Suomi ei pärjää ilman maahanmuuttoa

”Suomi ei pärjää ilman maahanmuuttoa” Näin kirjoittivat elinkeinoelämän valtuuskunnan tutkija Pekka Myrskylä ja Tilastokeskuksen yliaktuaari Topias Pyykkönen vuonna 2015. Tuossa samassa tutkimuksessa todettiin, että Suomi tarvitsee nettomaahanmuuttajia vuosittain 34 000, jotta työvoima ei lähivuosikymmeninä supistuisi. Saman tutkimuksen mukaan viimeisen 25 vuoden aikana väestö on kasvanut yli puolella miljoonalla henkilöllä, mutta työllisten määrä vain noin 2 000 henkilöllä. Työikäisen väestön määrä vähenee noin 10 000 henkilöllä vuosittain, kun eläkkeelle poistuvat ikäluokat ovat työelämään siirtyviä suurempia.

Nämä ovat faktoja. Ja vain hyväksymällä nämä tosiasiat voidaan tulevaisuuden työvoimavajeelle tehdä jotain ennen kuin on liian myöhäistä. Valitettavasti tästäkin asiasta on tehty poliittinen keppihevonen nostamalla esiin maahanmuuttaja ryhmien huono-osaisuutta ja muita negatiivisia asioita, ettei nähdä niitä isompia positiivisia vaikutuksia, joita Suomi tarvitsee. Suurin osa maahanmuutosta vaikuttaa Suomeen positiivisesti. Erilaisten ryhmien välillä esiintyy poikkeavaisuuksia ja tämä on normaalia, sillä ihmiset tulevat eri lähtökohdista ja erilaisista oloista mitkä ovat vaikuttaneet myös heidän integraatioprosessiinsa Suomessa. Esimerkiksi suurin osa Venäjältä tulevista ovat korkeasti koulutettuja jo tulleessaan Suomeen ja heidän akateeminen integraationsa tapahtuu periaatteessa nopeasti, mutta samalla voidaan kysyä kuinka paljon venäläisiä näkyy esimerkiksi virkamiehinä? Ja mistä tämä johtuu?

Spektrin toisessa päässä ovat afgaanit, irakilaiset ja somalialaiset, jotka tulevat ihan eri lähtökohdista kuin venäläiset ovat ymmärrettävästi haasteellisempi ryhmä kielen, kulttuurin ja tapakulttuurin osalta. Mutta näistäkin toisen ja kolmannen sukupolven osalta tilanne on täysin erilainen. Esimerkiksi somali-naiset 90-luvulla saivat 7-10 lasta per nainen, kun vuoteen 2005 mennessä trendi oli laskenut 4-5 naiseen per nainen tai perhe. Ei ole syytä olettaa, että tämä kehitys muuttaisi suuntaansa, sillä se vastaa kehitystä kaikkialla, missä ihmisryhmän koulutus ja elintaso nousee, kuten Suomessa viime vuosisadan alkupuolella. Maahanmuuttajat alkavat ymmärtää, että mikäli haluaa antaa lapsille hyvät lähtökohdat elämään, on näiden koulutuksesta ja hyvinvoinnista huolehdittava. Perheet alkavat ymmärtää, että suuret perheet eivät ole järkeviä taloudellisesti ja vievät liikaa sekä fyysistä, että henkistä energiaa Suomen kaltaisessa yhteiskunnassa, missä molemmat vanhemmat ovat yleensä töissä.

Kotoutumisen kannalta jokaisen suomeen tulevan maahanmuuttajan olisi hyvä aloittaa elämänsä Suomessa kehä kolmosen ulkopuolella. Olisi syytä tehdä tutkimusta siitä/On myös tehty tutkimusta siitä, kuinka pienet kaupungit ja kunnat kotouttavat uudet tulijat suomalaiseen yhteiskuntaan paremmin, sillä siellä henkilö ei pääse sellaisen kuplaan jossa on vain oman maan miehiä ja naisia. Kansantalouden näkökulmasta tämä on kannattavaa, sillä kuuden hengen perheen ylläpitäminen verovaroin pääkaupunkiseudulla on paljon kalliimpaa kuin vaikka Kouvolassa tai Lahdessa jotka ovat noin tunnin päässä Helsingistä.

Kotouttaminen aloitettiin esimerkiksi minun osaltani heti kun tulin maahan. Terveystarkastusten jälkeen piti aloittaa kielikurssi ja sieltä siirryin tavalliseen kouluun. Myöhemmin valittiin myös aloitanko opiskelut peruskoulussa tai ammattikoulussa vai oppisopimuskoulutuksessa. Opettajat eivät vaan opettaneet meitä, vaan olivat myös neuvonantajia ja opastajia. Opettajat avasivat meille oven suomalaisuuteen. Kulttuuriin, ruokaan, musiikkiin, historiaan. Yksi tärkeä asia jonka opettajat meille kertoivat oli, mistä kaikki ne rahat näihin meille ilmaisiin palveluihin tulivat. Eli veroista ja kuinka jokaisen työssä käyvän piti osallistua niiden maksamiseen. Ja että verojen maksamatta jättäminen oli tavallaan verrattavissa jopa murhaan, veihän se rahaa pois myös terveydenhoidosta Opettajani kertoi minulle, että minultakin odotetaan heti koulun jälkeen osallistumista tähän. Tämä ja monet muut asiat pitäisi kotoutumiskurssilla opettaa uusille tulijoille.

Samaan aikaan, kun Suomessa syntyvien lasten määrä vähenee ja ikäihmisten määrä kasvaa, on maahanmuuttajia keski-ikä suomessa alle 40v. Suomen maahanmuuttajaväestön ikä on sen verran nuori, että heillä on yli puolet elämästään aikaa tehdä töitä. Tämä kuitenkin tarvitsee tiukkaa ja johdonmukaista maahanmuuttopolitiikkaa. Tiukalla en tarkoita sitä, että ihmisten elämää kurjistetaan, sillä iloinen ja motivoitunut ihminen oppii paljon nopeammin ja työllistyy. Syrjintä ei auta ketään, eikä ratkaise itse ongelmaa mitenkään. Asunnon, koulutuksen ja työnsaannin tulee olla helpompaa kantasuomalaisten lisäksi myös maahanmuuttajille. Jokaisen uuden tulijan on päästävä heti ensimmäisen kolmen vuoden aikana vähintään työharjoitteluun tai kokeiluun josta palkat maksetaan.

Valtaosa maahanmuutosta on positiivista ja kotoutumisessa mennään koko ajan eteenpäin. Maahanmuuton narratiivi Suomessa pitää myös muuttaa, sillä ainoastaan negatiivisuus pääsee esille, jos puhutaan lopulta pienestä raiskaajien ja muiden rikollisten joukosta eikä esimerkiksi niistä uusista yrityksistä, jotka työllistävät ihmisiä. Jos puhutaan vain ikävistä asioista, tulee ihmisille käsitys siitä, että on vain ikäviä asioita. Jos puhutaan vain niistä maahanmuuttajista, jotka ovat Kelan asiakkaita, eikä nuoresta maahanmuuttaja naisesta joka perustaa omia ystäviään työllistävän hoitoalan yrityksen, ovat asenteet tämän tiedon valossa vastaavasti vääristyneet.

Ja näille asenteille, joiden mukaan ihmiset maailman näkevät, on tehtävä jotain. Tähän voi vaikuttaa monilla tavoilla. Jos esimerkiksi presidentin linnaan olisi/otettaisiin töihin joku maahanmuuttajataustainen sitä pitäisi tuoda myös esille, sillä tämä antaisi muille työnantajille joilla ehkä on ennakkoluuloja, että jos presidentti pystyy palkkaamaan niitä maahanmuuttajia, niin miksi ne eivät kelpaisi myös minulle töihin. Suomalainen yrittäjä empii palkkaamasta maahanmuuttajataustaisia henkilöitä monista ennakkokäsityksistä johtuen, mutta asenteisiin voi vaikuttaa. Teoilla

abdirahimhussein

Abdirahim ”Husu” Hussein on Suomen PENin sananvapauspalkinnolla palkittu poliitikko, järjestöaktiivi, mediapersoona ja neljän lapsen helsinkiläisisä. Koulutukseltaan Hussein on yhteisöpedagogi ja työskentelee tällä hetkellä mm. konsulttina suomalaisten pk-yritysten viennissä Itä-Afrikkaan.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu