Arvoton näytelmä Nato-jäsenyyden hakemisesta

Näytelmä, jonka maamme poliittinen johto on järjestänyt oikeuttaakseen Suomen hakeutumisen Naton jäseneksi, on ollut arvoton. Hätäistä pikaprosessia voidaan kutsua jopa irvokkaaksi, kun otetaan huomioon Nato-ratkaisun historiallinen merkitys ja jäsenyyden suuret vaikutukset tulevaisuudessa.

Irvokkaaksi nopeutetun ja pinnallisen Nato-päätöksen valmistelun tekee ensinnäkin se, ettei Suomeen ole kohdistunut sellaista uhkaa, joka olisi antanut riittävän syyn jäsenyyden pikaiseen valmisteluun. Vielä Ukrainan sodan ensimmäisinä viikkoina valtiojohto korosti selkeästi, ettei Suomi ole sotilaallisen uhkan kohteena. Se on edelleen tosiasia. Myöskään ennustettavissa olevassa tulevaisuudessa sotilaallista uhkaa ei ole. Päinvastoin Venäjän asevoimien Ukrainan sodassa heikoksi todettu kyvykkyys laskee entisestään sodan ja tappioiden jatkuessa .

Toiseksi on syytä ymmärtää, että nopeasti lisääntynyt Nato-kannatus on hetkellinen ilmiö, joka johtuu Ukrainan sodan aiheuttamasta hämmennyksestä ja pelosta. Vaikka Suomi ei ole vaarassa, ihmiset kokevat, että jotain on tehtävä. Tunteiden vyöry on kanavoitunut Nato-intona. Uskotaan, että Nato pelastaa meidät kaikelta pahalta. Monet myös katsovat Nato-jäsenyyden olevan sopiva kosto Putinille tuhotöistä, joista tietoa tulvii aamusta iltaan.

Kolmas ja naurettavin seikka arvottomassa näytelmässä on poliittisten päättäjien ja valtiojohdon ryntääminen Nato-intoon hurahtaneiden kansalaisten perään. Päättäjät, joilla on laaja kokonaiskuva myös luottamuksellisten tietojen perusteella ja joiden tulisi olla etenkin tulevaisuudelle tärkeissä asioissa suunnan näyttäjiä, ryhtyivätkin juoksemaan äänestäjien perässä.

Valtaosa kansanedustajista ja puolueista on ilmoittanut kantansa jo ennen päätöksen valmistelun alkamista. Median sopivasti innostamana on jopa kilpailtu siitä, kenellä Nato-kanta on ollut muita aiemmin valmiina? Nopeimmille asia on ollut selvä jo ennen täysi-ikäiseksi tuloa? – Kelvotonta tärkeän päätöksen valmistelua. Laumahenki ja vahvat ennakkoasenteet ovat ohjanneet työtä ja näkyvät Nato-selonteossa ja valiokuntien lausunnoissa jäsenyyden näennäisten hyötyjen korostamisena ja haittojen väheksymisenä tai kokonaan sivuuttamisena.

Mitä haittoja on väheksytty tai sivuutettu?

Merkittävin muutos, jonka Suomen liittyminen Natoon aiheuttaa, on jännityksen ja sodanvaaran lisääntyminen omalla ja lähialueellamme. Nykyinen voimapoliittinen asetelma, jossa Suomi on ollut Venäjän ajattelussa rauhallinen ja vakaa sivusuunta, muuttuu täysin. Naton itärajan työntyminen Venäjän strategisten kohteiden välittömään läheisyyteen on suuri loukkaus ja haaste, johon Venäjä tulee vastaamaan monin eri tavoin Suomen tulevien Nato-vuosien kuluessa. – Suomen vapaaehtoinen ryhtyminen Venäjän Nato-vihan keskeiseksi kohteeksi on valtiojohdon huonosti harkitsema päätös.

Lähes täysin käsittelemättä jätetty ongelma-alue Nato-selonteossa ja valiokuntien lausunnoissa on hybridi- ja kybersodankäynnin laaja kokonaisuus. Todennäköisesti Suomi tulee jäsenyysvuosina kärsimään Venäjän vastatoimista eniten juuri laajennetun sodankäynnin ja erilaisten hybridi-iskujen kohteena.

Tähänastista tarkempaa käsittelyä olisi vaatinut myös paljon puhuttujen Naton turvatakuiden pitävyys. Monet asiantuntijat ovat perustellusti todenneet, että turvatakuuta rehellisempi ilmaus olisi turvalupaus.

Sopiikin toivoa, että huomenna Nato-näytelmän ”suurena päivänä”, jolloin tasavallan presidentti ja pääministeri vihdoin ilmaisevat jo viikkokausia kaikkien tiedossa olleen yhteisen Nato-kantansa, suomalaiset saisivat kuulla syyn siihen, miksi Suomi romuttaa 2000-luvulla hyvin toimineen voimapoliittisen asetelman Pohjolassa?