Suomi kuntoon vol 2?

HISTORIA

Ikoninen kuva vuodelta 2019: hallitusneuvotteluja johtavat rinta rinnan puoleitten puheenjohtajat Sipilä, Haavisto, Henriksson, Rinne ja Andersson, hymyssä suin. Edelliset neljä vuotta Sipilä oli saanut niskaansa kuraa oppositiolta, mutta vaalit putsasivat pöydän. Vaaleissa kärsityn murskatappion jälkeen Keskustalle oli järkevää mennä hallitukseen. Tai järkevää tai ei, mutta se meni. Edelleen se kantaa päätöksestä vastuuta.

Sipilän hallituksesta teki ennennäkemättömän epäsuositun sen tiukat leikkaukset sosiaaliturvaan ja koulutukseen. Myös hallituksen sisäiset erimielisyydet sote-uudistuksessa jarruttivat monia uudistuksia. Lopulta koko sote-uudistus lässähti. Uusi hallitus purki kikyt ja kakkarat.

Keskusta epäonnistui säilyttämään kannatustaan laittaessaan ”Suomen kuntoon”. Lisäksi se lähti rakentamaan hyvin toisenlaista Suomea punamulta-yhteistyössä kuin se oli tehnyt Kokoomuksen kanssa. Tämä saattoi näyttää Keskustan konservatiivien äänestäjien silmissä siltä, että vuodet 2015-2019 puolue olisikin vain hakenut vauhtia oikealta päästäkseen vauhtiin vasemmalla. Puoluekartan vasemmalla laidalla Keskustaan alettiin luonnollisesti liittää toiveikkuutta. Tekihän se päätöksen vaikeassa paikassa ja lähti kantamaan hallitusvastuuta, jota ei olisi voitu kokoomuksen saati perussuomalaisten kanssa tehdä.

Ymmärrettävistä syistä Perussuomalaiset on tilanteesta katkera ja haluaa kostaa, jäihän se vain karvan päähän suurimman puolueen asemasta 2019.

KESKUSTAN HAASTEET NYT

Harvassa ovatkin ne uutispäivät, kun PS leiristä ei Keskustaa kovisteltaisi. Halla-aho on romauttamassa hallitusta hyökkäämällä sen heikoimman lenkin kimppuun. Tähän kuntavaalit ovat tuhannen taalan paikka. Vaikka kuntavaalit eivät ratkaisekaan hallituksen kohtaloa, ovat ne oiva sumuverho Halla-aholle yrittää kääntää Keskusta sinne, minne Halla-aho toivoo: syvälle oikeaan päätyyn.

Jos Keskusta ei olekaan valmis hyppäämään oikealle, ei sille näyttäisi äkkiseltään olevan tilaa myöskään vasemmalla. Tilannetta ei auta yhtään kireähkön oloiset välit vihreitten kanssa.

Keskusta on tällä hetkellä puolueista kovimman paineen alla. Annika Saarikko tekee parhaansa, mutta puolueen kurssia ei hänkään voi yksinään määrätä. Puolueessa ollaankin aika hermostuneissa tunnelmissa. Kuntavaaleista ei saisi tulla totaalinen pannukakku.

Politiikka on mielikuvien taidetta ja mielikuva Keskustasta on vähintäänkin hämärä. Äänestäjille on ollut helpompaa äänestää Keskustan sijasta – mieltymystensä mukaisesti – SDP:tä, Kokoomusta tai Perussuomalaisia.

Tunnelma on lohduton, mutta asiassa piilee myös toivoa.

Näyttäisi nimittäin siltä, että Keskustan äänestäjät ylipäätään äänestävät. Äänet eivät siis ole kadonneet kuin tuhka tuuleen, vaan siirtyneet muihin puolueisiin. Se on toiveikasta. Se voi tarkoittaa, että kadonneet äänestäjät voi saada myös takaisin.

Otaksun, että Keskustan kovat otteet Sipilän hallituksen aikana saivat Keskustan vasemmistokannattajat äänestämään SDP:tä. He, joille punamulta-yhteistyö näyttäytyy vastenmielisenä, antanevat äänensä Kokoomukselle. Sitten on vielä retoriikkaansa huomattavasti Halla-ahon aikana tiukentanut PS, joka saattaa puhutella entisiä Keskustan äänestäjiä juuri jyrkän, erottuvan viestinsä takia. Varsinkin, kun se suuntaa kaiken tyytymättömyytensä Keskustan nykyiseen asemaan hallitusyhteistyön mahdollistajana.

MISSÄ TOIVO?

Halla-aho on vienyt puoluekarttaa jyrkästi oikealle, mikä on tiputtanut Kokoomuksen lähemmäksi poliittista keskustaa, juuri siihen kohtaa puoluekarttaa, jossa Keskusta ennen sijaitsi. Tilanne on ollut hämillinen Kokoomukselle, joka riitelee sisäisesti, tulisiko sen vetää raivolla oikeaan päätyyn vai jatkaa puolueohjelmansa mukaisesti, kuten ennenkin. Yhtä hämillään täytyy olla Keskusta, joka on tullut tönityksi poliittisesta keskustasta vasemmalle.

Puoluekartan uudistus on tapahtunut entisiltä suurilta puolueilta lupaa kysymättä, pelkästään Perussuomalaisten kannatuksen nousun takia. Oikean laidan paino on kasvanut muuttuvassa maailmassa kuin itsestään. Puolueista helpoiten tasapainon on löytäneet vasemmistopuolueet, koska he ovat olleet jo lähtökohtaisesti vaihtoehto oikealle laidalle.

Neuvoni Keskustalle on: tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Suomen Keskusta on poliittisesti siirtynyt vasemmalle laidalle osin siitä itsestään johtumattomista syistä. Erottuminen SDP:stä, Vihreistä ja jopa vasemmistosta voi olla vaikeata. Kuitenkin keinoja erottumiseen on.

Toisinaan Keskustan piiristä kuuluu haikailua alkiolaisille juurille. Santeri Alkio oli demokratian ja Suomen itsenäisyyden puolestapuhuja. Juuri tässä ajassa nämä kaksi, demokratia ja itsenäisyys, näyttäisivät olevan koetuksella ja ristiriidassa keskenään. Äärioikeiston nousu nakertaa demokraattisia perusteita, kuten Annika Saarikon vaalitilaisuutta natsitervehdyksin kohdannut häirintä todisti. Itsenäistä Suomea eivät puolusta etnonationalistit, vaan demokraattiset puolueet, joilla on realistinen näkemys nykyisestä maailmasta. PS:n realistinen visio, kuten Halla-aho twitterissä toteaa, on se, että ”kukaan perussuomalaisissa ei halua monietnistä tai -kulttuurista Suomea”.

Ilmastonmuutoksen edessä maahanmuutto lisääntyy väistämättä, tätä tukevat useat tutkimukset. PS:n retoriikka maahanmuuton peikosta saa tulta liekkeihin mm. Ruotsin tilanteesta, jossa integraatiossa ei olla onnistuttu.

Vaikka yksittäiset keinot ei kannatusta pelastaisikaan, on ilmainen vinkkini Keskustalle tämä: nyt yksittäisenä keinona olisi mahdollisuus nostaa maahanmuuttajien ja pakolaisten onnistunut integraatio kuntavaalien keskiöön. Onnistunut integraatio lisää työllisyyttä ja yhteiskunnallista vakautta. Työllisyys tuo verotuloja ja paikkaa kestävyysvajetta. Jne. Tällainen olisi Keskustalta odottamaton veto ja selkeä viesti puolenvalinnasta. Se osoittaisi jämäkkyyttä PS:n suuntaan ja tekisi tyhjäksi sen painostusyritykset. Lisäksi se olisi taloudellisesti perustelu näkemys, jota voitaisiin ajaa myös puhtaasti inhimillisistä syistä. Puoluekartan konservatiivisessa vasemmistossa on tilaa.

Suomi kuntoon vol 2?

 

 

LOPPUUN TILASTOJA:

Eduskuntavaaleissa 2015 Suomen Keskusta sai 21,1o prosentin kannatuksen. Tällöin Perussuomalaisten kannatus oli 17,65 ja Kokoomuksen 18,20 prosenttia (kokoomus jäi vaalimatematiikan takia kolmanneksi, vaikka sai enemmän ääniä kuin PS).

Kaksi vuotta myöhemmin kuntavaaleissa voiton vei (koko maan tasolla) Kokoomus 20,7 prosentin kannatuksella. Kakkosena SDP (19,4 %) ja kolmantena Suomen Keskusta (17,5).

Jälleen kaksi vuotta myöhemmin, eduskuntavaalit 2019: SDP (17,73), PS (17,48), Kokoomus (17,00). Neljäntenä Suomen Keskusta 13,76 % äänisaaliilla.

Nyt, ennen vuoden 2020 kunnallisvaaleja, Keskustan kannatus viimeisimmässä gallupissa: 10,8 %.

Viidessä vuodessa pudotusta on tullut yli 10 prosenttiyksikköä.

On aiheellista kysyä: missä menee Suomen Keskusta? Tai oikeammin (kuten tässä blogissa pyrin kysymään): missä menevät sen kannattajat?

aaltoterho
Helsinki

Politiikan penkkiurheilija. Opiskelen luovaa kirjoittamista. Seuraan maailman tapahtumia ja omaatuntoani. Kirjoitan mistä vaan! mutta täällä erityisesti politiikasta. Jos kiinnostuit teksteistäni, kommentoi / laita viestiä tulemaan. Käydään dialogia.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu