Kaksoisstandardit kansainvälisessä politiikassa: Tarve tasapuoliselle lähestymistavalle

Yksi asia, jota on vaikea ymmärtää monien länsimaisten poliitikkojen toiminnassa, on heidän kyvyttömyytensä tuomita Israelin miehityspolitiikkaa. Kuitenkin, kun joku Lähi-idässä sanoo ”nyt riittää” ja ryhtyy sotilaallisiin toimiin vastustaakseen Israelin sortoa, hänet leimataan nopeasti terroristiksi. Samaan aikaan kun Venäjä hyökkää Ukrainaan, tuomio on välitön ja vaatimukset presidentti Putinin erottamiseksi ovat laajalti hyväksyttyjä. Mutta kun Israelin pääministeri Netanyahu johtaa operaatioita, joissa siviilit kärsivät ja palestiinalaisia tapetaan, kansainvälinen yhteisö on huomattavan hiljaa. Miksi?

Tämä kaksoisstandardi on vaarallinen, ja se heikentää rauhan edellytyksiä. Israelin ja palestiinalaisten välinen konflikti ei ole uusi, mutta sen juuret ulottuvat vuosikymmenten taakse, jolloin Israelin miehityspolitiikka on vienyt palestiinalaisilta maita ja perusoikeuksia. Kansainvälisen yhteisön, erityisesti länsimaiden, vastaukset näihin toimiin ovat olleet ristiriitaisia, ja neuvottelujen sijasta keskustelu keskittyy usein siihen, kuka on ”terroristi” ja kuka ei. Tämä jättää palestiinalaiset yhä suurempaan ahdinkoon, jossa heidän oikeutensa jäävät huomiotta.

Kun puhumme Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan, tuomio on selkeä: Venäjä on hyökännyt suvereenin valtion kimppuun, ja maailma seisoo yhtenäisenä Ukrainan rinnalla. Venäjän toimet saavat ansaitun kansainvälisen tuomion, ja presidentti Putinin tekoja pidetään tuomittavina. Mutta kun Israel jatkaa operaatioitaan Gazassa ja Länsirannalla, seurauksena on vain vaimeita pyyntöjä rauhan puolesta ilman varsinaisia sanktioita tai merkittäviä toimenpiteitä Israelin hallitusta vastaan.

Esimerkiksi Yhdistyneiden kansakuntien (YK) päätöslauselmat, kuten päätöslauselma 242 (1967), vaativat Israelia vetäytymään miehitetyiltä alueilta, mutta käytännön toimenpiteitä on ollut rajallisesti. Kun taas Yhdysvallat ja EU ovat asettaneet sanktioita joillekin maille ihmisoikeusloukkauksista, Israelin osalta tällaisia toimia on harvoin nähty.

Tappamalla kaikki, jotka vastustavat Israelia, Lähi-idän ongelmia ei tulla ratkaisemaan. Israelin toiminta, erityisesti Gazan alueella, on tehnyt siitä yhä suuremman kohteen. Konfliktien aiheuttamat ihmismenetykset kasvavat, ja monien uhrien perheet ja jälkeläiset tulevat epäilemättä vastustamaan Israelia – ja kuka voisi syyttää heitä? Olisiko kukaan meistä hiljaa, jos omat perheemme ja kotimme tuhottaisiin?

Maailma on muuttunut, eikä ihmiset ole enää hiljaa. Tietoisuuden lisääntyminen ja internetin voima ovat tehneet selväksi, että ihmiset eivät ole enää manipuloitavissa samalla tavalla kuin menneinä aikoina. Ihmisoikeuksien puolustajat ja rauhan puolestapuhujat ovat nousseet vastustamaan kaksoisstandardeja ja vaativat, että kaikki ihmisoikeusloukkaukset tuomitaan tasapuolisesti. YK:ssa monet maat ovat ilmaisseet haluavansa Israelin ja palestiinalaisten konfliktin päättyvän, mutta muutokset ovat hitaita.

Yhdysvalloilla on tässä avainrooli. USA on Israelin merkittävin liittolainen ja suurin tukija, ja sillä on valta vaikuttaa konfliktin lopputulokseen. Lähes kaikki kansainväliset toimijat ymmärtävät, että nykyinen tilanne on kestämätön, ja ainoa kestävä ratkaisu on rauhanomainen neuvottelu, jossa molempien osapuolten oikeudet tunnustetaan.

Ei ole kyse siitä, että toisen osapuolen toimintaa tulisi hyväksyä ja toista tuomita. Kyse on siitä, että rauhan rakentaminen vaatii johdonmukaisuutta ja oikeudenmukaisuutta kaikilla osapuolilla. Niin Israelin kuin palestiinalaistenkin on luovuttava väkivallasta, mutta maailman johtajien on näytettävä esimerkkiä. Sellaista esimerkkiä, joka perustuu yhtäläisiin vaatimuksiin, oikeudenmukaisuuteen ja ihmisoikeuksiin.

Historia on osoittanut, että rauha saavutetaan vain, kun kaikki osapuolet ovat valmiita myöntämään toistensa oikeudet. Jos haluamme todella edistää rauhaa, meidän on tuomittava epäoikeudenmukaisuus kaikkialla, olipa se Israelin miehityspolitiikka tai Venäjän hyökkäykset. Kuten monilla konflikteilla, tälläkin on kaksi puolta, ja molempien osapuolten toimia on tarkasteltava kriittisesti.

Olkaamme historian oikealla puolella ja tuomitkaamme kaikki vääryys samalla tavalla. Seistään rauhan puolesta, ilman kaksoisstandardeja.