Britannia lähtee omille teilleen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa

Brexit-saga on jäänyt viime aikoina suomalaisessa julkisuudessa muiden asioiden, lähinnä korona-pandemian jalkoihin. Suomi taitaa edelleen olla vähän sellainen yhden asian julkisuusmaa.

Tämän vuoden kehitys Lontoossa on selkeästi edennyt kohti Ison-Britannian täsyin itsenäistä asemaa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Viimeaikaisissa papereissa Boris Johnsonin hallitus on syrjäyttänyt aiemmin esillä olleita yhteistyömalleja ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, myös käytännössä

Irtiotto on selkeytynyt toukokuussa, ja on koko lailla ilmiselvää, että Iso-Britannia tulee tyytymään ad hoc -pohjaiseen yhteistyömalliin EU:n kanssa näissä asioissa.

Suomen osalta tämä näyttää tarkoittavan sitä, että aiemmin solmitut bilateraaliset yhteistyömallit Ison-Britannian kanssa jäävät elämään omaa elämäänsä ulkona EU:n sisäisestä turvallisuuspoliittisesta kehityksestä.

Iso-Britannia on ydinasevaltio, ja sen sotilaspotentiaali muodosti jopa neljänneksen EU:n jäsenmaiden koko potista alalla.

EU:ssa on Brexitin jälkeen enää yksi ydinasevaltio, Ranska. Strateginen ydinasepelote on tärkeä osa suurvaltojen suhteiden tasapainoa. Miten tästä eteenpäin?

Strategian tasolla Nato on edelleen voimissaan. Sen suhteen Iso-Britannia tuskin suunnittelee muutoksia, mutta haluaa nostaa kykyään erilaisiin toimintamalleihin ja operaatioihin EU-jäsenyyttä paljon ketterämpään suuntaan. Tästä Boris Johnsonin hallitus näyttää olevan yksimielinen.

Mitä voisi tapahtua:

  1. Nato pysyy edelleen nykyisessä kokoonpanossaan realiteettina. Lisäjäseniä ehkä tulee, mutta harvakseen. Suomi ja Ruotsi ovat melkoisen haluttomia jäsenyyshakemuksen tekemiseen edes yhdessä, saati Suomi yksin.
  2. Vanha malli Neuvostoliiton/Venäjän etukäteissuostumuksesta Suomen keskeisiin ratkaisuihin ei sovi nykyaikaan. Tätä mallia presidentti Urho Kekkonen alkoi soveltaa isojen asioiden yhteydessä Suomen Efta-assosioitumisen yhteydessä vuosina 1959–1961. Malli on tietenkin huono ja alistussuhteesta kertova. Ei sovi enää EU-Suomen ulkopolitiikkaan.
  3. Saattaa olla, että EU kansainvälisen oikeuden toimintayksikkönä alkaa vahvistaa olemustaan tälläkin alalla ja suuntaa kokonaisuutena Naton jäseneksi. Se olisi operaationa mittava kaikkine perustuslaillisine toimineen jokaisessa jäsenmaassa ja yksimielisyyden ehdollistamana. Tämä ratkaisisi ydinaseongelman EU:lle edullisella tavalla.
  4. Mistä EU:lle Ison-Britannian korvaava ydinasevalta? Olen jo ehdottanut Saksan ottavan tämän roolin kannettavakseen. Päätöksen tekeminen lienee hankala Berliinissä, mutta asia on harkinnan arvoinen.
  5. Entä EU:lle oma ydinasearmeija? Joukkoja olisi tässä EU-armeijamallissa paljon vähemmän kuin kokonaisessa keskeisten aselajien muodostamassa mallissa.
  6. YK:n rooli näyttää jopa heikentyneen vuosien saatossa. Yhdysvallat on viime vuosina siellä ja täällä rapauttanut multilateraalisen kansainvälisen elämän pohjaa. Ryhtiä voisi tulla siitä, että EU alkaisi tähdätä YK:n turvallisuusneuvoston pysyväksi jäseneksi.

 

On tärkeätä, että Euroopan unioni alkaa käyttäytyä suurvallan tunnuksin. Aikamme epävarmuus vaatii sitä. Euroopan unionin rooli vapaan, parlamentaarisen ja ihmisoikeuksia kunnioittavan lakisääteisen elämänmenon lipunkantajana edellyttää selkeitä toimia maailmapolitiikan vaikuttajana.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu