Minun kaksi kotimaatani ja uudet haasteet
Minulla on kaksi kotimaata: Somalia ja Suomi. Molemmilla on ollut naapuri, jonka kanssa olemme olleet sodassa. Somalian osalta kyseessä on ollut Etiopia, jonka kanssa kävimme sotia vuosina 1964 ja 1977 sekä vuonna 2006, jolloin Etiopia miehitti Somalian. Suomen osalta sodat ovat olleet vapaussota, jatkosota ja talvisota. Molemmat maat ovat puolustaneet itsenäisyyttään vahvoja naapureitaan vastaan, ja vaikka näitä valtioita on jossain määrin pidetty uhkana, on rauhaa yritetty ylläpitää.
Tällä hetkellä Somaliassa on jälleen uusi uhka Etiopian suunnalta. Tällä kertaa Etiopia pyrkii saamaan haltuunsa osan Pohjois-Somaliaa, niin sanottua Somalimaata. Etiopian pääministeri haluaa liittää osan Somaliasta omaan valtioonsa saadakseen pääsyn Punaiselle merelle ja rakentaakseen laivastotukikohdan toisen maan alueelle, joka ei ole hänen omansa. Hän haluaa väkisin päästä Punaiselle merelle, mikä vaarantaa alueen vakauden ja rauhan.
Vaikka maailma on jo täynnä konflikteja, näyttää siltä, että historia toistaa itseään. Suomesta löytyy yhä ”ryssävihaa”, joka juontaa juurensa aiemmista sodista ja jännitteistä Venäjän kanssa. Samankaltainen historiallinen painolasti on Somaliassa, missä syvä epäluulo ja inho etiopialaisia kohtaan ovat yhä olemassa. Nämä tunteet eivät synny tyhjiössä, vaan ne ovat seurausta vuosikymmenten mittaisista jännitteistä, sodista ja valloittamispyrkimyksistä. Kummassakin maassa kansan tunnepohjaiset reaktiot naapureitaan kohtaan voivat ruokkia vastakkainasettelua ja vaikeuttaa diplomatiaa.
Maailmassa on jo nyt liikaa sotia, eikä kumpikaan kotimaani toivo uusien konfliktien syntymistä. Somaliassa uusi konflikti tarkoittaisi, että sota terrorismia vastaan pysähtyisi ja uusia pakolaisia lähtisi jälleen länteen. Tästä syystä on tärkeää, että myös Suomi herää Itä-Afrikassa mahdollisesti puhkeavaan uuteen sotaan. Suomen tulisi käyttää diplomatiaansa Etiopiaa kohtaan ja tehdä yhteistyötä eurooppalaisten kumppaneidensa kanssa estääkseen konfliktin eskaloitumisen ennen kuin uusi sota alkaa.
Nykyisessä tilanteessa Somalian ja Etiopian välillä on selkeä syyllinen: Etiopian pääministeri. Hän pyrkii yhdistämään kansaansa luomalla Somaliasta viholliskuvan ja samalla estämään Etiopian pääsyn merelle. Hän yrittää kirjaimellisesti vallata Pohjois-Somalian alueita päästäkseen Punaiselle merelle ja rakentaakseen sinne laivastotukikohdan.
Suomi on aina tukenut kansainvälisiä sääntöjä ja järjestystä. Tämä periaate ulottuu myös muihin maanosiin, kuten Afrikkaan, missä kasvava jännitys saattaa vaikuttaa myös Euroopan turvallisuuteen. Suomen tulisi käyttää aktiivisesti diplomaattisia kanaviaan ja tehdä yhteistyötä muiden EU-maiden kanssa rauhan ylläpitämiseksi ja sotilaallisten konfliktien estämiseksi.
Somalian ja Etiopian välinen tilanne vaatii kansainvälisen yhteisön huomiota ennen kuin siitä kehittyy uusi tragedia maailmankartalle. Tällä hetkellä maailma tarvitsee enemmän dialogia, ymmärrystä ja rauhanrakennusta – ei uusia sotia ja vastakkainasetteluja.
”Suomen osalta sodat ovat olleet vapaussota ja jatkosota.”
+ talvisota
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos kommentista. Lisätty on.
Ilmoita asiaton viesti
Suomen sodat ovat olleet Kansalaissota, talvisota, jatkosota.
Ilmoita asiaton viesti
Korjataan niin kuin asia on: Kapina, Talvisota ja Jatkosota.
Ilmoita asiaton viesti
Sodat kirjoitetaan pienellä.
Ilmoita asiaton viesti
”Tarton rauha oli Suomen ja Neuvosto-Venäjän välillä solmittu rauhansopimus, joka allekirjoitettiin 14. lokakuuta 1920 ”
Joten kyseessä oli selkeästi vapaussota.
Ilmoita asiaton viesti
Sota alkoi kun sosialistit ryhtyivät kapinaan laillista hallitusta vastaan.
Suomi oli jo tuolloin itsenäinen, 6.12.1917, ja sota alkoi tammikuussa 2018.
Venäjä tunnusti Suomen itsenäisyyden 4.1.1918 ja länsimaat, osa, sen jälkeen.
Suomi siis oli vapaa, itsenäinen valtio jo 1918. Tarton rauhansopimus solmittiin 14.10.2020.
Kyse ei siis voinut olla vapaussodasta. Suomessa ei myöskään ollut vieraan vallan joukkoja.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä oli venäläisiä joukkoja, joita toki pyrittiin karkoittamaan. Lisäksi Venäjä aseisti Suomen kapinallisia. Oleellista on, että jos sota olisi päättynyt toisin, Suomi olisi ollut osa Neuvostoliittoa eli itsenäisyys olisi menetetty, mikä oli Leninin tähtäimessä, kun tunnusti Suomen itsenäisyyden.
Ilmoita asiaton viesti
”Suomessa ei myöskään ollut vieraan vallan joukkoja.”
Ainakin venäläisiä oli Suomessa ja taisipa olla saksalaisiakin.
Lenin yllytti Suomen punaiset kapinaan ja lähetti heille aseita
junavaunullisia.
Ukrainalla oli samanlaiset toiveet kuin Suomella, siis
saavuttaa vapaus Venäjästä. Aluksi heillä näytti menevän
mukavasti. Itsenäisyys tulikin, mutta ei kestänyt
kauan kun bolsevikit otettivat sen taas pois. Ja siitä lähtien
Ukraina on kävellyt kivisen tien Venäjän rinnalla. Eikä
vieläkään ole varmuutta kuinka Ukrainan tämänhetkinen
”itsenäisyyskapina” Putinin kanssa päättyy.
Ilmoita asiaton viesti
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tarton_rauha
Kannattaisikohan lueskella hieman tarkemmin tuo sopimus.
Se oli kyllä rajasopimus; rauhansopimukseksikin tituleerattu sisällissodan jälkeinen sopimus.
Esimerkiksi: Neuvotteluihin johtaneet tapahtumat, Neuvottelujen kulku.
Neuvottelut käytiin sisällissotamme jälkeisten heimosotien tilanteen ja rajasopimuksen sopimiseksi. Tässä Suomi sai vielä liitetyksi ns Petsamon alueen.
Se tuo Somalian, Somalin, Etiopian alue on mielestäni varsin sekavassa tilassa vieläkin.
90-luvulla tunsin somalialaisen Ismael Hajin; Venäjältä Suomeen tullut. Varsin outoja hänen mietteensä silloin Somaliasta olivat.
Kovin eivät miehen kädetkään työnteosta olleet ”känsittyneet”.
Ilmoita asiaton viesti
Miksi kukaan ei muista Lapin sotaa?
Ilmoita asiaton viesti
Somalimaa on julistautunut itsenäiseksi. Wikipedia toteaa seuraavaa:
Somalimaan tasavalta on itsenäiseksi tasavallaksi julistautunut hallinnollinen alue Somaliassa Afrikassa.[4] Mikään maa ei ole tunnustanut Somalimaata virallisesti. Se irrottautui Somaliasta vuonna 1991, mutta kansainvälisesti sitä pidetään edelleen osana Somaliaa. Somalimaa käsittää entisen brittiläisen Somalimaan alueen, sen asukasluku on arviolta 4,2 miljoonaa (2020)[3] ja maan pääkaupunki on Hargeisa (noin 1,2 mil. asukasta, 2019)[1]. Somalimaa on demokraattinen tasavalta ja maassa vallitsee monipuoluejärjestelmä.
*** ***
Somalimaa tilanne = taitaa vertautua Baltian maiden tilanteeseen Neuvostoliiton vallan alaisuudessa?
Ilmoita asiaton viesti
Tuon linkin takana Somalimaan ihmisten elämästä, elintasosta ja naisten asemasta lisää tietoa.
https://solidaarisuus.fi/toiminta-alueet/somalimaa/
Ilmoita asiaton viesti
Somalimaan itsenäisyysjulistus on tosiasia, mutta se ei ole saanut kansainvälistä tunnustusta, kuten kommentti hyvin toteaa. Tämä eroaa esimerkiksi Baltian maiden tilanteesta, sillä niiden itsenäisyys tunnustettiin kansainvälisesti lopulta Neuvostoliiton hajottua. Somalimaan tilanne on monimutkaisempi, sillä Somaliassa monet edelleen pitävät sitä osana yhtenäistä valtiota, ja kansainvälinen yhteisö tukee tätä näkökantaa.
Ethiopian rooli tässä tilanteessa on herättänyt paljon keskustelua. Pääministeri Abiy Ahmedin hallinto on vihjannut mahdollisuudesta tunnustaa Somalimaan itsenäisyys, mutta tämä on aiheuttanut huolta kansainvälisessä yhteisössä. Yhdysvallat on varoittanut Etiopiaa ottamasta tällaisia askeleita, jotka voivat horjuttaa alueen tasapainoa entisestään. Lisäksi Etiopian sisäiset haasteet, kuten eri etnisten ryhmien konfliktit, tekevät Abiy Ahmedin hallinnon pyrkimyksistä entistäkin monimutkaisempia. On mahdollista, että hän pyrkii käyttämään Somalimaan kysymystä omien sisäpoliittisten ongelmiensa peittämiseen ja kansallisen yhtenäisyyden vahvistamiseen.
Ilmoita asiaton viesti
Minusta olisi ollut hyvä, jos arvoisa blogisti olisi tuonut blogissaan tilanteen monimutkaisuuden.
Nyt ainakin itselleni tuli väkevänä vaikutelma tahallisen harhaanjohtavasta uutisoinnista.
Ilmoita asiaton viesti
Tietämyksemme Somalian ja Etiopian väleistä ovat puutteellisia. Emme edes tiedä, mitkä voimat/uskonnot siellä kilpailevat ja mistä.
Toivoisin Ylen valaisevan meitä.
Mitä mieltä aasinsiltana olet muuten Ylen aloittamista somaliankielisistä uutisista?
Ilmoita asiaton viesti
Etiopiassa on käynnissä monimutkainen taistelu, jossa on kyse vallasta, uskonnosta (esim. protestanttien vs ortodoksien/ vs muiden uskontokuntien välillä), alueellisista kysymyksistä sekä politiikasta. Monien Itä-Afrikkaan perehtyneiden asiantuntijoiden mukaan maa on hajoamispisteessä pääministeri Abiy Ahmedin politiikan seurauksena. Suomen rooli Itä-Afrikan kehityksen tukijana voi vaikuttaa myös siihen, miten Suomi suhtautuu alueen poliittisiin tapahtumiin. Uskon, että Suomi tulee käyttämään vaikutusvaltaansa edistääkseen rauhaa ja vähentääkseen pakolaisvirtoja sekä väkivaltaa, mikä on tarpeen maailmanlaajuisesti.
Mitä tulee Ylen somalinkielisiin uutisiin, pidän tätä erittäin myönteisenä kehityksenä. Se tarjoaa somalinkielisille vähemmistöille mahdollisuuden saada luotettavaa ja vähemmän disinformaatiota sisältävää uutisointia omalla kielellään. Haluan onnitella ystävääni Wali Hashia ja Yleä tästä hienosta saavutuksesta.
Ilmoita asiaton viesti
”Tällä hetkellä maailma tarvitsee enemmän dialogia, ymmärrystä ja rauhanrakennusta – ei uusia sotia ja vastakkainasetteluja.”
Dialogia ei välttämättä sotaisan hyökkääjän kanssa pysty rakentamaan, joskin sitä kannattaa aina kokeilla (mm. puhejudo-menetelmän avulla).
En kyllä valitettavasti usko, että Somalian ja Etiopian väliset riidat voisivat millään muotoa ratketa täällä Suomessa, joten kannattaisi ehkä lähteä selvittämään niitä ja käymään dialogia Afrikassa.
Ilmoita asiaton viesti
Toivottavasti rauhan ja hyvinvoinnin avaimet löytyvät Afrikan sarven tilanteeseen! Rauha on huipputärkeöä asia. Arfikan sarven asioita en kovin hyvin osaa kommentoida, ainakaan tekemättä ensin taustatyötä, mutta näinhän se aina tuppaa menemään, että hankala historia luo hankalia jännitteitä myös nykyhetkeen.
Kysymys Husulle: mikä rooli jihadistisella Al-Sahaab terroristijärjestöllä on Etiopian ja Somalian välisessä rajakiistassa?
Reunahuomio: Etiopian pääministeri Abiy Ahmed Ali on kumminkin saanut Nobelin rauhanpalkinnon 2019, Etiopian ja Eritrean välisen rauhan edistämisestä, vaikka ilmeisesti tilanne ei ole täysin autuaallinen vieläkään Etiopian ja Eritrean välillä, vaikka rauhansopimus on kai voimassa.
Joskus epäluuloon naapuria kohtaan on myös aihetta. Itsenäisellä Suomella on ollut MUITA TAHOJA vastaan vain kolme sotaa: peräkkäin talvisota ja jatkosota Neuvostoliittoa vastaan, ja sitten osana Neuvostoliiton kanssan solmitun rauhan ehtoja Lapin sota Lapissa olevia saksalaisia, entisiä aselveljiä vastaan. Eli siinä mielessä missä blogisti puhuu naapurimaista, vain kaksi sotaa Neuvostoliittoa vastaan. Neuvostoliiitto ja sen perillinen Venäjä taas on sotinut siellä, täällä ja tuolla kautta aikojen, eikä vähiten juuri nyt Ukrainassa.
Kyselin hiljattain kolmelta eri tekoälyltä, mitkä maat ovat niiden mielestä parhaita maita mahdollisimman monmella mittarilla. Yhdistäen kolmen tekoälyn vastaukset yhteen, lista (aakkosjärjestyksessä) oli: Alankomaat, Etelä-Korea, Hongkong, Islanti, Japani, Kanada, Norja, Ruotsi, Saksa, Singapore, Suomi, Sveitsi, Tanska, Uusi-Seelanti ja Yhdysvallat.
Pyysin ChatGpt:tä nyt luokittelemaan nämä maat kulttuurisen eetoksen mukaan, tässä sen vastauksen ydin:
1. Vahvasti kristillisen eetoksen maat
YHDYSVALLAT: Kristinusko, erityisesti protestanttinen eetos, on edelleen vahvasti läsnä yhteiskunnallisessa keskustelussa ja politiikassa. Uskonto vaikuttaa vahvasti arvoihin ja moraalikäsityksiin, vaikka yhteiskunta on virallisesti sekulaari.
ETELÄ-KOREA: Kristinusko ja buddhalaisuus ovat vahvasti läsnä yhteiskunnallisessa eetoksessa. Kristinusko on kasvanut nopeasti, ja monet perinteiset arvot, kuten perheyhteisö ja kunnioitus vanhempia kohtaan, ovat edelleen tärkeitä.
KANADA: Vaikka maallistuminen on lisääntynyt, kristillinen perintö on yhä kulttuurisesti merkittävä, etenkin vanhemmille sukupolville ja maaseutualueilla.
2. Sekoitus perinteisiä ja moderneja arvoja
SUOMI: Vaikka Suomi on maallistunut, luterilainen perinne vaikuttaa yhä arvoihin ja sosiaalisiin käytäntöihin. Kirkko osallistuu edelleen esimerkiksi siirtymäriitteihin, kuten häihin ja hautajaisiin, ja kristilliset juhlapäivät ovat osa kulttuuria.
RUOTSI: Samoin kuin Suomessa, Ruotsissa on vahva luterilainen perinne, joka vaikuttaa kulttuuriin. Arvot ovat maallistuneita, mutta luterilainen eetos näkyy esimerkiksi hyvinvointivaltion arvoissa.
NORJA Norjassa on samanlainen luterilainen eetos kuin muissa Pohjoismaissa, mutta yhteiskunnalliset arvot ovat pitkälti maallistuneet.
TANSKA: Tanskassa luterilainen perinne on vahvasti osa kulttuuria, ja kirkolla on virallinen rooli, vaikka arkipäivän elämä on melko maallistunutta.
ISLANTI: Islannissa kirkko ja valtio ovat tiiviisti sidoksissa, mutta arkipäivän elämässä uskonnolla ei ole suurta merkitystä. Kulttuurisesti kristilliset arvot ovat kuitenkin läsnä.
SAKSA: Saksassa kristilliset perinteet ovat edelleen vahvoja, erityisesti katolisilla alueilla, mutta myös protestanttiset arvot ovat näkyvissä. Maallistuminen on kuitenkin ollut vahvaa, etenkin Länsi-Saksassa.
3. Monikulttuurinen ja moniuskonnollinen eetos
SINGAPORE: Singapore on moniuskonnollinen maa, jossa erilaiset uskonnot, kuten buddhalaisuus, islam ja kristinusko, ovat merkittävä osa kulttuuria. Uskonnolliset arvot ovat tiiviisti sidoksissa yhteiskuntaan, vaikka maa on virallisesti sekulaari.
HONGKONG (ei tosin itsenäinen maa): Hongkongin kulttuurinen eetos on sekoitus perinteisiä kiinalaisia arvoja, kuten konfutselaisuus, ja modernia länsimaista vaikutusta. Uskonnolliset perinteet, kuten buddhalaisuus ja kristinusko, ovat läsnä, mutta niiden merkitys vaihtelee.
JAPANI: Shintolaisuus ja buddhalaisuus ovat vahva osa Japanin kulttuurista eetosta, vaikka monet eivät harjoita uskontoa aktiivisesti. Perinteiset arvot, kuten yhteisöllisyys ja kunnioitus perinteitä kohtaan, ovat keskeisiä kulttuurissa.
4. Vahvasti sekulaari eetos
ALANKOMAAT: Alankomaissa maallistuminen on edennyt pitkälle, ja yhteiskunnalliset arvot perustuvat pitkälti sekulaarille humanismille. Uskonnolla on vähäinen rooli kulttuurisessa eetoksessa.
SVEITSI: Sveitsissä on sekulaarinen eetos, vaikka uskonnolliset perinteet vaihtelevat kantonien mukaan. Yhteiskunnallinen arvomaailma on kuitenkin maallistunut.
UUSI-SEELANTI: Uusi-Seelanti on vahvasti sekulaari maa, jossa kristilliset perinteet ovat taustalla, mutta eivät merkittävässä roolissa kulttuurisessa eetoksessa.
Ilmoita asiaton viesti
Sehän on toki mielenkiintoista, että saamme kuvauksen Somalian nykytilanteesta ja mahdollisista uhista. Itselläni on varsin sekava kuva alueesta, mutta nyt kun netistä tarkistin, niin näyttäisi se ”itsenäinen” Somalimaa olevan kutakuinkin sama kuin Brittiläinen Somalimaa siirtomaavallan aikaan. Italialainen Somalimaa muodosti sitten loput Somaliasta, kun Ranskan Somalimaata ei lasketa mukaan, sehän on nykyään kansainvälisesti tunnustetusti itsenäinen Djibouti.
Mielenkiintoinen lisä alueen sekavuuteen on Somali, joka on Etiopian osavaltio: https://fi.wikipedia.org/wiki/Somali_(osavaltio). Sielläkin melkein se määrä ihmisiä mitä Suomessa.
Etiopian mahdollinen kiinnostus Somalimaahan voisi johtua satamantarpeesta, kun Eritrean itsenäistyminen teki Etiopiasta sisämaavaltion. En sano tätä oikeutuksena, vaan mahdollisena syynä.
Itselleni on muutaman viime vuosikymmenen ajalta syntynyt sellainen kuva, että Somalimaassa on asiat saatu järjestykseen, mutta muussa osassa Somaliaa asiat on sekaisin, mm. terrori-iskujen vuoksi. Tämä mielikuva taas on saanut minut kuvittelemaan, että Somalimaan itsenäisyyden kansainvälinen tunnustus kehittäisi tuota aluetta, eikä aiheuttaisi lisää sekaannusta sekavaan Somaliaan. No, eipä sitä minulta kysytä. Taka-ajatuksenani olisi, että sitten kun lopussa Somaliassakin olisi saatu järjestys aikaan, muodostettaisiin liittovaltio tjsp.
Etiopian sekaantuminen Somaliaan tai Somalimaahan ei tunnu kannatettavalta.
Jos Ylellä olisi somalinkieliset uutiset suomeksi tekstitettyinä, niin näistäkin asioista tietäisi enemmän ja ajantasaisemmin.
Ilmoita asiaton viesti
”Hän pyrkii yhdistämään kansaansa luomalla Somaliasta viholliskuvan ja samalla estämään Etiopian pääsyn merelle.”
Eikös tuo lause ole sekava?
(-; Yleensä luen kommentoimistani blogeista ajan säästämiseksi vain otsikon, mutta nyt sitten lopulta luin enemmänkin ; -)
Ilmoita asiaton viesti
Heh, aika vitsikästä. Haluaako Somalia pitää Etiopian ilman satamaa päästäkseen rahastamaan kauttakulusta?
Kyllä menestyvällä maalla olisi hyvä olla pääsy merelle ihan vaan maailmankaupan takia.
Ilmoita asiaton viesti
Kari S.sen jo sanoi ja oikeessa oli.
Ilmoita asiaton viesti
Olikos koraanissakon sama kohta kun raamatussa”lisääntykää ja täyttäkää maa”kun siltä näyttää afrikassa.
Ilmoita asiaton viesti
Missähän järjestyksessä näitä sotia pitäisi lopettaa ja uhkia torjua? Ja kuka ne lopettaisi ja uhat torjuisi? Ehkä pienemmistä sodista ja tyranneista mekkalointi vähentäisi eskalaation riskiä? Olisi ikään kuin turvallisempaa.
Ilmoita asiaton viesti
Sotien ja konfliktien lopettaminen vaatii aina monitasoista lähestymistapaa. Etiopian tapauksessa ensimmäinen askel olisi saada pääministeri Abiy Ahmedin hallinto vaihtumaan kokeneempaan johtoon, joka kykenee käsittelemään maan sisäiset kriisit ja yli 100 miljoonan kansalaisen tarpeet. Kun maan sisäinen tilanne saadaan vakaammaksi, voidaan keskittyä naapurimaiden kanssa rakentavaan yhteistyöhön.
Etiopialla on potentiaalia taloudelliseen kasvuun ja alueelliseen vakauteen, kun se pääsee sopuun naapurivaltioidensa, kuten Somalian, Djiboutin ja Eritrean, kanssa. Kaikki nämä maat ovat tarjonneet mahdollisuuden satamien vuokraamiseen, mikä auttaisi Etiopiaa pääsemään käsiksi Punaisenmeren kauppareitteihin ja edistämään taloudellista kehitystä. Alueellisten konfliktien ja tyrannien estämisessä on tärkeää puuttua pienempiin kriiseihin ajoissa, jotta ne eivät eskaloidu suuremmiksi, mutta tämä edellyttää paikallista ja kansainvälistä yhteistyötä sekä selkeää johtajuutta.
Ilmoita asiaton viesti
Seuraavassa talvisodassa on gurba muotia, lunta vasten.
Ilmoita asiaton viesti
”Hän yrittää kirjaimellisesti vallata Pohjois-Somalian alueita päästäkseen Punaiselle merelle ja rakentaakseen sinne laivastotukikohdan.”
Kerrottakoon blogistille tiedoksi, ettei Somalimaasta löydy Punaisen meren rannikkoa, vaan sinne joutuu purjehtimaan Bab el Mandebin kautta.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Bab_el_Mandeb
Ilmoita asiaton viesti
Toivonen toivoo siis saavansa karusellikyytiä minultakin. Vähän ihmettelinkin mikä motivoi miestä kirjoittamaan blogiini niin paljon kommentteja ja niin vähän asiaa.
Ilmoita asiaton viesti