Kokoomus ja hammastenkiristyksen helmikuu

Helmikuu on ollut kokoomuksen hammastenkiristyksen kuukausi.

Ensin 1.2. kansanedustaja Wille Rydman avautui siitä, miten perussuomalaisten sulkeminen hallitusyhteistyöstä 2017 oli suuri virhe. Rydmanin kritiikki oli osoitettu puheenjohtaja Petteri Orpolle, ja oli luettavissa puoluejohtajapeliksi. Kommentti sai myös aikaan äläkän mediassa. Kaikki kokoomusvaikuttajat eivät ole yhtä oikealla Rydmanin kanssa. Mm. Jan Vapaavuori ilmoitti että periaatteelliset erot ihmiskäsityksessä ovat este yhteistyölle PS:n kanssa.

Kokoomuksen sekasortoisesta tilasta meinasi jäädä sekasortoinen kuva, kunnes eilen esiin astui varapuheenjohtaja Antti Häkkänen. Hän ei puhunut kokoomuksen ongelmista eikä perussuomalaisista yhtään mitään, vaan syytti maan ongelmista Keskustaa:

”– Keskusta teki dramaattisen virhearvion: kun heillä kannatus laski, niin maassa pitää ryhtyä harjoittamaan vihervasemmistolaista politiikkaa.”

https://www.is.fi/politiikka/art-2000006401063.html

Kaiken päätteeksi Häkkänen auliisti suostui politikoimaan jo usein toistamaansa agendaa rikosoikeudellisten tuomioiden koventamisella.

https://www.is.fi/politiikka/art-2000006400640.html

Mitä Häkkänen oikeastaan teki?

Ensinnäkin hän sai käännettyä huomion kokoomuksen sisäisestä sekasorrosta maailman helpoimpaan maaliin: kannatyskyselyissä rypevään keskustaan. Nopeasti unohdettiin, että kokoomuksen sisällä olisi mitään eripuraa yhtään mistään. Häkkänen antoi keskustaa maalittamalla hengähdystauon omilleen. Ulostulolla hän asemoi itseään puolueen sisällä vastuunkantajaksi. Häkkänen on vahvoilla seuraavaksi puheenjohtajaksi ensi kesän puoluekokouksessa.

Toisekseen Häkkänen avasi ulostulollaan aasinsillan medialle pois päin kokoomuskritiikistä (joka vaikuttaisi olevan synonyymi kokoomuslaisen politiikan kriittiselle arvioinnille.) Heti Häkkäsen ulostuloa seuraavana päivänä HS julkaisi Marko Junkkarin laajan artikkelin, joka käsitteli Keskustan aallonpohjaa. Mitä Junkkari siis ei tehnyt? Hän ei kirjoittanut kokoomuksen sisäisestä kriisistä, vaan Keskustan. Toki Keskusta on ongelmissa, mutta:

Kokoomuksen ympärillä vaikuttaisi olevan suuri hys hys. Puoluekentän enemmistö haluaa IL:n kyselyn mukaan tehdä yhteistyötä perussuomalaisten kanssa, ja puheenjohtajavaalit käyvät kulisseissa kuumana. Kokoomus pyrkii säilyttämään arvokkaan kuvan itsestään silläkin uhalla, että joutuisi tekemään periaatteelisia myönnytyksiä yhteistyössä PS:n kanssa, jotka saattaisivat heikentää ”sivistysporvarillista” imagoa. Tällä hetkellä tuon julkikuvan ylläpitäminen näyttäisi olevan kokoomukselle ja sen tukijoille tärkeämpää kuin sivistystä osoittavat teot.

Vain Petteri Orpo on onnistunut osoittamaan sivistystä ja katsonut julkisesti peiliin. Kokoomuksen sijoittaminen ”maltilliseen oikeistoon” on vaatimaton mutta rehti teko. Häkkänen haastaa Orpon ”maltillisen oikeiston” aikana, jolloin oikealta tuulee ja lujaa.

Ei hyvältä näytä Kokoomuksen kannalta.

Vaikka Häkkänen onnistuikin hankkimaan puolueelleen median siunaaman hengähdystauon, puolueen sisäistä kuohuntaa ei voi piilotella puheenjohtajapelin taakse loputtomiin.

aaltoterho

Kirjoittaja (opiskelija), muusikko (palkaton), teatteri-ilmaisun ohjaaja (työtön), vahtimestari (osa-aikainen).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu