Urpilaisten salkusta löytyy EU:n ja Afrikan tulevaisuus

Kun Suomen ensimmäinen tuleva naiskomissaari Jutta Urpilainen sai tehtäväkseen Afrikan asiat, oli ensimmäinen reaktio monella suomalaisella talouden ja politiikan asiantuntijalla suuri pettymys, koska kyse oli salkusta, joka ei itsestäänselvästi ja suoraviivaisesti ollut niin tärkeä kuin oli toivottu ja odotettu.

Jotkut eivät osanneet pitää tunteitansa kurissa ja sen sijaan, että olisi tutkittu asiaa muutama päivä rauhassa ja mietitty sen erilaisia ulottuvuuksia ja sitä, kuinka asioista kannattaa puhua, päätettiin vain yksitotisesti, että salkku on vähäpätöinen. Esimerkiksi Helsingin Sanomissa kirjoitettiin, että ”Urpilaisen pesti ei ole perinteinen painavaksi katsottu salkku. Painavuudessa arvioidaan budjettivastuuta ja lainsäädäntöä. Urpilaisen osastolla on EU:n kolmanneksi suurin budjetti aluepolitiikan ja maatalouden jälkeen, mutta vain vähän lainsäädäntövastuuta.”

Eri lehdissä löytyi erilaisia artikkeleita, joissa Urpilaisen pestiä vähäteltiin yhden, jos toisenkin asiantuntijan toimesta. Afrikansuomalaisena tämän keskustelun seuraaminen oli välillä jopa tuskallista turhauttavuudessaan, kun Afrikan potentiaalia ja tärkeyttä ei osattu tai haluttu nähdä.

Ensinnäkin, budjetin koolla on väliä, eikä sellaisia voimavaroja keskitetä mihinkään ilman, että sillä on joku hyvä syy ja selkeä tarkoitus, minkä luulisi olevan selvä kenelle tahansa talouden tietäjälle, jolle rationaalinen toiminta on tuttu käsite.

Toiseksi, on kummallista, miten EU selkeästi nähdään jonkinlaisena sulkeutuneena ja eristäytyneenä kokonaisuutena, jonka toimet sen välittömien lähialueiden kehityksessä ja hoitamisessa nähdään vähäpätöisenä. Afrikka on kooltaan suurempi kuin Eurooppa ja sen väestö moninkertainen. Se on täynnä luonnonvaroja, joita ei ole vielä järkevästi käytetty. Maatalouden suhteen Afrikka on miltei pohjaton runsaudensarvi.

Kyllä, Afrikassa on ollut monia ongelmia ja sen kehitys on ollut tuskallista ja paikoin hyvin hidasta. Kyllä, kuvaa maanosasta dominoivat sodat, köyhyys ja nälänhätäkin. Tähän on toki monia syitä. Mutta Afrikan talous kokonaisuutena on kaikista vaikeuksista ja esteistä huolimatta kasvanut koko ajan ja suuressa osassa Afrikkaa kehitys on selkeällä ja terveellä pohjalla, mikä tulee seuraavien vuosikymmenien aikana vaikuttamaan koko maanosaan ja koko maailmaan.

Kun mietimme niitä asioita, joihin EU:n pitää vaikuttaa, on itsestään selvää, että asioita ei voi tarkastella vain menneisyyden ja nykyisen tilanteen kautta, vaan katseen tulee suuntautua myös tulevaisuuteen. Ja Eurooppa ei voi tyytyä tutisemaan itsekseen omissa liemissään kauhistuneena lähialueistaan, jotka ovat ratkaisevan tärkeitä sen tulevaisuudelle, niin talouden, ympäristön, kuin turvallisuudenkin aloilla. Tulevaisuus on niin toivoa kuin uhkia täynnä. Mutta jos haluamme varmistaa hyvän tulevaisuuden, on meidän tehtävä asialle jotain.

Tästä ei ole mitään parempaa todistetta kuin se, miten Afrikan asema on kehittynyt eri maiden politiikassa. Ranskan, Britannian ja USA:n lisäksi Kiina, Turkki ja Venäjä ovat viime vuosina lisänneet huomiotansa ja konkreettista vaikutustaan Afrikan suhteen. He ovat investoineet varteenotettavia summia tuohon maailman toiseksi suurimpaan maanosaan, jossa on 54 eri valtiota ja jonka 1,2 miljardista asukkaasta yli puolet on alle 35 vuotiaita.

Muistatteko esimerkiksi kännykät? Suurin osa jokaisessa kännykässä käytettävästä bauksiitista tulee Afrikasta.

Huvittavaa kyllä, Suomen julkisessa keskustelussa puhe kääntyi Afrikkaan avustuskohteena ja vääjäämättömästi alettiin jälleen puhumaan pakolaisista ja kaikesta tavallisesta, sen sijaan, että oltaisiin puhuttu siitä, kuinka varmistetaan, että Eurooppa pääsee käymään kauppaa Afrikan maiden kanssa tavalla, joka hyödyttää molempia. Miten nostaa Afrikka pois köyhyydestä kohtelemalla tätä kumppanina eikä avustuskohteena?

Tietenkin jo pitkään on ollut tiedossa, että Euroopan kauppasopimukset Afrikan kanssa ovat epäsuhtaiset, eivätkä hyödynnä Afrikan suurinta potentiaalia, halpaa maataloutta sen takia, että oman maatalouden suojeleminen on EU:ssa hyvin tärkeä asia. Tämä kuitenkin estää Afrikkalaisia vaurastumasta kaupankäynnillä Euroopan kanssa, mistä syystä heidän kehityksensä on hidasta.

Mutta kaipa kelle tahansa on päivänselvää, että Kiina ei investoi kymmeniä miljardeja Afrikkaan hyvää hyvyyttään, vaan varmistaakseen halvan ruuan tarjonnan yhä vaurastuvan Kiinan kansan tarpeisiin. Tällä investoinnilla on ollut jo hyvin suuri vaikutus niillä alueilla, johon Kiina on investoinut. Tämä kauppa tulee vain vahvistumaan ja on kyseenalaista, voiko EU ja Eurooppa jättää itsensä heikkoon asemaan, mitä tulee Afrikan kaupan kehitykseen tämän vuosisadan aikana.

Pääministeri Antti Rinteen hallituksen ohjelmassa puhutaan, kuinka Afrikka tulee ottaa mukaan ilmastonmuutoksen torjuntaan, ja kuinka halutaan vaikuttaa työllisyyden kehitykseen Afrikassa. Jutta Urpilaisen komissaarin salkku tukee tätä tavoitetta täydellisesti. Voidaan vahvistaa esimerkiksi kumppanuutta Afrikan mantereen maiden kanssa. Voidaan puuttua esimerkiksi pakolaisuuden juurisyihin ja siirtolaisuuden vähentämiseen mahdollisuuksien ja tulevaisuuden toivon luodessa omaan kotimaahan jäämisestä oikean vaihtoehdon Afrikan ihmisille.

Ilmastonmuutoksen suhteen Afrikka on hyvin paljon tulilinjalla ja sen vääjäämätön taloudellinen kasvu tekee elintärkeäksi kasvavan energiantarpeen tyydyttämisen tavalla, joka ei lisää kasvihuonepäästöjä, aivan kuten Intiassakin tulee tehdä. Se voisi olla suomalaista teknologiaa kiinalaisen sijaan. Suomen afrikkalaisena olen hyvin iloinen ja toiveikas, sillä Suomi, jolla ei ole taakkaa villien vuosien siirtomaaseikkailuista ja jota arvostetaan erittäin paljon Afrikassa, saa mahdollisuuden vaikuttaa ja luoda Afrikan ja EU:n keskinäisten välien ja yhteistyön tulevaisuutta.

Odottelen innolla komissaari Urpilaisen työn alkua. Paheksun samalla käydyn keskustelun kapeakatseisuutta, näköalattomuutta ja nihkeän vähättelevää sävyä. On aika näyttää EU:lle ja kaikille muillekin pessimisteille, kuinka voidaan vaurastua Afrikalla kohtelemalla tätä kerrankin tasapuolisena kumppanina yhteistyössä, joka vaurastuttaa kaikkia. Tällainen on paras kaupan muoto, sillä vain reilu meininki voi taata jatkuvuuden hamaan tulevaisuuteen.

abdirahimhussein

Abdirahim ”Husu” Hussein on Suomen PENin sananvapauspalkinnolla palkittu poliitikko, järjestöaktiivi, mediapersoona ja neljän lapsen helsinkiläisisä. Koulutukseltaan Hussein on yhteisöpedagogi ja työskentelee tällä hetkellä mm. konsulttina suomalaisten pk-yritysten viennissä Itä-Afrikkaan.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu