Perussuomalaiset tekemässä kuntavaali "jytkyn"

http://www.youtube.com/watch?v=oK3GgYKGR7o

Sampo Terho Kajaani 16.6.2012: EU:n tila, tulevaisuus, Perussuomalaiset ja Suomi

Hyvät perussuomalaiset, veljet ja sisaret, hyvä puheenjohtaja,

EU vapaus, koko Euroopan vapaus on uhattuna. Myös Euroopan vauraus on uhattuna, mutta sanon silti ensi: euroopan vapaus on uhattuna.

Työssäni näen joka päivä, joka ainut päivä, Euroopan Parlamentissa, kuinka liittovaltio etenee askel askeleelta. Se etenee pienin päätöksin, hiljaa hivuttamalla. Se ei tule ei yhdellä suurella julistuksella, ei trupettien saattelemana. Vähitellen pala palalta meidän vapautemme kapenee ja kapenee.

Jos ajattelemme tilannetta jo nyt, me olemme eu-littovaltio monessa mielessä jo tällä hetkellä. Meillä on vanhastaan yhteinen maatalous. Nyt rakennetaan yhteistä ulkopolitiikkaa. EU haluaa pystyttää suurlähetystöjä ympäri maailmaa. Meillä on yhteinen ulkopoliittinen korkea edustaja. Meillä on perustuslaki. Meillä on valuutta, surullisen kuuluisa sellainen. Meillä on kansallisten budjettien ohjausta ja valvontaa, olen tällä viikolla viimeksi siihen osallistunut, kuinka annetaan verotusohjeita kansallisile jäsenmaille ja kansallisille hallitukselle. Ja meillä jopa yhteiset velat keskinäisten takausten jäljiltä. 90-luvulla tätä olisi sanottu liittovaltioksi. Nyt voimme aloittaa lähinnä keskustelut siitä kuinka tiiviiksi tämä liittovaltio vielä tehdään tämän nykyisen talouskriisin varjolla.

Mikäli euro kestää, eurokriisi tulee jatkumaan vielä vuosia. Euro luotiin viallisena, sen myöntävät nyt niin euron kannattajat kuin tietenkin me euron kriitikot. Se luotin ennenkaikkea poliittisista syistä, sen olen huomannut päivä päivältä vahvemmin. Mitkään taloudelliset perusteet eivät horjuta euron kannattajien uskoa eurojärjestelmän tärkeyteen. Kysymys on poliittisesta projektista, josta ei luovuta, vaikka se aiheuttaisi taloudellista harmia. Kuitenkin jos euron loppu tulee, se ei ole Suomen loppu. Suomen viennille eurosta ei ole ollut sitä hyötyä mitä sille luvattiin. Suomi vei enemmän tavaraa suhteessa euromaihin ennen kuin euro perustettiin, siis meidan viennistämme meni suurempi osuus euromaihin ennen kuin euro oli perustettu. Suomen vienti on myös kasvanut hitaammin euroaikana kuin se kasvoi ennen euroa. Suomen seitsemästä suurimmmasta vientimaasta vain Saksa ja Alankomaat ovat euromaita, Venäjä ei ole Ruotsi ei ole, Iso-Britania ei ole, Kiina ei ole, Yhdysvallat ei ole. Jos ajattellemme euron tulevaisuutta ja euromaiden kurjaa taloustilannetta, on hyvin epäodennäköistä, että euroalueella olisi merkittävää kasvua jatkossakaan.
Muutaman viikon kuluttua työnsä aloittaa EVM, suomeksi sanottuna se on euroopan roskapankki. Siihen on tarkoitus siirtää eurooppalaisten kriisimaiden ja euroopplaisten kriisipankkien ongelmaluotot. Kysymys ei ole enää siitä, tuleeko tappioita, kysymys on siitä kuka maksaa tappiot. Ja bailout-politiikka jota tällä EVM:llä on tarkoitus tukea, on tuomittu epäonnistumaan. Me olemme sanoneet sen alusta lähtien ja olemme nähneet sen kerta toisensa jälkeen. Jos tässä kriisissä on yksi johdonmukainen piirre, se on se, että kolmessa vuodessa olemme havainneet, että joka kerta kun jotain tapahtuu, liittovaltion kannattajat saavat päättää miten reagoidaan, mikä on politiikka. Me annamme kritiikin, monet muut ulkomailla hyvinkin arvovaltaiset tahot antavat kritiikin, sanotaan että se on vastuutonta ja kuitenkin lopulta joka kerta käy niin kuin kritiikot ovat sanoneet, vaikka federalistit saavat pättää mitä yritetään tehdä.
Nyt on kysymys todella lähinnä enää siitä, ei enää siitä tuleeko tappiot, vaan siitä kuka ne maksaa ja haluammeko me seurata kriisimaita käsi kädessä yhteiseen solidaariseen perikatoon. PerusS, kuten Timo aamulla torilla viimeksi totesi, eivat halua. Ja tätä ei nyt pidä tulkita väärin. Eristäytyminen ei koskaan ole vaihtoehto. Kysymys on vain siitä millaisia kansainvälisiä organisaatiota halutaan ylläpitää ja millaista kansainvälistä yhteistyötä halutaan tehdä, ei siitä tehdäänkö sitä vaan että miten se tehdään ja se on tehtävä jatkossa paremmin.

Miten Suomen hallitus on reagoinut tähän kriisiin, joka meillä on nyt jo vuosia jatkunut. Jo edellisen hallituksen aikana lähdettiin hulluuden tielle, josta ei ole ollut rohkeutta astua enää pois. Ns vakuudet ovat vain kasvojen pelastamista, poliittista käsien pesua. Mitä hallitus tarjoaa meille tämän kriisin ratkaisuksi sen aikana. Tyhjää retoriikkaa vastuullisuudesta ja vastuuttomuudesta. Suomalaisen veronmaksajan ja suomalaiselle kansalaiselle ominaista vastuuntuntoa käytetään nyt kyynisesti hyväksi. Käytännnössä vastuu tarkoittaa sitä että ulkomaisten pankkien velat on siirretty meidän vastuullemme. Siinä se lyhyesti on pähkinän kuoressa. Joku saattaa vielä toiveajatella että takaukset, nehän ovat vain nimiä, mustetta paperilla, eihän se ole rahaa. Muistelkaa 80-lukua kuinka moni suomalainen takasi kaverinsa tai naaapurinsa riskiyrityksen. Kyllä se lopulta takaus on ihan yhtä lailla rahaa kuin käteinen.

Tämä johtaa nyt kaikkein merkillisempään ilmiöön tässä kriisissä. Voin tavallaan ymmärtää että liitovaltio etenee ja että sitä kannateteaan Etelä-Euroopassa. Eteläeurooppalaiset luovuttavat valtaansa eu-liittovaltiolle saadakseen rahaa, suomalaiset luovuttaa valtaansa eu-liittovaltiolle päästäkseen maksamaan rahaa. Se on jo kaiken hulluuden huippu. Tämä tullaan merkitsemään kirjoihin ja kansiin myös historiassa. Kun tämä kupla puhkeaa, kun tämä eurovedätys selviää kansalaisille laaajasti, silloin nykyinen hallitus ei siirry oppositioon, se siirtyy historiallisten munausten museoon.

Meillä oli täysin oikea ratkaisu jäädä hallituksen ulkopuolelle. Sen näkee euroopasta yhtä selvästi varmasti kuin kotimaasta, olette varmaan huomanneet. Se oli oikea ratkaisu sekä moraalisti että poliitisesti. Kun vedätys paljastuu, kun takaukset laukeaa ja kun mahdollisesti koko euro romahtaa, on äärimmäisen tärkeää, että kansalaisilla on joku taho, joku puolue, johon katsoa, silloin kun vanhat vaihtoehdot on käyty läpi. On olemassa joku vaihtoehto, joka koko ajan johdonmukaisesti on pitänyt itseään esillä, tinkimättä ja puhtaana siitä toisesta vedätyksestä, joka tulee törmäämään väistämättömään seinään. Me olemme se johdonmukainen vaihtoehto. Muut ovat puhuneet samaa, mutta kun vaalit olivat ohi, suomalaisille tuttua vertausta käyttääkseni, vasemmisto ajoi formulan nopeudella varikolle ja vaihtoi aatteita nopeammin kuin Räikkönen vaihtaa renkaita. Ja mikä pahinta kun vasemmisto ajaa varikolle, he eivät vaihdä pelkkiä renkaita, he vaihtaa koko tallin.

Kansallisesti PerusS pidetään usein aika radikaaleina. Eurooppalaisesti katsoen me emme ole radikaaleja. PerusS omaavat hyvän luotettavan toimivan ryhmän Europarlamentissa. Europarlamentissa radikaalit istuvat yksin. Lisäksi meillä on hyvät suhteet muihin ryhmiin ja meillä olisi halutessamme jopa vaihtoehtoja mikäli omalle ryhmällemme jotain tapahtuisi. Miksi meitä sitten pidetään radikaaleina. Meidän suurin haaste niin euroopassa kuin kotimaassa, on ennakkoluulojen ylittäminen, ei pelkästään omien, niin kuin meitä aina syytetään ennakkoluuloista, vaan muiden meihin kohdistamien ennakkoluulojen ylittäminen. Se on yksi meidän paradoksimme. Myönnän että emme aina ole onnistuneet toimimaan parhaalla tavalla itse ehkäistäksemme ennakkoluuloja, toisaalta on ilmiselvää että niitä myös paisutellaan. Minulla on hyvä tilaisuus, haluan tai en, seurata Suomen tapahtumia lähinnä median välityksellä Euroopassa. Männä viikolla taas ihmettelin, että kylläpäs meistä on on taas paljon lehdessä ja pyysin avustajaa laskemman kuinka monta kertaa viisi, ja vain viisi, suurinta nettilehteä oli kirjoittanut Halla-ahon päiväsakoista. Niitä juttuja kertyi viime viikon aikana 111 kappaletta. Se on enemmän kuin nämä samaiset lehdet kirjoittivat Espanjan kaatumisesta. Siitä näette mitkä ovat prioritetit Suomen mediassa.

Suomen mittapuulla toisaalta ehkä olemme ehkä radikaaleja. Sen takia me olemme ikään kuin tikun nokassa. Meidän täytyy varoa sanomisiamme, mutta se ei saa vaikuttaa meidän politiikkamme sisältöön. Me olemme tämän maan muutosvoima. Sen takia meihin reagoidaan osittain myös pelolla. Meidän toinen paradoksimme on se, että meitä sanotaan jarruttajiksi, menneisyyteen katsojiksi, impivaaralaisiksi ja ties miksi. Eihän kukaan muu halua tähän maahan niin paljon muutosta kuin PerusS haluaa. Me katsomme tulevaisuuteen, me haluamme muuttaa asioita. Sitä varten me olemme lähteneet liikeelle, tavalliset suomalaiset kodeistamme. Emme tyytyneet vanhoihin vaihtoehtoihin. Siksi, että saamme muutosta. Kuka muu on vaatinut muutosta Suomen eurooppapolitiikkaan, kuka Suomen europolitiikkaan, kuka Suomen maahanmuutto politiikkaan, kuka Suomen kielipolitiikkaan, kuka Suomen ilmastopolitiikaan. Mutta sitten kun tulemme esittämään muutosta, törmäämme kauhistukseen, eihän tuollaista voi sanoa, eihän noin voi ajatella. Kyllä voi. Suomessa on pyhiä lehmiä, poliittisia pyhiä lehmiä enemmän kuin Intiassa. Me olemme tulleet lypsämään pyhät lehmät.

Meitä sanotaan myös ääri-ilmiöksi, meidän pitää sanoutua irti ääri-ilmiöistä. Se johtuu siitä että me katsomme näitä pyhiä lehmiä järjellisesti. Me emme hyväksy mitään vakiintuneita vääryyksiä, me olemme tulleet korjaaman ne. Me katsomme kaikkea järjellisesti, me vaadimme kaikkeen selityksen. Jos järjen käyttö on ääri-ilmiö, niin silloin me olemme ääriajattelijoita. Ja minä myönnän, että vanhat puolueet ovat tästä ääriajattelusta täysin irtisanoutuneet.

Lopuksi. Ensimmäinen jytkyn jälkeinen vuosi on takana, olen seurannut sitä Euroopasta. Olemme varmasti oppineen paljon. Me olemme sekalainen joukko kuten sanoin, eri ihmisiä eri elämän alueilta, vain muutamia ammattipolitikkoja ennen viimeistä vuotta. Meitä yhdistää kuitenkin yksi asia, isänmaan asia. Siitä emme luovu emme missään tilanteessa. Meidän linjamme ei taivu galluppien mukaan. Meidän linjamme ei taivu median mukaan, sen takia media ei meistä juuri pidä. Ja niin kauan kuin me pidämme kiinni tästä omasta vakaumuksestamme, miten tahansa media- ja galluptuulet sitten silloin tällöin puhaltelevat, niin kauan kuin pysymme rehellisenä omalle atteellemme, omalle tekemisellemme, itsellemme ja äänestäjillemme, niin kauan kukaan ulkopuolinen ei meitä voi kukistaa.

Näillä ajatuksilla kohti kunnallisvaaleja.