Media käyttää valtaa, joka ei sille kuulu

Valtakunnan päälehdillä on ilmiselviä poliittisia linjauksia, joita ne pyrkivät monin tavoin tukemaan. Johonkin asiaan liittyvien uutisten määrällä, sävyllä ja tiettyjen näkökulmien pimentämisellä muokataan mielipiteitä. Omalta kohdaltani vuosien kokemus on esimerkiksi osoittanut, että Hesari ja Aamulehti pyrkivät vaivihkaa myötäilemään terveydenhuollon yksityistämiskehitystä. Vaikka lehdistön pitäisi tuoda julki erilaisia vaihtoehtoja, näin ei sote-uudistuksen suhteen ole tapahtunut. Ainoata ratkaisumahdollisuutta, Pelkistettyä Sotea, joka toteuttaisi, ja itse asiassa ylittäisi, kaikki uudistukselle asetetut tavoitteet, ei ole miltään osin päästetty julkiseen keskusteluun. Toki tässä eivät ole mukana vain Sanoman lehdet, sillä korruptio ulottuu myös vasemmiston lehtiin ihan äärilaitaa myöten. Raha siis voittaa ideologian mennen tullen.

Otan esimerkiksi eiliseen Hesarin juttuun kirjoittamani kommentin sensuroinnin. Kysyin ”miksi kukaan ei halua ajatella lääkkeiden toimitus- ja huoltovarmuuden täydellisintä ratkaisua, jossa reseptilääkkeiden jakelu yhdennettäisiin niiden terveyskeskuksissa tapahtuvaan varmuusvarastointiin”? Lisäksi väitin, että ehdottamani menettelyn edut voisivat puolittaa useimpien lääkkeiden potilashinnat ja saatavuus olisi paras mahdollinen. Lieneekö toimituksen mielestä ollut liian paksua haastaa nykyinen apteekkijärjestelmä vuodessa miljardiluokkaa tehokkaammalla järjestelmällä. Ei toimituksella ollut perusteita sanoa väitettäni yliampuvaksi? Omat pitävät perusteluni olisi voinut lukea Pelkistetyn Soten hahmotelmasta. Kommenttini sensurointi tarkoitti, ettei minulle annettu oikeutta kertoa tähän asti käsittelemättömästä ratkaisumallista, jota kukaan ei ole pystynyt kiistämään.

 

Tilanne on sikäli ymmärrettävä, että lehdet saavat merkittävän osan tuloistaan mainostajiltaan. Seurauksena on vähintäänkin piilokorruptiivinen suhde, joka tarkoittaa, että raha ratkaisee. Valitettavasti vaihtoehtoa ei ole. Mielipidekirjoittajien mitkä tahansa alustukset ovat pelkkää ilmaa. En keksi muuta ratkaisua kuin asiantuntijatasolle viety versio kansalaisparlamentista. Nykyinen versio, jossa 600 satunnaisesti valittua suomalaista pääsee käsittelemään kansalaisaloitteita, on aivan liian suppea kootakseen valtakunnan parhaat ideat. Jäsenyys ei saisi pohjautua valintaan vaan omakohtaiseen mielenkiintoon. Muuten jäsenistä tulee ”leipäpappeja”. Toimintatapa voisi perustua lainsäädäntöhankkeisiin, eli kyse olisi tavallaan varjovalmistelusta. Tämä merkitsisi väistämättä demokratian vahvistumista, sillä poliitikkojen liikkumavara mielikuvamaalailussa kapenisi oleellisesti. Jokaisella valmisteluhankkeella olisi asiantunteva koordinaattori, joka ylläpitäisi jäsenneltyä tiivistelmää keskustelusta. On syytä huomata, ettei tarkoituksena olisi päätyä yhteen ratkaisuun, vaan pikemminkin esitettäisiin useita vaihtoehtoisia malleja kaikkine hyvine ja huonoine puolineen. Jos vielä ministeriö tarjoaisi tietopalveluja, lopputulos voisi olla nykyiseen verrattuna aivan uudella tasolla.

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu