Mitä kaikkea saisi EU-elvytysrahalla?

Kirjoitin viime eduskuntavaalien alla otsikolla ”itsenäisyydestä on kysymys”. Siinä kirjoitin, kuinka Suomen itsenäisyyttä tullaan kaventamaan tuntuvasti paitsi EU:n ja euroalueen, myös Nato-hivutuksen kautta. Koronakriisistä en tietenkään tiennyt vuonna 2019 mitään, mutta niin vain kriisin varjolla viedään EU:ta taas aimo harppauksen kohti liittovaltiota.

EU:n koronaelvytysrahastosta on kirjoitettu paljon. Todettakoon nyt lyhyesti, että se rikkoo EU:n omia sopimuksia joita Suomessa on muka pidetty pienten maiden turvana. Lisäksi se luo yhteistä velkaa ja rakenteita, jotka heikentävät Suomen päätösvaltaa omasta budjetistaan. Suomi maksaa verrattoman paljon enemmän kuin se saa itse takaisin. Elvytysrahaston typeryys onkin juuri siinä, että ne jotka ovat hoitaneet koronatilannetta hyvin, tukevat niitä jotka eivät ole asioitaan hoitaneet.

Hauska esimerkki on Viro, joka on rahastossa aivan selvästi voittavalla puolella. Olen ennenkin kirjoittanut siitä, että Viro on Suomelle äärimmäisen huono naapuri, jolle minulta ei heru sympatiaa yhtään. Viro ylläpitää Suomen lähiseudulla veroparatiisia, jonne se houkuttelee suomalaisia yrityksiä perustamaan osoitteen ja siirtämään verotulonsa Viroon. Samalla Viro ylläpitää Suomea alhaisempaa verotusta ylipäätään. Siihen se pystyy, koska Viron työttömäthän pääsevät töihin Suomeen, heille riittää pienempikin palkka. Tästä seuraa meidän pohjoismaisen mallimme rappeutuminen, koska mehän emme voi kokonaisveroastetta laskea Viron tasolle luopumatta palveluistamme. Kärjistäen on sanottava, että Suomen olisi pitänyt asettaa EU-jäsenyytensä ehdoksi sen, että Viroa ei oteta mukaan. Se ei tietenkään ole mahdollista, joten olisimme voineet jäädä kokonaan ulkopuolelle.

Mitä muuta rahalla saisi?

Elvytysrahastoon laittamansa rahan, siis 6,6 miljardia josta Suomi saa näillä tiedoin alle puolet takaisin, Suomi ottaa velaksi. Velka on nyt halpaa, mutta eihän siinä ole mitään järkeä, että otetaan velkaa muiden puolesta. Samalla velkamäärällä Suomi voisi rakentaa ainakin Jäämeren radan ja maksaa tiestön korjausvelan. Vastaavasti summa kattaisi melkein Hanhikiven Rosatom-ydinreaktorin kaltaisen voimalan rakentamisen. Se olisi elvytystä. Tai vaihtoehtoisesti Suomi voisi aseistautua hampaisiin asti, jolloin ei tarvisi Naton kanssa veljeillä, kun olisi putkea ja piippua omasta takaa. Yksi Leopard 2A6-vaunu maksaa noin 10 miljoonaa euroa. Vaikka laskettaisiin käyttökulutkin mukaan, voisi kuudella ja puolella miljardilla Suomi olla panssarien määrässä mitattuna entisen Varsovan liiton jäsenten lukemissa. Vaihtoehtoisesti jos jätetään sotaleikit sikseen voitaisiin tukea vaikkapa valokuituverkon rakentamista, jolloin etätyö tulisi helpommaksi ja sehän olisi tulevien tautienkin leviämistä hidastava juttu. Vaan kun ei.

Kannattaako EU:ta tai euroa edes pelastaa?

Kolmanneksi on kysyttävä, että jos Suomi ajattelisi puhtaasti omaa etuaan, olisiko meidän edes toivottava esimerkiksi Italian, Puolan ynnä muiden talouksien elpymistä? Nyt tulevalla tukipaketilla vapautetaan muiden talouksien resursseja kehittää muuta toimintaansa. Mitä jos esimerkiksi Italiassa ei tarvikaan nostaa verotusta, jotta he voisivat selvitä veloistaan? Silloin heidän vientitavaransa menee paremmin kaupaksi ja kas, euron arvo ei ainakaan devalvoidu. Se on huono Suomen viennille. Suomi on selvinnyt koronasta melko vähällä, mutta emmehän me siitä etua saa, mikäli meidän pitää tukea muita. Itsekästähän tämä ajattelu on, mutta olkoon.

Mutta onhan sekin ”vaara”, että euro hajoaisi, tai Suomi ainakin joutuisi sen ulkopuolelle. Vuonna 2015 Vesa Kanniainen laskeskeli Suomen euroeron olevan noin 20 miljardin kertamälli, mutta silti se kannattaisi. Ja kannattaisi tietysti, koska Suomen talouden suurin rasite on meille aina väärän arvoinen valuutta, vaikka sitä ei haluttukaan mainita kun Suomen taloutta vertailtiin vastikään pohjoimaihin. 6,6 miljardia on jo noin kolmannes tuosta 20 miljardin hintalapusta. Kauanko tässä kannattaa keikkua mukana?

Nostan hattua varsinkin Keskustan Hannu Hoskoselle, joka on eduskuntaryhmänsä viimeinen mohikaani tässä asiassa.

AkseliErkkil
Sitoutumaton Kittilä
Ehdolla kuntavaaleissa

Olen vuonna 1991 syntynyt sälli Kittilästä. Olen entinen PS:n jäsen, erosin 2014 ja sen jälkeen olen ollut mukana eri EU-vastaisissa liikkeissä. Kotikunnassani olen sitoutumattoman Kuntalaislistan valtuutettu. Arvokonservatiivi, maalaismielinen ja talouspuolella vasemmalla. Eli vähän kuin 1980-luvun suomalaisen politiikan arkkityyppi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu