Identiteetti ja sen määrittely
Hämmennyn joka kerta kun uutisissa käsitellään sana suomalainen. Itselleni tämä käsite tarkoittaa lähinnä Suomessa syntynyttä Suomen kansalaista tai suomalaisille vanhemmille ulkomailla syntynyttä lasta.
Itse olen asunut Suomessa kohta 30 vuotta ja saanut kansalaisuudenkin, kuitenkin en katso, että sillä perusteella olisin suomalainen. Olen suorittanut Suomessa toisen asteen tutkinnon lisäksi myös korkeakoulututkinnon, mutta silläkään perusteella en koe olevani suomalainen. Suomalaistunut toki olen, mutta olen edelleen virolainen.
Identifioidun aika vahvasti siihen kulttuuriin, johon olen syntynyt. Samalla täällä asuessani olen omaksunut paljon tapoja Suomesta. Olenko jo suomalainen? Missä vaiheessa suomalaiset pitävät mua suomalaisena? Millaisia suomalaisia Al-Holin leiristä tuotiin?
Identiteetti on ollut aiemmin fakta. Nykyään se on miltä tuntuu ja tunteet vaihtelevat.
Al-holin mammoista kysyit. Hehän ovat hoivaavia äityleitä kuten kaikki suomalaiset äidit. Mitä nyt hommasivat lapsensa sotatoimialueelle tappohommia katsomaan. Ei saa tuomita ketään. Pitää antaa lentoliput, Kela Visa ja uuden kämpän avaimet ja viranomaissuojelu vihapuhetta vastaan.
Kuten naapurini demari toteaa: ”Kyllä meidän täytyy auttaa.”
Ilmoita asiaton viesti
”Identiteetti on ollut aiemmin fakta. ”
Identiteetti on uskonvarainen asia. Vähän niinkuin ”kansa”, ”jumala”, ”raha”, ”valtio”, ”yritys” tai ”isänmaa”.
Tuollaisia asioita voidaan muuttaa uskomalla eri tavalla. Joitakin uskomuksia kirjataan rekistereihin, kirjanpitoihin ja sopimuksiin mutta ne eivät ole tätä fyysistä todellisuutta vaan jotain uskonvaraista harhamaailmaa mitä ihmiset pyörittävät ajatuksissaan.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitoksia kovasti kommentistasi ja pahoittelut siitä, etten päässyt vastaamaan ajoissa. Joskus elämässä vaan alkaa yhtäkkiä tapahtua liikaa ja liian nopeasti. Toivotan kaikille kaikkea hyvää jo alkaneelle vuodelle.
Tosiaan, olen samaa mieltä siitä, että identiteetti on usein tilannesidonnainen juttu ja liittyy vahvasti myös tietyn ajan määrittelyyn. Itselleni tutuinta ovat kielien ja murteiden erilliset luokittelut.
Ilmoita asiaton viesti
Joku maahanmuuttaja sanoi kerran julkisuudessa hienosti, että hän tuntee suomalaistuneensa koska hänen oikea kotinsa on Suomessa tai jotain sen tapaista. Esimerkiksi jos itse muuttaisin ulkomaille, luulisin että en voisi kotiutua enää toiseen yhteiskuntaan, vaikka tavallaan haluan olla maailmankansalainen. Toisin sanoen ratkaisevaa ei ole se, että millaisena ja miten suomalaisena suomalaiset sinua pitävät, vaan ratkaisevaa on se miten itse tunnet asian olevan. 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Kiitän kovasti kommentistasi ja pahoittelen, etten päässyt vastaamaan ajoissa. Joskus elämässä vaan alkaa yhtäkkiä tapahtua liikaa ja liian nopeasti. Toivotan kaikille kaikkea hyvää jo alkaneelle vuodelle.
Ilmoita asiaton viesti
> en koe olevani suomalainen (…) olen edelleen virolainen.
Kukaan ei varmasti väitä vastaan, kun henkilön oma ilmoitus on tämä.
Ilmoita asiaton viesti
Minun mummo oli Vienanlarjalasta ja kärsi venäläisyyestään koko elämänsä. Eikä auttanu, että saanu suomen kansalaisuuen jo varhain ja vaihtanu luterilaisseen kirkhoon, silti se kymmeniä vuosia perusteli valintojaan, haluan olla suomalainen. Äiti oli syntyny Viipurissa 1935, mutta pikkulapsena jo tullu Suohmeen, hällei ongelmaa olla suomalainen, vaan halus ihan itte ylpeillä karjalaisuuellaan. Eikös YK:n ihmisoikeuksien mukhaan ihminen saa itte määritellä ittensä ja ryhmänsä, johon kuuluu!
Ilmoita asiaton viesti
Kiitän kovasti kommentistasi ja pahoittelen, etten päässyt vastaamaan ajoissa. Joskus elämässä vaan alkaa yhtäkkiä tapahtua liikaa ja liian nopeasti. Toivotan kaikille kaikkea hyvää jo alkaneelle vuodelle.
Ilmoita asiaton viesti