Heikko suomen kielen taito, maahanmuuttajatausta tai huonot arvosanat eivät ole hoito- ja hoiva-alan soveltuvuusvaatimuksia
Rasismi, sorto ja syrjintä ovat hallinneet akuutin korona-ajan jälkeistä mediatilaa meillä ja maailmalla. Ylen A-Studiossa keskusteltiin muutama viikko sitten perussuomalaisten ajatuspajan julkaiseman ”tutkimuksen” jälkimainingeissa Suomessa ilmenevästä rakenteellisesta rasismista. Ohjelmassa sivuttiin sitä, miten maahanmuuttajataustaisia nuoria ohjataan usein koulussa taustansa vuoksi väärän tason kieliopintoihin sekä koulutusaloille, jotka eivät vastaa nuoren opintomenestystä tai omia urahaaveita. Hyvin usein maahanmuuttajanuori ohjataan opiskelemaan toisella asteella lähihoitajaksi.
Valitettavasti en ole itsekään poikkeus tähän säännönmukaisuuteen. Tulin maahanmuuttajana Suomeen aivan toisen asteen koulutusvalintojen kynnyksellä. Suomalaisen peruskoulun yhdeksän keskiarvolla haaveilin lukiosta ja akateemisesta koulutuksesta. Opettajan arvion mukaan minulla ei kuitenkaan tuolloin heikon suomen kielen osaamiseni vuoksi olisi ollut mahdollisuuksia menestyä lukiossa, minkä vuoksi hän kannusti minua jatkamaan toisella asteella lähihoitajakoulutukseen. Tämä kummastutti minua jo tuolloin, sillä alaan syvemmin perehtymätönkin ymmärtää erinomaisen kieli- ja kommunikaatiotaidon olevan välttämättömyys hoiva- ja hoitoalalla pelkän potilas- ja asiakasturvallisuuden kannalta. Kuitenkin kynnys toimia 16-vuotiaana vastoin suomalaisen koulutusjärjestelmän tuntevan opettajan suositusta ja olla luottamatta ammattilaisen arvioon oppimisedellytyksistä voi olla todella korkea. Niinpä oletin oman koulutustoiveeni olleen naiivin tytön haaveilua ja siten minäkin hakeuduin lähihoitajaksi.
Selittyykö alttius ohjata minut ja todella monet muut maahanmuuttajat hoito- ja hoivatyön piiriin ennakkoasenteilla maahanmuuttajien soveltuvuudesta tietyille koulutuspoluille? Vai selittyykö ohjaaminen lähihoitajaksi huonolla koulumenestyksellä esimerkiksi suomen kielessä tai muissa oppiaineissa? Kumpikin selitys on lopulta ongelmallinen ja molemmissa selityksissä on perää. Yhtä kaikki, heikon suomen kielen osaamisen, maahanmuuttajataustan tai huonojen peruskoulun arvosanojen ei tulisi olla ensisijaisia syitä ohjata nuori hoito- ja hoiva-alalle.
Maahanmuuttajien ohjaamisesta hoivatyön piiriin vastoin henkilön omia kiinnostuksen kohteita on olemassa tutkittua näyttöä. Ennakkokäsitykset estävät opinto-ohjaajia näkemästä nuoria yksilöinä. Vaikka lähihoitajan koulutus onkin mm. työllisyysnäkymiensä vuoksi parhaimmillaan äärimmäisen hyvä väylä tutkinnon saavuttamiseksi ja työelämään pääsemiseksi, voi kollektiivinen etnisyyteen perustuva alalle ohjaaminen olla integraation ja kotoutumisen kannalta jopa haitallista.
Heikon kielitaidon ja maahanmuuttajataustan lisäksi lähihoitajakoulutukseen ohjataan usein myös heikon koulumenestyksen perusteella – tämä koskettaa myös kantasuomalaisia nuoria. On hyvin huolestuttavaa, että hoito- ja hoiva-alalle ohjattavan nuoren terveys, motivaatio alaa kohtaan ja eettinen katsomus jäävät helposti soveltuvuusarvioinnissa taka-alalle. Todellisten soveltuvuuskriteerien arvioinnin asemesta ensisijaisena koulutukseen ohjaavana kriteerinä toimii liian usein verraten heikko keskiarvo, ja lähihoitajaksi ohjataankin usein, jos muualle ei opintomenestys riitä. Hoivatyöhön ohjautuukin valitettavan usein alalle täysin soveltumattomia henkilöitä. Lähihoitajat ovat aivan äärimmäisen merkittävä osa sosiaali- ja terveyshuollon infrastruktuuria ja on todella tärkeää, että alalle hakeutuu sinne soveltuvat ja haluavat henkilöt. Valitettavan usein näin ei ole vaan alalle joudutaan puoliksi pakon saattelemana.
Yksilön ja yhteiskunnankin kannalta on hyvin haitallista, ettei resursseja osata ohjata oikein kohteisiin, jossa ne tuottavat parhaiten. Väärin kohdistuneet työmarkkinaresurssit ovat erityisesti maahanmuuttajien kohdalla laajempi ilmiö – jopa kolmannes kokee olevansa työssään ylikoulutettu. Maahanmuuttajataustaista nuorta, jolla on halu ja edellytykset tulla esimerkiksi lääkäriksi, oikeus- tai kauppatieteilijäksi tai fyysikoksi tulee myös tukea kantasuomalaisten nuorten tavoin pyrkimyksissään haaveidensa uralle. Lähtökohtaisesti jokaista nuorta tulee kuunnella heidän omien urahaaveidensa osalta ja tarpeen tullen tukea nuorta oman polun löytämisessä. Toimimalla toisin heitämme hukkaan paljon potentiaalia – turhaan.
Omalla lähihoitajakoulutuspolun tarinalla on kuitenkin onnellinen loppu. Lähihoitajakoulutuksen kautta löysin intohimon kansanterveyden edistämiseen ja myöhemmin suoritin kaksi korkeakoulututkintoa, joiden avulla olen saavuttamassa teini-iän haaveeni: akateemisen tutkinnon.
Eikös oma esimerkkisi osoita, että Suomessa voi opiskella ihan mitä vain itse haluaa, kykyjen ja motivaation mukaan.
Opiskelukielenä suurimmassa osassa korkeakouluja, ammattikorkeakouluja ja ammattikouluja käy suomen ohella ruotsi ja englanti. Korkeakoulut ovat maksuttomia omille kansalaisille, toisin kuin monissa muissa maissa.
Eihän ”ohjaus” ole kuin ehdotus – Suomessa, vapaassa maassa, jokainen kansalainen on oikeutettu opiskelemaan ja asumaan missä haluaa. Ja jostainhan se on aloitettava, jos esim. kielitaitoa ei ole.
Minulle jäi epäselväksi, mikä se ongelma on.
Ilmoita asiaton viesti
Niin jäi minullekin. Eihän 16v iässä tarvitse päättää miksi isona tulee. Ammattia voi myös vaihtaa useamman kerran. Itse olen tehnyt niin eikä se ole edes vaikeaa. Eihän yhden lyhyen hoitajatutkinnon jälkeen voi ajatella, että tällä mennään eläkkeelle asti.
Ilmoita asiaton viesti
Ihan totta tämäkin. Silti sanoisin että kirjoitus on erinomainen. Kyvyt ja halukkuus pitäisi olla – mahdollisuuden työllistyä ohella – tärkeä tekijä kun nuoria ohjataan opintoihin. Ymmärtääkseni tuo näyttö, että opinto-ohjaajat ”automaattisesti” suosittavat muita kuin korkeakouluopintoja maahanmuuttajataustaisille, on kiistaton?
Ilmoita asiaton viesti
Juuri näin. Yksilöllä itselläänkin on vastuu näistä asioista. Liekkö niin, että opettajat eivät uskalla ääneen sanoa näille maahanmuuttajanuorille, että omat henkilökohtaiset valmiudet sillä hetkellä eivät ole tasolla joka johtaisi menestykseen ylemmillä koulutusasteilla!? Opettajien pitäisi kertoa oppilaille faktat ja kannustaa nuorta opiskelemaan vaikka kymppiluokkaa mikäli haaveita ylemmille koulutusasteille on. Rasismin pelon uhallakin.
Minulle, pellottomalle miehelle, Opo suositteli tekemiensä testien perusteella aikoinaan siipikarjankasvattajan uraa.
Ilmoita asiaton viesti
Hei ja kiitos, kun luitte kirjoitukseni. Vastaan tässä kaikille Harrin kommenttiin vastanneille yhteisesti.
Harmi, jos kirjoitukseni sanoma ei ollut täysin selkeä. Yritin kirjoituksellani tuoda ilmi kolme pääseikkaa:
1) Hoiva- ja hoitoalalle tulisi ohjata ennen kaikkea alalle ihan oikeasti haluavia henkilöitä. Ohjaamalla alalle soveltumattomia henkilöitä aiheutetaan ongelmia opiskelemaan päätyvälle henkilölle ja yhteiskunnalle. Pahimmassa tapauksessa kärsii potentiaalisesti vanha ja sairas asiakaskunta. Esimerkiksi kommunikointitaito suomen kielellä tai halukkuus ja kyky tehdä hoiva- ja hoitotyötä ovat täysin välttämättömiä ominaisuuksia. On käsittämätöntä, että henkilön, joka ei sovellu näiden perusteiden (kuten suomen kielen taidon) vuoksi jollekin toiselle koulupolulle, katsotaan silti olevan soveltuva hoito- ja hoiva-alalle.
2) Maahanmuuttajien opinto-ohjauksen tulee perustua täsmälleen samoille periaatteille kuin kantaväestön opinto-ohjauksen. Nyt on tutkittua todistusaineistoa, että näin ei ole ja etenkin lähihoitajakoulutukseen ohjaus korostuu maahanmuuttajien kohdalla. (Opiskeluun vaikuttava kielitaito on tietysti joiden maahanmuuttajien kohdalla huomioonotettava asia – kts. kohta 1.)
3) Ohjaus kuuntelematta nuorten omia toiveita – niin kantaväestön tai maahanmuuttajataustaisten kohdalla – perustuen esimerkiksi koulumenestyksestä johtuviin ennakkokäsityksiin tuottaa hukkaa yksilölle ja yhteiskunnalle. Paremmalla ohjauksella tämä hukka voitaisiin eliminoida.
Nuori tietysti tekee päätöksen lopulta koulutusvalinnastaan. On kuitenkin mielestäni ontto argumentti vähätellä ohjauksen merkitystä valinnan kannalta. Jos ohjaukselle ei tulisi antaa mitään painoarvoa, on loogista kysyä, miksi ohjausta ylipäätään tarvitaan.
Ilmoita asiaton viesti
Tawasoli, yleinen arvaukseni, että opinto-ohjaus menee jokseenkin näin: alle 8 keskiarvolla suositus amikseen ja painotus niille aloille joilla on työvoimapulaa. 8-9 suositus lukioon ja ammattikorkeakouluun painottaen taas työvoimapulasta kärsiviä aloja sekä yliopiston ”duunarilinjat”. Yli 9 keskiarvolla lukio ja vapaavalintainen yliopistokoulutus. Yksilölähtöisyydellä ei ole tässä toiminnassa mitään sijaa, ja miten voisikaan, kun psykologisia soveltuvuustestejä ei tehdä mikä on mielestäni suuri vahinko.
Ilmoita asiaton viesti
Jo muinaishistoriasta eli siitä asti kun kouluissa oli ammattinhakeutumisohjausta ennen opoja niin oli jo selvää, että ohjaus oli täysin subjektiivista eikä lainkaan ottanut huomioon ohjattavan omia haluja, tavoitteita tai mahdollisesti kehittyviä kykyjä.
En usko että tuo asenne on mihinkään muuttunut modernimmassakaan kohlutuksessa vaan opot ovat yhtä subjektiivisiä eivätkä lainkaan edes ajattele ohjattavan todellisuutta vaan itse näkemäänsä tai itselleen opetettua illusorista yhteisön tai ihan pahimmoillaan sinne ilmaantuneen oppilaitoksen täyttämistä. Minullekin aikoinaan ohjattiin hakeutumaan juuri avattuun kauppaopistoon ja merkonomiksi. Myös minusta tuli aivan muuta ja monitutkintoinen kansainvälisen työuran tehnyt.
Ohjausiässä olevan pitäisikin jo osata itsekin ajatella mitä haluaa ja ottaa opo ohjaukset vähän kuin ”rippikouluna”
Ilmoita asiaton viesti
Ammatiinhakeutumisohjausta antava toimii niiden tietojen varassa joita hänellä ohjattavasta on liitettynä omaan kokemusperäiseen tietoon siitä mitä suurella todennäköisyydellä tulee tapahtumaan tulevausuudessa. Peruskoulussa laiska, huonosti menestynyt, motivaatiota vailla oleva, opetusta häiritsevä, lintsaava jne. tuskin päätyy neurokirurgian professoriksi Johns Hopkinsin ylopistoon vaikka sanoo sitä haluavansa! Edellä luetellun kaltaisista vain äärimmäisen harvat tulevat menestymään ylipäätään missään.
Se on kylmä totuus. Poikkeustapauksia toki on mutta niitä on todella harvassa.
Ilmoita asiaton viesti
Brunila, kommenttisi kuvastaa hyvin sitä paradoksia, joka yhteiskuntaamme ja sitä kautta myös ammattiinhakeutumisohjelmaan on leivottu. ”Putki” on luotu palvelemaan näitä yhteiskunnan arvostamia ”menestyjiä” muiden kustannuksella. Jollain yksittäisellä neurokirurgilla on hyttysenpaskan kokoinen merkitys yhteiskunnallisesti ja nettohyöty negatiivinen, jos laskee neurokirurgin päässeen asemaansa niiden tuhansien syrjäytyneiden kustannuksella.
Ilmoita asiaton viesti
Jos resursseja olisi tuhlattu luusereihin joista olisi kuitenkin tullut juoppoja niin tuo yksi neurokirurgi olisi jäänyt valmistumatta! Ja yhteiskunnalle yksi neurokirurgi on hyödyllisempi kuin tuhat juoppoa luuseria! Neurokirurgi pystyy hyödyntämään yhteiskuntaa. Omien valintojen takia syrjäytyneistä luusereista ei ole hyötyä kenellekään, vähiten yhteiskunnalle.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos ansiokkaasta kirjoituksestasi!
Olen seurannut nyt lähes kolme vuotta vaimoni opiskelua Lähihoitajaksi.
Kielitaito on tietysti tärkeä, mutta kun selko-suomenkieli ei tahdo riittää, koska oppikirjojen kirjoittajat eivät hallitse oikeaa ja kaunista suomenkieltä, vaan usein kirjojen lauseet ovat kyhätyt kauseenvastikkeista ja useista sivulauseista, jolloin sanottavan merkitys hämärtyy.
Todella huonoa suomenkieltä kirjoittavat nuo alan asiantuntijat kirjoissaan ja virkamiehet laki- ja asetusteksteissään.
Tärkeämpää kuin suomenkieli on hoitajan vuorovaikutus taito asikkaan ja itsensä välillä. Vain vuorovaikutustaidon avulla syntyy hyvä hoitosuhde.
usein vuorovaikutustaito on synnynnäistä ja tai kulttuuritaustasta. Joissakin kulttuureissa ja maakunnissa sitä ei opita, vaan hoitaja jää asiakkaalleen etäiseksi ja kylmäksi, tunteettomaksi.
Vuorovaikutustaidot eivät tule esille ammatinvalinnan ohjauksessa eikä juuri opistojen pääsykokeissa!
Ilmoita asiaton viesti
Todella tärkeä ja kaivattu kirjoitus!
Terveydenhuollossa, erityisesti sairaalahoidossa kielikysymys on myös oikeusturva-kysymys.
Vanhetessaan monisairaat potilaat ovat saattaneet joutua kohtaamaan, paitsi aidolla rakkaudella vanhoja hoitavia ja kunnioittavia hoitjiksi kouluttautuneita irakilaisia ja afgaaneja, filippiiniläisiä, sekä muita kansallisuuksia. Näissä kulttuureissa on voimakas vanhojen ihmisten kunnioitus.
Mutta jos vanhan kunto on hyvin heikko tai peräti lähellä kuolemaa, hänen ilmaisukykynsä kapenee, hän tarvitsee omaisiaan tulkiksi, tai tekohampaat voivat tulla mahdottomaksi käyttää, jne. Tässä elämän tilanteessa, joka on kaikkein vaikein paitsi saattohoidossa olevalle, myös hänen omaiselleen. Silloin tarvittaisiin äidinkielentaitoista henkilökuntaa, joka kykenee samakielisenä ottamaan selvän heikostakin äännähtelystä.
Kielen aiheuttamat pienet väärinkäsitykset voivat olla vaikutuksiltaan suuria ja merkityksellisiä. Niistä voi jäädä elämänmittaiset arvet omaiselle.
Ilmoita asiaton viesti
Yksi syistä ohjata nuorta hoiva-alalle, kuten lähihoitajaksi, on huoli työllistymisestä. Mikäli vaikuttaa siltä, että nuorella on vaikeuksia pärjätä muuten, niin helposti tulee mieleen suositella alaa, jolla työllistyminen on hyvin todennäköistä.
Mutta siinä tapauksessa, että nuoren kiinnostus ohjaa muualle ja kykyjä löytyy, niin nuoria pitäisi ohjata kohden niitä vaativia tavoitteita.
Moni maahanmuuttaja onneksi päätyy, ehkä pitkällisen väylän kautta, omalle unelma-alalleen. Itse tunnen kaksi maahanmuuttajataustaista alle 30v aikuista, joista toinen tekee väitöskirjaa markkinoinnista ja toinen tekee väitöskirjaa ohjelmoinnin matemaattisen teorian alalta.
Minusta on tärkeää, että kaikki nuoret pääsevät kokeilemaan kykyjään niin pitkälle kuin mahdollista. Kaikki eivät sitä omaa tavoitettaan saavuta, mutta voivat silti tehdä hienoa työtä.
Ilmoita asiaton viesti
”On hyvin huolestuttavaa, että hoito- ja hoiva-alalle ohjattavan nuoren terveys, motivaatio alaa kohtaan ja eettinen katsomus jäävät helposti soveltuvuusarvioinnissa taka-alalle.”
Aivan totta.
Hyvä kirjoitus!
Ilmoita asiaton viesti
Ymmärrän että näet ongelman siinä että nuorta ei ohjata alalle johon hänellä on kiinnostusta ja kykyjä?
En näe tässä asiassa mitään eroa maahanmuuttajan tai kantaväestön suhteen.
Sivuat tuota työllistymismahdollisuutta. Siihen liittyy toinenkin näkökulma.
Nuoria pyritään ohjaamaan usein myös aloille joille tarvitaan työvoimaa. Ja hoito-ala on yksi sellainen.
Yhtä vähän 16-vuotias kantaväestöön kuuluva uskaltaa tai pystyy vastustamaan ohjaajia. Moni ajelehtii tämän takia alalle joka ei itse asiassa kiinnosta vähääkään ja jolta enemmin tai myöhemmin hakeutuu pois.
Ilmoita asiaton viesti
Maahanmuuttajien tulee panostaa nimenomaan suomen oppimiseen, sillä maassa puhutun kielen osaaminen on kaiken perusta.
Havaintojeni mukaan kaikkia maahanmuuttajia ei vaikean kielen oppiminen juuri kiinnostakaan, vaan eletään samankielisien joukossa.
Arvelen, että useimmilla on sattumien summa, mille alalle kukin on ajautunut.
Jo ammoin oli olemassa ammatinvalinnanohjaus, mutta minua ei ohjannut kuin sattumat.
Kouluja tuli käytyä monenlaisia, mutta kymmenien vuosien kieliammatti tuli saatua ulkomailla aivan koulutuksen sivutuotteena.
Ajopuu tulee mieleen.
Ilmoita asiaton viesti
Tänään Hesarissa kirjotettiin siitä että lähihoitajakoulutukseen ohjautuu myös paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät oikeasti sovellu alalle ja voivat olla vaaraksi potilaan turvallisuudelle. Opettajat toivookin että nämä soveltumattomat eivät koskaan oikeasti pääse potilastyöhön. Kyse on ihmisistä joilla oppimisvaikeuksia ja/tai asenne-/alkoholi-/huumeongelmia..
Ongelmaa lisää se että oppilaitokset saavat rahaa tutkintojen määrän perusteella, jolloin voi olla suuri houkutus antaa myös soveltumattomille päättötodistus. Ehkäpä perimmäinen ongelma liittyy nykyiseen peruskouluun, perheeseen, yhteiskunnan arvotyhjiöön. Otin esimerkiksi arvotyhjön koska asennevammaisia, alkoholin tai lääkkeiden väärinkäyttäjiä on kuulemma melko paljon lähihoitajakoulutuksessa. Oppimisongelmia on myös paljon, joten onko peruskoulussa häikkää?
Ilmoita asiaton viesti
Hieno kirjoitus, kiitos!
Ilmoita asiaton viesti
Ehkäpä ajatellaan että huono kielitaito ei ole pahaksi hoitoalalla ja se on väärä ajatus. Hoitoalalla tarvitaan kunnollista kielitaitoa.
Maahanmuuttajien tulisi panostaa heti alusta lähtien kielen opiskeluun niin sitten loppukin voisi olla vaikka sitä unelmaa.
Ilmoita asiaton viesti
Kirkkonummella eräs potilas halvaantui kieliongelmien vuoksi. Myös lääketiedoissa oli ilmeisiä puutteita. Lääkitys jäi antamatta koska hoitaja ymmärsi lääkäriä väärin -> potilas halvaantui. Lääkäri taas ei hokannut varmistaa määräyksen perille menemistä. Tästä on kirjoitettu paikallisessa lehdessä, joten ei mikään salaisuus.
Sosiaali- ja terveydenhuollossa kielitaito on hyvin tärkeä, sekä lääkärien että hoitajien. Riittävä tietotaito lääkkeistä ja sairauksista sekä kielitaito ovat a & o. Tämän lisäksi vuorovaikutustaito ja empatia.
Ilmoita asiaton viesti