Tarpeettomasti hyljeksitty soten valinnanvapaus

Valinnanvapaus oli Sipilän hallituksen soteuudistusesityksen keskiössä ja se sai huonon maineen, koska sitä käytettiin yksityistämisen synonyyminä. Nyt Marinin hallitus on syyttä suotta heittänyt lapsen menemään pesuveden mukana, sillä valinnanvapaus on ainoa oikeudenmukainen tie julkisen ja yksityisen terveydenhuollon yhteiseloon. Jos lähdetään ihmisten tarpeista eikä politiikasta, molempia tarvitaan. Epäilemättä osa ihmisistä haluaisi päättää terveydenhoidostaan viimeistä piirtoa myöten ja yksityinen puoli varmasti täyttäisi heidän tarpeensa. Miksi heille ei sitä sallittaisi, jos he ovat valmiita erityistoiveistaan maksamaan? Luultavasti valtaosa ihmisistä haluaisi kuitenkin vain laadukkaat terveyspalvelut mahdollisimman edullisesti.

Sipilän hallituksen tarjoamassa valinnanvapaudessa oli pikemminkin kyse valintapakosta kahdesti vuodessa. Sen sijaan aito valinnanvapaus on jokahetkistä, ja se voitaisiin saavuttaa hyvin yksinkertaisesti samalla valtavasti byrokratiaa hävittäen, eli entistä edullisemmin. Jos julkinen terveydenhuolto olisi lääkkeineen maksuton, ei tarvittaisi monikanavaisia rahoitusbyrokratioita, laskutusta ja monenlaista sääntelyä. Myös erilaiset korvausbyrokratiat tulisivat tarpeettomiksi ja verojen kautta kustannukset jakautuisivat automaattisesti sosiaalisesti oikeudenmukaisesti.

Sama periaate voitaisiin ulottaa yksityiselle puolelle Siten, että hoidosta saisi julkisen puolen omakustannushintaa vastaavan suorakorvauksen. Yksityiset yritykset saisivat määritellä hintansa vapaasti, mutta ylihinnan asiakkaat maksaisivat itse. Julkisia ja yksityisiä palveluja voisi tarpeen mukaan käyttää sekaisin ja julkisellakin puolella voisi käyttää missä päin tahansa Suomea olevia palveluja. Tämä kaikki olisi potilaille sujuvinta ja lääkäriin pääsisi käytännöllisesti katsoen heti. Järjestelystä kertyisi säästöjä montaa kautta joka vuosi miljardiluokassa. Valtiolle olisi edullista, ettei yksityisestä terveydenhuollosta voisi kertyä sille mitään lisätaakkaa.

Julkinen ja yksityinen hoito olisivat kilpailutilanteessa, jossa niiden markkinaosuudet asettuisivat automaattisesti tasolle parhaiten kansalaisten tarpeita tyydyttäviksi. Suomalaisten tulorakenteen pohjalta on arvioitavissa, että julkinen puoli tulisi pärjäämään niin hyvin, ettei valinnanvapaudesta muodostuisi rajoitetta sen keskeisten toimintojen (esim. päivystykset) hoitamiselle. Yleisestä näkökulmasta olisi merkittävää, että valinnanvapauden myötä ei enää tarvitsisi väitellä siitä onko yksityinen puoli kustannustehokkaampi vai ei. Tulokset puhuisivat puolestaan.

En osaa olla hämmästelemättä, että poliittisten tavoitteiden takia Pelkistetyn soten yhtenä kivijalkana olevaa täydellistä valinnanvapautta ole edes ajatuksena otettu esille, vaikka se johtaisi täydelliseen ratkaisuun. Poliitikoille miljarditkaan eivät näytä merkitsevän mitään, jos kysymys on puoluepoliittisista eduista.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu