Euron hajoamista odotellessa ja sitä toivoen

Koska kertaus on opintojen äiti ja aihe on noussut esille, on hyvä kirjoittaa Suomen eurojäsenyyden haitoista. Koronakriisi tulee heiluttamaan euroaluetta aivan varmasti. Euroopan Keskuspankki joutuu tukemaan jäsenvaltioita ja jäsenvaltioita yritetään paimentaa tukemaan toisiaan eri mekanismien kautta. Nyt on hyvä tilaisuus euron hajoamiselle – ja se olisi Suomelle hyvä asia.

Euroon liityttiin aikanaan perustuslain vastaisesti hallituksen tiedonantomenettelyllä. Tuolloin valtiovarainministerinä toimi Sauli Niinistö. Vain muutamia vuosia aiemmin hän oli perustuslakivaliokunnassa todennut, että liittyminen Maastrichtin sopimukseen ei meitä pakota liittymään euroon. Ministerinä jutut olivat taas toiset. Tuon miehen presidenttiys on karmeimpia asioita, mitä lyhyt poliittinen muisti ja osaamaton media saavat demokratioissa aikaan.

Surullista on sekin, kuinka valtavasta muutoksesta media sai taiottua poliittisen itsestäänselvyyden muutamassa vuodessa. Euroa ei ole suuressa mediassa päästy haastamaan kertaakaan sen käyttöönoton jälkeen. Ei, vaikka euroa voi vastustaa täysin taloustieteellisin perustein. Se on pyrkimys poistaa yksi liikkuva osa, valuutan arvo, kansantalouksilta yhdistämällä ne yhden valuutan alle.

Kelluva, ei devalvoitava markka

On suosittua vedota euron puolesta muistuttamalla markan aikaisesta devalvaatiosyklistä, eli siitä, että teollisuuspamppujen vaatimuksesta markkaa devalvoitiin tasaisin välein. Samoin vedotaan markan arvoon kohdistuneeseen spekulaatioon, jossa päärikollinen oli nykyisen median messias George Soros. Kumpaakaan ilmiötä ei olisi, mikäli itsenäinen markka kelluisi, eli sen arvo määrittyisi vapaasti eikä keskuspankin politiikalla.

Kun valuuttamme arvo ei kellu meidän oman taloutemme vaihteluiden vaan koko Euroopan talouden mukaan, on se käytännössä aina meidän kannaltamme väärä. Joko euro on Suomen oloihin liian kallis tai liian halpa. Liian kallis valuutta syö kilpailukykyämme, ja tämän takia viime lamasta toipuminen kesti 10 vuotta. Vaihtoehtona on sisäinen devalvaatio, eli palkkojen ja palvelujen leikkaukset ja rikkaiden veronalennukset. Keskusta maksaa tämän politiikan oppirahoja vieläkin.

Tämä ei toimi, ja kaikki sen tietävät

Euro on järjestelmä, jossa työntekijät ja köyhät siirtävät varallisuutta rikkaiden taskuun ja luovuttavat päätösvallan omien yhteiskuntiensa toiminnasta ylöspäin, heidän itsensä ulottumattomiin. Loputtomasti tällaiset järjestelmät eivät ole kestäneet, sillä ihmiset haluavat vakautta ja vaurautta, eivätkä eriarvoisuutta ja pelkoa työpaikan ja toimeentulon puolesta.

Lähipäivinä euron mielekkyyttä ovat kyselleet Perussuomalaiset ja Keskustan varapuheenjohtaja. Keskustassa eurokriitikko on yksin mielipiteineen. Väyrysenkin eurokritiikin Keskusta on aina sivuuttanut sanaakaan sanomatta. Perussuomalaiset taas tuovat tämän asian framille ilmeisesti kun huomasivat, että kannatus ei nouse koronapolitikoinnilla. Puolueella olisi ollut puoluetukimiljoonia, instituutioita ja aikaa tehdä työtä euroeron kannatuksen nostamiseksi. Eivät ole tehneet.

Suomi tuskin eurosta eroaa, mutta sen kyllä pitäisi ennemmin erota ja lähteä omalla ajallaan, eikä hajoamiskriisissä. Kumpikin on kuitenkin parempi vaihtoehto kuin eurossa pysymisen hinta, liittovaltio. Siihen meitä yritetään viedä nytkin euron pelastamiseksi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu