Kansallismieliselle vasemmistolle olisi tarve

Minulla on usein hyvin vaikea asettaa itseäni johonkin poliittiseen lokeroon, ja vielä vaikeampaa asettua mihinkään Suomen puoluekartalla. Yleensä jos joku minulta kysyy, niin totean olevani kansallismielinen vasemmistolainen, maaseutuhenkinen sellainen. Ihmettelen, miksi Euroopankaan mittakaavassa ei löydy kansallismielistä vasemmistopuoluetta.

Ja ensiksi on aivan pakko ruotia sanavalintoja. Tämän lokeron, jota siis nyt nimeän kansallismieliseksi vasemmistolaisuudeksi, puhutteleminen millään nimellä on hankalaa. Ensiksikin maahanmuuttokriittiset oikeistopuolueet, Suomessa Perussuomalaiset, ovat myrkyttäneet vasemmisto-termin aivan tyystin tarkoittamaan modernia punavihreyttä. Toisaalta vanhahtava työväenpuolue-termi yhdessä kansallismielisyyden kanssa kirvoittaisi lähinnä löysiä viittauksia Saksan kansallissosialistiseen työväenpuolueeseen. On kurjaa, että nykyään suurimpia politiikan huolia on, millä sanoilla mistäkin puhuu. Ei siksi että tulisi ymmärretyksi paremmin, vaan jotta ei tulisi tahallaan ymmärretyksi väärin.

Perussuomalaiset ennen jytkyä oli melko vasemmalla

Joka tapauksessa. Minun oma taustani on se, että liityin Perussuomalaisten toimintaan 2007 eduskuntavaalien jälkeen, ensimmäisen kerrain olin PS:n Lapin piirin kokouksessa vuonna 2008 16-vuotiaana. Rupesin yhteyshenkilöksi, ja perustin paikallisyhdistyksenkin heti, kun olin täyttänyt 18 vuotta. Minuun vetosi Perussuomalaisissa ennen kaikkea maahanmuuton vastustaminen, mutta myös se kuinka Soini tuntui olevan pienituloisten, työttömien ja muiden vähäväkisten puolella. Puolueen lempiaiheita oli mm. varallisuusveron palauttaminen, veropolitiikassa puhuttiin ansiotuloveron leikkausten sijaan ruuan ja lääkkeiden ALV:n laskusta ja työllisyyskeinona oli velvoitetyöllistäminen, mikä oli historiaan aina haksahtaneelle mukava tuulahdus SMP:n Urpo Leppäsestä.

Soini itse kertoi Maisterisjätkä-kirjassaan äänestäneensä vuoden 2006 presidentinvaalien toisella kierroksella Tarja Halosta. Nykyään tuollainen äänestyspäätös tulkitaan aivan eri tavalla kuin tuolloin. Nykyään se tulkittaisiin kannanottona intersektionaalisen feminismin, maahanmuuton, ilmastohumpan ym. puolesta, mutta vielä 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä se oli luokkakantainen äänestyspäätös. Äänestätkö porvaria vai vasemmistoa. 2007 eduskuntavaaleissa Soini sanoi paikalleen maahanmuutosta, mutta tulonjakopolitiikan hän tiivisti ”pistetään sileäkätiset maksamaan”.

2011 eduskuntavaalien jälkeen kuitenkin Keskustan johtoon nousi miljonääri Sipilä, Perussuomalaisissa enemmän vastuuta otti kokoomustaustainen Sampo Terho ynnä muut. Selvästi valmistauduttiin Keskustan, Kokoomuksen ja PS:n hallitukseen, ja kyllä se politiikka oikeistolaistui. Tämä muun muassa sai minut eroamaan puolueesta ja käymään läpi eurokriittisiä pienpuolueita. Eikä se alkuaikojen persujen linja ole paluuta tehnytkään. Soini olisi saattanut selvitä, mikäli hän olisi suostunut vain punamultahallitukseen.

Kansallismielisyys ja hyvinvointivaltio lyövät kättä

Ihmettelen, kuinka näin voi olla. Kuitenkin suuri osa esimerkiksi EU:ta vastustavista ja maahanmuuttoon kielteisesti suhtautuvista on pienituloisia, ja käyttävät niitä palveluita, joiden rahoituspohjaa maahanmuutto heikentää. Lisäksi he asuvat asuinalueilla, joiden viihtyvyys kärsii maahanmuutosta valtavasti. Luulisi, että heille ei olisi yhdentekevää, millaisen sosiaali-, tulonjako- ja talouspolitiikan puolesta he äänestävät. Lisäksi tulee kysymys työmarkkinoista, millä keinoin työllisyyttä edistetään. Vanha velvoitetyöllistämisen malli sopii paljon paremmin pienipalkkaisille kuin työllisyyden kasvun lupailu veronalennuksin, pienipalkkainen kun ei veronalennuksesta paljoa kostu.

Vasemmistolaisuuden ja kansallismielisyyden yhteenliittymän puolesta puhuu myös se, että kansallisvaltiot jo itsessään ovat jossain määrin seurausta vasemmistolaisesta politiikasta. Kun valtiot alkoivat tarjota köyhäinapua ja muuta palvelua, alkoi tulla tarve sulkea ulkomaalaiset ulos näitä palveluja käyttämästä. Nykyään sitten meillä on vasemmisto, joka avointa maahanmuuttopolitiikkaa kannattamalla itse asiassa nakertaa aikanaan rakentamansa hyvinvointivaltion pohjaa.

Tiukan maahanmuuttopolitiikan suurin hyöty on ainakin minun mielessäni ollut aina se, että me pääsemme pitämään huolta toisistamme. Yhteiskunnan sirpaloiminen luomalla Suomeen vähemmistöjä ja sitten näiden ympärille kokoontuvia identiteettiryhmiä heikentää meidän kaikkien sitoutumista hyvinvointivaltioprojektiin. Mutta jos maahanmuuttokriittinen ääni tukee samalla oikeistolaista talouspolitiikkaa, eli yksityistämistä, veroporsaanreikien luomista, työntekijän aseman heikennyksiä ja köyhien syrjäytymisen lisäämistä, en näe että sillä maahanmuuttokriittisyydellä saavutetaan mitään. Eli samalla tavalla on noustu perse edellä puuhun kuin äänestäessä nykyistä vasemmistoa, jonka politiikka sekin toimii hyvinvointivaltiota vastaan.

Tarve olisi kova

Ruotsissa Sverigedemokraterna porvarillistui aivan samalla tavoin kuin Suomen Perussuomalaiset. Samoin Tanskan Kansanpuolue, Norjan Edistyspuolue, Alankomaiden ja Itävallan Vapauspuolueet ynnä muut ovat käytännössä talousliberaaleja, eli oikeistolaisia puolueita. Onko kyse siitä, että näennäisesti kova arvo (maahanmuuton vastustaminen) vetää puoleensa muutenkin kovien arvojen, eli esimerkiksi heikon sosiaaliturvan, kannattajia? Ja pienituloiset sitten ovat yleensäkin poliittisesti heikompia, ja jäävät aina oppositioon joka puolueessa?

Syrjäytymisvaarassa olevat, pienituloiset ja pienipalkkaiset ovat todella epävarmoja äänestäjiä. Tarjolla on sellainen vaara, että he pettyvät jälleen, kuten he pettyivät 2015 vaalien jälkeen. Ellei muodostettaisi peruspunamultahallitusta, mutta se näyttää epätodennäköiseltä. Olen menettänyt uskoani siihen, että Suomeen saisi aikaiseksi uuden puolueen, siksi korkeaksi on eduskunnan kynnys tehty vaalipiirijaon, YLEn vaaliohjelmien epätasaisuuden ja puoluetuen avulla. Elättelen toivoa, että jokin puolue korjaisi kurssiaan. Joko Keskusta ensin romahdettuaan väyrysläistyisi, tai Perussuomalaiset ottaisi kurssin takaisin vasemmalle, ehkä epäonnistuneen kokoomusyhteistyön jälkeen.

Tähän nyt tulee varmaan aika moni kommentteihin selittämään, kuinka sen ja sen politiikka itse asiassa hyödyttää kaikkia, rikkaita ja köyhiä. Tai että oikeistoa ja vasemmistoa ei muka enää olisi, tai jako olisi vanhentunut. Höpöhöpö, sanon heille.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu