Tarveharkinta on duunarin turva
Lähes kaikissa puolueissa Perussuomalaisia lukuun ottamatta tuntuu löytyvän halukkuutta luopua ulkomaista työvoimaa koskevasta tarveharkinnasta, vaikka Ruotsin lisäksi muut Euroopan maat eivät ole niin tehneet. Tarveharkinnasta luopumista perustellaan työvoimapulalla. Esimerkiksi korkeakoulutettuja kansainvälisiä osaajia tarveharkinta ei koske tälläkään hetkellä, joten tosiasiassa tarveharkinnan poistolla avattaisiin siis ovet sellaiselle työvoimalle, jota Suomesta löytyy jo valmiiksi. Näin ollen tavan suomalainen duunari saisi kilpailla työpaikastaan ulkomaisen työvoiman kanssa. Ruotsissa nimittäin 60 % prosenttia EU:n ulkopuolelta tulevasta työvoimasta työllistyy aloille, jossa joko ei ole työvoimapulaa tai on työvoiman ylitarjontaa. Maahan pidemmäksi aikaa jääneistä enää vain 12 prosenttia työskentelee aloilla, joilla on työvoimapulaa.
EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevaa työvoimaa säädellään tarveharkinnalla, jonka tarkoituksena on yksinkertaisuudessaan varmistaa, etteivät työlupaa hakevat henkilöt vie työpaikkoja, joihin löytyy työntekijöitä Suomesta jo valmiiksi. EU:n alueella työvoima voi liikkua jo tänäkin päivänä vapaasti, mistä huolimatta päättäjillä on kova tahto avata työmarkkinat Euroopan lisäksi myös koko muulle maailmalle.
Uskomattomimpien perusteluiden mukaan tarveharkinnan poistolla vähennettäisiin Suomeen tulevien turvapaikanhakijoiden määrää, mikä kertoo valtavasta halusta avata rajat jopa täysin kouluttamattomalle elintasosiirtolaisten joukolle. On taloudellisesti kestämätöntä houkutella maahan ihmisiä, jotka rasittavat koulutusjärjestelmää, ja jotka tilastojen valossa pysyvät vuosikausienkin jälkeen nettosaajina eivätkä -maksajina. Ruotsissa tarveharkinnan poisto on johtanut siihen, että iso osa alun perin työn vuoksi maahan tulleista on hakenut sittemmin turvapaikkaa.
Ulkomaisen työvoiman hankkiminen ei ratkaise kohtaanto-ongelmaa, jossa kaikelle työlle ei välttämättä löydy tekijöitä, vaikka työttömien reservi on maassamme suuri. Tarveharkinnan poistamisen sijasta on etsittävä ratkaisuja, jotta esimerkiksi muuttaminen maan sisällä olisi helpompaa, uudelleen kouluttautuminen houkuttelevampaa, etätyön mahdollisuudet parempia ja alun alkaenkin kouluttautuminen sellaisille aloille, joilla työllistyminen on hankalaa, vähentyisi.
Tarveharkinnan poisto on nähdäkseni vain yksi uusi keino avata rajat, luoda halpatyömarkkinat ja tuoda lisää ulkomaalaisia nauttimaan suomalaisen hyvinvointivaltion eduista. Valitettava tosiasia on, etteivät Suomen resurssit riitä tarjoamaan hyvinvointia, koulutusta ja sosiaalietuuksia koko maailmalle.
Työelämä ei enää koske minua, mutta kyllä lasten, nuorten ja työiässä olevien tulevaisuus jonkin verran pelottaa.
Tulevaisuudessa työt vähenevät, siis tarvitsemme vähemmän tekijöitä, ainakin näin on yleisesti väitetty. Suuri joukko ihmisiä jää työelämän ulkopuolelle elämään sosiaaliturvalla. Mitä enemmän työn ulkopuolella on ihmisiä, sen heikompi sosiaaliturva. Mikäli sosiaaliturva on hyvin heikko, tietää se levottomuuksia ja mellakoita.
Länsimaissa keskiluokka on harventunut – rikkaiden ja köyhien määrä on sen sijaan kasvanut. Yhteiskuntien toimivuus on yleensä perustunut keskiluokan työntekoon ja valmiuteen maksaa veroja. Eli mitä on odotettavissa mikäli keskiluokka kutistuu aina vain?
Ilmoita asiaton viesti