Todellisuuspako-kisojen mitalienjako

Viime viikolla saimme jälleen seurata poliittisten toimittajien (ei ole syytä enää sanaa ”politiikantoimituksien”) todellisuuspakoa niin monen osanottajan voimin, että on syytä jakaa palkintoja.

Ensinnäkin kiitokset osallistujille.

Sitten palkintojenjakoon: pronssia nappasi Lasse Lehtinen kolumnillaan vihreästä sähköstä. Lehtinen toteaa, että ”Tuulivoimaloihin tarvitaan rutkasti rautaa mutta aurinkopaneelit ja sähköautojen akut vaativat myös harvinaisia metalleja, joita louhitaan usein epäinhimillisissä oloissa eri puolilla maailmaa.” Tästä seuraa johtopäätös, että ”lähimmästä töpselistä tulee ihan kelvollista sähköä.” Halaistua sanaa ei ole niitten maitten epäinhimillisistä oloista, joissa öljyä tuotetaan. Palstatilaa ei myöskään uhrata energiateknologian kehittymiselle, sen haasteille ja tulevaisuudenvisioille. Kun Lehtisen tieto ja argumentit perustuvat kolumnissa ”Amerikan Karpon” Michael Mooren dokkareihin, on syytä antaa pronssinen mitali hyvästä yrityksestä jäsentää todellisuutta.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006500887.html

 

Hopeisen mitalin ansaitsee HS:n Junkkari tilannekatsauksestaan poliittisesta viestinnästä. Junkkarin mukaan hallituksen viestintä on ollut liian toisteista, kun se on käyttänyt sanaa ”uusi normaali”. Toisteisen poikkeusajasta tiedottamisen tavan Junkkari rinnastaa propagandaan. Suomalainen sivistyssanakirja määrittelee propagandan ”mielipidemuokaukseen tähtääväksi oppien, asenteiden tai ajatusten levittämiseksi”. On siis syytä kysyä mihin kategoriaan näistä kuuluu koronavirus: onko se oppi, asenne vai ajatus? Jäädessämme odottamaan vastausta, voinemme ojentaa Junkkarille todellisuuspaon hopeamitalin.

https://www.hs.fi/junkkari/art-2000006497209.html

 

Ja kultaa vie kirkkaasti…IS:n Timo Haapala! (alias Setä Arkadia), jonka todellisuuspako on jälleen kaiken järjen tavoittamattomissa. Pakinassaan hän käsittelee niitä asioita, joita korona kätkee alleen. (Tarve tylyttää punavihreää hallitusta ei ole yksi näistä piiloteltavista asioista.) Hämmästystä herättää Ylen puoluekannatusmittaus, jossa SDP pitää kärkipaikkaa liki neljän prosentin erolla kakkosena tulevaan kokoomukseen. Setä Arkadian todellisuuskäsitykseen ei mahdu näkemys, että tuo nousu on ansaittu erinomaisella poikkeusajan johtamisella. Sen sijaan Setä kaivaa foliohattunsa esiin ja kirjailee (nimettömän ”toverin” tietoihin perustuen) näin: ”Mitä enemmän Rinne on esillä, sitä enemmän äänestäjät tykästyvät Sanna Mariniin. Ja kun äänestäjä kannattaa Marinia, Sdp:n kannatus nousee.”

https://www.is.fi/politiikka/art-2000006501576.html

 

Uskokoon ken tahtoo! Politiikan penkkiurheilijat kiittävät viihdyttävistä hetkistä kaikkia todellisuuspakoon osallistuneita.

 

aaltoterho

Kirjoittaja (opiskelija), muusikko (palkaton), teatteri-ilmaisun ohjaaja (työtön), vahtimestari (työpaikka koronan vuoksi suljettu).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu