Sotilaiden työaika – havaintoja kentältä

Edellisessä elämässä perusyksikön päällikkönä ja varapäällikkönä toimineena ajattelin heittää lusikkani soppaan sotilaiden työaikakirjanpidosta. En kuulu liittoon, mutta en ole myöskään työnantajavirkamies, joten katson asemani asian suhteen neutraaliksi. Ajatus siitä, että tehdyistä tunneista korvataan reilusti kuulostaa hyvältä, mutta mielestäni teoria ei kohtaa käytäntöä.

Sotaharjoituksen työaikamerkintä muutoksen kohteena

Sotilaiden työaikalain uudistamisen keskipisteessä on ollut sotaharjoitusten työaikamerkintä. Sotaharjoitus on Puolustusvoimille tyypillinen toiminnan muoto, jossa harjoitellaan poikkeusolojen tehtäviä asevelvollisten kanssa. Tyypillinen jalkaväen sotaharjoitus alkaa aamulla kaluston pakkaamisella ja kuormaamisella, minkä jälkeen joukko siirtyy varuskunnasta harjoitusalueelle, johon ryhmittyy. Koulutusta jatketaan iltamyöhälle ja harjoitukseen osallistuva henkilökunta majoittuu joukon kanssa tämän majoitusvälineillä, suomeksi siis nukkuu teltassa. Sitten herätään ja taas harjoitellaan. Harjoituksen viimeisenä päivän tullaan pois, huolletaan vehkeet ja harjoitus päättyy.

Näin ollen kouluttajalle kertyy varsinaisia työtunteja harjoituksen ensimmäisenä päivänä noin 08-23 välinen aika, harjoituksen keskellä keskimäärin 06-23 ja viimeisenä päivänä sitten esimerkiksi 06-18. Joskus levätään enemmän, joskus vähemmän. Huolimatta tästä kaikesta ilosta harjoitusvuorokaudelta merkitään (kikytuntien poistuttua) työaikamerkinnäksi 8:00 SH, minkä lisäksi maksetaan veroton päiväraha (43€) ja sotaharjoituskorvaus (125,84€ arki). Upseeriliiton halu on muuttaa työaikamerkintä 12 tuntiin. Esittelen seuraavaksi esimerkin kautta syyt, joiden takia en syty ajatukselle.

Esimerkki Suomen jalkaväestä

Kuvitellaan 40 varusmiehen jääkärijoukkue, jolla on kolme kouluttajaa: peruskoulutetut luutnantti Paukku ja ylikersantti Sokka, sekä sopimussotilas kersantti Näppy, jonka lisenssit rajoittuvat henkilöauton ajolupaan. Joukkueella on seuraavan kolmen viikon työaikajakson aikana ensimmäisellä viikolla kahden yön tärkeä tuntiperusteinen taisteluharjoitus, jossa luutnantti ja ylikersantti kouluttavat päivät ja kersantti valvoo yöt. Kakkosviikolla on viiden päivän sotaharjoitusperusteinen taisteluharjoitus, johon kaikki osallistuvat. Kolmosviikolla on päivittäistä koulutusta virka-aikana sekä yksi pidempi ampumaratapäivä. Työaikajaksoon kaikilla on käytettävissä 114 tuntia 45 minuuttia.

Jääkärijoukkueen työajat 8 tunnin SH-merkinnällä
Esimerkinomaisen jääkärijoukkueen työaikajakso, sotaharjoituksen työaikamerkintä 8:00

Selvyyden vuoksi kuvissa SH-korvaukseen oikeutetut päivät on merkitty vihreällä ja vapaapäivät sinisellä. Tämähän on siinä mielessä helppo jakso, että ei ole yhtään kiinnioloviikonloppua… Nykymallilla jakso onnistuu nätisti, jokaiselle tulee muutama arkivapaa ja kaikki koulutukset saadaan vedettyä. No, muutetaanpa sotaharjoituksen työaikamerkintä 12 tuntiin ja katsotaan mitä peliliikkeitä päällikkö joutuu tekemään. Ylitöitähän meillä ei saa tehdä.

Jääkärijoukkueen työajat 12 tunnin SH-merkinnällä
Esimerkinomaisen jääkärijoukkueen työaikajakso, sotaharjoituksen työaikamerkintä 12:00

Kakkosviikon sotaharjoituksen onnistumisen kannalta kriittinen tuntiperusteinen harjoitus toteutetaan. Peruskoulutettujen sotilaiden tunnit meneekin sitten siihen, sotaharjoitukseen sekä tiistain ampumaratapäivään. Jotta joukkue ei jäisi hunningolle kasarmiviikolla, päällikön ainut ratkaisu on ottaa kersantti pois sotaharjoituksesta, sillä muuten kenelläkään kouluttajista ei riitä kolmosviikolle työaikaa. Luutnantti ja ylikessu kuormittuvat harjoituksessa enemmän koska ovat kahdestaan, mutta pääsevät makaamaan kolmosviikon kotona, kunhan selviytyvät tiistaina ammuttamaan sotureita. Kersantti paahtaa kolmosviikon yksin 40 varusmiehen kanssa ja koulutuksen laatu on kokemattomalla kouluttajalla niin ja näin. Lisäksi kersantti jää ilman viikon sotaharjoituskorvauksia, eikä ooppeli liiku nahkapalkalla. Tästä kärsii sekä koulutuksen laatu että henkilöstön tyytyväisyys. Rahaa toki säästyy hieman.

Käsitelty tilanne on erittäin tyypillinen perusyksikössä. Itsekin olen nykyään esikunnassa ja joskus tämä kentän todellisuus unohtuu. Nykymallin sotaharjoituskorvaus on mielestäni reilu ja toimiva käytäntö, eikä maailmanajassa, jossa vaikkapa hoitohenkilökunta on saanut kellon ympäri painamisesta palkaksi lähinnä kääretorttuja, pitäisi meidän valtion virkamiesten vaatia älyttömyyksiä.

Mitäs nyt?

Hyvän alaisen pitäisi tuoda ratkaisu, eikä ongelmaa. Alkuperäinen ongelmahan tässä oli henkilöstön kuormittuminen. Mitään ilmaista viisasten kiveä siihen minulla ei ole, mutta tämä liiton esittämä on esittelemistäni syistä jopa haitallinen. Esimerkkitilanteessa kouluttajien palautuminen onnistuu kyllä nykymallilla. Todellisuudessa meillä on paljon koulutusjoukkueita, joissa on vain kaksi tai yksi kouluttajaa. Niissä nyt sinnitellään, mutta muutos saisi aikaan katastrofin.

Tummansinisiin pukeutuville veljille ja siskoille terveisiä, että Merivoimien alusvuorokausihomma on itselle hämärän peitossa ja kuulen mielelläni esityksen vaikutuksia teidän toimintaan.

Tässä kohtaa pitää varmaan vielä sanoa, että tämä ei edusta Puolustusvoimien, Suomen upseeriston eikä kaikkien Rovaniemellä asuvien Toyota-kuskien kantaa, vaan on oma näkemykseni asiasta. Jos tällä disclaimerilla saisin pidettyä itseni pois kulmahuoneesta. En myöskään ole ketään vastaan sotajalalla, ainoastaan huolestunut esityksen vaikutuksista varusmieskoulutukseen. Kuulisin mielelläni liiton kommentit näkemyksestäni.

Edit:

Lähteitä:

”Upseeriliitto haluaa puolustusministerin puuttuvan asiaan – selvitys vahvisti: upseeristo tekee isoja määriä töitä ilmaiseksi”

Iltalehti 13.9.2019

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/68361e94-7da1-4eb2-a463-046588bdad9b

akusaarelainen

Teknisesti koulutettu upseeri. Sotatieteiden maisteri. Konetekniikan ylioppilas.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu