Minne katosivat politiikan EU-visionäärit?

Pääministeri Juha Sipilä (Kesk.) antoi keskiviikkona 22.11.2017 pääministerin ilmoituksen ajankohtaisista EU-asioista eduskunnalle. Puheessaan hän keskittyi kuuten kohtaan, joissa EU:n on otettava johtajuus: turvallisuus, maahanmuuttopolitiikka, EMU, ilmastopolitiikka, vapaakauppa ja sosiaalinen ulottuvuus. Pääministerin ilmoituksen jälkeen eduskuntasalissa käytiin keskustelu, jossa kansanedustajat kilpaa joko puolustivat tai ruotivat hallituksen EU-linjaa.

Puhe ei ollut huono, mutta yllätyksettömäksi sitä voi kutsua. Pääministeri vahvisti Suomen sitoutumisen eurooppalaiseen projektiin, korosti yhteistä arvopohjaa ja alleviivasi Suomelle merkittäviä painotuksia. Paljon voidaan lukea myös järjestyksestä, jossa pääministeri esitteli painopisteet: EU:n syvenevä yhteistyö puolustuspolitiikassa on merkittävästi NATOa helpompi pala purtavaksi kun taas maahanmuuttokysymykset haastavat paitsi hallitusta myös laajemmin yhteiskuntaamme. Positiivista on ilmastopolitiikan nostaminen esille, mutta ihmetystä herätti arktisen ulottuvuuden ja Suomen tulevan EU-puheenjohtajakauden sivuuttaminen puheessa käytännössä kokonaan. 

Pääministerin ilmoitus ja sitä seurannut keskustelu oli yllätyksettömyydessäänkin virkistävä poikkeus eduskunnassa, jossa ei valitettavasti tällä vaalikaudella olla Eurooppa- ja EU-kysymyksistä liiemmin keskusteltu. Samaan aikaan kun muualla Euroopassa on käyty kiivasta poliittista debattia Euroopan tulevaisuudesta, Suomessa kansanedustajat ovat vältelleet aiheeseen kajoamista. Kotimaista tulevaisuuskeskustelua ovat vetäneet kansalaisjärjestöt, europarlamentaarikot ja Euroopan komissio, eivät kansalliset poliitikot.

Sama välttelevä henki oli aistittavissa myös pääministerin ilmoituksesta ja sitä seuranneesta keskustelusta. Pääministerin varovaisuus voidaan tiettyyn pisteeseen asti katsoa pyrkimykseksi noudattaa hallitusohjelmaa ja pitää Euroopan unioniin varsin eri tavoin suhtautuvat hallituskumppanit (omista puhumattakaan) tyytyväisinä. Merkittävästi huolestuttavampaa on kuitenkin EU-visionäärien katoaminen tai heidän hiljaisuutensa eduskunnassa tällä vaalikaudella. Kuullussa keskustelussa kansanedustajat kilpailivat lähinnä skeptisyyden asteilla ja piikittelyllä siitä, kuka on pehmentänyt EU-linjaansa ja miten.

Euroopan unionia kannattavien kansalaisten – siis suomalaisten selkeän enemmistön – onkin syytä terästäytyä ja vaatia edustajiltaan enemmän. Missä ovat Suomen EU-visionäärit, Macronit ja Junckerit, jotka suu vaahdoten puolustavat Euroopan unionia, vaativat Suomea naapurimaa Viron tavoin kaikkiin EU-pöytiin ja kannattavat tiivistyvää yhteistyötä tai samantahtista etenemistä?

Kansalliset poliitikkomme ovat mielestäni tarpeettomasti tyytyneet keskitien kulkijoiksi EU-politiikassaan ja sortuneet osittain jopa ylimielisyyteen kuvitellessaan ettei Euroopan unionilla ole Suomelle enää tarjottavaa.

Suomessa on selkeää tilausta Euroopan unionia voimakkaasti puolustavalle puolueelle ja poliitikoille. Kuka uskaltaa vastata huutoon?

akuaarva1

Aku Aarva on Energiakaupungit ry:n toiminnanjohtaja ja European Movement Internationalin hallituksen jäsen. Taustalla vuosikymmen suomalaisella ja eurooppalaisella järjetökentällä johtajana, asiantuntijana ja konsulttina.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu