Suojelemalla luontoa suojelemme myös ihmistä

Ihmisen toiminta tuhoaa kiihtyvällä tahdilla muuta maapallon elämää. Luonnon hävityksestä  lukeminen käy sydämeen. Meidän tulee eläinten ohella olla huolissamme myös ihmisestä itsestään; tuhoamalla luonnon, ihminen tuhoaa myös lopulta itsensä. Ihminen on kuitenkin osa luontoa ja riippuvainen niin luonnosta kuin sen tarjoamista ekosysteemipalveluistakin.

Menon muuttamiseksi tarvitaan isoja muutoksia tavassamme elää, tuottaa ja kuluttaa, toteaa YK:n luonnon monimuotoisuutta käsittelevä uusi raportti. Samaa karua kieltään kertoo WWF:n raportti, jonka mukaan luonnonvaraisten selkärankaisten eläinten populaatiot ovat vähentyneet keskimäärin 68% vuodesta 1970 tähän päivään.

Ihmiskunta on tienhaarassa. Luonnon suojeleminen sinällään ei enää riitä. Tarvitaan myös isoja taloudellisia, sosiaalisia, poliittisia ja teknisiä muutoksia, jotta maapallon luonnon tilaa saadaan parannettua. Luonnonsuojelu on viime vuosina mennyt monin paikoin eteenpäin, mutta huolimatta suojelutoimien valonpilkahduksista ja joidenkin lajien parantuneesta tilanteesta, maapallon luonto kärsii pahasti ja tilanne heikkenee edelleen.

Tilanteen kääntämiseksi parempaan tarvitaan muutoksia eri elämän osa-alueilla. Aineellisen kulutuksen on vähennyttävä, tuotannon tapoja on muutettava, suojelua on edelleen lisättävä ja ilmastonmuutosta on torjuttava. Tarvitaan muutoksia mm. maa- ja metsätaloudessa, ruuan kulutuksessa, kalastuksessa ja vesien hoidossa, infrastruktuurissa, fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämistä ja niin edelleen. Tarvittavin muutosten lista on pitkä.

Jotain siis tarttis tehdä, mutta mitä? Ensinnäkin luonnonsuojelualueiden määrä on nostettava niin Euroopassa kuin maailmanlaajuisesti vähintään 30 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Tähän valtioiden olisi yhdessä sopimuksin sitouduttava. Merien suojelusta ja kalakantojen kestävästä käytöstä on saatava aikaan tiukempia kansainvälisiä sopimuksia.

Suomessa tilanne on parempi kuin monessa maailman kolkassa, mutta Suomessakin joka yhdeksäs eliölaji on uhanalaistunut. Suomalaiset vaikuttavat kulutuksen kautta välillisesti myös muun maapallon luonnon monimuotoisuuteen. Suomi voi myös kansainvälisillä kentillä edistää luonnon monimuotoisuuden suojelun poliittista painoarvoa.

Myös Suomessa luonnonsuojelualueita täytyy ylläpitää ja lisätä, minkä lisäksi on ennallistettava ihmisen muokkaamia elinympäristöjä kuten soita. Erityisesti Etelä-Suomen metsien suojelua on lisättävä. Istuva hallitus on osoittanut suojelualueiden lisäämiseen ennätyksellisen paljon rahaa,  noin 200 miljoonaa euroa, mutta sekin on vasta hyvä alku. Lisäksi Marinin hallitus on sitoutunut käynnistämään kansallisen ohjelman vaelluskalakantojen elvyttämiseksi laajalla toimijoiden yhteistyöllä.

Suojelun rinnalla tarvitaan myös kokonaisvaltaisempaa muutosta. Ilman luonnonvarojen kulutuksen vähentämistä, tuotantotapojen kehittämistä ja erityisesti ruokajärjestelmien uudistamista luonto ei voi palautua ja monimuotoisuuden tila parantua.

Ruokajärjestelmää on siis muutettava. Ruuantuotantoon käytetään jopa 3/4 maapallon pinta-alasta eikä muilla lajeilla ei enää ole mahdollisuuksia elää näillä alueilla. Jos siirrymme enemmän kasviperäiseen ruokaan, voimme vähentää pinta-alaa, mikä käytetään ruuan tuottamiseen. Suuri osa peltopinta-alasta menee niiden eläinten ravinnoksi, jotka ihmiset sitten syövät. Lihaa syötäessä on suosittava kestävästi ja lähellä tuotettua lihaa. Lisäksi torjunta-aineiden liiallista käyttöä ruuantuotannossa tulisi välttää ja suosia luonnon monimuotoisuuden kannalta suotuisia viljelytapoja. Näihin asioihin voidaan vaikuttaa yksittäisten kulutusvalintojen lisäksi ainakin uudistamalla maataloustukia sekä muuttamalla joukkoruokailujen käytänteitä.

Metsien suojelun lisäämisen lisäksi kotimaassa voidaan kehittää talousmetsien hoitoa entistä paremmin monimuotoisuutta tukevaksi. Osassa metsistä voidaan siirtyä avohakkuista jatkuvan kasvatuksen metsänhoitoon ja hakkuukiertoa voidaan pidentää ja lisätä säästettävän lahopuun määrää. Näitä tavoitteita voidaan edistää valistuksen lisäksi julkisessa omistuksessa olevissa metsissä poliittisella ohjauksella, yksityisessä omistuksessa olevissa metsissä uudistamalla tukijärjestelmiä sekä tarjoamalla porkkanaa hakkuukierron pidentämisestä.

Turpeen energiakäytöstä tulee luopua siirtymäajan jälkeen ja suomaiden metsien peltomaaksi raivaamista ei pidä tukea ja epäonnistuneesti metsitettyjä soita tulisi ennallistaa.

Monimuotoisuuden suojelulla on myös yhteys ihmisen terveyteen. Tutkijat ovat korostaneet, että luonnon monimuotoisuuden kato johtaa todennäköisesti tulevaisuudessa koronaviruksen kaltaisten eläinperäisten sairauksien lisääntymiseen. Luonnon suojelemisella on itseisarvo, mutta samalla se on myös ihmisen itsensä suojelua.

HannaSarkkinen
Vasemmistoliitto Oulu

Sosiaali- ja terveysministeri, kansanedustaja ja Oulun kaupunginvaltuutettu.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu