Ukrainaahan kaikkien piti auttaa – ei suinkaan Suomea?
Nato-hurmaisen väen huomio ja mielenkiinto häilyvät kuin perhosten lento kesäisin.
Venäjän rosvolaumojen mellastus Ukrainassa jatkuu yötä päivää. Ihmisiä tapetaan ja kidutetaan säälittä. Rakennuksia tuhoutuu ja siviiliväestö piileskelee kellareissa ja pommisuojissa. Sodan kauhuille ei näy loppua.
Luulisi, että valtamedia seuraisi kiinteästi Ukrainan tilannetta ja että erityisesti eurooppalaisten huomio kohdistuisi Ukrainaan ja ukrainalaisten auttamiseen. Näinhän oli vielä vähän aikaa sitten. Uutisoinnin pääaiheina olivat Ukrainan tapahtumat ja siellä tarvittavan tuen ja avun järjestelyt. Samalla seurattiin tarkoin, kuinka Putin ja muu Kremlin rikolliskopla toimii ja mitä Venäjän kansan keskuudessa tapahtui.
Kaikki muuttui kertaheitolla, kun USA sai höynäytettyä Ukrainan sodan kauhuista hämmentyneet ja järkyttyneet suomalaiset villin Nato-kiihkon valtaan. Nato-hurma Suomessa oli kuin uskonnollinen herätys, joka levisi muutamassa viikossa ympäri maan.
Kotoisten ”hosupettereiden” (suurlähettiläs Mikko Hautalan / Washington DC käyttämä ilmaus) sopivasti yllyttäminä normaalioloissa tasapainoiset suomalaiset ajautuivat yhtäkkiä ihmeelliseen sotapsykoosiin, joka levisi hetkessä myös valtiojohtoon ja poliittisiin päättäjiin. Muutamassa viikossa Suomesta tehtiin hätäisesti valmistelulla pikapäätöksellä Naton jäsenyyttä aneleva reppana.
Suomen vanavedessä myös Ruotsi on pyrkimässä Naton jäseneksi. Samalla aiemmin rauhallinen ja vakaa Pohjolan sivusuunta muuttuu uudeksi konfliktialueeksi, johon Venäjä on ilmoittanut järjestävänsä ”yllätyksiä”. Suomen pääministeri on puolestaan puhunut ”ilkeyksistä”. Kumpiakaan niin ”yllätyksiä” kuin ”ilkeyksiä” viisas valtiojohto ei olisi tilannut oman maansa vuosia kestäviksi rasitteiksi.
* * * * *
Parhaillaan Suomen ja Ruotsin johtajat lentelevät ympäriinsä varmistaen Nato-maiden tukea omalle jäsenyydelleen. Media keskittyy johtajien sukkulointiin ja poseerauksiin tapaamisten aikana.
Jaettavissa julkisissa tiedotteissa ei ole uutta asiaa. Sen sijaan tapaamisten salaisella agendalla voi olla hyvinkin merkittäviä asioita. Emme tiedä lainkaan, mitä esimerkiksi presidentti Niinistö sopii Washingtonissa kurdikansan suhteen, jonka vapautta ja puolustautumista Suomi on tähän asti tukenut? Tai mitä pääministeri Marin on sopinut Italiassa varmistaakseen Italian tuen Suomen Nato-jäsenyydelle? Italian juonikkaan pääministeri Draghin leveästä hymystä oli pääteltävissä, että Draghin jo pitkään ajamat EU:n yhteisvelkahankkeet vauhdittuvat, mikäli Suomikin siirtyy niitä kannattamaan?
Yleisen mielenkiinnon tulisi pysyä Ukrainassa, joka on kaikenpuolisen avun tarpeessa joka ikinen päivä. – – Suomi ei ole vaarassa eikä Venäjä yritä Suomea vallata. On valitettavaa, että itsenäisestä Suomesta on hätäisellä pikaprosessilla tehty Naton jäsenyyttä aneleva reppana.
Nato tarvitsee Suomea enemmän kuin Suomi Natoa.
Venäjä ei yritä Suomea vallata…. tällä hetkellä.
NATO-jäsenyydellä yritetään varmistella ettei sellaista yritettäisi myöhemminkään.
Vehviläisen puhe on kuin perhosen lento, ei vaikuta kansan mielipiteisiin. Kansa on puhunut edustajiensa välityksellä.
Ilmoita asiaton viesti
”Kaikki muuttui kertaheitolla, kun USA sai höynäytettyä Ukrainan sodan kauhuista hämmentyneet ja järkyttyneet suomalaiset villin Nato-kiihkon valtaan. Nato-hurma Suomessa oli kuin uskonnollinen herätys, joka levisi muutamassa viikossa ympäri maan.”
Suomen Nato-jäsenyys on pääuutisena ulkomaisissa medioissa (monessa niistä mitä seuraan), tai ainakin etusivulla, joten ei ihme että se on myös Suomessa ykkösuutinen, mutta Ukrainasta kyllä uutisia löydät, jos et muuten käytä Ampparit palvelua hakusanalla: Ukraina
2vrk sisään lähes 5000 uutista missä Ukraina mainittu Suomen medioissa.
Ilmoita asiaton viesti
Uskon vakaasti, että Suomen voimavarat lisääntyvät entisestään sekä humanitäärisen että aseavun suhteen nyt, kun Nato-juna on saatu liikkeelle ja pääteasema NATO on radan loppupäässä.
Natoon liittymisellä asetetaan myös kynnys riittävän korkealle itänaapurille, jotta saamme elää rauhassa ilman sodan kauheuksia. Sama kauheus kuin Ukrainassa olisi myös suomalaisilla edessä tulevaisuudessa, ellemme liittyisi Natoon. Siitä pitää huolen Dugin/Putin-oppi, jota takuuvarmasti jatkaa myös Putinin FSB-taustainen seuraaja tulevaisuudessa. Andropovin itänaapurin johtajana osasin aikanaan ennustaa oikein. Olisikohan Nikolai Patrushev Putinin seuraaja tulevaisuudessa?
https://fi.wikipedia.org/wiki/Nikolai_Patru%C5%A1ev
Edesmennyt isäni esitti minulle jo 1970-luvun lopussa, että Suomen olisi hyvä liittyä Natoon. Kahden sodan kokenut mies kuoli vuonna 1978. ”Kekkoslovakian” aikaan se oli valitettavasti puhdasta utopiaa.
Itse tulin Nato-kannalle itänaapurin vallattua Krimin vuonna 2014. Valtauksen taustalla olivat tietysti myös suuret merenpohjan kaasuvarat Krimin edustalla. Nyt halutaan kaiken muun lisäksi Ukrainan ”mustan mullan maita”.
Ilmoita asiaton viesti
Nato keskustelu vähenee kun olemme olleet jonkin aikaa jäsenenä. Toivottavasti emme enää silloin puhu Ukrainan sodasta vaan maan jälleenrakentamisesta.
Neuvoni blogistille ja kaikilleYYA-mielisille on, rauhoittukaa.
Ilmoita asiaton viesti