FM Miska Vilhusen artikkeli täyttä asiaa

Täytyy lukasta…

Meneillään Venäjästä Timo Vihavaisen kontribuutio: Opas venäläisyyteen.

Kirja kesken, tosin päässyt jo niin kauas, että kannattaa vähintään tässä vaiheessa kommentoida, ja ilman että kaataa YO-linkkiä täyteen lasiin.

Vihavainen kertoo Venäjästä vähän teennäisenä ja keinotekoissuuntautuneena maana. Ei tarkoita, etteikö välittömyyttä ilmenisi… mitä siitä sitten on ajateltavanakaan.

Irrallisuus, joka Venäjään on liittää… ja siten mahkut keinotekoisen epätodellisiin jne, on minusta elitismiin kuuluvaa, liitti itseään aiheesta käytännön eliittiin tai ei. Koenta merkkaa.

Todellisuudessa, joka maassa on vievää eliitistöä. Että Venäjällä tällaisen panos suuntautuu irrationaaliseen, luovaan,.. hörhöyttä tuottavassa mielessä enemmän kuin mitä voisi ajatella ilmenevän muilla,…

Vapauden käyttöpotentiaalin suunnan voi yksinkertaiseisti todeta kanavoituvan eri lailla, eri toimijoilla, jotka eri tavoin sijoittautuneet.

EM voisi olla objektiivisuuden suuntaan paremmin ulottuva päätelmä, josta käsin toimijakokonaisuuksia olisi järkevintä ja tuloksellista lähteä arvioimaan, siis kokonaisemmin, ts vähemmän totutun osa-arvioivasti.

Lännessä (keskinäis)sidoksellinen vapaus tarkoittaa käytännössä paljon erilaista, mutta valtaosin vapaus perustuu valtaan, ja sen tekijöihin, joista talous on niitä tärkeimpiä, vaikka jatkossa ehkä esim tieto (data), ja kärkikuuluvuudet (ryhmäsitoutumispainotus).

Vapauden ilmentäminen lännessä, ei toteudu samalla tapaa kuin Venäjällä. Venäjällä vaikka pröystäillään, ja pistetään varakkuutta haisemaan,… sitä ensinnäkin näin voidaan tosiaan tehdä, ja pitemmän kulttuuriperinteen linjaisesti.

Vihavainen kertoo, että venäläiset ovat liittäneet rahan pitkälle kyseenalaisiin keinohin, ja erottautuminen tuossa mielessä yhdistetty epäsovinnaisuuteen, johonkin muita rikkovaan. Miten osuva kansanaviisaus tuolla seuduilla ollut, ja on… tulkintoja on mahdollisuus tehdä.

Entisaikojen vapaat ihmiset ilmensivät asemaansa erottautumalla tavan porukasta olemalla joutilaita. Varmaan näkyvin ja relevantein keino, lähteä hakemaan eroa, johon valta mahdollisti.

Mitähän kaikkia erottautumisen sovelluksia kehitelty, siinä kun valtaa on alkanut olla mahdollista kerryttää yhä enemmän, suhteessa sitä vähemmin ottamaan kykeneviin nähden.

Antiikin Kreikasta kun puhutaan, Platonista, jne… mieleen tulee ihanteet, ja omistautuminen kehityksellisemmälle. Tällaista kuvaa ainakin jonkin verran jää. Kyse vähän samasta, kuin mitä sivistyneistöön on jonkin verran tapana liittää, ainakin puheiden tasolla.

Venäjän tapa irroitella, voi tosiaan olla ainutlaatuisen oloista… mene tiedä. Vaikutus kuitenkin käytännössä taitaa olla sitä, oli ilmenevien vaikutusten syy mikä oli.

Selvilleottamisen puolesta, nämä ovat vähän ongelmavyyhdillisiä.
Selkeintä ja spontaaneinta on tehdä suorat reaktiot (=antaa reaktioiden toteutua), mikä on monissa kulttuureissa täysdefault, tiettyjen asioiden ilmetessä.

Venäjän valtarakenteita ja sen sovellutuksia kun ajattelee… ovat tosiaan yltäneet globaalisti siihen, mihin muualla ei olla kyetty.

Kommunismi on jotain kollektiivista, vaikka on vaatinutkin taakse harvaluikuisempaa aivostoa, kuten käytännön hallinnoinnissa usein on tarvittu, ainakin mitä tulee yhtään diktatuurisempitarpeisiin elämänvaiheisiin, joiden voi arvella lisääntyneen, sitten metsästyskeräilijä-elämäntavan.

Kollektivismia jos ajattelee, sen eri kokeiluja ja näkyviä rakenteita… samaa lännen puolella voisi olla raha, jossa kootuksi tosiaan saadaan porukkaa. Ei ihme, jos talous on tekijä, jota käyttää Venäjää vastaan.

Tilannekuva vaatisi paljon tarkentamista. Aikaa tietysti on, menneiden tulkitsemiseen, kun kokemusta riittää, ja jälkiä aiemmasta niin, että muuta paljon ole erottaakkaan.

Nykyinen vapaus on jonkin verran enemmän inventaarioihin omistautumista,.. jotain jopa järjellisen tieteelliseen viittaavaa. Ei tarkoita, etteikö näissä olisi ottamisvaihtoehtoja, ja paikka tiivistää entisiäkin ongelmasuhtautumisia.

Venäjä tarjoaa hyvää tarkasteluvinkkeliä sille, mitä on ollut kulku, ja mitä toisaalta rakentunut ja ilmenevä maailma.

Siinä kun Venäjä mainitaan monella tapaa osuvasti myös hiirulaisena, oleellisuutta voi tosiaan myös liittyä tuohon toimijuushaaraan, jolloin kysymys voisi tarkoittaa tällaisten tekijöiden yleistä olemassaoloa, joiden kautta suhteuttamisen mahdollisuuden paranevat ratkaisevasti.

Mitä järkeä hakea osuvaa tai edes välttämättömän kaivattua toimintaa, ja ratkaisuja, jos kokonaiskuva maailmasta, ei voi olla kuin mitä sattu.