Suutari pysyköön lestissään
Teen tässä alussa heti korjauksen, joka lähti toisen lähihoitajaksi opiskelevan kaverini kommetista. Täsmennän, että tässä kirjoituksessani tarkoitan hoitajalla sairaalassa työskenteleviä sairaanhoitajia. Lähihoitajan toimenkuva kattaa enemmän erilaisia tehtävänkuvia. Skaala on laajempi varsinkin sosiaalisen ulottuvuuden osalta.
Taas kerran ajattelin näin. Hoitajapulasta.
Keskustelin asiasta eilen alalla yli 30 vuotta työskennelleen kaverini kanssa. Hän sanoi, että jos hän saisi päättää, hän hoitaisi koko ongelman, eli hoitajapulan päivässä kuntoon.
Asian ratkaisu on hyvin yksinkertainen. Hoitajat saavat hoitaa potilaita, kaikki muut tukitoiminnat, siivoukset, välinetilaukset, varastojen täydennykset ym. jäisivät muun henkilökunnan hoidettaviksi.
Miksi asia ei kuitenkaan ole näin?
Yhteiskunnassamme on jo muutaman vuosikymmen ajan hallinnut ajattelutapa, jonka mukaisesti meistä jokaisesta on yritetty saada tulevaisuuden moniosaajia. Kuulostaa hienolta.
Jokainen tietää nykyään, että riippumatta koulutuksesta jokaisen pitää viimeistään työ tai harjoittelupaikan toimistossa olla kaikkien laitteiden asiantuntija. Vaikka niiden laitteiden kanssa säätämiseen menisi koko se työpäivä.
Voi olla, että moniosaajia meistä jokaisesta halutaan tehdä kustannussäästöjen takia. Silloin ei palkata enää riittävästi työntekijöitä tukitoimintoihin ja korjauksiin. Nämä ”säästöt” ovat todennäköisesti tehty taloushallinnon asiantuntijan toimesta. Hän, joka katsoo lukuja paperilta.
Todellisuus ja työntekijöiden kokemukset kertovat todellisesta ongelmasta. Silloin kun muu toiminta vie liikaa työaikaa, varsinainen työpanos kärsii. Jos isossa sairaalassa yksi työntekijäryhmä joutuu hoitamaan monia erilaisia tehtäviä työn ohella tai pääasiallisesti, mikään määrä hoitajia ei tule koskaan riittämään.
Kyseessä on selkeästi johtajuusongelma, jonka ratkaisemista ei valitettavasti ole annettu talon moniosaajille.
Tästäkö nyt löytyi se korsi, joka katkaisi kamelin selän? Johtamisen osaamattomuus on ollut jo kauan tiedossa.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä joskus asiat ovat aika yksinkertaisia.
Luulen tuntevani opetusalaa. Tällä vuosituhannella on ainakin yleissivistävän opetuksen opettajilta varastettu työstä perustehtävä.
– varastamisen toteuttajina rehtorit, pikkuvirkamiehet, opetushallinnon tärkeilijät ja lopulta poliitikot!
Opetus on yksi parhaimmista töistä. Perustehtävä – esimerkiksi ”tehtäväni on opettaa lapsille suomen kieltä ja hyviä tapoja” on kadonnut.
– tilalle on tullu wilmaa (kodin ja koulun yhteistyöviestin), strategiapaperia, yhteistä ja jaettua opettajuutta… kaikenlaista silppua.
Luulenpa että moni muukin ammattiala kärsii vastaavasta pulmasta.
Ps. Psykodynaamisesti johtajan – reksin – keskeinen tehtävä on seistä portinvartijana organisaationsa henkilöstön ja ulkomaailman välissä. Ja seulottava mikä informaatio / ärsykkeistö otetaan järjestelmän (koulun) sisäiseen työstämiseen.
– Siis työrauhan ylläpitoa kaivataan kipeästi sellaisissa töissä, joissa voidaan luottaa ihmisiin.
Ilmoita asiaton viesti
Wilma tai vastaava järjestelmä ei ole lainkaan huono asia, kun sitä käytetään siihen, mihin se kuuluukin eli viestintään. Ongelma onkin se, että wilmaan ympätään lisäominaisuuksia ja niiden käyttöä edellytetään opettajilta, jolloin aika menee kaikenlaisen sälän kirjaamiseen.
Opetusala on sinänsä oiva esimerkki siitä, mistä myös blogisti kirjoittaa. Omakin kokemus kertoo, että yhä suurempi osa työstä on muuta kuin perustehtävää. Jopa täysin opettajan työhön kuulumaton välineiden ja kiinteistön kunnossapito ja korjaus on kaatumassa opettajille, kun kunnat ulkoistavat tukipalveluja kuten kiinteistönhoitoa. Kouluissa ei välttämättä työskentele enää ketään kiinteistönhoidon ihmistä ja heidät on tilattava jonkin sovelluksen kautta. Kasvokkain ongelmista kertominen tai edes puhelimitse on mahdotonta tai peräti kiellettyä.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitoksia kommentistasi ja erityisesti tarkoista huomioista opetusalalta.
Itse olen myös tehnyt pätkätöitä opetusalalla ja toki, lasten kautta saanut valtavan kokemuksen siitä Wilma:n käytöstä ja myös väärinkäytöstä.
Ilmeisesti sen myötä kun jokaisesta on tehty jonkinlaisia moniosaajia, on kadonnutkin kunnioitus muita eri ammattialoja edustavien ihmisten työhön ja osaamiseen. Nyt käytännössä kun jokainen tietää kaikesta hieman jotain, on syntynyt tilanne, että kyllä me saadaan asiat jotenkin aina hoidettua.
Sisulla toki voidaan sinnitellä pitkäänkin, mutta huonosti käy on kun väki vähenee tai tilanteet vaikeutuu.
Ilmoita asiaton viesti
Onneksi kai, en tiedä nykykoulusta muuta kuin sen mitä voin lukea ja kuulla.
Eräs nuori kuitenkin meni ylä-asteella nk. moderniin kouluun jossa ei ollut ”pulpetteja”, oli vain sohvia ym. joissa oppilaat löhösivät kuka missäkin. Nuori ei tykännyt ollenkaan. Kertoi että opiskelu ja keskittyminen johonkin on lähes mahdotonta.
Nyttemmin hän on lukiossa ja koulu on ns. vanhanaikainen ja hän sanoo viihtyvänsä hyvin, pystyy keskittymään ja opiskelemaan. Ja, huom! Hänellä ei ole mitään ADHD:ä vaan on tavallinen, rauhallisemmasta päästä oleva nuori.
Ilmoita asiaton viesti
Juurikin noin. Selkeän perusopetuksen järjestelmän tuho syntyi Pisa-vertailumme huipputuloksien alkaessa.
Opetusministeriön, -hallituksen ja kuntien virkamiehet yrittivät liikaa. Kun puuttui rautainen ammattitaito niin heille oli luontaista ohjautua suunnittelemaan ”kaikkea kivaa”.
– Ja kyllä, mitä olen seurannut niin ”ei ehkä niin harvoin” koulujen rehtorit isoissa taajamissa ovat kovin ”moderneja”. He haluavat edetä urallaan, saada kannustimia. Ja niinpä heistä ei ole suojaamaan koulunsa opettajien työrauhaa.
Ilmoita asiaton viesti
”Kyseessä on selkeästi johtajuusongelma, jonka ratkaisemista ei valitettavasti ole annettu talon moniosaajille.”
Loppukaneetti, pohjustuksen jälkeen … melkoista irvailua. Oliko tarkoitus?
Ilmoita asiaton viesti
Jokainen saa tehdä omat tulkinnat luetusta.
Itselleni on tärkeää ilmaista mielipiteitäni aiheista ilman suurempia tunnekuohuja herättäviä kärjistyksiä. Yritän ainakin.
Ilmoita asiaton viesti