Oikean tiedon lähde IV
Totuuden jäljille meitä ei helpolla päästetä.
Klassisen määritelmän mukaan tieto on hyvin perusteltu tosi uskomus. Ympäröivän todellisuuden kokemiseen vaikuttaa tietoisuutemme taso. Siitä syystä ihmiset voivat kokea asioita samoissa tilanteissa täysin eri tavalla.
Kuten aiemminkin historiassa, myös nykyään, ihmisiä yhdistää tai jakaa erilainen käsitys totuudesta. Kun oivaltaa tämän, ymmärtää samalla, että kaikki ihmisyhteisön konfliktit perustuvat erilaiseen käsitykseen totuudesta.
Ratkaisua tähän etsitään kuumeisesti tieteestä ja tieteentekijöiden mahdollisuuksista tuottaa luotettavaa tietoa. Me kaikki tarvitsemme sellaista tietoa, johon voisimme luottaa ja jopa toimia sen mukaisesti. Tarvitsemme varmuutta siitäkin, että saamamme tieto on luotettava.
Media on nykyään se kanava, josta ihmiset lukevat uutisia ja saavat samalla tietoa uusista tutkimuksista.
Kuitenkin vain harvat ihmiset suhtautuvat varauksella mediassa leviäviin tutkimustuloksiin, jotka ovat liian usein osatotuuksista revittyjä tulkintoja. Esittämällä palasia tutkimusartikkeleista on mahdollista saada hyvin erilainen kuva aiheesta ja otsikko mediaan, silloinkin kun oikea tutkimustulos on oikeasti painvastainen.
Miten voidaan päästä totuuden jäljille?
Yksi tapa on oma havainto. Täysin aukoton ei ole sekään. Asian kuitenkin pelastaa se, että tiede on aina itseensä korjaava. Tästä syystä siinä vaiheessa, kun tietynlaisia havaintoja kertyy erityisen paljon kyseessä alkaa olla oikea tieto. Ihmisten kannattaisi enemmän luottaa siihen.
Median osalta on ollut usein näyttöä siitä, että ihmisten omia havaintoja vähätellään ja jopa poljetaan. Jopa silloinkin, kun niitä on tullut valtavat määrät lehtiartikkelien kommentteina. Sellainen median toimintatapa kertoo paljon median sisäistämästä konsensuksen vaatimuksesta.
Tämä median sisälle pesiytynyt konsensuksen vaatimus on viimeisten vuosikymmenien aikana korruptoinut median lisäksi koko tieteen käsitteen.
Kuka pelastaisi tämän tilanteen?
Yrityksiä pelastaa tiede ja ihmisten luottamus siihen on kyllä ollut, keskustelua kuitenkaan ei.
Kun media hiljenee jostain, syitä tähän hiljenemiseen ilmeisesti on.
Tässä vielä yksi tutkimus, josta jokaisen itseään lukutaitoiseksi pitävän olisi hyvä tietää:
https://journals.plos.org/plosmedicine/article?id=10.1371/journal.pmed.0020124#abstract0
Hyviä kysymyksiä ja kiinnostavaa pohdintaa.
Mielestäni median ei olisi mikään pakko yrittää olla totuuden vartija niin paljon kuin se nykyisin on. Median tulisi olla ennen kaikkea välittäjä, johdattaja tiedon lähteille niin pitkälle kuin mahdollista, perusteisiin. Aikuiset ihmiset voivat sitten tehdä omia johtopäätöksiään.
Toki tarvitaan sitten myös sivistystä, jotta ihmisillä on valmiuksia ajatella itse ja elää sovussa eri tavoin ajattelevien kanssa.
Yksi asia, josta olisi tärkeää oppia nykyisin lisää, on kognitiivinen dissonanssi. Jos ihmiset eivät harjaannu sietämään sitä, heille kelpaavat liian usein vain tietämisen kokemuksia tuottavat tarinat. ”On hienoa tietää totuus toisin kuin nuo muut”.
Perusteltuun tietämiseen on harvoin helppoa tietä. Aika monta tarinaa on ensin kyseenalaistettava.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitoksia kommentistasi,
ja samalla tämän keskustelun jatkamisesta.
Olisiko tuo kognitiivinen dissonanssi sittenkin liian epämiellyttävä olotila, joten siitä syystä monet haluavat helppoja ratkaisuja elämään? Eli, luetaan ja luotetaan siihen, eikä kyseenalaisteta yhtään sitä, mitä on kirjoitettu.
Itse olenkin miettinyt, että media ilmeisesti käyttää tätä ihmisen heikkoutta hyväksi, ja siksi meiltä puuttuu nykyään neutraali uutisointi.
Ilmoita asiaton viesti
Tärkeää pohdiskelua tiedon lähteiden etsinnästä. Olen suurelta osin samaa mieltä.
Puutun vain yhteen yleistykseen: ”kaikki ihmisyhteisön konfliktit perustuvat erilaiseen käsitykseen totuudesta”. Ei nyt sentään.
Monesti kaikilla on olennaisesti sama, toisinaan ihan oikeakin, käsitys jostakin asiantilasta, mutta ihmisillä voi silti olla dramaattisesti erilaisia käsityksiä siitä, miten tilanteeseen tulisi vaikuttaa. Joskus edut ovat tosiasiassakin vastakkain.
Mutta varsinkin nykyisen kuvitellusti ”totuudenjälkeisen” tiedonvähättelyn aikana on tietysti tärkeä muistuttaa tiedon synnyttämisen ja levittämisen prosessista: tutkimustuloksesta osa päätyy raporttiin, siitä osa tiedejulkaisuun, siitä osa yleismediaan, siitä osa otsikkoon, otsikosta jokin tulkinta somevaikuttajan möläytykseen ja niin edelleen.
Mutta juuri somelinkkien olemassaolo mahdollistaa (no, mahdollistaisi) yhä useammalle uusien tulosten juurille etsiytymisen.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitoksia kommentistasi.
Kuten toit hyvin esille, tuo syntyneeseen tilanteeseen vaikuttamisen tapa on oleellinen asia. Se on silti ratkaisu jo aiemmin syntyneeseen konfliktiin.
Itse olin kirjoituksessani ottanut esille vain lähtökohdan, että kaikki ihmisyhteisön konfliktit perustuvat erilaiseen käsitykseen totuudesta.
Me kaikki etsimme totuuden lähteitä 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Pysymme lähtökohdasta syvästi erimielisinä. Moni dramaattinen konflikti johtuu juuri siitä, että osapuolilla on sama pätevä käsitys totuudesta.
Ilmoita asiaton viesti
Tärkeä aihepiiri ja aiheellisia mietteitä.
Erityisen vaikea tilanne on ilmastoon liittyvien tieteiden alueella. Jo parikymmentä vuotta on poliitikkojen vaikutuksesta ollut vallalla meininki, jolla vapaata tieteellistä tutkimusta on tehokkaasti kahlittu ja pyritty vaientamaan. Vain pitäytyminen poliitikkojen hyväksymässä ilmastonarratiivissa on sallittu. Rahoitusta ei saa valtavirtaan nähden kriittisiin tutkimushankkeisiin, toisinajattelijat savustetaan ulos, tiedelehdet eivät hyväksy julkaistavaksi hyviäkään eri mieltä olevia tutkimuksia. Useamman kerran on sattunut niin, että editori on saanut potkut, jos on hyväksynyt julkaistavaksi eri mieltä olevan tutkimuksen. Jopa meteorologit ovat saaneet kenkää, jos ovat ilmaisseet erimielisyytensä. Melkein millä tahansa tieteen alalla on apurahan saanti todennäköisempää, jos tutkimussuunnitelmassa mainitsee ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta.
Totuuden jyviä joutuu etsimään yksittäisten tutkijoiden ja asiantuntijoiden kirjoittamista kirjoista ja netistä. Nyttemmin ovat netin ja somen vallanpitäjät myös ryhtyneet rajoittamaan oikean tiedon ilmaisua ja näkyvyyttä, viimeisimpänä näyttöä on Googlen osalta.
Median pitäisi toimia vahtikoirana, mutta ilmeisesti yksittäiset toimittajat joutuvat myös pelkäämään työpaikkansa puolesta. Tosin suurin osa toimittajista tunnetusti on poliittiselta kannaltaan vihervasemmistolaisia, ja saattavat hiljaisesti kannattaa totalitarismiin johtavaa suuntausta.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitoksia kommentistasi, ja varsinkin tämän keskustelun ylläpitämisestä.
Hyviä huomioita erityisesti tuon ilmastonmuutos-narratiivin osalta. Siinä todennäköisesti on vaivihkaa käynyt niin, että vain niitä tutkimustuloksia tuodaan julkisesti esille, joista on mahdollista hyötyä kansainväliseen anekauppaan, eli päästöoikeuksien hinnoitteluun liittyen.
Varmasti toisenlaisiakin tutkimuksia on, ne eivät vaan päädy julkiseen jakeluun. Googlen hakukoneesta sellaisia onkin hyvin vaikeaa löytää. Erityisesti ihmettelen sitä, että aiemmin netistä helposti löytyneitä julkaistuja on ollut joskus vaikeaa löytää muuten kun tietämällä tarkan linkin tai osoitteen. Sehän siinä eniten harmittaa kun tietää, että muut eivät näitä tutkimuksia osaa löytää ollenkaan. Nykyään Googlen etusivulle nousee todellakin vain sellaisia ”tutkimuksia” joilla on lähinnä kaupallinen tarkoitus.
Ilmoita asiaton viesti