Kenelle kellot soivat, keskusta?
Juuri julkaistu HS-puoluegallup kertoo keskustan kannatuksen valahtaneen kaikkien aikojen pohjalukemiin, 11.1%. Tähän ei ole auttanut edes puheenjohtajan vaihdos Juha Sipilän uuden sukupolven puheenjohtajaan Katri Kulmuniin. Helsingin Sanomat kysyi syitä keskustan kannatusalhoon Tampereen yliopiston politiikantutkija Johanna Vuorelmalta ja keskustan entiseltä puoluesihteeriltä Pekka Perttulalta.
Johanna Vuorelma pitää ymmärrettävänä, että pitkällä aikavälillä maaseudun ja pienten kaupunkien asukkaiden asiaa ajavien puolueiden kannatus laskee. Hänen mukaansa Keskustan luontainen kannatuspohja kaventuu kaupunkeihin vievän muuttoliikenteen myötä. X-puoluesihteeri Pekka Perttula kertoo odottaneensa keskustan kannatuksen laskun jatkuvan. Perttulan mielestä keskusta ei uskalla riittävän kriittisesti tarkastella ja myöntää sitä, mitä on tehty huonosti. Esimerkiksi hän mainitsee Juha Sipilän hallitus- ja puheenjohtajakauden.
Eli näyttää vahvasti siltä, että keskusta on menettänyt entisen identiteettinsä ja tosiasioiden tunnustaminen on vaikeaa. Vaikka J.K. Paasikiveven mukaan tosiasioden tunnustaminen on kaiken viisauden alku.
Lähde: Helsingin Sanomat Linkki kommentissa nro 1
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006356766.html
Ilmoita asiaton viesti
PL: ” Esimerkiksi hän mainitsee Juha Sipilän hallitus- ja puheenjohtajakauden.”
Esimerkki on vakava ja todellinen. Vastaavalla tavoin SDP meni Paavo Lipposen aikana Kokoomuksesta oikealta ohi, ja silloin noutaja tulee väistämättä. Kokoomus edustaa laitaoikeaa (samoin PS, mutta toisella tavalla). Jos mennään laidasta yli, ei olla enää pelissä mukana.
Katri Kulmunin toteamus Keskustasta porvari- vaan ei oikeistopuolueena merkitsee tosiasioiden tunnustamista ja periaatteellista mahdollisuutta juurille paluuna, paluuta Santeri Alkion ajatuksiin, mutta tässä ajassa. Tervetuloa, juurensa tässä ajassa löytäneelle Keskustalle toivotan onnea ja menestystä (sekä sen kadonneiden lampaiden siihen paluuta Kokoomuksesta ja Perussuomalaisista).
Ilmoita asiaton viesti
Ei näytä Kulmunin keskustan asemoimisen keskustaan ainakaan toistaiseksi saaneen äänestäjiltä vastakaikua?
Ilmoita asiaton viesti
Toisaalta, hän on toiminut tehtävässään vasta tovin. Katsotaan tilannetta jonkin ajan kuluttua.
Ilmoita asiaton viesti
Kun tarpeeksi kauan odotetaan, on keskustan kannatus reilusti alle kymmenen prosentin. Kovin selkeästi ei se keskustan linja eikä identiteetti näytä löytyneen?
Ilmoita asiaton viesti
Jos asiaa haluaa nähdä kokoomuksen näkökulmasta,niin ymmärtämätön Katainen sitten järkättiin Sitran johtoon. Oliko paha meidän kansalaisten kannalta?
Ilmoita asiaton viesti
Eikö Kataisen valinta mielestäsi mennyt sääntöjen mukaan? Silloin sinun kannattaa valittaa valinnasta.
Ilmoita asiaton viesti
Enhän niin sanonut, Minulla on jatkossakin oikeus mielipiteeseeni Kataisen valinnasta Sitran johtoon.
Tai mihinkään muuhunkaan.
Ilmoita asiaton viesti
Elämme ajassa, jota kutsutaan kirjanoppineiden mukaan hektiseksi. Vanhan taviskansan käännöksen mukaan sitä kutsutaan hosumiseksi. Ja seuraukset ovat myös olleet sitä luokkaa. Toivottavasti ajat ja tavat tasaantuvat.
Kansakuntamme päätöksentekijöiksi valitut vallankäyttäjät hallitkoon ja tehköön päätöksiä sovitun ohjelmansa mukaan. Päätöksiä ei tehdä siinä laulukuorossa missä valtaa ei ole.
Ilmoita asiaton viesti
Eli jotenkin kommentistasi heijastuu näkemys, että valtaapitäviä ei saisi kesken valtakauden arvostella?
Ilmoita asiaton viesti
Tottakai päätöksiä ja päättäjiä saa arvostella kesken valtakauden, mutta arvostelunkin pitäisi perustua aina myös tosiasioille ja nykypolitiikassa tuo on hämärtynyt ja politiikkaa tehdään enemmän mielikuvilla kuin kylmillä factoilla ja siitä tulee kansakuntamme kärsimään, kuten ”britit” tulevat kärsimään brexitistä.
Ilmoita asiaton viesti
Et kuitenkaan voi sitä kieltää, että keskustan toimia ulkopuolelta tarkkaileva ei voi välttyä siltä kuvalta, että keskustan toiminta on varsin sekavaa ja epävarmaa. Puolue näyttää jakaantuneen niihin, jotka halusivat hallitukseen ja niihin, jotka sitä vastustivat. Ja tämä osaltaan vaikuttaa keskustan kannatukseen.
Ilmoita asiaton viesti
Minäkin olisin valinnut mieluummin kokoomuksen ja perussuomalaiset. Mutta olisiko ollut Sipilän tehtävä esittää itseään seuraavaksi pääministeriksi? Sekin olisi katsottu ylisuureksi egoksi…
Jos Halla-aholla ja Orvolla ei ollut tarpeeksi munaa esittää porvarihallitusta, niin minkäs teet. Mutta kokoomustahan olikin johtanut jo pari vuotta Helsingin pormestari, joka oli ilmoittanut hyvissä ajoin, että Halla-ahon kanssa ei samaan hallitukseen sovita.
Tässä voi vielä monelle tulla Sipilää ikävä. Mutta hän siirtyy 2023 tekemään jotain, mistä voi saada myönteistäkin palautetta.
Olen täysin Kulmunin tukena. Hän selvisi hyvin Rinne-episodista. Luultavasti demaritkin ovat tyytyväisiä vaihtoon. Selkeästi molemmat, Kulmuni ja Marin pyrkivät ottamaan huomioon toistensa tavoitteet, joten siinä on aineksia luottamukseen.
Ilmoita asiaton viesti
Haikailitko sinä vaalien jälkeen potvarihallitusta, jonka pääministeri olisi ollut Sipilä? Yuolla keskustan vaalituloksella?
Ilmoita asiaton viesti
Miksi ei? Kyllä pääministeri voi olla pienimmästäkin puolueesta… Riittää, että enemmistöhallituksen puolueet niin sopivat.
Jos vaikka kaksi suurta eivät keskinäisestä valinnasta sopimukseen, niin siinä olisi kompromissi.
Eihän se tietenkään ole realismia, koska siitä tulisi välittömästi syyte vaalituloksen halveksimisesta.
Mutta yhtä lailla vaalituloksen halveksimista on esittää, että puolueisiin pohjaava vaali on pääministeri-/pormestarivaali. Ei missään tapauksessa olisi pitänyt ajatustasolla hyväksyä sitä, että Vapaavuorelle kuuluu pormestarin virka, koska kokoomus oli Helsingin suurin puolue.
Jos halutaan pääministeri-/pormestarivaali niin järjestetään sitten sellainen erillisenä. Kansalaiset voivat äänestää koko maassa, kenet haluavat pääministeriksi, ja sen lisäksi kansanedustajia vaalipiireittäin.
Ei vaaliin voi liittää sellaisia implisiittisopimuksia, jotka eivät perustu lakiin. Tai ainakin sitten pitäisi niiden puolueiden allekirjoittaa etukäteen keskinäinen, julkinen sopimus, jotka aikovat menetellä näin.
Ilmoita asiaton viesti
Niinpä niin, haavesi ei perustu realismiin!
Ilmoita asiaton viesti
Eihän kyse ole haaveesta vaan tosiasiasta. Ei ole mitään periaatteellista estettä, eikö pääministeri voisi olla myös pienimmästä puolueesta.
Jos taas maahan olisi haluttu porvarillinen hallitus, niin sen asian esiintyminen ei varmaankaan ollut vaalit hävinneen pääministerin tehtävä. Kokoomuksesta ja perussuomalaisistakin ei kuitenkaan löytynyt ketään, joka olisi uskaltanut sen ääneen sanoa.
Sipilä neuvotteli siinä tilanteessa keskustalle parhaan mahdollisen lopputuloksen. Hallitus on kuitenkin se paikka, jossa voi vaikuttaa. Sipilä taas on koko ajan asettanut koko maan edun niin puolueen kuin omankin kannatuksen edelle.
Sikäli Sipilä teki virheen, että luotti kokoomukseen eikä jättänyt hallituksen eroanomusta 2017 perussuomalaisten hajotessa. Jälkeenpäin ajatellen silloin olisi pitänyt käydä uudet hallitusneuvottelut (ja vaikka sitten uudet vaalit). Mutta se on jälkiviisautta.
Ilmoita asiaton viesti
Kokoomusta tästä ei todellakan voi syyttää. Kaikki kelpaa,oli sitten kyse Sitran johtajuudesta. Puhumattakaan Terveystalon ,saati Mehiläisen hillotolpista.
Eihän tässä ole kyse kellojen soimisesta.
Keskustaa toki on trendikästä syyttää kokoomuksen omista valinnoistakin.
En usko olevani kovinkaan väärässä,kun ajattelen että te kokoomuksessa joudutte itse hakemaan kolmannen pyörän persujen tueksi. Keskusta tuskin syylliseksi enään haluaa.
Ilmoita asiaton viesti
Katainen valittiin Sitran johtajaksi. Entä sitten? Eihän yhtään kepulaista eikä demaria ole vastaaviin virkoihin koskaan nimitetty? Yritykset puolestaan rekrytoivat kenet haluavat.
…te kokoomuksessa… ? Jos minua tarkoitit, en ole minkään puolueen jäsen, enkä hae ketään kumppanikseni mihinkään hallitukseen.
Ja lisäksi vielä, kellot soivat keskustalle, ellei puolue löydä linjaa ja pitävää pohjaa alleen!
Ilmoita asiaton viesti
Kyllähän keskustalainen Aho toimi Sitran johdossa 2004-2009
Ilmoita asiaton viesti
Niinpä! Kukin vuorollaan.
Ilmoita asiaton viesti
Kepusta ei oikein enään tiedä kenen asioita se ajaa, maakuntahallinnolla toki puolueen kellokkaat saisivat lisää luottamustoimia mutta lämmittääkö se riviäänestäjää.
Hallituksessa Kepu näyttäytyy lähinnä ajavan heikennyksiä maaseudun elinvoimaisuuteen ilmastopolitiikalla.
Ilmoita asiaton viesti
Keskustan ikiaikainen unelma on ollut sementoida valtansa maakunnissa maakuntahallinnolla. Se toki takaisi luottamusmiespaikkoja maakuntahallinnossa, mutta korvaako se nykyisten keskustavaltuuttejun aseman kunnissa?
Ilmoita asiaton viesti
Ei ole koskaan mulle vielä auennut, että miten maakuntahallinto auttaa maalla-asuvia.
Sehän lähinnä autioittaa maaseutua, kun valta siirtyy kaupungeista muutamaan kasvukeskukseen. Ja vallan mukana siirtyy kaikki muukin
Ilmoita asiaton viesti
Kepu on aina romahtanut ollessaan kokoomuksen kanssa hallituksen kärkipaikoilla. Toivottavasti se nyt tällä kertaa romahtaa lopullisesti, ollessaan kansanrintamahallituksessa.
Noh, kepu pettää aina ja voi nopeastikin nostaa kytkintä.
Ilmoita asiaton viesti
Kulmuni ja keskustan puoluetoimisto parhaillaan pohtivat, lähteäkö vai jäädä mukaan hallitukseen?
Ilmoita asiaton viesti
Lähteminen merkitsisi nopeaa itsemurhaa, jääminen taas hidasta.
Jos kansan etua ajattelee, kepun pitäisi jäädä, muuten meidät hukka perii.
Ilmoita asiaton viesti
Jaksan aina hämmästellä näitä puheita ”kansan edusta”. Luulisi päättyvän vuosikymmenen tehneen selväksi, että käsitteen käyttö ei enää ole mikään vasemmiston yksinoikeus.
Voi olla, että vasemmisto joutuu luopumaan tuosta ”kansa”-retoriikasta, kun ”kansa” ei enää itsestäänselvästi äänestäkään heikäläisiä?
Ilmoita asiaton viesti
Kansa tarkoittaa kansaa, ei pelkkää vasemmistoa.
Eikä myöskään pelkkiä persuja.
Ilmoita asiaton viesti
”Kansa” tarkoittaa siis sinulla myös vaikkapa aikaansaapia ja toimeliaita ihmisiä, kuten esimerkiksi yrittäjiä? Hyvä juttu. On yhä enemmän ihmisiä, jotka eivät suinkaan halua identifioida itseään jonkun ”poljetun massan” edustajiksi.
Ilmoita asiaton viesti
Punamultahallituksen ”kansanetu” kallistuu hallitusohjelman mukaan,ei Suomen kansalle vaan muille kansollle. Halosen opetuslapsia homeisesta lähimenneisyydestä, maailmanhalaaja pahimmasta päästä.
Ilmoita asiaton viesti
En ole aivan noiden selitysten kannalla.
Sipilän aikana keskusta saavutti korkeimman kanntuksensa lakipisteen kuin milloinkaan aiemmin viimeisten parinkymmenen vuoden aikana. Sipilän jälkeen on kannaus alkanut aleta reippaammin.
Maakunnat ovat edelleen keskustan ”kanta-aluetta” eikä puolueen siksi kannata missään nimessä niitä unohtaa, koska kannatus ei ole tuosta vain vaihdettavissa muualle. Keskustan kannattaisi nimenomaan Sipilän mallin mukaisesti kalastella yrittäjien ääniä mistä tahansa ja noudattaa vanhakantaista porvarillista politiikkaa, jossa vetäjänä olisi vakuuttavuutta heijastava hahmo. Sipilän antama kannatuspotku keskustallehan johtui pitkälti kokoomuksen epävakuuttavasta söheltämisestä Kataisen ja Stubbin loppuaikoina.
Urbaanin väestön osuus yhteiskunnassa toki on edelleen kasvamassa, kuten se on tasaisesti tehnyt koko sotien jälkeisen ajan. Mutta sillä on turha selitellä suuria muutoksia gallupista toiseen.
Ilmoita asiaton viesti
Äänestäjät eivät olleet tyytyväisiä Sipilän porvarilliseen politiikkaan? Nyt on sitten sen toisen vaihtoehdon vuoro?
Ilmoita asiaton viesti
Pointtini oli lähinnä se, että on turha syyttää Sipilää ja hänen hallituksensa politiikkaa keskustan nykyisestä syöksykierteestä. Sehän on alkanut Sipilän jätettyä postinsa.
Keskusta nousi aiemmasta alhostaan Sipilän avulla ja notkahdus hänen toimiessaan pääministerinä tuli lähinnä YLE-viestien tuloksena, kun kävi ilmi kuinka herkkähipiäinen hän ilmeisestä kovuudestaan huolimatta oli oman itsensä kohdalla. Tuo notkahdus ei kuitenkaan ollut niin suuri kuin nykyinen alamäki.
Äänestäjät eivät ”koskaan” ole pitäneet kovin pitkään minkään hallituksen politiikasta, mutta ei ole osoitettavissa, että vastenmielisyys Sipilän porvarihallitusta kohtaan olisi äänestäjien keskuudessa ollut sen merkittävämpää kuin muidenkaan hallituksien kohdalla. Someporu kyllä saattoi heijastaa toista, kun kyseessä oli pitkästä aikaa oikea ja aito porvarihallitus.
Ilmoita asiaton viesti
Ei Sipilä eikä hänen hallituksensa toki ainoa syy keskustan kannatuksen laskuun. Suurin syy pitkällä tähtäimellä lienee Vuorelman mainitsema luontainen kannatuspohjan kapeneminen.
No, keskusta vaihtoi puheenjohtajansa 4kk sitten, ja on silti yhtä hukassa linjansa kanssa kuin Sipilän eron aikaan kesäkuussa.
Ilmoita asiaton viesti
Keskustan gallupoidut lukemat edellisen hallituksen ajan loppupuolella kertovat muuta, kuten tiedämme.
Tehtiin erittäin Kokoomuksen näköistä politiikkaa. Keskusta sai olla muodollinen johtaja, Kokoomus vei asiakysymyksissä ja Perussuomalaiset/sittemmin Siniset äänettöminä yhtiömiehinä/-naisina takasivat tekeillä olevan.
Ilmoita asiaton viesti
Yhteinen hallitusohjelma sovittiin Sipilän johdolla? Ja tulihan matkan varrella kuhmujakin, mm. Sipilä syksyllä 2015 uhkasi kävellä eroanomuksen kanssa presidentin luokse, ellei kokoomus olis hyväksynyt maakuntahallintoa?
Ilmoita asiaton viesti
JK: ”Sehän on alkanut Sipilän jätettyä postinsa.”
Juha Sipilän aikana Keskusta sekä nousi että putosi. Tämä on kokonaiskuva.
Katri Kulmunin (toistaiseksi perin lyhyen periodin aikana) kannatuspudotus on jatkunut (eli ei muutosta Juha Sipilän aikana alkaneeseen ja tapahtuneeseen).
Kulmunin aika on kuitenkin alussa. Oletan hänen johdollaan Keskustan löytävän itsensä uudestaan ja nousevan. Nousua tosin rajoittavat tunnetut väestömuutosten tosiasiat, ellei Kulmunin Keskusta onnistu siellä, minne väestö keskittyy.
Ilmoita asiaton viesti
On totta, että Sipilän puheenjohtajuuden aikana kepun kannatus oli huipussaan, mutta kun se lähti hallituksessa ajamaan Kokomuslaista politiikkaa oli romahdus edessä ja aivan samoin kävi Vanhasen/Kiviniemen hallitustaipaleen jälkeen. Vaikuttaa vahvasti siltä,että kepun äänestäjäkunnan enemmistö vieroksuu politiikkaa jossa kansaamme jaetaan amerikkamalliseen yhteiskuntaan jossa osa kansasta kuuluu alempaan kastiin.
Ilmoita asiaton viesti
Nyt keskusta on ollut Rinne/Marin vihervasemmistolaisessa hallituksessa jo 7 kuukautta. Tänä aikana keskusta on jo vaihtanut oman puheenjohtajansa. Keskustan ”pyynnöstä” SDP vaihtoi Suomen hallituksen pääministerinkin. Ja keskustan kannatus vain vähenee?.
Ilmoita asiaton viesti
”Ja keskustan kannatus vain vähenee?.”
Niin vähenee, eikä Kulmunin keinoilla tule nousemaan. Valitettavasti Keskusta valitsi uudeksi puheenjohtajakseen ”kauko-ohjattavan” robotin, eikä pätevää ohjaajaakaan tunnu Keskustasta löytyvän.
Joten voi se olla lopullistakin menoa nyt!?
Ilmoita asiaton viesti
Kun nyt haluat päteä tässäkin asiassa,niin kerro se syy pääministerin vaihtoon.
Se on kyllä hyvin tiedossa niillä,jota se koskettaa.
Ilmoita asiaton viesti
Keskusta veti Antti Rinteeltä luottamuksen pois, ja Rinteen pääministeriys kaatui siihen.
Ilmoita asiaton viesti
Sipilän turmioksi ei oikeastaan koitunut hallituksen toimet vaan ne kolaroinnit pääministerinä henkilönä.
Ilmoita asiaton viesti
Varmasti niilläkin oli merkityksensä Sipilän asemaan, mutta se yksin ei voi selittää keskustan jatkuvaa kannatuksen laskua.
Ilmoita asiaton viesti
Mielestäni osut naulan kantaan arviossasi, että Keskustan ei nyt kannattaisi kääntää selkäänsä vanhoille kannattajilleen. Hieman kuitenkin epäilen, ymmärretäänkö tätä kunnolla puolueen nykyjohdossa.
Ilmoita asiaton viesti
Keskustan vanhat kannattajat ovat kuitenkin vähenevä luonnonvara. Vain heidän äänillään keskustan kannatus painuu väistämättä edelleen.
Ilmoita asiaton viesti
Ovat varmasti vähenevä luonnonvara, mutta lopullinen muutos ei tapahdu yhdessä eikä edes kahdessa vaalikaudessa. Täydellinen selän kääntäminen heille (miltä toiminta nyt kieltämättä hieman näyttää), voi laskea kannatuksen sinne alle 10 % tason, eikä sieltä niin vain palata.
Ja sitten on vielä tuo puolueen jakautuneisuus sen suhteen, hyväksytäänkö vasemmistohallitukseen meno vai ei. Muidenkin maiden poliittisessa historiassa on esimerkkejä puolueista, jotka ovat jakautuneet joidenkin tiettyjen kysymysten vuoksi ja lakanneet olemasta. Tällainen esimerkki on esimerkiksi Yhdysvalloissa ennen vuosien 1861-1865 sisällissotaa toiminut Whig-puolue, joka jakaantui orjuuskysymyksessä ja menetti puolet kannattajistaan demokraateille ja toisen puolen uudelle republikaanipuolueelle. Minusta Suomessa Keskusta alkaa olla kohta hieman samankaltaisessa tilanteessa.
Ilmoita asiaton viesti
Tuskin keskusta tietoisesti on selkäänsä vanhoille kannattajilleen kääntänyt. Ennemmin niin päin, että vanhat kannattajat ovat kääntäneet selkänsä keskustalle. Keskusta vaan ei näytä tietävän, mitä sen tulisi tehdä.
Ilmoita asiaton viesti
Kepu käänsi selkänsä kepun perusaatteelle Sipilän aikana. Nyt se yrittää vimmaisesti palauttaa sitä, mutta maito on jo kaatunut.
Ilmoita asiaton viesti
Eri asia sitten on sekin, kuka vielä viitsii uskoa ”Kepun perusaatteeseen”. Itse en sellaiseen usko, sitä ollaan joko oikeistolaisia tai vasemmistolaisia. Ne jotka eivät ole oikeistolaisia, ovat vasemmistolaisia.
Ilmoita asiaton viesti
JN: ”Itse en sellaiseen usko, sitä ollaan joko oikeistolaisia tai vasemmistolaisia.”
Yliyksinkertaisuukseesi olet vapaa uskomaan. On olemassa vasen, keskusta ja oikea.
Niin yksinkertaista se on, Juhaniseni.
Ilmoita asiaton viesti
Todellisuus taitaa valitettavasti olla jotakin muuta kuin sinä väität, Jouniseni.
Vasemmiston ja oikeiston jakolinja menee Keskustan sisällä, mutta mielikuva ”keskustalaisuudesta” on ollut (joillekin) hyödyllinen politiikassa. Se on auttanut siirtämään Suomen politiikan keskilinjaa vasemmalle moniin kanssamme vertailukelpoisiin maihin nähden. Ongelma, johon vaikkapa Björn Wahlroos hiljattain viittasi.
”Keskustalaisuuden” todelliseen olemassaoloon ei ole syytä uskoa, se on vain käytännön tarpeiden vuoksi synnytetty ja ylläpidetty mielikuva.
Ilmoita asiaton viesti
Kulmuni joutuu tekemään ihmeitä , jos hän puolueen luonnollisen kannattajapohjan kapenemisesta huolimatta saa keskustan säilymään edes keskisuurena puolueena.
Ilmoita asiaton viesti
MA: ”Nyt se yrittää vimmaisesti palauttaa sitä, mutta maito on jo kaatunut.”
Keskusta, keskellä olevana, voi myös nousta, kuten toivon. Laitaoikealla on kaksi yhteiskunnalliseen kokonaispahaan pyrkivää (osin tietoisesti, osin siksi, että ne ovat mitä ovat): aakkosellisesti ne ovat Kokoomus ja Perussuomalaiset.
Ilmoita asiaton viesti
En voi kuin hymähdellä tuolle heitollesi ”yhteiskunnallisesta kokonaispahasta”, Jouniseni.
Selväksi on jo tullut, mitkä vasemmiston tavoitteet ovat: kaiken tulee olla kiellettyä ja kaikilla tulee mennä yhtä huonosti (tämä ei tietenkään koske poliittista eliittiä). Tavoitteet ovat olleet samat jo ainakin vuodesta 1848, mutta aina niiden todellinen olemus tuppaa osalta unohtumaan.
Ilmoita asiaton viesti
Ahaa, nyt vasta ymmärrän kantasi, Norbäck.
Olet jumittunut 1800-luvulle.
Ilmoita asiaton viesti
Kun nyt esität asian noin, niin on pakko myöntää että olen niitä, joiden mielestä aivan kaikki ei ole menneisyydessä ollut huonommin kuin nykyään.
Esimerkiksi 1800-luvulla aika harvat ihmiset varmaankaan kuvittelivat olevansa ikuisia, toisin kuin monet nykyään.
Ilmoita asiaton viesti
Mistä alkaen kokoomus on luettu laitaoikeistoon?
Ilmoita asiaton viesti
Se on tyypillistä vasemmiston retoriikkaa. Nimiteltiinhän käsittääkseni esimerkiksi Tuure Junnilaa aikoinaan ”äärioikeistolaiseksi”, vaikka hän ilmeisesti todellisilta näkemyksiltään muistutti lähinnä brittiläistä tai yhdysvaltalaista konservatiivia.
Todellista oikeistoa saa Suomesta edelleen etsimällä etsiä, se on ollut aikoinaan olemassa mutta on ilmeisesti kuihtunut pois pitkällä YYA-kauden suovaelluksella. Uudelleen syntyminen ottaa aikansa.
Ilmoita asiaton viesti
Oikeistolaisuuskin on suhteellista. Kyllä Suomesta sentään pohjoismainen oikeistopuolue löytyy.
Ilmoita asiaton viesti
Lähinnä kait ns. keskustaoikeistolaisuutta. Mutta kyllä Kokoomuksessakin puolueen linjasta keskustelua käydään, jotkut vaativat ”siirtymää oikealle”.
Ilmoita asiaton viesti
Toki, mutta näin pittäkin olla. Muuten puolue jämähtäisi paikalleen. Sille voisi käydä kuten keskustalle.
Ilmoita asiaton viesti
JK: ” Sipilän antama kannatuspotku keskustallehan johtui pitkälti kokoomuksen epävakuuttavasta söheltämisestä Kataisen ja Stubbin loppuaikoina.”
Totta. Siten Keskusta sai liikkuvia äänestäjiä (Kokoomuksessa käyneitä) tuekseen. Tukea oikealla olevasta siivestä (siipien olemus on liikkuminen).
Juha Sipilän johtaman Keskustan kannatus talvella ja keväällä 2019 oli?
Itse ajattelen, että Keskustaan edellisessä joukkueessa, edellisellä pelikaudella, pettyneiden osuus ei koske vain heitä, vaan epävarmuus tulevasta koskee enempivähempi koko kannattajakuntaa, myös muissa siivissä. Toisin sanoen, kysymys on siitä, voiko linjaan luottaa.
Meillä oli, sattuneista syistä kahden miehen, kahden kansanedustajan, Vasenryhmä. Toinen heistä, Markus Mustajärvi totesi, että (tuon ajan Suomessa) oli kaksi itselleen uskollista puoluetta: Kokoomus ja Perussuomalaiset. Tämän jälkeen olemme nähneet Sinisen tulevaisuuden – ja sen menneisyyden. Mustajärvi olisi voinut myös todeta ilmeisen tosiasian: Vasenryhmä oli uskollinen, muu ryhmä tuolloin ei.
Tästä jokaisen puolueen on nähtävä, että uskollisuus on (paitsi itsestäänselvyys) myös voimavara. Tätä vain ei liikaa ole tarjolla: sen enempää vasemmalla, keskellä kuin oikeallakaan. Oikealla on tosin aina Kauniit ja rohkeat -efekti olemassa: kukapa ei haluaisi samaistua vauraisiin (ja siten mielikuvissa onnellisiin).
Ilmoita asiaton viesti
Niinpä, voivatko keskustalaiset luotaa keskustan linjaan? Miten sellaiseen voi luottaa, mitä ei ole olemassakaan?
Ilmoita asiaton viesti
Korkeimmillaan keskustan kannatus oli muutama kuukausi ennen 2015 ek-vaaleja, mutta suli jo niitä ennen useilla %-yksiköillä.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä olisi Suomi ilman Keskustaa? Eikö se olisi vähän kuin jokin Espoo?
Perussuomalaisena olen huolissani, että jos PS on tuleva pääministeripuolue, niin onko hallituskumppaneiksi valittavissa miltei pelkästään pienpuolueilta: RKP, KD, SDP ja Keskusta?
Kyllä Keskustaa pitäisi nyt auttaa kasvu-uralle. Samalla varoen, ettei se tukehdu halaamiseen.
Ilmoita asiaton viesti
Sitäkö uskot Halla-ahon nyt pohtivan?
Ilmoita asiaton viesti
Tri Halla-aho ei ole käsittääkseni mitenkään urautunut poliitikko. Tiedä sitten, mitä kaikkia vaihtoehtoja miettineekään.
Eräs keino ehkä välttää kovin pienien hallituskumpaneiden ongelmaa olisi tehdä vaaliliitto potentiaalisten kumppaneiden kanssa. Edelläolevassa listassa vain KD on selkeästi hyvissä asemissa tähän, koska sekin on oppositiopuolue. Tällä keinolla Keskusta kuitenkin saattaa olla avun ulottumattomissa.
Ilmoita asiaton viesti
Vaikka Halla-aho välikysymyksellään auttoikin keskustaa ”löytämään” itsensä ja vaihdattamaan pääministerin, en kuitenkaan usko Halla-ahon näin pitkälle tähtä taktiikka loi. Kysymyksessä oli vain normaali opposition tekemä välikysymys, ei mitään muuta.
Ilmoita asiaton viesti
Eipä hallituksen haastaminen oikein tahdo oppositiolta onnistua, kun edes vaihtoehtobudjetin laskeminen ei tahdo sujua.
https://veropolitiikka.blog/2019/12/29/millaista-on-perussuomalaisten-talouspolitiikka/
Äijäfeministi Rinteen vaihtaminen Sanna Mariniin ei riittänyt. Ehkä oppositio rauhoittuu vasta kun saa Pekka Haaviston tilalle Emma Karin.
Ilmoita asiaton viesti
Perussuomalaiset ei ole synonyymi oppositiolle!
Ilmoita asiaton viesti
Eipä taida ydinkysymys olla se, kuka (radikaali)vihreistä mahdollisesti tulisi Haaviston tilalle. Se on kuin vaihtaisi Andropovin Tshernenkoon, yhtä raikasta.
Eiköhän Haaviston grillaamisen päämääränä ole se, että al-Hol-asiasta tehdään hänelle kaulaan sellainen myllynkivi, jonka mukana jokeen menevät mahdolliset vuoteen 2024 liittyvät ambitiot?
Ilmoita asiaton viesti
Pelkäänpä että toiveesi radikaalivihreästä ulkoministeristä ei toteudu. Pentti Linkola tuskin on käytettävissä.
Ilmoita asiaton viesti
Taisi tulla termien sekaannus, minun virheeni. Tottumuksesta puhun nykyäänkin edelleen ”vihreistä”, vaikka alkuperäistä aatetta on mukana enää heikkona verhona. Nykypuolue on lähinnä yhteiskunnallisesti radikaali vasemmistopuolue, puuttuu enää jonkinlainen Juche-aate.
Linkolan, Paloheimon jne. puoluetta olisin voinut äänestääkin, nykyisen ”etujoukon” tukemisesta ei puhettakaan.
Ilmoita asiaton viesti
Taas meni vähän pieleen. Vihreät oli ensimmäinen puolue jota ei voi sijoittaa oikeisto-vasemmisto-akeselille, perssuomalaiset toinen. Konservatiivi-liberaali-akselilla ne on helpompi sijoitaa, vihreät ovat arvoliberaaleja, persut arvokonservatiiveja. Tosin kun persujen talouspoltiikkaa katsoo, siis sellaisena kuin se ilmenee heidän varjobudjetissaan, niin sehän menee kokoomuksesta oikealta ohi että viuhuu. Menee se kyllä reaalipolitiikankin ulkopuolelle.
Mikään ei pidä paikkansa, mitään yksilöityjä laskelmia ei ole.
https://veropolitiikka.blog/2019/12/29/millaista-on-perussuomalaisten-talouspolitiikka/
Ilmoita asiaton viesti
Vihreät on vasemmisto-oikeisto -akselilla kahtia jakautunut. Vihreistä löytyy sekä sekä vasemmistolaisesti että oikeistolaisesti ajattelevia.
Ilmoita asiaton viesti
Niin on, esimerkiksi viime kauden kansanedustaja Antero Vartia oli selvästi sinivihreä, nykyinen sisäministeri Maria Ohisalo punavihreä. Ja sitten on ihan vihreävihreitä joille luonnnonsuojelu on se tärkein ellei ainoa aate. Ohisalo on selvästi enemmän vasemmalla kuin edelliset puheenjohtajat Haavisto ja Niinistö. Itse asiassa koko poliittinen kenttä tuntuu kääntyneen vasempaan päin, Marin ja Rinne ovat punaisempia kuin Urpilainen.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, Vihreät oli aikoinaan – siis aikaan Linkolan, Paloheimon ja Susi-Pulliaisen – puolue, jota ei ainakaan helposti voinut sijoittaa oikeisto-vasemmisto-akselille. Mutta mainittujen henkilöiden ja muutamien muiden tuolloin edustama ajattelu on mielestäni viimeistään 2010-luvulla ajettu puolueessa sivuraiteelle, ja nykyinen Vihreät on selvästi vasemmistolainen puolue.
Itse en muuten olisi liian innokkaasti hautaamassa oikeisto-vasemmisto-akselia.
Ilmoita asiaton viesti
Ei se kokonaan ole hautautunut, sen rinnalle on vain tullut uusi akseli joka kulkee linjalla konservatiivit ja liberaalit. Tällä akselilla persut sijoittuu konservatiiveihin ja vihreät liberaaleihin (Linkola on konservatiivi mutta se riitaantui muitten kanssa jo kauan sitten ja lähti ovet paukkuen kalaan). Tätä vastakkainasettelua persut ovat tietoisesti korostaneet, kaikkihan muistaa Jussi Niinistön kukkakaalipirtelöt ja Soinin kasvishomofillarit. Perussuomalaiset puhuvat lähes pelkästään vihreistä. Moni nykyisestä johdosta (Halla-aho, Purra, Eerola) kertoo myös äänestäneensä vihreitä ennen perussuomalaistumistaan.
Vihreille erityisen tärkeitä asioita ovat hiilineutraalius, päästötön liikenne ja globaali vastuu. Perussuomalaisissa huomattiin, ettei osa Euroopan konservatiivipuolueista ollut ymmärtänyt, kuinka tärkeiksi ilmastokysymykset olivat politiikassa nousseet. Vouhotukselle naureskeltiin, pidettiin hysteriana. Puolue päätti kehittää oman näkemyksensä. Sakari Puisto ryhtyi kirjoittamaan ilmastopoliittista ohjelmaa helmikuussa 2018, yli puoli vuotta ennnen IPCC:n julkaisemaa ilmastoraporttia, joka räjäytti ilmastokeskustelun.
Ilmoita asiaton viesti
Perussuomalaisilla ja vihreillä kummallakin on tietty halu autoritääriseen yhtreiskuntaan, jota johdetaan niiden kummankin omilla säännöillä.
Ilmoita asiaton viesti
Perussuomalaisten osalta tuo saattaa pitää paikkansa, jos katsoo mitä Unkarissa on tapahtunut: kun valta on demokraattisissa vaaleissa saatu, loppuu sananvapaus ja riippumaton oikeuslaitos siihen. Vihreissä tuota halua oli varmasti Linkolalla (ei häntä ihan syyttä ole ekofasistiksi haukuttu), tuskin muilla.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä vihreät antavat omien ambitioidensa näkyä. He haluavat koko kansan elävän heidän vihreiden antamien kieltojen mukaisesti. Syövän heidän antamiensa ohjeiden mukaan jne.
Ilmoita asiaton viesti
”Oli populistista sontaa vaalikampanjoiden ilmastokeskusteluissa keskittyä puhumaan siitä, voiko joskus syödä yhden pihvin tai ajaa vielä autolla”, Ville Niinistö sanoi 17.4.2019. Olen samaa mieltä.
”Ihminen on symbolien metsään eksynyt lapsi, ja koska auto symboloi vapautta, vauhtia ja vaurautta, niin autot kuuluvat teille ja me kuulumme autoille tai auton alle.” https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/mikalamminp/suden-ja-ihmisen-vuosikymmen-alkaa/?fbclid=IwAR27ra0lw-_rIO-Yc_-aLdymBMdTDSKCGif7flArm36EzNe8GjzUVCw1rFE
Ilmoita asiaton viesti
YksiVille Niinistön toteamus ei kuitenkaan poista erinäisiä muiden vihreiden tekemiä aloitteita milloin minkäkin kiellon voimaansaattamiseksi.
Ilmoita asiaton viesti
Tähän keskusteluun se oli kuitenkin piste.
Ilmoita asiaton viesti
Ehkä niinkin, mutta se pisteesi ei poista useiden vihreiden politiikkojen ja aloitteiden tiukkapipoisuutta.
Ilmoita asiaton viesti
En Ville Niinistöstä suuria perusta, pelkkä koliseva tyhjä tynnyri, kuten oli sittemmin Touko Aaltokin.
Ilmoita asiaton viesti
Ville Niinistö kuitenkin nosti vihreät keskisuurten puolueitten sarjaan. Hän oli myös yksi eurovaalien ääniharavista. Ja jos nyt tyhjyyttään kolisevista tynnyreistä puhutaan, niin silloin puhutaan Hakkaraisesta ja huhtasaaresta, ei Hautalasta ja Niinistöstä. Persuilla on ollut hyvä tuuri kannatuspiikin ajoittamisessa, tai sitten hyvä strategia, tai ehkä molempia. Vihreillä ei ole ollut kumpaakaan. Vihreitten kannatus oli alimmillaan vuoden 2015 eduskuntavaaleissa (8,5 %) ja persujen korkeimmillaan (17,7 %). Kun pakolaiskriisi puhkesi 15.8.2015, persujen kannatus lähti laskuun ja vihreitten nousuun. Vihreiden kannatus oli korkeampi kuin persujen aina viime kevään eduskuntavaaleihin saakka. Persut ohittivat vihreät vasta vaaleissa, joissa persut ylsivät melkein samaan kuin edellisissä vaaleissa (17,5 %) ja vihreät historiansa parhaaseen tulokseen (11,5 %), joka oli kuitenkin pienempi kuin mikä vihreiden kannatus oli ennen kuin vihreät ampui itseään jalkaan vaihtamalla Niinistön Aaltoon. Mikään muu puolue ei vaihda puheenjohtajaa silloin kun kannatus on korkeimmillaan. Jos vihreitä jostain voi moittia niin siitä että pelin politiikassa ne on huonompia kuin kukaan muu.
Ilmoita asiaton viesti
Vihreiden ei ehkä ole yhtä helppoa nähdä tavoittelevan samassa mielessä ”autoritaarista” yhteiskuntaa kuin vaikkapa fasistien (enkä nyt tarkoita vasemmistolaisten milloin mitäkin ”fasisteiksi” nimittelemiä tahoja, vaan tarkkaan rajattua historiallista poliittista suuntausta).
Nykyajan Vihreiden – joita edelleen nimitän vasemmistolaiseksi puolueeksi – ajatusten taustalla piilee toinen ongelma, nimittäin vasemmistolainen kollektivismi ja jo Rousseaun 1700-luvulla kuvailema ”yleistahto”, jonka sisällön todellisuudessa määrittelee jokin suppea ”eliitti”. Käytäntöön sovellettuna vasemmistolainen kollektivismi ja ”yhteisvastuullisuus” ovat aivan yhtä vahingollisia kuin autoritaarisuuskin. Jari Ehrnrooth kuvaa kollektivismin aiheuttamaa moraalikatoa osuvasti:
https://www.verkkouutiset.fi/tapaus-veijo-baltzar-menee-sosiaalivaltion-ytimeen/
Ilmoita asiaton viesti
Oletko lukenut Osmo Soininvaaran ja Pentti Linkolan kirjan Kirjeitä Linkolan ohjlemasta? Linkolahan luonnosteli vihreille ohjleman silloin kun se ei vielä ollut edes puolue. Tuota ohjelmaa on helppo pitää fasistisena, mutta onneksi vihreät siirtyi Soininvaaran linjalle.
Edelleenkin vihreistä voi sanoa, että he eivät kulje oikealla eivätkä vasemmalla, vaan edellä., Ja koska persut ovat asemoineet itsensä vihreitten vastavoimaksi, ei ole mikään ihme, että he eivät kulje oikealla eikä vasemmalla, vaan perässä.
Ilmoita asiaton viesti
En ole, mutta sen sijaan olen kyllä lukenut Linkolan esseistä ja puheista kootut ”Unelmat paremmasta maailmasta” (1971) ja ”Toisinajattelijan päiväkirjasta” (1979), jotka antanevat melko kattavan kuvan Linkolan ajattelusta. Raikkaita ja selkeitä ajatuksia, mutta sattuneista syistä valitettavasti tuuleen huutamista. Linkolan ajattelun oikeellisuutta ja johdonmukaisuutta on kuitenkin vaikea käydä kiistämään.
Jos nykyinen äärivasemmistolainen Vihreät kuvittelee olevansa jotenkin ”edellä”, ei sitä voi verrata kuin bolshevikkien ”etujoukko”-ajatukseen. Eli kyse on katastrofiin johtavan vallankumousajattelun peittelystä.
Ilmoita asiaton viesti
En minä mitään kuvittele. Olen lukenut myös Linkolan kirjat Johdatus 1990-luvun ajatteluun (1989) ja Voisiko elämä voittaa, joka menee pessimismissään ja ekofasismissaan jo niin pitkälle että minulle riitti.
Myös ympäristöministeri Mikkosen ympäristöherätys tuli Pentti Linkolan kirjasta Johdatus 1990-luvun ajatteluun (1989). ”Tajusin, että näin ei voi jatkua, vaikka toimenpiteistä en ollut Linkolan kanssa samaa mieltä”, hän sanoi Vihreän Langan haastattelussa.
Linkola on varmaan kautta aikojen kiistellyimpiä arvokysymysten pohtijoita Suomessa. Hän vaatii kaikkien arvojen uudelleen arviointia. Elämän jatkumisen nimissä Linkola vaatii maailman väkiluvun tuntuvaa supistamista, kutsuu Äiti Teresaa ”tiedottoman pahuuden ruumiillistumaksi” ja kärjistää näkemyksensä seuraavasti: ”Mitä tehdään, kun sadan matkustajan laiva on äkillisesti uponnut ja vain yksi kymmenen hengen pelastusvene on saatu vesille? Kun pelastusvene on täynnä, yrittävät ne, jotka vihaavat elämää, kiskoa siihen lisää haaksirikkoutuneita ja upottaa kaikki. Ne jotka rakastavat ja kunnioittavat elämää, lyövät laivakirveellä partaisiin takertuneet liiat kädet poikki.” Linkolan mielestä ainoa hyvän ja pahan kriteeri on elämän jatkuminen tai loppuminen; tämä näkyy jo hänen myöhemmän teoksensa nimessäkin (Voisiko elämä voittaa, 2004).
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/mikalamminp/237992-voisiko-vanhin-voittaa/
Hevonpaskan vähentämiseen on kaksi ratkaisua: Joko perehdymme käsiteltävään asiaan, tai rehellisesti toteamme, että “En tiedä, eikä kiinnosta”.
Ilmoita asiaton viesti
Kuten sanoin, pidän Linkolan ajatuksia selkeinä ja raikkaina, mutta sattuneista syistä (joilla tarkoitin esimerkiksi nykyisiä käsityksiä ns. ihmis-ja perusoikeuksista yms. asioista) valitettavasti tuuleen huutamisena.
Taisi olla Tuija Siltamäki, joka syksyllä kolumnissaan Ylellä totesi, että Linkola nimenomaan ei ole vaarallinen ajattelija, koska toisin kuin esimerkiksi viime vuosisadalla todellista valtaa saavuttaneiden totalitaaristen liikkeiden teoreetikot, hän ei lupaa kenellekään mitään hyvää.
Tuo Linkolan ”kädet-poikki-kirveellä”-vertaus sentään on minulle tuttu.
Ilmoita asiaton viesti