Jokaisen ikioma poliittinen koti
Tämän löytäminen näyttää olevan yksi elämämme vaikeimmista asioista, ja joku on vieläkin koditon.
Julkista keskustelua aiheesta ei ole näkynyt paljonkaan, joten siitä syystä otin tämän aiheen nyt esille. Niinä hetkinä, jolloin tämä aihe on oikeasti ajankohtainen, tätä kodittomaksi jäänyttä uuden poliittisen kodin etsijää syytetään vähintään rintamakarkuruudesta. Ainakin asian käsittelyyn näyttää liittyvän suuria tunteita ja kovasti dramatiikkaa. Syytökset lentelevät puolin ja toisin, ja asianomainen joutuu usein suojautumaan, liittymällä nopeasti uuteen ryhmään, josta uskoo löytävän turvaa omille ajatuksillensa.
Nyt eduskuntavaalien alla näitä siirtymisiä kodista toiseen on tapahtunut useammat kerrat.
Kun elämän merkityksistä puhutaan, jokaiselle tuntuu olevan tärkeä oma koti, jossa on hyvää olla ja jossa viihtyy. Kuten yleensä, elämässä ainoastaan fyysinen tila ei tee meitä onnelliseksi, tarvitsemme myös paljon muuta.
Tarvitsemme tukea ajatuksillemme, samanhenkistä seuraa, reilua meininkiä ilman kyräilyä ja sellaisiakin asioita, joita ihan yksin ei kukaan voi millään saavuttaa. Tämä viimeksi mainittu liittyy yhteiskunnallisiin asioihin, josta on hyötyä monille, ellei jopa kaikille.
Meistä jokaisella on jonkinlainen käsitys yhteiskunnan hyvästä ja tavoittelemisen arvoisesta elämäntavasta. Harvoin muistamme, että tämä käsitys voi myös muokkautua elämän aikana. Nuoruuden innossa ja voimiemme huipulla voimme olla mielessämme kaikkivoipia lähes kaikessa. Myös erilaiset ideologiat kiehtovat mieliä ja sen antamat visiot paremmasta maailmasta tuntuvat aina toteuttamiskelpoisilta.
Kokemus ja ikä vievät usein kuitenkin parhaan terän ideologisista kannoista ja avaavat silmiä joidenkin ideologisten tavoitteiden saavuttamisen mahdottomuudesta.
Ymmärrys noudatettavan ideologian aiheuttaman vahingon suuruudesta kasvaa kokemusten kautta. Ihminen, joka haluaa pelastaa muita näiltä vahingoilta ei voi jatkaa sitä loputtomiin. Hän voi yrittää pelastaa muita ja itseään jonkin ajan, mutta se ei voi kestää loputtomiin.
Silloin viimeistään on järkevää vaihtaa poliittista kotia.
Kirjoitus sopii hyvin myös uskonnolliseen kotiin.
Joskus nuoruudessani jouduin huomioimaan liian läheltä, miten niin poliittiset kuin uskonnolliset liikkeet juoksuttavat palavasieluisia nuoria romahdukseen. En näe näillä liikkeillä merkityseroja. Hermoradat kulkevat ristiin rastiin.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitoksia kommentista.
Tajusin juuri, että itsekin olen joutunut ottamaan etäisyyttä moniin asioihin jotka kiehtoo aluksi, mutta alkavat vahingoittaa pidemmällä tähtäimellä muitakin kuin itseäni.
Loppujen lopuksi jokainen meistä kaipaa pelastusta jostakin, ainakin välillä ja auttaa samalla itseään.
Voisiko tämä toteutua näin kirjoittamalla, saako tämä ihmisiä enemmän ajattelemaan?
Ilmoita asiaton viesti
Tuo ”pelastuksen” kaipaaminen, joko ”hengellisistä kodeista”, puolueista ja/tai ideologioista…ihmetyttää…?
Tiedän että joku sama ihminen on hakenut ”kotia”, niin helluntailaisuudesta kuin taistolaisuudestakin.
– Itse olen kokenut olevani uskonnoton jo nuoruudestani asti-mikä aikoinaan oli joidenkin mielestä jopa ”outoa”, mutta nyt meitä lienee suuri enemmistä, jos esim. kirkon lehtien gallupit ovat oikeassa, että enää VAIN joka viides USKOO enää JUMALAAN..?!
– Poliittisesti mottoni on:
– Arvaa oma tilasi, anna arvo toisillekin. Kun arvaa ja ”näkee” esim. sosio-ekonomisen asemansa, elämän-ja maailmankatsomuksensa, ja arvonsa, niin ehdokkaan ja puolueen löytämisessä ei ole ongelmia poliittisesti SITOUTUMATTOMALLEKAAN.
Joidenkin ajatukset, ja mielipiteet ja esim. poliittinen toiminta ”kolahtaa” paremmin ja on lähempänä omiani, kuin joidenkin toisten.
Ilmoita asiaton viesti
Eräs, aikanaan puoluepolitiikassa ”syvälläkin” ollut arvosteli joskus minua, että sinä olet ”vain” sellainen yhteiskunnan ”tarkkailija ja kriitikko.”
– Kun kehuin hänen appensa, sotaveteraanin, minusta hienoa huumorintajua, hän ”kommentoi” ja vastasi nopeasti, että juu juu, mutta poliittisesti täysin mielipiteetön…(!).
Ilmoita asiaton viesti
Tää on aika helppo:
Puolusta aina niitä, jotka eivät voi puolustaa itse itseään; lapset ja vanhukset.
Eli kun otat kantaa mihin tahansa kysymykseen, niin mieti asiaa lasten kannalta (meidän tulevaisuuden) ja vanhusten kannalta. (jotka ovat rakentaneet sen minkä ympärilläsi näet).
He ovat ne kaksi ryhmää, joita pitää puolustaa. Me muut kyllä sitten jotenkin pärjätään.
Henry
Ilmoita asiaton viesti
Kiitoksia kommentista.
Tämä on todella hyvin kiteytetty ohjenuora.
Painan muistiin ja otan käyttöön. Alitajuisesti ehkä olenkin noudattanut koska aina yritän auttaa lapsia ja apua tarvitsevia iäkkäitä ihmisiä.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvin kiteytetty. Jokainen päättäjä on aina ollut lapsi ja moni tulee olemaan vanhus.
Menee off topic mutta HS mielipidesivustolla oli hyvä kirjoitus liikkumirajoitteisten vanhusten ongelmasta josta joku kirjoitustaitoinen voisi ottaa kopin täällä Puheenvuorossa. Se on tässä:
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009450106.html
Ilmoita asiaton viesti
Joo, tuo on tuttua. Asun 3.000 km:n päässä Suomesta ja mikään ei auta kun haluan tietää pankkiasioista (Handelsbanken).
Pitää käydä konttorissa.
Sama juttu oli kerran Kelan kanssa – eivät maksaneet eläkettäni ja olin Kreikassa ilman rahaa.
Veli auttoi minut Suomeen. Kelan konttorissa piti allekirjoittaa paperi, jonka mukaan saavat kysellä verotietojani.
Kaksi asiaa tässä hämäsi:
– Ennen Kreikkaan muuttoani tiedustelin kaikkea siitä, miten saan eläkkeeni Kreikkaan jne. Kerroin, että muutan sinne pysyvästi ja kyselin onko jotain esteitä eläkkeen maksuille. Mitään ei kuulemma ollut (paitsi kuukautta myöhemmin oli).
– Toinen oli se ihmeellisyys, että kun menin Kelan toimistoon, minulta ei kysytty mitään papereita, passia tms.
Tulevalla viikolla mun kaveri matkustaa Bulgariasta Kelan konttoriin, koska eläkettä ei enää saa. Vannoi vetävänsä ne ja/tai pankin oikeuteen maksoi mitä maksoi.
Henry
Ilmoita asiaton viesti
Oletko sinä Aive pettynyt johonkin puolueeseen ja vaihtanut toiseen. Puolueen nimiä ei tarvitse sanoa, jos vastaat tähän
Ilmoita asiaton viesti
Kiitoksia kommentistasi, kirjoitukseni aihe ilmeisesti sai aikaan keskustelun myös kaikesta muusta kuten tässä tapauksessa eläkkeiden maksusta ulkomaille. Ihan ensiksi kannattaa tarkistaa, että onko saanut jotain kirjettä tai kyselyä ennen eläkkeen maksun katkeamista, ja mihin osoitteeseen.
Sen verran tiedän, että Kela lähettää kyselykirjeet kahden vuoden välein eläkelaisille, joilla on myös jokin muu ulkomaan eläke maksussa eläkepäätöksen antamisen aikana. Nämä kyselyt menevät siihen osoitteeseen, joka on rekisteröitynä Väestötietojärjestelmään. Eläkkeen maksu katkeaakin automaattisesti jos asiakkaalta ei saada vastausta määrätyssä ajassa.
Ilmoita asiaton viesti