21 vuotta Suomessa eikä minulla ole yhtäkään ystävää

Oletko mies? Onko sinulla ystäviä? Ei sukulaisia, ei ryyppykavereita, vaan ystäviä — sellaisia, joille vaikka soittelet kertoaksesi omia pieniä kuulumisia, tai joille lähetät kuvia viikonlopuistasi? 

Minulla ei ole Suomessa yhtäkään ystävää. Tässä blogikirjoituksessa haluan käsitellä tätä, mutta varoitus: kirjoitus sisältää sukupuoleen ja kulttuuriin liittyviä sterotypioita ja voimakkaita yleistyksiä! Jos tämä häiritsee, ei kannata lukea eteenpäin. 

Suomessa olen huomannut, että miehillä on hyvin usein läheisiä vain omien perhe- ja parisuhteiden myötä. Myöskään töissä miehet eivät kaveeraa samassa määrin kuin naiset. Olen huomannut, ja tästä saa vapaasti olla kanssani eri mieltä, että naiset luovat helpommin ystävyyssuhteita töissäkin. Heillä on työpaikalla iso ryhmä “omia kavereita”, kun taas miehillä korkeintaan satunnaista lounasseuraa, oikeista kavereista ja ystävistä puhumattakaan. Miesten kaverit ovat usein perheenjäseniä tai niitä henkilöitä, joiden kanssa vietetään yhteistä aikaa puolison kanssa. Tässä asiassa minä en ole poikkeus. 

Mistä miesten kaverittomuus johtuu? 

Ero on silmiinpistävä Lähi-idän kulttuurin kanssa. Siellä mistä olen kotoisin, jos olet kerrankin juonut jonkun kanssa kupin kahvia, olette kavereita. Voit luottaa häneen, soittaa hänelle jos haluat juttuseuraa, pyytää häneltä autokyytiä, ja toki sama pätee toiseen suuntaan. 

Lähi-idässä miehillä on runsaasti aikaa hoitaa omia sosiaalisia suhteitaan, jopa siinä määrin, että naiset valittavat ettei miehet muuta tee, kuin istu kavereiden kanssa kahvilla. Suomessa en muista, että olisin koskaan mennyt suomalaisen kaverini kanssa kahville, ihan muuten vaan. 

Olen myös tullut siihen tulokseen 21 vuoden Suomessa olon jälkeen, että tämä ei välttämättä johdu minusta (vai johtuuko? Tästä voi olla eri mieltä!). Olen ehkä jopa enemmän kuin kantaväki opiskellut suomen kulttuuria, historiaa ja tapoja. Olen ollut eri ministeriöissä ja virastoissa töissä. Näistä minulle ei ole jäänyt yhtäkään kaveria, ja moni entinen kollega ei edes moikkaa jos kävelee vastaan. Pelkästään läheisimpien kollegoiden kanssa moikkaillaan. 

Useimpien vuosien ajan olin aivan hiiren hiljaa omista mielipiteistäni, eli niitäkään ei voi syyttää. Olen avoin ja ulospäinsuuntautunut. Suomessa ystäväni silti ovat kaikki monikuttuurisia. Onneksi minulla on vilkas sosiaalinen elämä muilta osin ja minulla on hyviä ystäviä kaikkialla maailmassa, muuten olisi aika yksinäistä. 

Mutta onneksi kaverittomuus ei ainakaan johdu upeasta tyylitajustani.

Alan Salehzadeh

 

Alan Salehzadeh

Alan Salehzadeh on geopoliittisiin konflikteihin erikoistunut tutkija ja luennoitsija. Hän toimii akateemisen Menatto-konsultointiyrityksen johtajana. Menatto on kansainvälisiin konflikteihin erikoistunut ajatushautomo, jossa huippututkijat eri puolilta maailmaa ratkovat poikkitieteellisesti globaalin liikkuvuuden haasteita. Asiakkainamme on niin julkishallinnon organisaatioita, mediataloja, poliittisia puolueita kuin yrityksiäkin. Salehzadeh on uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu