Ukrainaahan kaikkien piti auttaa – ei suinkaan Suomea?

Nato-hurmaisen väen huomio ja mielenkiinto häilyvät kuin perhosten lento kesäisin.

Venäjän rosvolaumojen mellastus Ukrainassa jatkuu yötä päivää. Ihmisiä tapetaan ja kidutetaan säälittä. Rakennuksia tuhoutuu ja siviiliväestö piileskelee kellareissa ja pommisuojissa. Sodan kauhuille ei näy loppua.

Luulisi, että valtamedia seuraisi kiinteästi Ukrainan tilannetta ja että erityisesti eurooppalaisten huomio kohdistuisi Ukrainaan ja ukrainalaisten auttamiseen. Näinhän oli vielä vähän aikaa sitten. Uutisoinnin pääaiheina olivat Ukrainan tapahtumat ja siellä tarvittavan tuen ja avun järjestelyt. Samalla seurattiin tarkoin, kuinka Putin ja muu Kremlin rikolliskopla toimii ja mitä Venäjän kansan keskuudessa tapahtui.

Kaikki muuttui kertaheitolla, kun USA sai höynäytettyä Ukrainan sodan kauhuista hämmentyneet ja järkyttyneet suomalaiset villin Nato-kiihkon valtaan. Nato-hurma Suomessa oli kuin uskonnollinen herätys, joka levisi muutamassa viikossa ympäri maan.

Kotoisten ”hosupettereiden” (suurlähettiläs Mikko Hautalan / Washington DC käyttämä ilmaus) sopivasti yllyttäminä normaalioloissa tasapainoiset suomalaiset ajautuivat yhtäkkiä ihmeelliseen sotapsykoosiin, joka levisi hetkessä myös valtiojohtoon ja poliittisiin päättäjiin. Muutamassa viikossa Suomesta tehtiin hätäisesti valmistelulla pikapäätöksellä Naton jäsenyyttä aneleva reppana.

Suomen vanavedessä myös Ruotsi on pyrkimässä Naton jäseneksi. Samalla aiemmin rauhallinen ja vakaa Pohjolan sivusuunta muuttuu uudeksi konfliktialueeksi, johon Venäjä on ilmoittanut järjestävänsä ”yllätyksiä”. Suomen pääministeri on puolestaan puhunut ”ilkeyksistä”. Kumpiakaan niin ”yllätyksiä” kuin ”ilkeyksiä” viisas valtiojohto ei olisi tilannut oman maansa vuosia kestäviksi rasitteiksi.

* * * * *

Parhaillaan Suomen ja Ruotsin johtajat lentelevät ympäriinsä varmistaen Nato-maiden tukea omalle jäsenyydelleen. Media keskittyy johtajien sukkulointiin ja poseerauksiin tapaamisten aikana.

Jaettavissa julkisissa tiedotteissa ei ole uutta asiaa. Sen sijaan tapaamisten salaisella agendalla voi olla hyvinkin merkittäviä asioita. Emme tiedä lainkaan, mitä esimerkiksi presidentti Niinistö sopii Washingtonissa kurdikansan suhteen, jonka vapautta ja puolustautumista Suomi on tähän asti tukenut? Tai mitä pääministeri Marin on sopinut Italiassa varmistaakseen Italian tuen Suomen Nato-jäsenyydelle? Italian juonikkaan pääministeri Draghin leveästä hymystä oli pääteltävissä, että Draghin jo pitkään ajamat EU:n yhteisvelkahankkeet vauhdittuvat, mikäli Suomikin siirtyy niitä kannattamaan?

Yleisen mielenkiinnon tulisi pysyä Ukrainassa, joka on kaikenpuolisen avun tarpeessa joka ikinen päivä. – – Suomi ei ole vaarassa eikä Venäjä yritä Suomea vallata. On valitettavaa, että itsenäisestä Suomesta on hätäisellä pikaprosessilla tehty Naton jäsenyyttä aneleva reppana.

Nato tarvitsee Suomea enemmän kuin Suomi Natoa.

+7
Aarno Vehviläinen

Kenraalimajuri evp
Maanpuolustuskorkeakoulun rehtori emeritus

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu