Myytti ulkomaalaistaustaisten opiskelijoiden suomalaiseen työelämään sijoittumisen elintärkeydestä

Helsingin Sanomat suoltaa tasaiseen tahtiin kirjoituksia, jotka kannattavat ulkomaisten opiskelijoiden osuuden lisäämistä Suomen korkeakouluissa ja heidän rekrytoimistaan Suomeen (esimerkki). Vastakommentteja sensuroidaan armottomasti.

En pysty tunnistamaan miksi yliopistosta valmistuneita ulkomaalaisia voitaisiin pitää suomalaisiin verrattuna ”osaajina”. Olemmeko me suomalaiset luontaisesti taipuvaisia ihannoimaan ulkomaalaisia ja pitääkö meidän todellakin maahantuoda tänne uusi sivistyneistö sekä meitä johtamaan että tekemään työt? Entä mikä rooli jää suomalaisille korkeakoulupaikoista syrjäytetyille tai jopa valmistuneille?

Omat kokemukseni asiasta liittyvät yliopistomaailmaan, jota ihan ministeriön tuella on vahvasti ulkomaalaistettu ja jossa suomen kieltä on toisinaan jopa syrjitty. Opettajia valittaessa ulkomaalaisuus on usein katsottu eduksi, mikä on täysin kestämätön perustelu. Olen nähnyt aivan liian monta tapausta, jossa valittu henkilö ei ole aidosti kotoutunut siinä mielessä, että hän olisi pystynyt antamaan Suomen hyväksi vastaavaa panosta kuin mihin suomalainen olisi yleensä pystynyt. Suomen kielen osaamattomuus, ja haluttomuus sitä edes oppia, heikentää kommunikaatiota puhumattakaan siitä, että ulkomaalaisperäisen näkemys yhteiskunnasta ja sen toiminnoista ei yleensä ole kovinkaan syvällinen. Toisin sanoen liittymäpinta ja sen myötä vaikuttavuus suomalaiseen yhteiskuntaan jäävät kapeiksi.

Ulkomaalaistajat eivät koskaan kerro mikä rooli suomalaisille kaiken kaikkiaan tulisi jäämään. On varmaa, etteivät ulkomaalaiset tule tänne suomalaisia elättämään.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu