Slava Ukraine! – Taistelu äärimmäistä pahuutta vastaan jatkuu

Yhdysvallat ja muut NATO-maat ovat tuominneet tällä viikolla, jälleen kerran, kovin sanoin Venäjän ohjusiskut Ukrainan kaupunkeihin, sähkön ja veden jakeluverkkoihin ja muihin siviilikohteisiin. – Kuinkahan monta kymmentä tai sataa kertaa olemme saaneet kuulla vastaavia kovasanaisia julistuksia Venäjän rikollisista teoista ja vaatimuksia järjettömän sodan lopettamisesta?

Kuitenkin sota jatkuu ja Venäjän äärimmäinen raakuus Ukrainassa vain lisääntyy. Ukrainalaisten tuskaa ja kärsimyksiä lisäävät alkaneen talven kylmyys, pimeys ja kurjuus. Loppua sodalle ei ole näkyvissä talven jälkeenkään. Päinvastoin yhä todennäköisempää on, että taistelujen rauhoittuminen tulee aikanaan olemaan vain Putinin valtaa tukeva ”frozen conflict”-asetelma.

Kuinka kauan läntinen maailma antaa Venäjän mellastamisen jatkua Ukrainassa? – Kauanko me suomalaiset haluamme uskoa, että yhä uudet Venäjää vastaan kohdistetut talouspakotteet ja muut sanktiot lopettaisivat sodan? Tai että Suomen NATO-jäsenyys eli NATO:n itärajan siirtäminen satoja kilometrejä itään Pietarin kupeeseen edistäisi mukamas rauhaa ja turvallisuutta Ukrainassa, Suomessa tai Euroopassa?

Taistelu talouspakotteilla äärimmäistä pahuutta vastaan ei ole tuottanut toivottuja tuloksia. USA:n johdolla laaditut Venäjän vastaiset sanktiot ovat osoittautuneet liian hitaasti toimiviksi. Näin on ollut jo vuodesta 2014 alkaen, jolloin Venäjä valtasi Krimin ja sota Donbassissa alkoi. – Milloin uskotaan, että Ukrainan tukeminen USA:n markkinoimilla ”eskalaation estämisen”-periaatteilla ei riitä lopettamaan sotaa Ukrainassa? – Putinin valta on murrettavissa ainoastaan voimaa käyttäen ja viikko viikolta ”ruuvia” kiristäen eli riskinoton ja eskalaation rajoja laajentaen.

* * * * *

Milloin Suomessa herätään ja ymmärretään, että keväällä hätäisesti tehty päätös hakea NATO-jäsenyyttä oli valitsevassa tilanteessa huonosti harkittu ja hölmö? Me emme tienneet” ei enää sovi selitykseksi Nato-höperyydelle. Suomen NATO-jäsenyys lipsahtaa tueksi Putinin valheelliselle propagandalle, joka pyörii kiihtyvään tahtiin Venäjällä ja jonka ydin on viha ”aggressiivisesti itään vyöryvää NATO:a kohtaan, joka uhkaa Äiti-Venäjän olemassaoloa”.

NATO:n itärajan siirtäminen satoja kilometrejä itään Pietarin lähelle ei lisää turvallisuutta Euroopassa ennen kuin Putin ja nykyinen ”Kremlin kopla” on saatu pois vallasta. Suomalaisten olisi syytä uskoa, että – 1) itsenäiseen Suomeen ei kohdistu nyt eikä ennustettavissa olevassa tulevaisuudessa sellaista uhkaa, joka vaatisi sotilaallisen liittoutumisen ja että – 2) liittyminen juuri nyt Natoon tukee Putinin propagandaa ja hänen valtaansa Venäjällä. Uuden konfliktirintaman luominen Ukrainan lisäksi myös Suomen suuntaan on vakava virhe Ukrainan, Suomen ja koko Euroopan turvallisuuden ja tulevan kehityksen kannalta. Jopa uhka taktisen ydinaseen käytöstä kasvaa entistä suuremmaksi.

Kukaan ei vielä tiedä, mikä on tilanne Ukrainassa ja Euroopassa ensi vuonna. – Kuten kuukausi sitten kirjoitin, ”olisi eduksi, että Suomen Natoon liittymisasiakirjan käsittelisi uusi, ensi keväänä valittava eduskunta. Uuden eduskunnan on helpompi keskittyä tilanteen arviointiin kuin viime keväänä jäsenyyden hakemisesta päättäneiden kansanedustajien, joita ohjaa viime kevään paniikissa tehty hätäinen ennakkopäätös”.

Valmistauduttaessa ensi kevään eduskuntavaaleihin on syytä ymmärtää, että taistelu äärimmäistä pahuutta vastaan ei onnistu uskomalla toiveisiin ja vääriin kuvitelmiin tai vähättelemällä Putinin propagandamyllyn vaikutusta Venäjällä. – Ohje ensi keväänä valittaville kansanedustajille on selkeä: = Putinin propagandalle ja hänen suosiolleen ja valtaoikeuksilleen Venäjällä ei saa antaa tukea Naton itärajaa siirtämällä.”

+3
Aarno Vehviläinen

Kenraalimajuri evp
Maanpuolustuskorkeakoulun rehtori emeritus
Itsenäisen Suomen puolustaja

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu