah Arendt esittää tällaisen analyysin mussolinilaisen ja hitleriläisen valtiomallin perustavasta erosta. Tämän mussolinilaiset ja hitleriläiset tajusivat toisistaan, ja natsit korostivat, etteivät he olleet fasisteja.

Onko "ääriokeistolaisuus" pelkästään autoritääristä asennoitumista?  Mikä on perussuomalaisten paikka?    

Edellä kuvattua autoritäärisen valtion oppia alettiin sanoa ”äärioikeistolaisuudeksi” toisen maailmansodan jälkeen, kun taas Benito Mussolini sanoi kyseistä anti-individualismia fasismiksi. Kun haluttiin karttaa viimeksi mainittua sanaa, tämä korvattiin sanalla äärioikeistolaisuus. Asialle vakiintui harhaanjohtava nimitys, sillä kysymyksessä ei ollut ainakaan oikeistolaisuus, vaan pyrkimys noista teennäisen oikeisto-vasemmisto- jaon yläpuolelle. Tuotantovälineiden saattaminen valtion hallintaan tai ainakin valvontaan on looginen seuraus totaalisen valtion opista, josta ”äärioikeistolaisuudessa” on kysymys. Jos oikeistolaisuutena ajatellaan aiempaa markkinahenkistä uusoikeistolaisuutta, jollaista kokoomuksen on uskottu tavoitelleen, niin kysymyksessä on hyvin erilainen oikeistolaisuus kuin se, mitä Benito Mussolini kannatti. Hitlerin mukaan rotu kaikkineen menee kansakunnan edelle. Hän ei siis ollut kansallismielinen: hänen kansallismielisyytensä oli vain teeskenneltyä ja kansallismielisten äänten tai suosion kalastelua eri vaiheissa.  

Jos perussuomalaiset ovat suomalaisten fasistien (1920 —1945) ajattelun perillisiä, niin ovatko he yhtä Mussolinin seuraajia kuin valtaosa itsenäisyytemme alkuaikojen fasisteista? Oula Silvennoisen kaksine kumppaneineen kirjoittama yleisesitys on hyödyllinen niille, joita kiinnostaa suomalaisen fasismin perinne. Perussuomalaiset eivät ole toistaiseksi avautuneet suhteessa itsenäisyyden suomalaiseen fasismin innoittamaan laitaoikeistoon, jonka perinteen ikonina on vaaleissa eduskunnasta tippunut sinisten ministeri Jussi Niinistö. Toivottavasti tulee tapahtumaan avautumisia asian tiimoilta.      

 

                     

 

]]>
16 http://timoandersson.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274796-voittivatko-perussuomalaiset-vai-havisivatko-arvonsa#comments Eduskuntavaali 2019 Oikeistolaisuus Perussuomalaiset Fri, 19 Apr 2019 17:22:29 +0000 Timo Andersson http://timoandersson.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274796-voittivatko-perussuomalaiset-vai-havisivatko-arvonsa
Mihin uutta oikeistoa tarvitaan? http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271238-mihin-uutta-oikeistoa-tarvitaan <p>Monet muistavat ajan, jolloin Suomen valtavirtapoliitikot olivat Georg C. Ehrnroothia, Veikko Vennamoa ja Tuure Junnilaa lukuun ottamatta Moskovan längissä. Osa heistä oli Kremlin agentteja tai kätyreitä, joista on kirjoitettu monta paljastavaa kirjaa.</p><p>Henkilöt vaihtuvat, mutta asiat eivät. Suomen nykyiset ministerit ovat paikka paikoin osoittautuneet samanlaisiksi vieraan vallan myötäilijöiksi kuin sisäministeri Yrjö Leino tai Ahti Karjalainen aikoinaan. Jälkimmäistä Keskustan K-linja yritti kammeta Kekkosen jälkeiseksi presidentiksi, N-liiton sorminukeksi ja idänpolitiikan marionetiksi.</p><p>Kokoomusta ei tuolloin huolittu hallitukseen, sillä sitä ei pidetty &rdquo;poliittisesti korrektina&rdquo;. Sen sijaan kommunistien sulauttamista hallitusyhteistyöhön SKDL:n kautta pitävät jotkut vieläkin suurena ansiona.</p><p>Nykyisin, kun Kokoomuksesta on tullut hallituksen vakiopuolue, sen toiminta on muuttunut yhtä epäisänmaalliseksi kuin vasemmiston aikoinaan. Kokoomuslaiset sisäministerit ovat muun muassa päästäneet maahamme laumoittain epäperäisiä ja lähtökohdiltaan tuntemattomia tulijoita, jotka ovat tehneet törkeitä rikoksia Suomessa.</p><p>Kokoomus ei ole pitkään aikaan ollut Kansallinen Kokoomus, vaan kansallisen edun edistäminen on sahattu puolueesta pois. Jäljelle on jäänyt perussuomalaisia maahanmuuttokriitikoita jäljitteleviä ehdokkaita, jotka kalastelevat ääniä Kokoomuksen puoluejohdon luvalla. Näiden roolipelaajien äänet päätyvät kuitenkin puolueen huvitteluliberaalin agendan hyväksi. Wille Rydman ja Atte Kaleva noudattavat ryhmäkuria ja painavat kiltisti nappia myös maahanmuuttoasioista äänestettäessä.</p><p>Kokoomuksen vajoaminen alkoi jo Jyrki Kataisen kaudella, ja pohja saavutettiin Alexander Stubbin ja Petteri Orpon aikana. Kokoomuksesta on tullut samanlainen peluri kuin Keskusta ja vasemmistopuolueet olivat muodostaessaan Moskovalle myötämielisiä kansanrintamahallituksia. Kyyristelyn suunta on nyt vain Bryssel, josta kerrotaan, miksi kansallista itsemääräämisoikeutta puolustavat puolueet on eristettävä hallituksista: näin saadaan liittovaltiosuunnitelma, pankkiunioni, velkaunioni ja finanssiunioni toteutumaan.</p><p>Kokoomuksen ministerit ja vaikuttajat olivat keskeisessä asemassa savustettaessa Perussuomalaiset pois hallitusyhteistyöstä kesällä 2017. Kokoomus on myöhemminkin pyrkinyt eristämään puolueemme, ikään kuin olisi Kokoomuksen vallassa päättää, minne mikäkin kuuluu. Kokoomus vetosi &rdquo;arvopohjaan&rdquo;, vaikka juuri kansallinen arvopohjamme olisi vaatinut Perussuomalaisten näkemysten huomioon ottamista. (Minun arvopohjani <a href="http://hankamaki.pro/Kuinka%20Suomi%20korjataan.pdf" target="_blank">täällä</a>.)</p><p>Maansa myyneet ministerit ovat perimmältään samanlaisia kuin nuo muutamat 1970-lukulaiset sedät, joita vietiin Punaista toria pitkin mustissa autoissa ja jotka olivat valmiita lähes kaikkeen oman henkilökohtaisen etunsa vuoksi siinäkin tapauksessa tai sillä uhalla, että tankit valtaavat Suomen, kuten Tshekkoslovakian vuonna 1968.</p><p>Tämä on vastaus myös siihen, mihin tarvitaan uutta oikeistoa, josta Ranskassa käytetään nimitystä &rdquo;<em>la nouvelle droite</em>&rdquo;. Uutta oikeistoa tarvitaan, koska entisestä ei ole puolustamaan oikeudenmukaisuutta, kansallista etua eikä isänmaata. Ja koska vallan salonkeihin sopeuduttuaan myös Kokoomuksesta on tullut vasemmiston ja vihreiden kaltainen. Juuri siksi puolue onkin ollut niin kauan hallituksessa.</p><p>Kokoomus näyttää tekevän yhteistyötä kenen kanssa tahansa ja millä ehdoilla tahansa, kunhan se pysyy vallassa eikä hallituskumppanin nimi ole Perussuomalaiset. Tämä johtuu siitä, että nykykokoomuksessa tiedetään Perussuomalaisten olevan se ainoa &rdquo;vanha kunnon Kansallinen Kokoomus&rdquo;, jota ei huolita hallitukseen puolueen ulko- ja EU-poliittisen epäsopivuuden vuoksi.</p><p>Näyttöä syntyy joka päivä. Yksi kaikkein omituisimmista oli Kimmo Sasin (kok.) <a href="https://www.verkkouutiset.fi/kimmo-sasi-vihreat-ja-perussuomalaiset-kylvavat-pelkoa/">avautuminen</a>: huoli siitä, että &rdquo;yhden asian liikkeet kylvävät pelkoa&rdquo;. Tällaisiksi liikkeiksi hän pyrki leimaamaan Vihreät ja Perussuomalaiset.</p><p>On pöllämystyttävää, että Sasi, jolta on kuultu järkeviäkin kannanottoja koskien esimerkiksi &rdquo;perusoikeusfundamentalismia&rdquo; (käsite on Aulis Aarnion), on äänessä moittien Perussuomalaisia joksikin yhden asian puolueeksi.</p><p>Vihreisiin kohdistuvana voi kritiikin kyllä ymmärtää, sillä puolue aloitti ympäristöpuolueena, ja ekologinen fundamentalismi ohjaa vihreiden energia- ja talouspoliittisia näkemyksiä jatkuvasti.</p><p>Mutta Perussuomalaiset ei ole yhden asian liike. Puolueen vastustama haittamaahanmuutto ei ole mikään irrallinen teema tai asia, vaan maahanmuutolla on vaikutusta kaikkeen politiikkaan: muun muassa talouteen, sosiaalipolitiikkaan, kielipolitiikkaan, koulutuspolitiikkaan ja turvallisuuteen. Väestöpolitiikka on asioiden ytimessä, kun ratkaistaan, millaisessa Suomessa elämme tulevina vuosina.</p><p>Sasin huoli Perussuomalaisista kertoo siitä, mikä sanottiin myös Verkkouutisten <a href="https://www.verkkouutiset.fi/kimmo-sasi-vihreat-ja-perussuomalaiset-kylvavat-pelkoa/">jutussa</a> (&rdquo;vakiintuneet puolueet ovat olleet vaikeuksissa viime vuosikymmeninä&rdquo;). Sasi itse paljastaa saman <a href="https://www.verkkouutiset.fi/politiikassa-tarvitaan-vakautta/">todetessaan</a>, että keskusta-oikeistolaiset puolueet &rdquo;eivät ole onnistuneet kasvattamaan kannatustaan&rdquo;.</p><p>Tätä ei tarvitse ihmetellä, sillä Kokoomus ei <em>ole </em>enää keskusta-oikeistolainen puolue, vaan se on itse muuttunut huvitteluliberaaliksi vihreäksi liikkeeksi muodostaen Vihreiden toimisto-osaston.</p><p>Myös Kokoomuksen sisällä kytee. Konservatiiviset äänestäjät ovat pettyneitä Kokoomuksen maahanmuuttopolitiikkaan. Eripura näkyy esimerkiksi Harry Harkimon Nyt-liikkeen tapaisina irtiottoina. Kyseessä on 1990-luvulla egotripin tehneen Nuorsuomalaisen puolueen tapainen juppikapina, jossa reuhaavat muiden muassa Sdp:n laskeva tähti Mikael Jungner, Risto Penttilä ja toimittaja Tuomas Enbuske, joka <a href="https://www.is.fi/autot/art-2000005987911.html">puskee</a> itsensä joka paikkaan.</p><p>Nämä eivät kuitenkaan mahdu Sasia huolestuttavien agendaliikkeiden määritelmään. Tai sitten niistä on syytä olla hipi hiljaa, sillä ne ovat Kokoomukselle liian vaarallisia kertoessaan puolueen hajoamisesta.</p><p>Syyksi Nyt-liikkeen erkaantumiseen <a href="https://demokraatti.fi/liike-nyt-avasi-nettisivunsa-nama-7-henkiloa-ovat-perustajat/">sanotaan</a> se, että &rdquo;pieni eliitti pyörittää maatamme&rdquo;, mutta tosiasiassa kyseessä on yritys hyödyntää tyytymättömyyttä Kokoomuksen epäisänmaallisuuteen ja kansallisen edun unohtamiseen. Eivätkö Nyt-liikkeen perustajat itse muka kuulu mihinkään eliittiin, vai olisivatko he vain tyytymättömiä siihen, että he kuuluvat <em>liian vähäpätöiseen</em> eliittiin ja haluaisivat vaihtaa <a href="https://www.seiska.fi/Uutiset/Tassa-on-Mikael-Jungnerin-uusi-sporttinen-avoauto-kuva-punaisesta-paholaisesta/1105607">avoautonsa</a> suurempaan?</p><p>Turhautuneisuudesta kärsivien Kimmo Sasin ja Harry Harkimon kannattaisi äänestää meitä Perussuomalaisia, niin heidän äänensä menisivät perille myös koskien maahanmuutto-ongelmia ja siihen liittyvää perusoikeusfundamentalismia (aiheesta tarkemmin uuden kirjani sivulla 130).</p><p>Voidaan myös kysyä, miksi Petteri Orpo ja Kai Mykkänen eivät puolestaan hakeutuisi vasemmistopuolueiden tai vihreiden jäseniksi, sillä hehän tekevät aivan samanlaista politiikkaa kuin vihervasemmisto yleensäkin tekee.</p><p>Tolkun demarit ja vanhan koulun kommunistit äänestävätkin jo Perussuomalaisia, joten se, mitä pidettiin 1970-luvulla konservatismina, koetaan nykyään edistyksellisenä. Ja se mikä oli hippivuosina edistyksellistä, on nykyään taantumuksellista.</p><p>Mutta Perussuomalaiset on jatkuvasti POP. Selitys: arvopohja pitää.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Kirjallisuus</strong></p><p>Aarnio, Aulis, <em>Oikeutta etsimässä &ndash; Erään matkan kuvaus</em> (2014).</p><p>Hankamäki, Jukka, <em><a href="https://drive.google.com/file/d/1v6vKiQWi1bRDRLWYPCRQUuc1JNzXzRiq/view">Kuinka Suomi korjataan &ndash; Arvopohja ja kokonaisvaltainen ratkaisu</a></em> (2019).</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Monet muistavat ajan, jolloin Suomen valtavirtapoliitikot olivat Georg C. Ehrnroothia, Veikko Vennamoa ja Tuure Junnilaa lukuun ottamatta Moskovan längissä. Osa heistä oli Kremlin agentteja tai kätyreitä, joista on kirjoitettu monta paljastavaa kirjaa.

Henkilöt vaihtuvat, mutta asiat eivät. Suomen nykyiset ministerit ovat paikka paikoin osoittautuneet samanlaisiksi vieraan vallan myötäilijöiksi kuin sisäministeri Yrjö Leino tai Ahti Karjalainen aikoinaan. Jälkimmäistä Keskustan K-linja yritti kammeta Kekkosen jälkeiseksi presidentiksi, N-liiton sorminukeksi ja idänpolitiikan marionetiksi.

Kokoomusta ei tuolloin huolittu hallitukseen, sillä sitä ei pidetty ”poliittisesti korrektina”. Sen sijaan kommunistien sulauttamista hallitusyhteistyöhön SKDL:n kautta pitävät jotkut vieläkin suurena ansiona.

Nykyisin, kun Kokoomuksesta on tullut hallituksen vakiopuolue, sen toiminta on muuttunut yhtä epäisänmaalliseksi kuin vasemmiston aikoinaan. Kokoomuslaiset sisäministerit ovat muun muassa päästäneet maahamme laumoittain epäperäisiä ja lähtökohdiltaan tuntemattomia tulijoita, jotka ovat tehneet törkeitä rikoksia Suomessa.

Kokoomus ei ole pitkään aikaan ollut Kansallinen Kokoomus, vaan kansallisen edun edistäminen on sahattu puolueesta pois. Jäljelle on jäänyt perussuomalaisia maahanmuuttokriitikoita jäljitteleviä ehdokkaita, jotka kalastelevat ääniä Kokoomuksen puoluejohdon luvalla. Näiden roolipelaajien äänet päätyvät kuitenkin puolueen huvitteluliberaalin agendan hyväksi. Wille Rydman ja Atte Kaleva noudattavat ryhmäkuria ja painavat kiltisti nappia myös maahanmuuttoasioista äänestettäessä.

Kokoomuksen vajoaminen alkoi jo Jyrki Kataisen kaudella, ja pohja saavutettiin Alexander Stubbin ja Petteri Orpon aikana. Kokoomuksesta on tullut samanlainen peluri kuin Keskusta ja vasemmistopuolueet olivat muodostaessaan Moskovalle myötämielisiä kansanrintamahallituksia. Kyyristelyn suunta on nyt vain Bryssel, josta kerrotaan, miksi kansallista itsemääräämisoikeutta puolustavat puolueet on eristettävä hallituksista: näin saadaan liittovaltiosuunnitelma, pankkiunioni, velkaunioni ja finanssiunioni toteutumaan.

Kokoomuksen ministerit ja vaikuttajat olivat keskeisessä asemassa savustettaessa Perussuomalaiset pois hallitusyhteistyöstä kesällä 2017. Kokoomus on myöhemminkin pyrkinyt eristämään puolueemme, ikään kuin olisi Kokoomuksen vallassa päättää, minne mikäkin kuuluu. Kokoomus vetosi ”arvopohjaan”, vaikka juuri kansallinen arvopohjamme olisi vaatinut Perussuomalaisten näkemysten huomioon ottamista. (Minun arvopohjani täällä.)

Maansa myyneet ministerit ovat perimmältään samanlaisia kuin nuo muutamat 1970-lukulaiset sedät, joita vietiin Punaista toria pitkin mustissa autoissa ja jotka olivat valmiita lähes kaikkeen oman henkilökohtaisen etunsa vuoksi siinäkin tapauksessa tai sillä uhalla, että tankit valtaavat Suomen, kuten Tshekkoslovakian vuonna 1968.

Tämä on vastaus myös siihen, mihin tarvitaan uutta oikeistoa, josta Ranskassa käytetään nimitystä ”la nouvelle droite”. Uutta oikeistoa tarvitaan, koska entisestä ei ole puolustamaan oikeudenmukaisuutta, kansallista etua eikä isänmaata. Ja koska vallan salonkeihin sopeuduttuaan myös Kokoomuksesta on tullut vasemmiston ja vihreiden kaltainen. Juuri siksi puolue onkin ollut niin kauan hallituksessa.

Kokoomus näyttää tekevän yhteistyötä kenen kanssa tahansa ja millä ehdoilla tahansa, kunhan se pysyy vallassa eikä hallituskumppanin nimi ole Perussuomalaiset. Tämä johtuu siitä, että nykykokoomuksessa tiedetään Perussuomalaisten olevan se ainoa ”vanha kunnon Kansallinen Kokoomus”, jota ei huolita hallitukseen puolueen ulko- ja EU-poliittisen epäsopivuuden vuoksi.

Näyttöä syntyy joka päivä. Yksi kaikkein omituisimmista oli Kimmo Sasin (kok.) avautuminen: huoli siitä, että ”yhden asian liikkeet kylvävät pelkoa”. Tällaisiksi liikkeiksi hän pyrki leimaamaan Vihreät ja Perussuomalaiset.

On pöllämystyttävää, että Sasi, jolta on kuultu järkeviäkin kannanottoja koskien esimerkiksi ”perusoikeusfundamentalismia” (käsite on Aulis Aarnion), on äänessä moittien Perussuomalaisia joksikin yhden asian puolueeksi.

Vihreisiin kohdistuvana voi kritiikin kyllä ymmärtää, sillä puolue aloitti ympäristöpuolueena, ja ekologinen fundamentalismi ohjaa vihreiden energia- ja talouspoliittisia näkemyksiä jatkuvasti.

Mutta Perussuomalaiset ei ole yhden asian liike. Puolueen vastustama haittamaahanmuutto ei ole mikään irrallinen teema tai asia, vaan maahanmuutolla on vaikutusta kaikkeen politiikkaan: muun muassa talouteen, sosiaalipolitiikkaan, kielipolitiikkaan, koulutuspolitiikkaan ja turvallisuuteen. Väestöpolitiikka on asioiden ytimessä, kun ratkaistaan, millaisessa Suomessa elämme tulevina vuosina.

Sasin huoli Perussuomalaisista kertoo siitä, mikä sanottiin myös Verkkouutisten jutussa (”vakiintuneet puolueet ovat olleet vaikeuksissa viime vuosikymmeninä”). Sasi itse paljastaa saman todetessaan, että keskusta-oikeistolaiset puolueet ”eivät ole onnistuneet kasvattamaan kannatustaan”.

Tätä ei tarvitse ihmetellä, sillä Kokoomus ei ole enää keskusta-oikeistolainen puolue, vaan se on itse muuttunut huvitteluliberaaliksi vihreäksi liikkeeksi muodostaen Vihreiden toimisto-osaston.

Myös Kokoomuksen sisällä kytee. Konservatiiviset äänestäjät ovat pettyneitä Kokoomuksen maahanmuuttopolitiikkaan. Eripura näkyy esimerkiksi Harry Harkimon Nyt-liikkeen tapaisina irtiottoina. Kyseessä on 1990-luvulla egotripin tehneen Nuorsuomalaisen puolueen tapainen juppikapina, jossa reuhaavat muiden muassa Sdp:n laskeva tähti Mikael Jungner, Risto Penttilä ja toimittaja Tuomas Enbuske, joka puskee itsensä joka paikkaan.

Nämä eivät kuitenkaan mahdu Sasia huolestuttavien agendaliikkeiden määritelmään. Tai sitten niistä on syytä olla hipi hiljaa, sillä ne ovat Kokoomukselle liian vaarallisia kertoessaan puolueen hajoamisesta.

Syyksi Nyt-liikkeen erkaantumiseen sanotaan se, että ”pieni eliitti pyörittää maatamme”, mutta tosiasiassa kyseessä on yritys hyödyntää tyytymättömyyttä Kokoomuksen epäisänmaallisuuteen ja kansallisen edun unohtamiseen. Eivätkö Nyt-liikkeen perustajat itse muka kuulu mihinkään eliittiin, vai olisivatko he vain tyytymättömiä siihen, että he kuuluvat liian vähäpätöiseen eliittiin ja haluaisivat vaihtaa avoautonsa suurempaan?

Turhautuneisuudesta kärsivien Kimmo Sasin ja Harry Harkimon kannattaisi äänestää meitä Perussuomalaisia, niin heidän äänensä menisivät perille myös koskien maahanmuutto-ongelmia ja siihen liittyvää perusoikeusfundamentalismia (aiheesta tarkemmin uuden kirjani sivulla 130).

Voidaan myös kysyä, miksi Petteri Orpo ja Kai Mykkänen eivät puolestaan hakeutuisi vasemmistopuolueiden tai vihreiden jäseniksi, sillä hehän tekevät aivan samanlaista politiikkaa kuin vihervasemmisto yleensäkin tekee.

Tolkun demarit ja vanhan koulun kommunistit äänestävätkin jo Perussuomalaisia, joten se, mitä pidettiin 1970-luvulla konservatismina, koetaan nykyään edistyksellisenä. Ja se mikä oli hippivuosina edistyksellistä, on nykyään taantumuksellista.

Mutta Perussuomalaiset on jatkuvasti POP. Selitys: arvopohja pitää.

 

Kirjallisuus

Aarnio, Aulis, Oikeutta etsimässä – Erään matkan kuvaus (2014).

Hankamäki, Jukka, Kuinka Suomi korjataan – Arvopohja ja kokonaisvaltainen ratkaisu (2019).

]]>
2 http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271238-mihin-uutta-oikeistoa-tarvitaan#comments Kokoomus Oikeistolaisuus Perussuomalaiset Politiikan tutkimus Sun, 10 Mar 2019 09:14:27 +0000 J. Sakari Hankamäki http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271238-mihin-uutta-oikeistoa-tarvitaan
Kepu tarvitsee sisäisen puhdistuksen - Sipilä sotki puoluejaon http://pekkasiikala11.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268207-kepu-tarvitsee-sisaisen-puhdistuksen-sipila-sotki-puoluejaon <p>Juha Sipilä sekoitti Suomen poliittisen kentän pahemman kerran viemällä kepun kolme loikkaa kokoomuksesta ja persuista oikealle. Kepusta tuli äärioikeistolainen puolue, ja nimenomaan taloudellisessa mielessä. Muilta osin kepu on asemoinut itsensä itäeurooppalaiseksi porukaksi. Sellaiseksi orbanilaiseksi.</p><p>Olen ollut 50 vuotta poliittisesti keskustalainen, mutta en kepulainen. Kepuli olin vain 40 vuotta. Kun Sipilästä alettiin puhua niin minä lähdin. Anne Bernerin vuoksi olisin voinut palata, koska Berner on viehättävä nainen ja Anne on maailman kauneimpia nimiä.</p><p>Sain kuitenkin estettyä oman paluuni pohtimalla Sipilän höpinöitä.</p><p>Nykyään kaikki on ehdottomasti paremmin kuin ennen, paitsi poliittinen kenttä. Se on sekaisin kuin seinäkello. Ei ole selkeää oikeistoa, keskustaa eikä vasemmistoa. Juuri kun on löytämäisillään oikean porukan niin sen puheenjohtaja - &nbsp;tai joku muu vaikuttaja &nbsp;- &nbsp;möläyttää hieman persujen puheita hirveämmän maahanmuuttojutun. Koska vaalit.</p><p>En siis voi äänestää Vasemmistoliittoa enkä Sosialidemokraatteja. Kokoomusta nyt en muutoinkaan äänestäisi, mutta menisihän se hätävarana, ellei osa kokoomuksesta jo julkisestikin lausuisi että persujen kanssa ovat hyvin samoilla linjoilla.</p><p>Se siitä sitten.</p><p>Entä Vihreät? Hyvä tavaton, en minä voi äänestää puoluetta, joka keskellä Helsinkiä luo tunnepitoisia käsityksiä maaseudusta ja eläimistä, joita he tosin eivät ole nähneet, &nbsp;ja jossa vihataan Venäjää vielä enemmän kuin Kokoomuksessa, jopa niin paljon että ihan kunnon rikollinenkin Venäjällä on vihreitten mielestä &nbsp;sorrettu kansalaisaktivisti.</p><p>RKP sopisi minulle monessa suhteessa oikein hyvin, mutta ne pahukset ovat vielä Venäjä-vihaisempia kuin Vihreät ja Kokoomus, minkä lisäksi RKP on tursollaan todellisia sotahaukkoja. Jos RKP olisi yhtä kuin Eva Biaudet niin sitten, mutta kun se ei ole.</p><p>Kaipaan kovasti poliittista keskustaa, mutta sellaista ei enää ole. Kepu voisi sellainen olla, jos puolueessa suoritettaisiin huolellinen sisäinen puhdistus, siis yksinkertaisesti annettaisiin Sipilälle monoa ja palattaisiin alkiolaisille linjoille.</p><p>Kernaasti jättäisin äänestämättä, mutta juuri minun ääneni voi ratkaista sen pääseekö joku nuori nainen eduskuntaan vai ei.</p><p>Paha on paikka papalla näissä vaaleissa.</p><p>Olen syntynyt Porissa, mutta onneksi en ole siellä kasvanut. Tänään kuitenkin työ pakotti käymään tuossa syntymäkaupungissani. Näin jopa erään vanhan tuttavani, joka porilaiseen tapaan loihe heti lausumaan:</p><p>- Eläks sääki viä?</p><p>Pori tuli mieleeni jostain Huhtasaaresta, mutta ei siitä sen enempää.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Juha Sipilä sekoitti Suomen poliittisen kentän pahemman kerran viemällä kepun kolme loikkaa kokoomuksesta ja persuista oikealle. Kepusta tuli äärioikeistolainen puolue, ja nimenomaan taloudellisessa mielessä. Muilta osin kepu on asemoinut itsensä itäeurooppalaiseksi porukaksi. Sellaiseksi orbanilaiseksi.

Olen ollut 50 vuotta poliittisesti keskustalainen, mutta en kepulainen. Kepuli olin vain 40 vuotta. Kun Sipilästä alettiin puhua niin minä lähdin. Anne Bernerin vuoksi olisin voinut palata, koska Berner on viehättävä nainen ja Anne on maailman kauneimpia nimiä.

Sain kuitenkin estettyä oman paluuni pohtimalla Sipilän höpinöitä.

Nykyään kaikki on ehdottomasti paremmin kuin ennen, paitsi poliittinen kenttä. Se on sekaisin kuin seinäkello. Ei ole selkeää oikeistoa, keskustaa eikä vasemmistoa. Juuri kun on löytämäisillään oikean porukan niin sen puheenjohtaja -  tai joku muu vaikuttaja  -  möläyttää hieman persujen puheita hirveämmän maahanmuuttojutun. Koska vaalit.

En siis voi äänestää Vasemmistoliittoa enkä Sosialidemokraatteja. Kokoomusta nyt en muutoinkaan äänestäisi, mutta menisihän se hätävarana, ellei osa kokoomuksesta jo julkisestikin lausuisi että persujen kanssa ovat hyvin samoilla linjoilla.

Se siitä sitten.

Entä Vihreät? Hyvä tavaton, en minä voi äänestää puoluetta, joka keskellä Helsinkiä luo tunnepitoisia käsityksiä maaseudusta ja eläimistä, joita he tosin eivät ole nähneet,  ja jossa vihataan Venäjää vielä enemmän kuin Kokoomuksessa, jopa niin paljon että ihan kunnon rikollinenkin Venäjällä on vihreitten mielestä  sorrettu kansalaisaktivisti.

RKP sopisi minulle monessa suhteessa oikein hyvin, mutta ne pahukset ovat vielä Venäjä-vihaisempia kuin Vihreät ja Kokoomus, minkä lisäksi RKP on tursollaan todellisia sotahaukkoja. Jos RKP olisi yhtä kuin Eva Biaudet niin sitten, mutta kun se ei ole.

Kaipaan kovasti poliittista keskustaa, mutta sellaista ei enää ole. Kepu voisi sellainen olla, jos puolueessa suoritettaisiin huolellinen sisäinen puhdistus, siis yksinkertaisesti annettaisiin Sipilälle monoa ja palattaisiin alkiolaisille linjoille.

Kernaasti jättäisin äänestämättä, mutta juuri minun ääneni voi ratkaista sen pääseekö joku nuori nainen eduskuntaan vai ei.

Paha on paikka papalla näissä vaaleissa.

Olen syntynyt Porissa, mutta onneksi en ole siellä kasvanut. Tänään kuitenkin työ pakotti käymään tuossa syntymäkaupungissani. Näin jopa erään vanhan tuttavani, joka porilaiseen tapaan loihe heti lausumaan:

- Eläks sääki viä?

Pori tuli mieleeni jostain Huhtasaaresta, mutta ei siitä sen enempää.

 

 

]]>
24 http://pekkasiikala11.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268207-kepu-tarvitsee-sisaisen-puhdistuksen-sipila-sotki-puoluejaon#comments Juha Sipilä Kepu Keskustalaisuus Oikeistolaisuus Vasemmistolaisuus Tue, 22 Jan 2019 16:11:55 +0000 Pekka Siikala http://pekkasiikala11.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268207-kepu-tarvitsee-sisaisen-puhdistuksen-sipila-sotki-puoluejaon
Vasemmistolainen leikkipuisto voisi olla 10% halvempi http://amosahola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228999-vasemmistolainen-leikkipuisto-voisi-olla-10-halvempi <p><a href="http://www.iltalehti.fi/perhe/201701030220321_pr.shtml">Paavo Arhinmäki arvostelee sisäleikkipuistoja: &quot;Kuinka pienituloisella perheellä on tähän varaa?&quot;</a> (IL 4.1.2017):</p><p>&quot;Tänään taas meni pelkkään sisäänpääsyyn 26 euroa, kahdella yli kolme vuotiaalla olisi mennyt jo 32 euroa, Arhinmäki kuvailee.</p><p>...</p><p>Jäin pohtimaan, pitäisikö myös kaupunkien ja kuntien rakentaa omia sisäleikkipuistoja, joihin pääsisi symbolisella hinnalla sisään?&quot;</p><p>Kun oikeistolainen ja vasemmistolainen taloustietelijä väittelevät, väittelyn ydin on usein siinä, että onko yksityisen palveluntuottajan tuottama palvelu sen liikevoiton verran julkista tehokkaampaa?</p><p>Tai sama vasemmistolaisittain argumentoituna: yksityinen palvelu on aina julkista kalliimpaa, koska omistajien voitto pitää maksaa jostakin.</p><p><a href="https://www.finder.fi/Huvipuistoja+seikkailupuistoja/HopLop+Oy+Hallinto/Vantaa/yhteystiedot/2022256">Hoplopin liikevoittoprosentti oli vuonna 2015 9,3%, </a>mikä tarkoittaisi kärjistettynä sitä, että jos erityisen ahkerat vasemmistolaiset (<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Homo_sovieticus">homo sovieticus</a> sanan alkuperäisessä merkityksessä) sitä pyörittäisivät, lippujen hintaa voisi laskea noin kymmenyksellä, eli käytännössä tämä laskisi lipun hintaa noin 15 eurosta 13,5 euroon.</p><p>Tämä ei kuitenkaan ole Arhinmäen tarkoittama symbolinen hinta, vaan Arhinmäki on vasemmistolaisuuden ytimessä - jonkun muun, eli veronmaksajien, pitäisi maksaa 13,5 euron ja symbolisen hinnan välinen erotus.</p><p>Vaikka vähävaraisten perheiden tapauksessa symbolisen hinnan maksaminen voisi olla perusteltua, julkiseen sisäleikkipuistoon pääsisi myös Arhinmäkikin kohtuullisilla tuloillaan sinun piikkiisi.</p><p>Mikä siis ratkaisuksi?</p><p>Kauppalehden Kyösti Jurvelin osuu naulan kantaan kolumnissaan <a href="http://www.kauppalehti.fi/uutiset/pitaisiko-hoplop-sosialisoida/6J4xXE4J">Pitäisikö Hoplop sosialisoida&nbsp; </a>(KL 5.1.2017):</p><p>&quot;...olisiko fiksumpaa, että Helsinki tarjoaisi leikkipuistoihin maksuseteleitä vähävaraisille perheille, jos pääsyn estyminen sisäleikkipuistoon koetaan polttavaksi ongelmaksi?&quot;</p><p>Näin Helsinki voi halutessaan tehdä, kunnallisvaltuuston päätöksellä.</p><p>&nbsp;</p><p>Kirjoittaja on Liberaalipuolueen Helsingin piirin puheenjohtaja, jonka mielestä kilpailtu yksityinen sektori on lähtökohtaisesti julkista tehokkaampi, mutta julkisille palveluntarjoajille on paikkansa mm. koulutuksen ja erikoissairaanhoidon saralla.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Paavo Arhinmäki arvostelee sisäleikkipuistoja: "Kuinka pienituloisella perheellä on tähän varaa?" (IL 4.1.2017):

"Tänään taas meni pelkkään sisäänpääsyyn 26 euroa, kahdella yli kolme vuotiaalla olisi mennyt jo 32 euroa, Arhinmäki kuvailee.

...

Jäin pohtimaan, pitäisikö myös kaupunkien ja kuntien rakentaa omia sisäleikkipuistoja, joihin pääsisi symbolisella hinnalla sisään?"

Kun oikeistolainen ja vasemmistolainen taloustietelijä väittelevät, väittelyn ydin on usein siinä, että onko yksityisen palveluntuottajan tuottama palvelu sen liikevoiton verran julkista tehokkaampaa?

Tai sama vasemmistolaisittain argumentoituna: yksityinen palvelu on aina julkista kalliimpaa, koska omistajien voitto pitää maksaa jostakin.

Hoplopin liikevoittoprosentti oli vuonna 2015 9,3%, mikä tarkoittaisi kärjistettynä sitä, että jos erityisen ahkerat vasemmistolaiset (homo sovieticus sanan alkuperäisessä merkityksessä) sitä pyörittäisivät, lippujen hintaa voisi laskea noin kymmenyksellä, eli käytännössä tämä laskisi lipun hintaa noin 15 eurosta 13,5 euroon.

Tämä ei kuitenkaan ole Arhinmäen tarkoittama symbolinen hinta, vaan Arhinmäki on vasemmistolaisuuden ytimessä - jonkun muun, eli veronmaksajien, pitäisi maksaa 13,5 euron ja symbolisen hinnan välinen erotus.

Vaikka vähävaraisten perheiden tapauksessa symbolisen hinnan maksaminen voisi olla perusteltua, julkiseen sisäleikkipuistoon pääsisi myös Arhinmäkikin kohtuullisilla tuloillaan sinun piikkiisi.

Mikä siis ratkaisuksi?

Kauppalehden Kyösti Jurvelin osuu naulan kantaan kolumnissaan Pitäisikö Hoplop sosialisoida  (KL 5.1.2017):

"...olisiko fiksumpaa, että Helsinki tarjoaisi leikkipuistoihin maksuseteleitä vähävaraisille perheille, jos pääsyn estyminen sisäleikkipuistoon koetaan polttavaksi ongelmaksi?"

Näin Helsinki voi halutessaan tehdä, kunnallisvaltuuston päätöksellä.

 

Kirjoittaja on Liberaalipuolueen Helsingin piirin puheenjohtaja, jonka mielestä kilpailtu yksityinen sektori on lähtökohtaisesti julkista tehokkaampi, mutta julkisille palveluntarjoajille on paikkansa mm. koulutuksen ja erikoissairaanhoidon saralla.

]]>
19 http://amosahola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228999-vasemmistolainen-leikkipuisto-voisi-olla-10-halvempi#comments Oikeistolaisuus Paavo Arhinmäki Vasemmistolaisuus Thu, 05 Jan 2017 18:00:44 +0000 Amos Ahola http://amosahola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228999-vasemmistolainen-leikkipuisto-voisi-olla-10-halvempi
Minimipalkka eriväristen lasien läpi katsottuna http://amosahola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222965-minipalkka-erivaristen-lasien-lapi-katsottuna <p><a href="http://www.hs.fi/politiikka/a1473991948700">Vasemmistoliitto uusii vaatimuksensa 10 euron minimipalkasta </a>(HS 16.9.2016) - <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/204093-talousvaikuttaja-matalapalkkatoista-nahdaan-koyhat-kyykkyyn-politiikkana-kaikkea">&quot;Suomalainen lähtee oikeutetusti siitä, että omalla palkalla pitää pystyä elämään&quot;</a> (US 18.9.2016). Minimipalkka on aihe, joka jakaa mielipiteitä kahtia, ja yritän tässä kirjoituksessa selventää miksi.</p><p>Vasemmiston kansantaloudellinen perustelu minimipalkalle on kotimaisen kysynnän lisääminen. Jos ihmiset saavat enemmän palkkaa, he myös kuluttavat enemmän, jolla on työllistävä vaikutus.</p><p>Oikeiston kansantaloudellinen perustelu minimipalkkaa vastaan on työvoimakustannusten noususta johtuva työttömyys, ts. yhä suurempaa osaa työstä ei enää kannata tehdä. Tämä koskettaa eniten kannattavuuden rajamailla olevia yrityksiä, sekä mahdollisesti perustamatta jääviä yrityksiä.</p><p>Sekä vasemmiston että oikeiston perustelut ovat triviaalisti todistettavissa todeksi, jolloin minimipalkan hyödyllisyys tai haitallisuus ei ole triviaalisti osoitettavissa.</p><p>Akateemista tutkimusta löytyy myös <a href="http://www.businessforafairminimumwage.org/news/00135/research-shows-minimum-wage-increases-do-not-cause-job-loss">puolesta</a> (<em><a href="http://www.businessforafairminimumwage.org">www.businessforafairminimumwage.org) </a></em>ja <a href="https://www.scribd.com/document/321992619/Seattle-Minimum-Wage-Final-Report#from_embed">vastaan </a>(esim. REPORT ON THE IMPACT OF SEATTLE&rsquo;S MINIMUM WAGE ORDINANCE ON WAGES, WORKERS, JOBS, AND ESTABLISHMENTS THROUGH 2015, July 2016)</p><p>Kaikki perustelut eivät kuitenkaan ole kansantaloudellisia, vaan osa on ideologisia - minimipalkka suojelee työssäkäyviä työttömiltä, sillä näin työnhakija ei pääse itse määrittelemään millä hinnalla hän on valmis työtä tekemään. Tämä on ideologista työnantaja vs. työntekijä taistelua, eli kenelle työn tuottama lisäarvo kuuluu.</p><p>Perinteisesti päätökset tehdään ideologian perusteella, ja perustelut haetaan jostain muualta, ja tämä näkyy minimipalkkakeskustelussa vahvasti sekä oikeiston että vasemmiston kannanotoissa.</p><p>&nbsp;</p><p>Mielestäni Suomella on huonosti aikaa ideologiseen kakunjakoon, vaan paikallaan olisi rehellinen keskustelu siitä, miten tämän maan työllisyysaste saadaan kuntoon.</p><p>Mielestäni vastaus ei ole korkeampi minimipalkka, eikä työn yksikkökustannusten vähentäminen (Kiky), vaan tuloloukut poistava sosiaaliturvauudistus. Sosiaaliturvan pitäisi olla viimeinen perälauta liian matalia palkkoja vastaan, mutta kuitenkin niin että työn tekeminen on aina ja kaikissa olosuhteissa työnhakijalle taloudellisesti kannattavaa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vasemmistoliitto uusii vaatimuksensa 10 euron minimipalkasta (HS 16.9.2016) - "Suomalainen lähtee oikeutetusti siitä, että omalla palkalla pitää pystyä elämään" (US 18.9.2016). Minimipalkka on aihe, joka jakaa mielipiteitä kahtia, ja yritän tässä kirjoituksessa selventää miksi.

Vasemmiston kansantaloudellinen perustelu minimipalkalle on kotimaisen kysynnän lisääminen. Jos ihmiset saavat enemmän palkkaa, he myös kuluttavat enemmän, jolla on työllistävä vaikutus.

Oikeiston kansantaloudellinen perustelu minimipalkkaa vastaan on työvoimakustannusten noususta johtuva työttömyys, ts. yhä suurempaa osaa työstä ei enää kannata tehdä. Tämä koskettaa eniten kannattavuuden rajamailla olevia yrityksiä, sekä mahdollisesti perustamatta jääviä yrityksiä.

Sekä vasemmiston että oikeiston perustelut ovat triviaalisti todistettavissa todeksi, jolloin minimipalkan hyödyllisyys tai haitallisuus ei ole triviaalisti osoitettavissa.

Akateemista tutkimusta löytyy myös puolesta (www.businessforafairminimumwage.org) ja vastaan (esim. REPORT ON THE IMPACT OF SEATTLE’S MINIMUM WAGE ORDINANCE ON WAGES, WORKERS, JOBS, AND ESTABLISHMENTS THROUGH 2015, July 2016)

Kaikki perustelut eivät kuitenkaan ole kansantaloudellisia, vaan osa on ideologisia - minimipalkka suojelee työssäkäyviä työttömiltä, sillä näin työnhakija ei pääse itse määrittelemään millä hinnalla hän on valmis työtä tekemään. Tämä on ideologista työnantaja vs. työntekijä taistelua, eli kenelle työn tuottama lisäarvo kuuluu.

Perinteisesti päätökset tehdään ideologian perusteella, ja perustelut haetaan jostain muualta, ja tämä näkyy minimipalkkakeskustelussa vahvasti sekä oikeiston että vasemmiston kannanotoissa.

 

Mielestäni Suomella on huonosti aikaa ideologiseen kakunjakoon, vaan paikallaan olisi rehellinen keskustelu siitä, miten tämän maan työllisyysaste saadaan kuntoon.

Mielestäni vastaus ei ole korkeampi minimipalkka, eikä työn yksikkökustannusten vähentäminen (Kiky), vaan tuloloukut poistava sosiaaliturvauudistus. Sosiaaliturvan pitäisi olla viimeinen perälauta liian matalia palkkoja vastaan, mutta kuitenkin niin että työn tekeminen on aina ja kaikissa olosuhteissa työnhakijalle taloudellisesti kannattavaa.

]]>
7 http://amosahola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222965-minipalkka-erivaristen-lasien-lapi-katsottuna#comments Minimipalkka Oikeistolaisuus Vasemmistolaisuus Sun, 18 Sep 2016 12:10:42 +0000 Amos Ahola http://amosahola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222965-minipalkka-erivaristen-lasien-lapi-katsottuna
Millainen AfD on? Millainen on sen äänestäjä? http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222828-millainen-afd-on <p>Ennen Berliinin osavaltioparlamenttivaaleja on yritetty löytää AfD:lle yhteistä nimittäjää? Onko se oikeistolainen, oikeistopopulistinen, oikeistoradikaali vaiko äärioikeistolainen? Tämä on Saksassa todettu vaikeaksi, koska puolue on maailmankuvaltaan niin moninainen.</p><p>Mecklenburg- Vorpommernin vajaa pari viikkoa sitten pidettyjen maapäivävaalien jälkeen on tutkittu AfD:n eri puolueilta keräämiä äänestäjäsiirtymiä. AfD keräsi aikaisemmin uusnatsipuoluetta NPD:tä äänestäneiltä 20000 ääntä, CDU:ta aikaisemmin äänestäneiltä 22000 ääntä ja aikaisemmin die Linkeä äänestäneiltä 16000 ääntä. Tämän perusteella puoluetta ei voisi kuvata äärioikeistolaiseksi. Paremminkin &quot;kaikilta kaseeravaksi&quot; puolueeksi.</p><p>Toisessa tutkimuksessa keväällä tutkittiin AfD:n kannattajien maailmankuvaa useassa, eri aallossa. Sen mukaan aivan yhtä hyvin voisi puolueen väittää olevan äärioikeistolainen. Äärioikeistolaisuuteen kuuluvat oikeistoautoritäärisen diktatuurin arvostaminen, sovinismi, ulkomaalaisvihamielisyys, antisemitismi, sosiaalidarvinismi ja kansallissosialismin vähättely. Näiden määritelmien mukaan AfD:n äänestäjät ovat oleellisesti oikeammalla kuin muiden saksalaisten puolueiden.</p><p>Tuskin AfD:n kannattajat kaipaavat mitään suurta johtajaa. Mutta 53% AfD-sympatisanteista oli sitä mieltä, että ulkomaalaiset tulisi lähettää koteihinsa, koska työpaikoista on tulossa puute Saksassa. Seuraavaksi suurin ryhmä samoin vastanneista on CDU:n kannattajat 18%:lla. Kysyttäessä, eivätkö ulkolaiset ole tuoneet riittävästi saksalaisten toimintoihin, AfD:n kannattajista 46% oli sitä mieltä, etteivät ole. Puolestaan unionipuolueitten (CDU/CSU) kannattajista samaa mieltä oli 26% ja SPD:n vastaavasti 25%.</p><p>Sosiaalidarvinistisen maailmankuvan selvittämiseksi kysyttiin , onko olemassa arvokasta ja arvotonta elämää? AfD:n kannattajista 37% oli sitä osittain tai kokonaan sitä mieltä, että on. Unionipuolueitten kannattajista puolestaan samoin vastasi 28%. Tähän tutkimukseen osallistuivat puolueet kovin erilaisella aktitiviteetilla. Esimerkiksi vihreiden ja FDP:n kannattajat kieltäytyivät vastaamasta yli 90%:sesti.</p><p><a href="http://www.faz.net/aktuell/politik/inland/afd-rechts-rechtspopulistisch-rechtsradikal-rechtsextrem-14430780.html" title="http://www.faz.net/aktuell/politik/inland/afd-rechts-rechtspopulistisch-rechtsradikal-rechtsextrem-14430780.html">http://www.faz.net/aktuell/politik/inland/afd-rechts-rechtspopulistisch-...</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ennen Berliinin osavaltioparlamenttivaaleja on yritetty löytää AfD:lle yhteistä nimittäjää? Onko se oikeistolainen, oikeistopopulistinen, oikeistoradikaali vaiko äärioikeistolainen? Tämä on Saksassa todettu vaikeaksi, koska puolue on maailmankuvaltaan niin moninainen.

Mecklenburg- Vorpommernin vajaa pari viikkoa sitten pidettyjen maapäivävaalien jälkeen on tutkittu AfD:n eri puolueilta keräämiä äänestäjäsiirtymiä. AfD keräsi aikaisemmin uusnatsipuoluetta NPD:tä äänestäneiltä 20000 ääntä, CDU:ta aikaisemmin äänestäneiltä 22000 ääntä ja aikaisemmin die Linkeä äänestäneiltä 16000 ääntä. Tämän perusteella puoluetta ei voisi kuvata äärioikeistolaiseksi. Paremminkin "kaikilta kaseeravaksi" puolueeksi.

Toisessa tutkimuksessa keväällä tutkittiin AfD:n kannattajien maailmankuvaa useassa, eri aallossa. Sen mukaan aivan yhtä hyvin voisi puolueen väittää olevan äärioikeistolainen. Äärioikeistolaisuuteen kuuluvat oikeistoautoritäärisen diktatuurin arvostaminen, sovinismi, ulkomaalaisvihamielisyys, antisemitismi, sosiaalidarvinismi ja kansallissosialismin vähättely. Näiden määritelmien mukaan AfD:n äänestäjät ovat oleellisesti oikeammalla kuin muiden saksalaisten puolueiden.

Tuskin AfD:n kannattajat kaipaavat mitään suurta johtajaa. Mutta 53% AfD-sympatisanteista oli sitä mieltä, että ulkomaalaiset tulisi lähettää koteihinsa, koska työpaikoista on tulossa puute Saksassa. Seuraavaksi suurin ryhmä samoin vastanneista on CDU:n kannattajat 18%:lla. Kysyttäessä, eivätkö ulkolaiset ole tuoneet riittävästi saksalaisten toimintoihin, AfD:n kannattajista 46% oli sitä mieltä, etteivät ole. Puolestaan unionipuolueitten (CDU/CSU) kannattajista samaa mieltä oli 26% ja SPD:n vastaavasti 25%.

Sosiaalidarvinistisen maailmankuvan selvittämiseksi kysyttiin , onko olemassa arvokasta ja arvotonta elämää? AfD:n kannattajista 37% oli sitä osittain tai kokonaan sitä mieltä, että on. Unionipuolueitten kannattajista puolestaan samoin vastasi 28%. Tähän tutkimukseen osallistuivat puolueet kovin erilaisella aktitiviteetilla. Esimerkiksi vihreiden ja FDP:n kannattajat kieltäytyivät vastaamasta yli 90%:sesti.

http://www.faz.net/aktuell/politik/inland/afd-rechts-rechtspopulistisch-rechtsradikal-rechtsextrem-14430780.html

]]>
4 http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222828-millainen-afd-on#comments Äärioikeistolaisuus AfD Oikeistolaisuus Oikeistopopulismi Oikeistoradikalismi Thu, 15 Sep 2016 13:41:48 +0000 Pekka Lukkala http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222828-millainen-afd-on
Heikki Salmelan suun sulkemiset http://ingmarforne.puheenvuoro.uusisuomi.fi/213538-heikki-salmelan-suun-sulkemiset <p>Yrittäjä Heikki Salmela ilmoitti tässä sulkevansa suunsa:</p><p><a href="http://heikkisalmela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/213453-salmela-sulkee-suunsa?ref=karuselli" title="http://heikkisalmela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/213453-salmela-sulkee-suunsa?ref=karuselli">http://heikkisalmela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/213453-salmela-sulkee-suun...</a></p><p>Mutta rikkoi samassa blogikirjoituksessaan sanansa. Jos kerran ilmoittaa sulkevansa suunsa, niin sehän merkitsee että lopettaa keskustelun omalta osaltaan.</p><p>Mitä vielä? Heikki Salmela keskustelee blogikirjoituksessaan kommenttien joukossa niin kuin ei olisi koskaan ilmoittanutkaan sulkevansa suunsa.</p><p>Luin sen kirjoituksen Turkulaisessa, johon Salmela viittaa. Sen lähde-arvo on kovin kyseenalainen. Ei sitä voi verifioida mitenkään. Se voi aivan hyvin olla mitta-tilaustyönä tehty. Propaganda-kirjoitus Heikki Salmelan laskuun suoraan sanoen. Tuo kirjoitus tekee Salmelan uskottavuudelle melkein enemmän hallaa kuin hyötyä.</p><p>Ensimmäinen kommentattori, joka sai aikaan syyhyä kirjoitussormenpäissä oli kansalainen Jarmo Makkonen, joka kirjoitti näin:</p><p>&quot;Ei Suomen ongelma ole palkat vaan järjetön verotus ja kalliit elinkustannukset. Nämä eivät ole ay-liikkeen syytä vaan aiempien hallitusten huonoa talouspolitiikkaa joista pahin virhe oli liittyä yhteisvaluuttaan.&quot;</p><p>Järjetön verotus? Joo, mutta ei niin kun kuvittelen että kansalainen Makkonen kuvittelee sen olevan.</p><p>Tässä muutama kirjoitusta siitä:</p><p><a href="http://ingmarforne.puheenvuoro.uusisuomi.fi/197983-rikkaiden-tuloveron-hurja-alamaki" title="http://ingmarforne.puheenvuoro.uusisuomi.fi/197983-rikkaiden-tuloveron-hurja-alamaki">http://ingmarforne.puheenvuoro.uusisuomi.fi/197983-rikkaiden-tuloveron-h...</a></p><p><a href="http://ingmarforne.puheenvuoro.uusisuomi.fi/211904-10-suurituloisinta-niitten-tuloveron-hurja-alamaki" title="http://ingmarforne.puheenvuoro.uusisuomi.fi/211904-10-suurituloisinta-niitten-tuloveron-hurja-alamaki">http://ingmarforne.puheenvuoro.uusisuomi.fi/211904-10-suurituloisinta-ni...</a></p><p><a href="http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/kaikki-veronkiertajat-havetkaa/?shared=313062-58f4c06c-1" title="http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/kaikki-veronkiertajat-havetkaa/?shared=313062-58f4c06c-1">http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/kaikki-veronkiertajat-havetkaa/?...</a></p><p>Sitten meillä on demokratian oikein hyvä ystävä, kansalainen Suvi Karhu. Hän kirjoittaa näin:</p><p>&quot;Moi.</p><p>Minäkin entisenä työntekijänäsi olen koittanut oikoa kavereideni fb-seinillä olleita höpöhöpö-juttuja koskien Heseä työnantajana. Olin töissä vuosina 2003 - 2012. Ensin kesätyöntekijänä, valmistumiseni jälkeen vakituisena, ja aina sain tunteja. Kun muutin pk-seudulle, ylenin nopeasti vuoropäällikköharjoittelijaksi, meinasipa ravintolapäällikkö ja kenttäpäällikkö keskeyttää harjoittelun 4kk jälkeen ja ylentää siinä vaiheessa vuoropäälliköksi, mutta eivät tehneet tuota äärimmäisen harvinaista poikkeusta kohdallani sitten lopulta. 3 kuukautta ehdin olla varsinainen vuoropäällikkö, kun aloitin sijaistavana ravintolapäällikkönä. Ja lopulta sitten olin vakituisena ravintolapäällikkönä 1,5 vuotta Helsingissä, kunnes siirryin politiikkaan.</p><p>Kritisoijille olenkin sanonut, että silloin kun olin ravintolapäällikkö, minä palkkasin ihmiset, haastattelin, solmin työsopimukset, tein vuorolistat ja katsoin, että tessiä noudatetaan. On aivan turhaa kaataa nurinaa toimitusjohtajan niskaan, sillä ravintolapäällikkö tai yrittäjä vastaa ravintolansa toiminnasta. Jos käräjille mentäisiin, siellä istuisi nimenomaan rp tai yrittäjä, ei toimari. Ei toimari ehdi kytätä satoja ravintoloita, että onkos siellä nyt varmasti kaikki kunnossa, sitä varten on se organisaatiorakenne, jossa on aika paljon muita rp:n ja toimarin välissä. Onhan ne huutelijat vähän vaitelijaiksi menneet, kun tämän olen kertonut.&quot;</p><p>Ai jaa? Katsoi että tessiä noudatetaan? Mielenkiintoista. Sitten meillä on näet samaisen Suvi Karhun mielipidekirjoitus 4.3.2016 ammattiyhdistysliikkeestä:</p><p><a href="http://suvikarhu.puheenvuoro.uusisuomi.fi/213065-ammattiliitot-tappavat-demokratian-suomessa" title="http://suvikarhu.puheenvuoro.uusisuomi.fi/213065-ammattiliitot-tappavat-demokratian-suomessa">http://suvikarhu.puheenvuoro.uusisuomi.fi/213065-ammattiliitot-tappavat-...</a></p><p>Yhdistymisvapaus on perusoikeus demokraattisessa yhteiskunnassa. Mutta sitä se ei ilmeisesti ole kansalainen Suvi Karhun yhteiskunnassa. Joten sopii kysyä millainen yhteiskunta se kansalainen Suvi Karhun ihanneyhteiskunta oikein on. Onko se kansalainen Suvi Karhun yhteiskunta edes demokraattinen, vai onko se jonkunlainen yksipuolueyhteiskunta.</p><p>Kun&nbsp; kirjoittaa propagandaa, on tärkeää että on jonkin asian, kuten demokratian, puolesta, eikä vastaan, vaikka itse asiassa onkin vastaan. Ja kun tällaisia demokratian vastustaijia on vapaasti liikkellä on kovempikin huuto paikallaan.</p><p>Terveisin</p><p>Ingmar Forne</p><p><br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yrittäjä Heikki Salmela ilmoitti tässä sulkevansa suunsa:

http://heikkisalmela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/213453-salmela-sulkee-suunsa?ref=karuselli

Mutta rikkoi samassa blogikirjoituksessaan sanansa. Jos kerran ilmoittaa sulkevansa suunsa, niin sehän merkitsee että lopettaa keskustelun omalta osaltaan.

Mitä vielä? Heikki Salmela keskustelee blogikirjoituksessaan kommenttien joukossa niin kuin ei olisi koskaan ilmoittanutkaan sulkevansa suunsa.

Luin sen kirjoituksen Turkulaisessa, johon Salmela viittaa. Sen lähde-arvo on kovin kyseenalainen. Ei sitä voi verifioida mitenkään. Se voi aivan hyvin olla mitta-tilaustyönä tehty. Propaganda-kirjoitus Heikki Salmelan laskuun suoraan sanoen. Tuo kirjoitus tekee Salmelan uskottavuudelle melkein enemmän hallaa kuin hyötyä.

Ensimmäinen kommentattori, joka sai aikaan syyhyä kirjoitussormenpäissä oli kansalainen Jarmo Makkonen, joka kirjoitti näin:

"Ei Suomen ongelma ole palkat vaan järjetön verotus ja kalliit elinkustannukset. Nämä eivät ole ay-liikkeen syytä vaan aiempien hallitusten huonoa talouspolitiikkaa joista pahin virhe oli liittyä yhteisvaluuttaan."

Järjetön verotus? Joo, mutta ei niin kun kuvittelen että kansalainen Makkonen kuvittelee sen olevan.

Tässä muutama kirjoitusta siitä:

http://ingmarforne.puheenvuoro.uusisuomi.fi/197983-rikkaiden-tuloveron-hurja-alamaki

http://ingmarforne.puheenvuoro.uusisuomi.fi/211904-10-suurituloisinta-niitten-tuloveron-hurja-alamaki

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/kaikki-veronkiertajat-havetkaa/?shared=313062-58f4c06c-1

Sitten meillä on demokratian oikein hyvä ystävä, kansalainen Suvi Karhu. Hän kirjoittaa näin:

"Moi.

Minäkin entisenä työntekijänäsi olen koittanut oikoa kavereideni fb-seinillä olleita höpöhöpö-juttuja koskien Heseä työnantajana. Olin töissä vuosina 2003 - 2012. Ensin kesätyöntekijänä, valmistumiseni jälkeen vakituisena, ja aina sain tunteja. Kun muutin pk-seudulle, ylenin nopeasti vuoropäällikköharjoittelijaksi, meinasipa ravintolapäällikkö ja kenttäpäällikkö keskeyttää harjoittelun 4kk jälkeen ja ylentää siinä vaiheessa vuoropäälliköksi, mutta eivät tehneet tuota äärimmäisen harvinaista poikkeusta kohdallani sitten lopulta. 3 kuukautta ehdin olla varsinainen vuoropäällikkö, kun aloitin sijaistavana ravintolapäällikkönä. Ja lopulta sitten olin vakituisena ravintolapäällikkönä 1,5 vuotta Helsingissä, kunnes siirryin politiikkaan.

Kritisoijille olenkin sanonut, että silloin kun olin ravintolapäällikkö, minä palkkasin ihmiset, haastattelin, solmin työsopimukset, tein vuorolistat ja katsoin, että tessiä noudatetaan. On aivan turhaa kaataa nurinaa toimitusjohtajan niskaan, sillä ravintolapäällikkö tai yrittäjä vastaa ravintolansa toiminnasta. Jos käräjille mentäisiin, siellä istuisi nimenomaan rp tai yrittäjä, ei toimari. Ei toimari ehdi kytätä satoja ravintoloita, että onkos siellä nyt varmasti kaikki kunnossa, sitä varten on se organisaatiorakenne, jossa on aika paljon muita rp:n ja toimarin välissä. Onhan ne huutelijat vähän vaitelijaiksi menneet, kun tämän olen kertonut."

Ai jaa? Katsoi että tessiä noudatetaan? Mielenkiintoista. Sitten meillä on näet samaisen Suvi Karhun mielipidekirjoitus 4.3.2016 ammattiyhdistysliikkeestä:

http://suvikarhu.puheenvuoro.uusisuomi.fi/213065-ammattiliitot-tappavat-demokratian-suomessa

Yhdistymisvapaus on perusoikeus demokraattisessa yhteiskunnassa. Mutta sitä se ei ilmeisesti ole kansalainen Suvi Karhun yhteiskunnassa. Joten sopii kysyä millainen yhteiskunta se kansalainen Suvi Karhun ihanneyhteiskunta oikein on. Onko se kansalainen Suvi Karhun yhteiskunta edes demokraattinen, vai onko se jonkunlainen yksipuolueyhteiskunta.

Kun  kirjoittaa propagandaa, on tärkeää että on jonkin asian, kuten demokratian, puolesta, eikä vastaan, vaikka itse asiassa onkin vastaan. Ja kun tällaisia demokratian vastustaijia on vapaasti liikkellä on kovempikin huuto paikallaan.

Terveisin

Ingmar Forne


 

]]>
3 http://ingmarforne.puheenvuoro.uusisuomi.fi/213538-heikki-salmelan-suun-sulkemiset#comments Oikeistolaisuus Sat, 12 Mar 2016 12:28:46 +0000 Ingmar Forne http://ingmarforne.puheenvuoro.uusisuomi.fi/213538-heikki-salmelan-suun-sulkemiset
Se oli vain leikkimielistä kokeilua, kunnes kovat aatteet tulivat kuvioihin http://masik.puheenvuoro.uusisuomi.fi/194984-bolle-nahlroos-se-oli-vain-kokeilua-kunnes-kovat-aatteet-tulivat-kuvioihin <p>Bölle Nahlroos (s. 1952, Helsinki) oli aivan tavallinen hyvän perheen lapsi. Hän valmistui ylioppilaaksi vuonna 1971, jonka jälkeen hän opiskeli Svenska handelshögskolanissa kauppatieteitä.</p> <p>Nahlroosin kertoo hänen alamäkensä alkaneen jo opiskeluaikoina. Tuolloin nuori idealisti aloitti pössyttelemään taistolaisuutta muiden sosialististen taloustieteen opiskelijoiden kanssa.</p> <p>Hänen mukaan kyse oli aluksi vain leikkimielisestä kokeilusta ja nuorten kapinasta vanhempia vastaan, mutta myöhemmin myös kovat aatteet tulivat kuvioihin.</p> <p>Me kokeiltiin vitsillä kundien kanssa kovia aatteita suun kautta, mutta kun rahaa ja <em>blingblingiä </em>alkoi tulemaan, niin lapasestahan se lähti, mies myöntää.</p> <p>Nahlroos on pyrkinyt välille kuiville, mutta repsahtanut sitten uudestaan.</p> <p>- Sitä aina kuvittelee, että pääsisi vapaaksi tästä kaikesta. Viimeksi olin kuivilla lähes vuoden.&nbsp; Se on aina ensimmäinen annos, kun sitä kuvittelee, että mä nyt vaan vähän vedän. Ensin saattaa riittää, kun nousee edes pari kertaa kuussa päivälehtien otsikoihin. Mutta nälkä kasvaa syödessä, eikä kaksi kertaa tahdo myöhemmin riittää edes viikoksi.&nbsp;</p> <p>Nahlroosin mukaan kovia aatteita käyttävien oikeistolaisten pyrkiessä kuiville, yhteiskunta ei välttämättä ole heille kovinkaan suopea.</p> <p>Tällä hetkellä yhteiskunta ei tarjoa oikeistolaisille minkäänlaista korvaushoitoa, jonka vuoksi he ryhtyvät usein käyttämään liberalismia tekosyynä saadakseen posiitiviset seulat korvaushoitoa varten.</p> <p>Puheissaan hän arvostelee kovin sanoin myös oikeistolaisuudesta&nbsp;jaettavia,&nbsp;kansainväliselläkin mittapuulla mittattuna kovia tuomioita ja kartanoissa tapahtuvaa heitteillejättöä.</p> <p>- Tuntuu, että suomalainen katuoikeus on hyvin ankara ja epäreilu meitä kovien aatteiden käyttäjiä kohtaan, hän tiivistää.</p> <p>Integroituminen takaisin yhteiskuntaan ei tapahdu yhdessä yössä. Hänen mukaan juuri kartanoissa pitäisi olla jonkinlaista kuntoutusta, mutta sitä ei käytännössä ole jo pelkistä kustannussyistä.</p> <p>Toimittajamme kysyi Bölle Nahlroosilta, olisiko hänen mielestään mietona aatteena pidetyn vapaan markkinatalouden laillistaminen järkevää.&nbsp;</p> <p>Nahlroos on kuitenkin sitä mieltä, että vapaan markkinatalouden laillistaminen saattaisi vain lisätä sosiaalisia eroja, kun joidenkin aatteet olisivat laillisia ja toisten laittomia.</p> <p>Hän puhuu kansainvälisten esikuviensa mukaisesti vaihtoehdosta, jossa kaikki aatteet laillistettaisiin. Tällöin aatteiden liepeillä oleva rikollisuus vähenisi ja aatteista häviäisi niiden mystinen kielletyn hedelmän hohto.</p> <p>Aatteiden vetäjät eivät saisi enää samankaltaista sosiaalista statusta, jonka he tänä päivänä saavat kiertäessään veroja ja tilanne normalisoituisi. Taika olisi poissa.</p> <p>Mitä mieltä te olette, tulisiko kaikki aatteet laillistaa?</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Bölle Nahlroos (s. 1952, Helsinki) oli aivan tavallinen hyvän perheen lapsi. Hän valmistui ylioppilaaksi vuonna 1971, jonka jälkeen hän opiskeli Svenska handelshögskolanissa kauppatieteitä.

Nahlroosin kertoo hänen alamäkensä alkaneen jo opiskeluaikoina. Tuolloin nuori idealisti aloitti pössyttelemään taistolaisuutta muiden sosialististen taloustieteen opiskelijoiden kanssa.

Hänen mukaan kyse oli aluksi vain leikkimielisestä kokeilusta ja nuorten kapinasta vanhempia vastaan, mutta myöhemmin myös kovat aatteet tulivat kuvioihin.

Me kokeiltiin vitsillä kundien kanssa kovia aatteita suun kautta, mutta kun rahaa ja blingblingiä alkoi tulemaan, niin lapasestahan se lähti, mies myöntää.

Nahlroos on pyrkinyt välille kuiville, mutta repsahtanut sitten uudestaan.

- Sitä aina kuvittelee, että pääsisi vapaaksi tästä kaikesta. Viimeksi olin kuivilla lähes vuoden.  Se on aina ensimmäinen annos, kun sitä kuvittelee, että mä nyt vaan vähän vedän. Ensin saattaa riittää, kun nousee edes pari kertaa kuussa päivälehtien otsikoihin. Mutta nälkä kasvaa syödessä, eikä kaksi kertaa tahdo myöhemmin riittää edes viikoksi. 

Nahlroosin mukaan kovia aatteita käyttävien oikeistolaisten pyrkiessä kuiville, yhteiskunta ei välttämättä ole heille kovinkaan suopea.

Tällä hetkellä yhteiskunta ei tarjoa oikeistolaisille minkäänlaista korvaushoitoa, jonka vuoksi he ryhtyvät usein käyttämään liberalismia tekosyynä saadakseen posiitiviset seulat korvaushoitoa varten.

Puheissaan hän arvostelee kovin sanoin myös oikeistolaisuudesta jaettavia, kansainväliselläkin mittapuulla mittattuna kovia tuomioita ja kartanoissa tapahtuvaa heitteillejättöä.

- Tuntuu, että suomalainen katuoikeus on hyvin ankara ja epäreilu meitä kovien aatteiden käyttäjiä kohtaan, hän tiivistää.

Integroituminen takaisin yhteiskuntaan ei tapahdu yhdessä yössä. Hänen mukaan juuri kartanoissa pitäisi olla jonkinlaista kuntoutusta, mutta sitä ei käytännössä ole jo pelkistä kustannussyistä.

Toimittajamme kysyi Bölle Nahlroosilta, olisiko hänen mielestään mietona aatteena pidetyn vapaan markkinatalouden laillistaminen järkevää. 

Nahlroos on kuitenkin sitä mieltä, että vapaan markkinatalouden laillistaminen saattaisi vain lisätä sosiaalisia eroja, kun joidenkin aatteet olisivat laillisia ja toisten laittomia.

Hän puhuu kansainvälisten esikuviensa mukaisesti vaihtoehdosta, jossa kaikki aatteet laillistettaisiin. Tällöin aatteiden liepeillä oleva rikollisuus vähenisi ja aatteista häviäisi niiden mystinen kielletyn hedelmän hohto.

Aatteiden vetäjät eivät saisi enää samankaltaista sosiaalista statusta, jonka he tänä päivänä saavat kiertäessään veroja ja tilanne normalisoituisi. Taika olisi poissa.

Mitä mieltä te olette, tulisiko kaikki aatteet laillistaa?

 

 

 

]]>
3 http://masik.puheenvuoro.uusisuomi.fi/194984-bolle-nahlroos-se-oli-vain-kokeilua-kunnes-kovat-aatteet-tulivat-kuvioihin#comments Libertarismi Markkinaliberalismi Oikeistolaisuus Mon, 11 May 2015 09:02:46 +0000 Martti Asikainen http://masik.puheenvuoro.uusisuomi.fi/194984-bolle-nahlroos-se-oli-vain-kokeilua-kunnes-kovat-aatteet-tulivat-kuvioihin
Vihreät eivät ole siirtyneet oikealle http://thomaswallgren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/191749-vihreat-eivat-ole-siirtyneet-oikealle <p>HeSa todistelee (1.4.) että Sirkku Ingervon ja Zahra Abdullan päätös erota vihreistä ja perustaa uusi punavihreä ryhmä Helsingin valtuustoon on turha. &quot;Vaalikonevastausten vertailu kertoo&quot; HS:n mukaan, &quot;että vihreät eivät ole siirtyneet oikealle&quot;. Olen samaa mieltä: vihreät eivät ole siirtyneet oikealle. Siirtyminen ei ole mahdollinen koska Suomessa vihreät ovat aina olleet oikealla - teoissa, joskaan eivät puheissa eivätkä arvoissa.</p><p>Olen nähnyt vihreiden tekojen oikeistolaisuuden joskus turhankin läheltä kuuden vuoden aikana Helsingin valtuustossa. Vihreät suojelevat vahvasti lapisperheiden asemaa. Puolue on myös kiitettävän aktiivinen ympäristöasioissa. Veroparatiisien vastaisessa työssä, yksityistämisen estämisessä ja vanhustenhuollon resurssien turvaamisessa vihreistä ei kuitenkaan aina ole ollut apua. Tätä selitetään yleisesti sillä, että vihreiden kannatuspohja on koulututteujen nuorten perheiden keskuudessa. Mutta on myös toinen, syvempi syy.</p><p>Vihreät vierastavat valta-analyysiin perustuvaa talouspoliittista lähestymistapaa, kuten kaikki esimerkiksi Osmo Soininvaaran lukijat tietävät. Tausta on liikkeen alkutaipaletta leimannut taistolaisvastaisuus, joka oli tuolloin hyvinkin tarpeellinen. Oikeistolaistumisen ehkäisemiseksi esitin Vihreän puolueen perustavassa kokouksessa Tampereella syksyllä 1988 meille vihreille aktivisteille liittymistä eri puolueisiin oman puolueen perustamisen sijaan. Moni silloinen vihreä toimiikin edelleen muualla kuin vihreässä puolueessa.</p><p>Mahdolliselle uudelle punavihreälle puolueelle, kuten myös Suomelle tärkeälle vihreälle puolueelle, toivotan menestystä. Hyvä vaihtoehto Sirkku Angervolle ja Zahra Abdullalle voisi myös olla liittyminen toiseen puolueeseen. Niissäkin tarvitaan kipeästi vihreitä voimia.</p><p><em>Thomas Wallgren</em></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> HeSa todistelee (1.4.) että Sirkku Ingervon ja Zahra Abdullan päätös erota vihreistä ja perustaa uusi punavihreä ryhmä Helsingin valtuustoon on turha. "Vaalikonevastausten vertailu kertoo" HS:n mukaan, "että vihreät eivät ole siirtyneet oikealle". Olen samaa mieltä: vihreät eivät ole siirtyneet oikealle. Siirtyminen ei ole mahdollinen koska Suomessa vihreät ovat aina olleet oikealla - teoissa, joskaan eivät puheissa eivätkä arvoissa.

Olen nähnyt vihreiden tekojen oikeistolaisuuden joskus turhankin läheltä kuuden vuoden aikana Helsingin valtuustossa. Vihreät suojelevat vahvasti lapisperheiden asemaa. Puolue on myös kiitettävän aktiivinen ympäristöasioissa. Veroparatiisien vastaisessa työssä, yksityistämisen estämisessä ja vanhustenhuollon resurssien turvaamisessa vihreistä ei kuitenkaan aina ole ollut apua. Tätä selitetään yleisesti sillä, että vihreiden kannatuspohja on koulututteujen nuorten perheiden keskuudessa. Mutta on myös toinen, syvempi syy.

Vihreät vierastavat valta-analyysiin perustuvaa talouspoliittista lähestymistapaa, kuten kaikki esimerkiksi Osmo Soininvaaran lukijat tietävät. Tausta on liikkeen alkutaipaletta leimannut taistolaisvastaisuus, joka oli tuolloin hyvinkin tarpeellinen. Oikeistolaistumisen ehkäisemiseksi esitin Vihreän puolueen perustavassa kokouksessa Tampereella syksyllä 1988 meille vihreille aktivisteille liittymistä eri puolueisiin oman puolueen perustamisen sijaan. Moni silloinen vihreä toimiikin edelleen muualla kuin vihreässä puolueessa.

Mahdolliselle uudelle punavihreälle puolueelle, kuten myös Suomelle tärkeälle vihreälle puolueelle, toivotan menestystä. Hyvä vaihtoehto Sirkku Angervolle ja Zahra Abdullalle voisi myös olla liittyminen toiseen puolueeseen. Niissäkin tarvitaan kipeästi vihreitä voimia.

Thomas Wallgren

]]>
4 http://thomaswallgren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/191749-vihreat-eivat-ole-siirtyneet-oikealle#comments Oikeistolaisuus Punavihreät Sinivihreät Veroparatiisit Yksityistäminen Thu, 02 Apr 2015 19:34:05 +0000 Thomas Wallgren http://thomaswallgren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/191749-vihreat-eivat-ole-siirtyneet-oikealle
Oikeisto tuhoaa kansan älyn http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/187817-oikeisto-tuhoaa-kansan-alyn <p>Hesarissa oli sattumalta aivan erinomainen <a href="http://www.hs.fi/tyoelama/a1424427813694">artikkeli </a>stressistä. Sen keskinen viesti on, että epävarmuus on stressin keskeinen lähde. Turvattomassa yhteiskunnassa ihmiset ovat stressaantuneita ja tutkimusten mukaan stressi alentaa henkistä suorituskykyä. Esimerkiksi köyhyyteen liittyvä stressi <a href="http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/148354-koyhyys-ja-keppi-iq-13">laskee älykkyyttä luokkaa 13 IQ-pistettä</a>. Tämä on erittäin suuri luku.</p><p>Kansantaloudelliset seuraukset stressiyhteiskunnasta ovat valtavat. Se seikka, ettei ihmisillä enää ole elinikäisiä työpaikkoja aiheuttaa paljon haittaa. Samaan aikaan kapitalismiin rakastuneet oikeistopolitrukit höpisevät kilpailuyhteiskunnan ihanuudesta. Eivätkö he tajua, että liika kilpailu nimenomaan tuhoaa luovuuden?</p><p>Olen työpaikallani työsuojeluvaltuutettu ja kun kyse on IT-alasta, suurin ongelma nimenomaan on tuo stressi. Fyysisiä suoranaisia uhkia ei käytännössä juuri ole. Markkinoiden kilpapaineessa stressin hallitseminen on usein, ellei lähes aina, vaikeaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Yhdet vannovat fantastisuuden nimiin, toiset puolestaan fatalismin. Kaikki silti jännittää, mutta epävarmuudesta ei mielestäni osata puhua. Epävarmuuden käsittely taitaa vaatia niin paljon henkistä kanttia, että on helpompaa kieltää ongelma.</p><p>Fantastisuuden, eli positiivarien tapa kieltää ongelma on näytellä innostusta ja ilakoida siitä, että on markkinagiljotiinin alla, juhlia sen ihanaa ja julistaa tästä taloudellisesta tappajasta itselleen jumala, joka on valon ja rakkauden jumala, kunhan sille uhraa tarpeeksi ihmisuhreja.</p><p><a href="http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/148543-henkisen-orjuuden-loppu">Fatalismissa</a> on lopulta jotain samaa. Se on sitä, että otat asenteet, jossa et välitä siitä mikä todellinen tilanne on. Se on näyttelyä siitä, että et välitä markkinagiljotiinista, joka tuijottelee katonrajasta niskaasi. Jossain määrin tässä voi oikeastikin onnistua, en minä sitä sano, mutta sen sanon, ettei se giljotiini sieltä katoa millään henkisellä vippaskonstilla.</p><p>&nbsp;</p><p>Lyhyesti sanoen, liian kova markkinalogiikka, jota nykyinen globalistinen vapaakaupaksi kutsuttu järjestelmä edustaa tuottaa liian kovia lopputuloksia. Ihminen on viime kädessä herkkä, turvallisuushakuinen ja jossain määrin arka eläin. Varmasti suuri määrä yhteiskunnissa vallitevasta aggressiostakin on tämän turvattomuuden heijastus.</p><p>Tähän ongelmaan ei ole helppoja ratkaisuja. Silti niitä on tavalla tai toisella etsittävä yhteiskunnan tasolla. On voitava luoda turvaverkko, josta ei putoa läpi ja on asetettava yhteiskunnan kärkiagendaksi se, ettei kaveria jätetä. Tämä on paitsi oikein, myös tehokasta.</p><p>Riittävää turvallisuudentunnetta kokeva ihminen voi olla sen 13 IQ pistettä jännittyneempää itseään fiksumpi. Kansallisella tasolla kysymys siitä, onko väestön älykkyystaso 13 pistettä ylempänä vai alempana on valtava kysymys.</p><p>&nbsp;</p><p>Suomen <a href="http://www.photius.com/rankings/national_iq_scores_country_ranks.html">IQ-taso</a> on 99 pistettä. Jos siihen lisättäisiin 13 pistetä, me nousisimme kahdeksannelta sijalta ensimmäiseki Singaporen ohi, jolla on 108 pistettä. Jos Suomen luvusta otetaan 13 pistettä pois, putoamme sijalle 21 Uzbekistanin alapuolelle.</p><p>On selvää, että etteivät pienet yrittäjät voi taata työntekijöilleen markkinasodan tantereilla elinikäistä työpaikkaa. Suuremmassakin firmassa markkinamyrskyssä voidaan ajaa palavalta laiturilta jäävuoreen, kuten Nokialle kävi. On siis itsestäänselvää, että vastuu kansalaisten turvallisuudentunteen ja täten älykkyyden ylläpidosta kuuluu kansalaisille itselleen.</p><p>Kansalaisia työpaikan ulkopuolella edustaa Suomessa Suomen valtio. Vastuu siis viime kädessä oikeiston puheista huolimatta lankeaa yhteiskunnalle. Jos me uskomme oikeiston viestin yksinäisten sankarien yhteiskunnasta, me leikkaamme kansallisesta älykkyydestämme pois 13 IQ pistettä.</p><p>Tällaiseen meillä ei missään tapauksessa ole varaa ja kun oikein silmiin katsotaan, Suomen perustuslaki sanoo, että jokaisella Suomen kansalaisuudella on oikeus työhön. Jos me saisimme nuo 13 IQ pistettä käyttöön myös poliittisella kentällä, meidän maahamme saatettaisiin saada sellainen johto, joka jopa ymmärtää itsemäärämisoikeuden luovuttamattomuuden lähtökohdan.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Hesarissa oli sattumalta aivan erinomainen artikkeli stressistä. Sen keskinen viesti on, että epävarmuus on stressin keskeinen lähde. Turvattomassa yhteiskunnassa ihmiset ovat stressaantuneita ja tutkimusten mukaan stressi alentaa henkistä suorituskykyä. Esimerkiksi köyhyyteen liittyvä stressi laskee älykkyyttä luokkaa 13 IQ-pistettä. Tämä on erittäin suuri luku.

Kansantaloudelliset seuraukset stressiyhteiskunnasta ovat valtavat. Se seikka, ettei ihmisillä enää ole elinikäisiä työpaikkoja aiheuttaa paljon haittaa. Samaan aikaan kapitalismiin rakastuneet oikeistopolitrukit höpisevät kilpailuyhteiskunnan ihanuudesta. Eivätkö he tajua, että liika kilpailu nimenomaan tuhoaa luovuuden?

Olen työpaikallani työsuojeluvaltuutettu ja kun kyse on IT-alasta, suurin ongelma nimenomaan on tuo stressi. Fyysisiä suoranaisia uhkia ei käytännössä juuri ole. Markkinoiden kilpapaineessa stressin hallitseminen on usein, ellei lähes aina, vaikeaa.

 

Yhdet vannovat fantastisuuden nimiin, toiset puolestaan fatalismin. Kaikki silti jännittää, mutta epävarmuudesta ei mielestäni osata puhua. Epävarmuuden käsittely taitaa vaatia niin paljon henkistä kanttia, että on helpompaa kieltää ongelma.

Fantastisuuden, eli positiivarien tapa kieltää ongelma on näytellä innostusta ja ilakoida siitä, että on markkinagiljotiinin alla, juhlia sen ihanaa ja julistaa tästä taloudellisesta tappajasta itselleen jumala, joka on valon ja rakkauden jumala, kunhan sille uhraa tarpeeksi ihmisuhreja.

Fatalismissa on lopulta jotain samaa. Se on sitä, että otat asenteet, jossa et välitä siitä mikä todellinen tilanne on. Se on näyttelyä siitä, että et välitä markkinagiljotiinista, joka tuijottelee katonrajasta niskaasi. Jossain määrin tässä voi oikeastikin onnistua, en minä sitä sano, mutta sen sanon, ettei se giljotiini sieltä katoa millään henkisellä vippaskonstilla.

 

Lyhyesti sanoen, liian kova markkinalogiikka, jota nykyinen globalistinen vapaakaupaksi kutsuttu järjestelmä edustaa tuottaa liian kovia lopputuloksia. Ihminen on viime kädessä herkkä, turvallisuushakuinen ja jossain määrin arka eläin. Varmasti suuri määrä yhteiskunnissa vallitevasta aggressiostakin on tämän turvattomuuden heijastus.

Tähän ongelmaan ei ole helppoja ratkaisuja. Silti niitä on tavalla tai toisella etsittävä yhteiskunnan tasolla. On voitava luoda turvaverkko, josta ei putoa läpi ja on asetettava yhteiskunnan kärkiagendaksi se, ettei kaveria jätetä. Tämä on paitsi oikein, myös tehokasta.

Riittävää turvallisuudentunnetta kokeva ihminen voi olla sen 13 IQ pistettä jännittyneempää itseään fiksumpi. Kansallisella tasolla kysymys siitä, onko väestön älykkyystaso 13 pistettä ylempänä vai alempana on valtava kysymys.

 

Suomen IQ-taso on 99 pistettä. Jos siihen lisättäisiin 13 pistetä, me nousisimme kahdeksannelta sijalta ensimmäiseki Singaporen ohi, jolla on 108 pistettä. Jos Suomen luvusta otetaan 13 pistettä pois, putoamme sijalle 21 Uzbekistanin alapuolelle.

On selvää, että etteivät pienet yrittäjät voi taata työntekijöilleen markkinasodan tantereilla elinikäistä työpaikkaa. Suuremmassakin firmassa markkinamyrskyssä voidaan ajaa palavalta laiturilta jäävuoreen, kuten Nokialle kävi. On siis itsestäänselvää, että vastuu kansalaisten turvallisuudentunteen ja täten älykkyyden ylläpidosta kuuluu kansalaisille itselleen.

Kansalaisia työpaikan ulkopuolella edustaa Suomessa Suomen valtio. Vastuu siis viime kädessä oikeiston puheista huolimatta lankeaa yhteiskunnalle. Jos me uskomme oikeiston viestin yksinäisten sankarien yhteiskunnasta, me leikkaamme kansallisesta älykkyydestämme pois 13 IQ pistettä.

Tällaiseen meillä ei missään tapauksessa ole varaa ja kun oikein silmiin katsotaan, Suomen perustuslaki sanoo, että jokaisella Suomen kansalaisuudella on oikeus työhön. Jos me saisimme nuo 13 IQ pistettä käyttöön myös poliittisella kentällä, meidän maahamme saatettaisiin saada sellainen johto, joka jopa ymmärtää itsemäärämisoikeuden luovuttamattomuuden lähtökohdan.

]]>
37 http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/187817-oikeisto-tuhoaa-kansan-alyn#comments Kaveria ei jätetä Oikeistolaisuus Stressi Turvaverkko Yhteiskunta Sun, 22 Feb 2015 16:26:00 +0000 Susanna Kaukinen http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/187817-oikeisto-tuhoaa-kansan-alyn
Aivojen politiikkaa I http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/171235-aivojen-politiikkaa-i <p>Politiikkaa voi lähestyä monella tavalla. Vasemmistolaisten tapa lähestyä sitä rationaalisesti ja faktapohjaisesti on lähtökohtaisesti ongelmallinen, sillä tutkimuksissa ollaan todettu, että ihmisten poliittiset asenteet ovat moraalisia.</p><p>Tämän seuraus on, ettei järkipuhe auta. Koska moraaliset asenteet nimenomaisesti ovat tunteiden ohjaamia ja tunteet prosessoidaan aivoissa ennen faktoja, olemme ongelmissa. Tutkimukset ovatkin osoittaneet että, että tiedon lisääminen usein vain vahvistaa konservatiivien vääriä käsityksiä.</p><p>Hyvä esimerkki asiasta on ilmastonmuutos. <a href="http://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulkomaat/usko-ilmastonmuutokseen-ei-riipu-tietamyksen-maarasta/">Mitä enemmän tietoa konservatiivit asiasta saavat, sitä vähemmän he ilmastomuutokseen uskovat.</a> Tämä johtuu siitä, että ihmiset poimivat faktoista itselleen sopivat ja sivuuttavat muut <em>(confirmation bias)</em>.</p><p>Tämän seurauksena ilmastonmuutoksen vakavuuden arvioissa liberaalit ovat aivan toisella dekadilla sen suhteen, miten vakavana he ongelmaa pitävät. Oikeistoajattelijat joutuvat välttämättä vähättelemään ympäristönmuutoksen vakavuutta, koska sen seuraukset uhkaavat heidän rakastamiaan arvoja.</p><p>Faktoilla ei siis ole väliä ja oikeistolaiset ovat valmiita tappamaan vaikka meidät kaikki, kunhan heidän ei tarvitse luoputa hierarkioistaan, tribalismistaan ja liiallisesta yksityisomaisuuden suojasta, joka mahdollistaa planeetan raiskaamisen sen lopulliseen tuhoon asti.</p><p>&nbsp;</p><p>Periaatteessa liberaalien (vasemmisto) ja konservatiivien (oikeisto) ajattelu voidaan käsittää seuraavasti: konservatiivien perusarvot poikkeavat liberaalien perusarvoista usealla tavalla. Karrikatyrisoiden <a href="http://auvorouvinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/169129-simpanssi-vai-bonobo">konservatiivit kannattavat simpanssiyhteiskuntaa ja liberaalit bonoboyhteiskuntaa</a>.</p><p>Asian voi sanoa toisin s.e. konservatiivit kannattavat yhteiskuntaa, jossa on n.s. vahvan isähahmon auktoriteetti, vahva sisäryhmäajattelu (tribalismi, rasismi) ja liberaalit kannattavat yhteiskuntaa, joka perustuu paremminkin lempeän äitihahmon tasa-arvoiseen ja lempeään huolenpitoon.</p><p>Onkin merkittävää havaita, että konservatiivien mantelitumakkeet ovat selvästi suurempia kuin liberaalien. Mantelitumakkeet ovat erittäin vanha aivojen osa, joka säätelee tunteita. Tämän seuraus on se, että konservatiivit kokevat maailman huomattavasti uhkaavampana kuin liberaalit ja he reagoivat suureen pelokkuuteensa aggressiolla.</p><p>Liberaalit eivät ole ollenkaan niin pelokkaita ja katsele maailmaa kauhunpunaisten silmälasien läpi, jossa jokainen toinen ihminen on potentiaalinen uhka. Sen sijaan nähdään, Kropotkinin lailla, että ihmisten lähtökohtainen perimmäinen evolutiivisen menetyksen lähtökohta on yhteistyö.</p><p>Tämä selittynee sillä, että paitsi että liberaalien pelkoimpulssi on matalampi, heidän aivojensa rationaalisten kognitiivisten toimintojen aivojen osa on selvästi konservatiiveja suurempi. Tämä aivojen osa (ACC) säätelee päätöksentekoa, empatiaa, impulssikontrollia, tunteita ja palkintoihin reagointia.</p><p>&nbsp;</p><p>Jälleen toisella tavalla sanoen, liberaaleilla on periaatteessa kaksi perusarvoa, jotka ovat heille tärkeitä. Konservatiiveilla niitä on viisi ja kuudes perusarvo on erikoisella tavalla näiden kahden ryhmän yhdessä jakama.</p><p>Arvot, jotka liberaaleille ovat tärkeämpiä kuin konservatiiveille ovat huolenpito ja vaaralta suojelu sekä oikeudenmukaisuus ja reiluus. Sen sijaan lojaliteetin ja ryhmälle uhrautumisen arvot, tottelevaisuus ja auktoriteettien kumartaminen sekä tarve puhtauden ja pyhyyden säilyttämiselle ovat konservatiiveille tärkeämpiä.</p><p>Kuudes moraalinen peruskivi on vapaus, jota sekä liberaalit että konservatiivit kannattavat. Tulkinta vapaudesta on vain varsin erilainen. Liberaalit katsovat, kuten IWW:n vanha motto <em>(An injury to one is an injury to all)</em> antaa aavistaa, että vapautta ei voi olla olemassa, ellei se kosketa kaikkia - ja aivan erityisesti heikoimpia ja vähävaraisimpia.</p><p>Konservatiivien tulkinta vapaudesta on mahdollisuus toimia rajoituksetta ja pitkälti muista välittämättä vallitsevan epäoikeudenmukaisen omaisuudenjaon puitteissa. Tämä näkyy kapitalistisessa impulssissa, jossa katsotaan, että vahvoilla on oikeus tuhota muiden elinympäristö, riistää ja alistaa heikompiaan ja tehdä tasan mitä huvittaa välittämättä pätkääkään siitä, miten paljon se rajoittaa muiden vapauksia.</p><p><em>(Löydät omat arvoni oikealta kuvista, voit tutustua omiisi <a href="http://www.yourmorals.org/">täällä</a>.)</em></p><p>&nbsp;</p><p>Omasta anarkistisesta perspektiivistäni katsoen konservatiiveissa on jotain käsittämättömällä tavalla pielessä. Nämä pelokkaat, itsekkäät, muista välittämättömät hahmot, joiden maailmankuva perustuu lähtökohtaisesti pelolle ja sen velipuolelle, vihalle, ovat yksinkertaisesti vaarallisia.</p><p>Ihmiskunta ei voi koskaan saavuttaa harmoniaa ja yhteistyötä, jos meidän toimintaamme ohjaavat tällaiset ylikädelliset simpanssi-impulssit, joilla siskot asetetaan veljiä vastaan ja ylläpidetään ikuista riiston, tribalismin ja vihan kierrettä, jonka seurauksena heikoimmat tullaan aina sotkemaan yhteiskuntain juoksuhiekkaan.</p><p>Kuten olen aiemminkin sanonut, en ymmärrä oikeistolaisia ollenkaan ja olen syvästi kauhistunut heidän suuresta halustaan pilata niin ympäristö, yhteiskunnat kuin hyvinvointi. Kropotkinin tavoin näen, että ilman yhteistyötä ja keskinäistä huolenpitoa mitään ei voida saavuttaa.</p><p>Kaikkien sota kaikkia vastaan on täysin kestämätön ja kelvoton lähtökohta millekään yhteiskunnalle, eikä tämän ymmärtämisen pitäisi olla ylipääsemätön tehtävä. Valitettavasti kaiken olemassaolevan tiedon valossa se kuitenkin on.</p><p>Oikeistolainen ei vain ymmärrä ja pitää kauhunsekaisin tuntein kiinni kaikkien sodasta kaikkia vastaan. Kapitalismin väkivaltainen tuhovoima on nimenomaisesti oikeistolaisen impulssin tuote ja nämä yhteiskuntahäiriköt on tavalla tai toisella saatava pois vallasta. Me emme voi katsoa huomiseen siitä perspektiivistä, että tätä loputonta sortamista jatketaan ikuisesti.</p><p>Simpanssioikeiston hirmuvalta on kaadettava ja se on korvattava yhteistyöhön ja huolenpitoon perustuvalla bonobolaisella yhteiskuntamallilla, joka perustuu syvään keskinäiseen solidaarisuuteen, välittämiseen, yhteistyöhön ja huolenpitoon, jonka lähtökohtana on harmoninen yhteiselo kaiken elollisen kanssa, ei vain ihmisten, koska ollessamme osa ympäristöämme, me joko kukoistamme tai tuhoudumme sen käsivarsilla.</p><p>&nbsp;</p><p>Joitakin lähteitä:</p><ul><li><a href="http://www.alternet.org/story/154607/how_the_right-wing_brain_works_and_what_that_means_for_progressives?page=0%2C0">How the Right-Wing Brain Works and What That Means for Progressives</a></li><li><a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Biology_and_political_orientation">Biology and political orientation</a></li><li><a href="http://www.dailymail.co.uk/sciencetech/article-1342239/Brain-study-reveals-right-wing-conservatives-larger-primitive-amygdala.html">Tory voters found to have larger &#39;primitive&#39; lobe in brain</a></li><li><a href="http://www.salon.com/2013/09/15/inside_the_conservative_brain_what_explains_their_wiring/">Inside the conservative brain: What explains their wiring?</a></li><li><a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Peter_Kropotkin#Cooperation_and_competition">Cooperation and competition (Pjotr Kropotkin)</a></li></ul><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Politiikkaa voi lähestyä monella tavalla. Vasemmistolaisten tapa lähestyä sitä rationaalisesti ja faktapohjaisesti on lähtökohtaisesti ongelmallinen, sillä tutkimuksissa ollaan todettu, että ihmisten poliittiset asenteet ovat moraalisia.

Tämän seuraus on, ettei järkipuhe auta. Koska moraaliset asenteet nimenomaisesti ovat tunteiden ohjaamia ja tunteet prosessoidaan aivoissa ennen faktoja, olemme ongelmissa. Tutkimukset ovatkin osoittaneet että, että tiedon lisääminen usein vain vahvistaa konservatiivien vääriä käsityksiä.

Hyvä esimerkki asiasta on ilmastonmuutos. Mitä enemmän tietoa konservatiivit asiasta saavat, sitä vähemmän he ilmastomuutokseen uskovat. Tämä johtuu siitä, että ihmiset poimivat faktoista itselleen sopivat ja sivuuttavat muut (confirmation bias).

Tämän seurauksena ilmastonmuutoksen vakavuuden arvioissa liberaalit ovat aivan toisella dekadilla sen suhteen, miten vakavana he ongelmaa pitävät. Oikeistoajattelijat joutuvat välttämättä vähättelemään ympäristönmuutoksen vakavuutta, koska sen seuraukset uhkaavat heidän rakastamiaan arvoja.

Faktoilla ei siis ole väliä ja oikeistolaiset ovat valmiita tappamaan vaikka meidät kaikki, kunhan heidän ei tarvitse luoputa hierarkioistaan, tribalismistaan ja liiallisesta yksityisomaisuuden suojasta, joka mahdollistaa planeetan raiskaamisen sen lopulliseen tuhoon asti.

 

Periaatteessa liberaalien (vasemmisto) ja konservatiivien (oikeisto) ajattelu voidaan käsittää seuraavasti: konservatiivien perusarvot poikkeavat liberaalien perusarvoista usealla tavalla. Karrikatyrisoiden konservatiivit kannattavat simpanssiyhteiskuntaa ja liberaalit bonoboyhteiskuntaa.

Asian voi sanoa toisin s.e. konservatiivit kannattavat yhteiskuntaa, jossa on n.s. vahvan isähahmon auktoriteetti, vahva sisäryhmäajattelu (tribalismi, rasismi) ja liberaalit kannattavat yhteiskuntaa, joka perustuu paremminkin lempeän äitihahmon tasa-arvoiseen ja lempeään huolenpitoon.

Onkin merkittävää havaita, että konservatiivien mantelitumakkeet ovat selvästi suurempia kuin liberaalien. Mantelitumakkeet ovat erittäin vanha aivojen osa, joka säätelee tunteita. Tämän seuraus on se, että konservatiivit kokevat maailman huomattavasti uhkaavampana kuin liberaalit ja he reagoivat suureen pelokkuuteensa aggressiolla.

Liberaalit eivät ole ollenkaan niin pelokkaita ja katsele maailmaa kauhunpunaisten silmälasien läpi, jossa jokainen toinen ihminen on potentiaalinen uhka. Sen sijaan nähdään, Kropotkinin lailla, että ihmisten lähtökohtainen perimmäinen evolutiivisen menetyksen lähtökohta on yhteistyö.

Tämä selittynee sillä, että paitsi että liberaalien pelkoimpulssi on matalampi, heidän aivojensa rationaalisten kognitiivisten toimintojen aivojen osa on selvästi konservatiiveja suurempi. Tämä aivojen osa (ACC) säätelee päätöksentekoa, empatiaa, impulssikontrollia, tunteita ja palkintoihin reagointia.

 

Jälleen toisella tavalla sanoen, liberaaleilla on periaatteessa kaksi perusarvoa, jotka ovat heille tärkeitä. Konservatiiveilla niitä on viisi ja kuudes perusarvo on erikoisella tavalla näiden kahden ryhmän yhdessä jakama.

Arvot, jotka liberaaleille ovat tärkeämpiä kuin konservatiiveille ovat huolenpito ja vaaralta suojelu sekä oikeudenmukaisuus ja reiluus. Sen sijaan lojaliteetin ja ryhmälle uhrautumisen arvot, tottelevaisuus ja auktoriteettien kumartaminen sekä tarve puhtauden ja pyhyyden säilyttämiselle ovat konservatiiveille tärkeämpiä.

Kuudes moraalinen peruskivi on vapaus, jota sekä liberaalit että konservatiivit kannattavat. Tulkinta vapaudesta on vain varsin erilainen. Liberaalit katsovat, kuten IWW:n vanha motto (An injury to one is an injury to all) antaa aavistaa, että vapautta ei voi olla olemassa, ellei se kosketa kaikkia - ja aivan erityisesti heikoimpia ja vähävaraisimpia.

Konservatiivien tulkinta vapaudesta on mahdollisuus toimia rajoituksetta ja pitkälti muista välittämättä vallitsevan epäoikeudenmukaisen omaisuudenjaon puitteissa. Tämä näkyy kapitalistisessa impulssissa, jossa katsotaan, että vahvoilla on oikeus tuhota muiden elinympäristö, riistää ja alistaa heikompiaan ja tehdä tasan mitä huvittaa välittämättä pätkääkään siitä, miten paljon se rajoittaa muiden vapauksia.

(Löydät omat arvoni oikealta kuvista, voit tutustua omiisi täällä.)

 

Omasta anarkistisesta perspektiivistäni katsoen konservatiiveissa on jotain käsittämättömällä tavalla pielessä. Nämä pelokkaat, itsekkäät, muista välittämättömät hahmot, joiden maailmankuva perustuu lähtökohtaisesti pelolle ja sen velipuolelle, vihalle, ovat yksinkertaisesti vaarallisia.

Ihmiskunta ei voi koskaan saavuttaa harmoniaa ja yhteistyötä, jos meidän toimintaamme ohjaavat tällaiset ylikädelliset simpanssi-impulssit, joilla siskot asetetaan veljiä vastaan ja ylläpidetään ikuista riiston, tribalismin ja vihan kierrettä, jonka seurauksena heikoimmat tullaan aina sotkemaan yhteiskuntain juoksuhiekkaan.

Kuten olen aiemminkin sanonut, en ymmärrä oikeistolaisia ollenkaan ja olen syvästi kauhistunut heidän suuresta halustaan pilata niin ympäristö, yhteiskunnat kuin hyvinvointi. Kropotkinin tavoin näen, että ilman yhteistyötä ja keskinäistä huolenpitoa mitään ei voida saavuttaa.

Kaikkien sota kaikkia vastaan on täysin kestämätön ja kelvoton lähtökohta millekään yhteiskunnalle, eikä tämän ymmärtämisen pitäisi olla ylipääsemätön tehtävä. Valitettavasti kaiken olemassaolevan tiedon valossa se kuitenkin on.

Oikeistolainen ei vain ymmärrä ja pitää kauhunsekaisin tuntein kiinni kaikkien sodasta kaikkia vastaan. Kapitalismin väkivaltainen tuhovoima on nimenomaisesti oikeistolaisen impulssin tuote ja nämä yhteiskuntahäiriköt on tavalla tai toisella saatava pois vallasta. Me emme voi katsoa huomiseen siitä perspektiivistä, että tätä loputonta sortamista jatketaan ikuisesti.

Simpanssioikeiston hirmuvalta on kaadettava ja se on korvattava yhteistyöhön ja huolenpitoon perustuvalla bonobolaisella yhteiskuntamallilla, joka perustuu syvään keskinäiseen solidaarisuuteen, välittämiseen, yhteistyöhön ja huolenpitoon, jonka lähtökohtana on harmoninen yhteiselo kaiken elollisen kanssa, ei vain ihmisten, koska ollessamme osa ympäristöämme, me joko kukoistamme tai tuhoudumme sen käsivarsilla.

 

Joitakin lähteitä:

]]>
14 http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/171235-aivojen-politiikkaa-i#comments Aivot Oikeistolaisuus Pjotr Kropotkin Vasemmistolaisuus Mon, 30 Jun 2014 16:22:34 +0000 Susanna Kaukinen http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/171235-aivojen-politiikkaa-i
Oikeistolainen, mitä sanoisin sinulle sydämestäni? http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/157713-oikeistolainen-mita-sanoisin-sinulle-sydamestani <p>Siinäpä vaikein kysymys. Sanoisin, että olet minulle se toinen. Olet vieras, olet pelottava ja uhkaat kaikkea sitä, mitä minä pidän kauniina tässä maailmassa.<br /><br />Miksi näin?<br /><br />Koska kysyn vääriä kysymyksiä: kun olin nuori, kysyin faijaltani, miksi kaikkein suurimmat kodit ovat melkein aina tyhjiä ja toisilla ei ole kotia? Hän muistaakseni vain tuhahti.<br /><br />Tiesin kysyneeni väärän kysymyksen. Tuntuu, että koko maailma on pullollaan ihmisiä, joiden mielestä kysyn vain vääriä kysymyksiä. En kai koskaan lopettanut niiden kysymistä, enkä kai koskaan lopeta.<br /><br />Viisaat neuvovat, että muuta se minkä voit ja hyväksy se, mitä et. Mielestäni viisaat ovat valeviisaita. He pyytävät minua hyväksymään sellaista, jota en koskaan voi hyväksyä.<br /><br />Olet siksi vieras, ettet katso sydämelläsi. Silmäsi katsovat, mutta ovat kiinni. Ryntäät juoksuhiekassa, kerrot minulle, että se on hyvä. Näin pitääkin olla, se on maailman järjestys ja luonnonlaki.<br /><br />Etkö sinä ole osa maailmaa, luontoa, elonkehää, kysyisin. Eikö sinuun satu, kun arseniikki saastuttaa viljelymaat ja vie veljesi ja sisaresi leivän?<br /><br />Etkö näe, miten itse kärsit? Olet niin kova, niin varma, niin ihmeellinen: eikö sinusta elämän tarkoitus ole elää, kun keräät kaiken mukaasi niinkuin saisit sen mukaasi tuonelaan?<br /><br />Etkö näe, miten sokeaksi olet tullut omalle yltäkylläisyydellesi? Etkö vieläkään ole huomannut, miten se uusi auto, puhelin, purjevene, lentokone muuttuu ihan tavalliseksi niin kovin pian?<br /><br />Eikö oravanpyörän juoksuhiekka adrenaliineineen väsytä sinua? Elätkö kultaisessa häkissä, täyttyykö itseksitulemisesi tarve pääoman kasvattamisessa ihan oikeasti? Onko todella niin, ettet koe, miten turhaa se kaikki on?<br /><br />Nämä minä kysyisin ja paljon muuta.<br /><br />Olet minulle vieras, kun ajattelet, että omistat maan. Ei maata voi omistaa, se kuuluu meille kaikille, luonnon omille, luonnon omistamille, ei yhteistä itseään voi yksin omistaa!<br /><br />Intiaanit sanoivat, että kun viimeinen puu on kaadettu ja viimeinen eläin tapettu, valkoinen mies oppii, ettei rahaa voi syödä. Et kai sinäkään? Olet niin vieras, tai siltä minusta tuntuu. Ajattelen välillä, oletko kanssani samaa lajia, samansukuinen olento?<br /><br />Välillä minun on todella vaikea tietää, olenko minä ihminen, oletko sinä ihminen? Et tunnu samalta, keitä me olemme, kuka sinä olet, mikä on minun paikkani täällä? On kuin maassa olisi avaruusolento, mutten tiedä, kumpi meistä se on.<br /><br />Niin huonosti ymmärrän sinua, niin oudolta tunnut, kun uhraat hyväksyen elämäsi sen ohittamiselle, mutta et kai näe sitä niin? Et kai voi nähdä, sillä miksi muuten ohittaisit sen?<br /><br />Olen sinulle vihainen. Ehkä jopa hetkittäin vihaan sinua. En kykene ymmärtämään, miksi sinä hyväksyt mahdottoman: epätasa-arvon, eriarvoisuuden, syrjinnän, yrminnän, tulo- ja omaisuuserot ja sen, että joku siivoo sinun vessasi, sinun roskasi ja sinun paskasi ja ajattelet – vai huomaatko edes?<br /><br />Minusta kohtelet veljeäsi, sisartasi, kuin halvinta palvelijaa, olet kuin kylmä kuningas, jolle massat ovat numeroita vain. Siltä sinä minusta näytät! Ehkä olen mielestäsi typerä humanisti, kamala kommunisti tai ymmärtämättömyyttä uhkuva punavihermädättäjä ja epärealisti, kun haluan säilyttää elämän ja varjella maan.<br /><br />Pääomasi ajaa sydämeni ja sieluni yli, enkä voi uskoa, että todella tahdot olla Thanatos, kuoleman vietti ja hävityksen sanansaattaja. En voi uskoa, ettet sinäkin, sittenkin, ole ihminen. Sinun on melkein pakko olla.<br /><br />Ehkä maailma on aina ollut näin. Humanisti, anarkisti eri paria kuin te muut. Ehkä on aina ollut niin, ettei toiselle riitä »realismia» ja toiselle vastuuta, kaukonäköisyyttä tai empatiaa.<br /><br />Silti monet meistä muuttuu, muututko sinä vai muutunko minä, ettei meidän tarvitsisi olla toistemme toinen?<br /><br />Näin minä sinulle puhuisin. Se olisi varmasti aika rankkaa, meille molemmille, jos me molemmat kuuntelisimme. Mutta emmehän me kuuntele vai voisimmeko sittenkin? Onko meissä sittenkin jokin ihan sama, jonka me jaamme ja haluamme pelastaa?<br /><br />Etkö sinäkin haluaisi pelastaa kotiplaneettamme elämän vai onko pääoman madonluku sinulle niin rakas, että ikuisen kasvun arvo ylittää arvossaan itse elämän? Vai etkö vain mieti, etkö vain havaitse ja välittäisit ehkä sittenkin, kai?<br /><br />Miten pääoma voi sitten enää kasvaa, kun tuotantovälineet ruostuu pois kun kukaan ei ole niitä käyttämässä? Miten pääoman veronkierto jatkuu pörsseissä, pankeissa ja parasiittisaarilla kun viimeinen kone sammuu?<br /><br />Ymmärrätkö sinä sen? Minä en ymmärrä. Tässä vain muutama syy, miksen ymmärrä sinua.<br /><br />En ymmärrä sotaa, jota kannattamasi talouspolitiikka jatkaa. En hyväksy henkistä energiaa, aikaa, jonka taloutesi rattaat syö. En halua kilpailua, jonka nimiin vannot.<br /><br />En halua mitään tätä, vaadin kaikenlaisen väkivallan kierteen loppua, luokatonta yhteiskuntaa, sydämen sivistystä, oikeudenmukaisuutta ja rauhaa.<br /><br />Pelotat minua ja kun pelkään, en osaa juosta vaan taistelen. Pakotat minut kilpaan ja suljet sosiaaliturvan oven, jos pakenen. Kilpaleikkisi on sinulle haaste, minulle sotaa. En ymmärrä ettet ymmärrä, että olemme tiellä, joka ei kohtaa, vaan törmää.<br /><br />En ymmärrä, mikset sinä halua sitä parempaa maailmaa, sitä rakkautta, välittämistä ja rauhaa. Miksi pakotat minut, joka en voi katsoa pois, miksi vaadit, että otan osaa, etkö välitä siitä, että minulle korkein tornisi on syvin Mariaanien hauta?<br /><br />Sinä, minun toinen, onko niin, että vain toinen meistä voi voittaa? Onko niin, ettei mikään riitä ja vain toinen meistä mahtuu?<br /><br />Sinun maailmassasi saan katsella kaikkea sitä tuhoa, johon palkkaorjuus meidät johtaa, jonka loputon kasvu syö, kerskakuluttaa ja sylkee pois, ihmisen unohtaa.<br /><br />Minun maailmassani meille molemmille on paikka, aikaa hengittää, tilaa välittää, puitteet rakkauteen ja rauhaan. Vihaatko minua niin paljon, että kelpaan vain orjaksesi, vaikka minä ottaisin sinut veljeksi tai sisareksi?<br /><br />Siltä minusta nyt näyttää. Ja silti minä yritän, etten vihaisi sinua, että ymmärtäisin mahdottoman ja käsittäisin käsittämättömän ja kuulisin kuvan. Yritän, mutten ole siinä kovinkaan hyvä. </p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Siinäpä vaikein kysymys. Sanoisin, että olet minulle se toinen. Olet vieras, olet pelottava ja uhkaat kaikkea sitä, mitä minä pidän kauniina tässä maailmassa.

Miksi näin?

Koska kysyn vääriä kysymyksiä: kun olin nuori, kysyin faijaltani, miksi kaikkein suurimmat kodit ovat melkein aina tyhjiä ja toisilla ei ole kotia? Hän muistaakseni vain tuhahti.

Tiesin kysyneeni väärän kysymyksen. Tuntuu, että koko maailma on pullollaan ihmisiä, joiden mielestä kysyn vain vääriä kysymyksiä. En kai koskaan lopettanut niiden kysymistä, enkä kai koskaan lopeta.

Viisaat neuvovat, että muuta se minkä voit ja hyväksy se, mitä et. Mielestäni viisaat ovat valeviisaita. He pyytävät minua hyväksymään sellaista, jota en koskaan voi hyväksyä.

Olet siksi vieras, ettet katso sydämelläsi. Silmäsi katsovat, mutta ovat kiinni. Ryntäät juoksuhiekassa, kerrot minulle, että se on hyvä. Näin pitääkin olla, se on maailman järjestys ja luonnonlaki.

Etkö sinä ole osa maailmaa, luontoa, elonkehää, kysyisin. Eikö sinuun satu, kun arseniikki saastuttaa viljelymaat ja vie veljesi ja sisaresi leivän?

Etkö näe, miten itse kärsit? Olet niin kova, niin varma, niin ihmeellinen: eikö sinusta elämän tarkoitus ole elää, kun keräät kaiken mukaasi niinkuin saisit sen mukaasi tuonelaan?

Etkö näe, miten sokeaksi olet tullut omalle yltäkylläisyydellesi? Etkö vieläkään ole huomannut, miten se uusi auto, puhelin, purjevene, lentokone muuttuu ihan tavalliseksi niin kovin pian?

Eikö oravanpyörän juoksuhiekka adrenaliineineen väsytä sinua? Elätkö kultaisessa häkissä, täyttyykö itseksitulemisesi tarve pääoman kasvattamisessa ihan oikeasti? Onko todella niin, ettet koe, miten turhaa se kaikki on?

Nämä minä kysyisin ja paljon muuta.

Olet minulle vieras, kun ajattelet, että omistat maan. Ei maata voi omistaa, se kuuluu meille kaikille, luonnon omille, luonnon omistamille, ei yhteistä itseään voi yksin omistaa!

Intiaanit sanoivat, että kun viimeinen puu on kaadettu ja viimeinen eläin tapettu, valkoinen mies oppii, ettei rahaa voi syödä. Et kai sinäkään? Olet niin vieras, tai siltä minusta tuntuu. Ajattelen välillä, oletko kanssani samaa lajia, samansukuinen olento?

Välillä minun on todella vaikea tietää, olenko minä ihminen, oletko sinä ihminen? Et tunnu samalta, keitä me olemme, kuka sinä olet, mikä on minun paikkani täällä? On kuin maassa olisi avaruusolento, mutten tiedä, kumpi meistä se on.

Niin huonosti ymmärrän sinua, niin oudolta tunnut, kun uhraat hyväksyen elämäsi sen ohittamiselle, mutta et kai näe sitä niin? Et kai voi nähdä, sillä miksi muuten ohittaisit sen?

Olen sinulle vihainen. Ehkä jopa hetkittäin vihaan sinua. En kykene ymmärtämään, miksi sinä hyväksyt mahdottoman: epätasa-arvon, eriarvoisuuden, syrjinnän, yrminnän, tulo- ja omaisuuserot ja sen, että joku siivoo sinun vessasi, sinun roskasi ja sinun paskasi ja ajattelet – vai huomaatko edes?

Minusta kohtelet veljeäsi, sisartasi, kuin halvinta palvelijaa, olet kuin kylmä kuningas, jolle massat ovat numeroita vain. Siltä sinä minusta näytät! Ehkä olen mielestäsi typerä humanisti, kamala kommunisti tai ymmärtämättömyyttä uhkuva punavihermädättäjä ja epärealisti, kun haluan säilyttää elämän ja varjella maan.

Pääomasi ajaa sydämeni ja sieluni yli, enkä voi uskoa, että todella tahdot olla Thanatos, kuoleman vietti ja hävityksen sanansaattaja. En voi uskoa, ettet sinäkin, sittenkin, ole ihminen. Sinun on melkein pakko olla.

Ehkä maailma on aina ollut näin. Humanisti, anarkisti eri paria kuin te muut. Ehkä on aina ollut niin, ettei toiselle riitä »realismia» ja toiselle vastuuta, kaukonäköisyyttä tai empatiaa.

Silti monet meistä muuttuu, muututko sinä vai muutunko minä, ettei meidän tarvitsisi olla toistemme toinen?

Näin minä sinulle puhuisin. Se olisi varmasti aika rankkaa, meille molemmille, jos me molemmat kuuntelisimme. Mutta emmehän me kuuntele vai voisimmeko sittenkin? Onko meissä sittenkin jokin ihan sama, jonka me jaamme ja haluamme pelastaa?

Etkö sinäkin haluaisi pelastaa kotiplaneettamme elämän vai onko pääoman madonluku sinulle niin rakas, että ikuisen kasvun arvo ylittää arvossaan itse elämän? Vai etkö vain mieti, etkö vain havaitse ja välittäisit ehkä sittenkin, kai?

Miten pääoma voi sitten enää kasvaa, kun tuotantovälineet ruostuu pois kun kukaan ei ole niitä käyttämässä? Miten pääoman veronkierto jatkuu pörsseissä, pankeissa ja parasiittisaarilla kun viimeinen kone sammuu?

Ymmärrätkö sinä sen? Minä en ymmärrä. Tässä vain muutama syy, miksen ymmärrä sinua.

En ymmärrä sotaa, jota kannattamasi talouspolitiikka jatkaa. En hyväksy henkistä energiaa, aikaa, jonka taloutesi rattaat syö. En halua kilpailua, jonka nimiin vannot.

En halua mitään tätä, vaadin kaikenlaisen väkivallan kierteen loppua, luokatonta yhteiskuntaa, sydämen sivistystä, oikeudenmukaisuutta ja rauhaa.

Pelotat minua ja kun pelkään, en osaa juosta vaan taistelen. Pakotat minut kilpaan ja suljet sosiaaliturvan oven, jos pakenen. Kilpaleikkisi on sinulle haaste, minulle sotaa. En ymmärrä ettet ymmärrä, että olemme tiellä, joka ei kohtaa, vaan törmää.

En ymmärrä, mikset sinä halua sitä parempaa maailmaa, sitä rakkautta, välittämistä ja rauhaa. Miksi pakotat minut, joka en voi katsoa pois, miksi vaadit, että otan osaa, etkö välitä siitä, että minulle korkein tornisi on syvin Mariaanien hauta?

Sinä, minun toinen, onko niin, että vain toinen meistä voi voittaa? Onko niin, ettei mikään riitä ja vain toinen meistä mahtuu?

Sinun maailmassasi saan katsella kaikkea sitä tuhoa, johon palkkaorjuus meidät johtaa, jonka loputon kasvu syö, kerskakuluttaa ja sylkee pois, ihmisen unohtaa.

Minun maailmassani meille molemmille on paikka, aikaa hengittää, tilaa välittää, puitteet rakkauteen ja rauhaan. Vihaatko minua niin paljon, että kelpaan vain orjaksesi, vaikka minä ottaisin sinut veljeksi tai sisareksi?

Siltä minusta nyt näyttää. Ja silti minä yritän, etten vihaisi sinua, että ymmärtäisin mahdottoman ja käsittäisin käsittämättömän ja kuulisin kuvan. Yritän, mutten ole siinä kovinkaan hyvä.

]]>
328 http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/157713-oikeistolainen-mita-sanoisin-sinulle-sydamestani#comments Oikeistolaisuus Sydämestä Toiseus Sun, 05 Jan 2014 13:28:20 +0000 Susanna Kaukinen http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/157713-oikeistolainen-mita-sanoisin-sinulle-sydamestani