Kaikki lentoasemat ovat lentopaikkoja, kaikki lentopaikat eivät ole lentoasemia

Suomen kieli on välillä pirullinen ja aiheuttaa monta mutkaa. Rikas kieli on useimmiten rikkaus ja englannin kaltaiset köyhät kielet tuntuvat kovin tylsiltä. Terminologisiin kynnyksiin kielessä on nyt kuitenkin kompastumassa Suomen lainsäätäjä ja kielellistä rikasta ilmaisua käyttäen; nyt ”sahataan omaa oksaa” tai ”ollaan ampumassa omaan jalkaan”.

Sisäministeriössä ollaan tarkentamassa Rajavartiolaitoksen, poliisin ja Tullin (PTR) yhteistyön koordinointia ja tehtävien jakoa eri rajantarkastuspisteillä. Tämä työ on hyvää ja tarpeellista, koska näistä kolmesta kuka tahansa voi hoitaa rajamuodollisuuksia keskinäisesti työnjaosta sopien. Samassa yhteydessä ollaan kuitenkin esittämässä uusjakoa Suomen lentoasemien määrittelystä rajanylityspisteinä.  Esityksen alku kuuluu: ”Helsinki-Vantaa on rajanylityspaikkana toimiva kansainvälinen lentoasema. Muita rajanylityspaikkoina toimivia lentopaikkoja ovat….”

Muulla lentopaikalla tarkoitetaan lentopaikkaa (kansankielisesti  puhutaan niin sanotuista ”korpikentistä”), jolla ei ole pysyvästi järjestettyjä ilmaliikennepalveluita. Lentopaikalla käsitetään tällä hetkellä esimerkiksi Ylivieskan lentopaikkaa ja tulevaisuudessa mahdollisesti Seinäjoen Rengonharjua, jolla lentoasematoiminta lakkaa vuoden lopussa.

Lentoasema on lentopaikka, jolla on pysyvästi järjestetyt ilmaliikennepalvelut ja jolla on oikeus harjoittaa lentoasematoimintaa. Kärjistäen ymmärrettävään muotoon: Lentoasema menettää ”olemassaolonsa” maailman kartalla mikäli se menettää kansainvälisen lentoaseman statuksensa. ”Muu lentopaikka” ei täytä lentoaseman määritteitä, eikä se pysty harjoittamaan saati kasvattamaan kansainvälisiä lentoyhteyksiä.

Mikäli uusi asetus menisi tällaisena läpi, jäisi Suomeen ainoastaan yksi ainoa kansainvälinen lentoasema; Helsinki-Vantaa.  Onko Suomella todella varaa tähän?

Finavia ei ole peitellyt omaa strategista tahtoaan keskittää kaikki Suomen ilmaliikenne kulkemaan Helsinki-Vantaan kautta ja supistaa lentoasemaverkostoa kotimaassa. Helsinki-Vantaa keskittämispolitiikka on ollut oikea aikakaudella, jossa Suomessa on systemaattisesti kehitetty maan lentoliikennettä ja rakennettu päälentoasemaa Aasian kauttakulkuliikenteen syöttöasemaksi sekä yhteyspisteeksi Euroopan ja Aasian välille. Tässä on onnistuttu ja Finnairin kuljettamista (2014) noin 1,7 miljoonasta Aasian matkustajasta Helsingin läpi virtaa 99% prosenttia pysähtymättä lainkaan Suomeen. Nyt uuden ”ensimmäisenä Euroopassa” A350-koneen myötä toivotaan Finnairille myötätuulta sekä vähintään 18% kasvua Aasian matkustajavirtoihin.

Keskittämispolitiikan aika sen sijaan on ohi – aika aikaansa kutakin. Kansallinen kilpailukyky ja elinkeinoelämä tarvitsee suorat kansainväliset yhteydet sekä hyvän saavutettavuuden sinne missä Suomen kilpailukyky rakennetaan ja vienti vetää. Toimiva lentoliikenne ja kansainväliset lentoasemat ovat olennainen osa tätä infrastruktuuria. Naapurimaat antavat hyvän esimerkin kilpailukyvyn ja elinkeinoelämän nostosta lentoliikennettä kehittämällä. Lentoliikenteen kasvu Ruotsissa ja Norjassa on saavutettu alueellisilla lentoasemilla suorien kansainvälisten yhteyksien kautta, eikä se ole vienyt maan päälentoasemilta niiden kilpailukykyä vaan päinvastoin tukenut sitä. 

Se, että Suomessa olisi vain yksi virallinen kansainvälinen lentoasema ja 23 muuta lentopaikkaa (joita nyt muuten Suomessa on noin 60) on ajatuksena absurdi. On mahdollista, että lainsäätäjälle on tässä sattunut vain ajatuskatkos terminologian osalta (rikkaan kielen haaste), mutta sitä suuremmalla syyllä asia on nostettava keskusteluun. On ymmärrettävä miten kauaskantoiset seuraukset yhdellä ainoalla sanalla lauseessa voi olla, varsinkin mikäli sana on kirjoitettu asetukseksi osana kansallista lainsäädäntöä.

Tavalliselle Meikäläisen Matille ja Maijalle se nyt ole niin tarkkaa puhutaanko lentoasemasta, lentokentästä vai lentopaikasta – yhtä kaikki, jos sieltä lentoon lähdetään ja sinne laskeudutaan. Ilmailijalle ja lentoyhtiölle, joka suunnittelee lento-operaatiota Suomeen, asialla on erittäin suuri merkitys.

Kaupallinen lentoliikenne Kanarian saarille voi saapua ja lähteä vain ensisijaiselta kansainväliseltä lentoasemalta. Lentoasemalta, jolla on oltava lentoaseman hyväksyntätodistus (=toimilupa, jonka Trafi myöntää ja jota se valvoo). Suomenkin ilmailussa on sitouduttu ICAOn siviililentoliikenteen lentoasematoimintaa maailmanlaajuisesti määräävän ohjeistuksen noudattamiseen. Näistä yksi on jo vuonna 1944 allekirjoitetun Chicagon Konvention Artikla 10 perustuva määräys, jossa jokaisen valtion tulee kansallisesti antaa kaupallisille kansainväliseen liikenteeseen tarkoitetuille kentilleen status; kansainvälinen lentoasema. Mikäli Suomen lakiin nyt kirjattaisiin yksi ainoa kansainvälinen lentoasema, ei Kanarialle enää lähdettäisi mukavasti kotikentältä vaan jokainen aurinkoon hamuava suomalainen nousisi koneeseen Seutulasta – matkattuaan sinne ensin puoli vuorokautta maata pitkin.

Määräys on määräys. Suomen Ilmailukäsikirjassa (AIP = Aeronautical Information Publication) kirjatut ohjeet Suomeen saapumisesta ja Suomesta poistumisesta antavat tarkat ohjeet Suomeen lentoa suunnitteleville lentoyhtiöille. AIP Suomi määrittelee selkeästi, että Ilma-aluksen, joka laskeutuu Suomen alueelle tai lähtee Suomen alueelta, on ensimmäisenä laskeutumispaikkanaan tai viimeisenä lähtöpaikkanaan käytettävä ensisijaista kansainvälistä lentoasemaa.

Ensisijaisia kansainvälisiä lentoasemia vielä tänään ovat:

Enontekiö (EFET), Helsinki-Vantaa (EFHK), Ivalo (EFIV), Joensuu (EFJO), Jyväskylä (EFJY), Kajaani (EFKI), Kemi- Tornio (EFKE), Kittilä (EFKT), Kokkola-Pietarsaari (EFKK), Kuopio (EFKU), Kuusamo (EFKS), Lappeenranta (EFLP), Maarianhamina (EFMA), Oulu (EFOU), Pori (EFPO), Rova- niemi (EFRO), Savonlinna (EFSA), Seinäjoki (EFSI), Tampere-Pirkkala (EFTP), Turku (EFTU), Vaasa (EFVA) ja Varkaus (EFVR).

1.1.2016 alkaen lista olisi seuraava:

Helsinki-Vantaa (EFHK)

Alueellisten lentoasemien statusmuutos ”muu lentopaikka” määritteen alle veisi pohjan Suomen elinkeinoelämältä jälleenkasvaa talouselämältään kestäväksi ja vahvaksi talousmaaksi. Suomen liikennelentoasemilla tuleekin säilyttää niiden kansainvälinen lentoasema -status, eikä Suomea saa asettaa asemaan, jossa sen kilpailukyky ja saavutettavuus ovat vakavasti uhattuina.

Vahinkoa ei ole vielä tapahtunut, kannusta saatiin kiinni ajoissa. Nyt tästä selvitään vielä pelkät roiskeet pyyhkimällä.