Supon uhka-arvio mainitsee PKK:n mutta vaikenee valtiollisesta terrorismista

Koska kurdikysymys ja sen myötä myös Kurdistanin työväenpuolueen PKK:n analysointi ovat minulle merkittäviä tutkimuskohteita, en malta olla kommentoimatta Supon uusinta terrorismin uhka-arviota, joka julkaistiin 2.4.2020

Siinä mainitaan PKK mahdolliseksi terroristiseksi uhaksi Suomelle ja Suomen intresseille, toteamalla seuraavasti: 

“Kurdistanin työväenpuolueella (PKK) on Suomessa valtionrajat ylittävää tukitoimintaa, jossa on mukana äärivasemmistolaisia antifasisteja.”

Supon esikuntapäällikkö Jyri Rantala kommentoi PKK:n mainitsemista uhka-arviossa Twitterissä seuraavasti: 

“Tämä on tietysti moniulotteinen ja vaikea asia. PKK on kuitenkin EU:n listaama terroristijärjestö, ja Suojelupoliisin tehtävänä on arvioida terrorismin uhkaa Suomessa. Sen takia järjestö on mainittu uhka-arviossa.”

Muutama huomio uhka-arviosta: Se on tietenkin vain lehdistötiedotteen mittaiseksi supistettu kooste laajemmasta analyysistä, mutta silti olisin toivonut Supolta ilmiöiden moniulotteisempaa tarkastelua. 

Yllätyin PKK:n mainitsemisesta

PKK on suurin ja tunnetuin kurdioppositiopuolue, joka taistelee erityisesti Turkkia vastaan kurdien oikeuksien puolesta. On totta, että PKK on USA:n ja EU:n terroristilistalla. Monet tutkijat ovat kuitenkin sitä mieltä, että PKK on lisätty terroristilistalle nimenomaan Nato-maan Turkin vahvasta painostuksesta. Joissain maissa vain etnisyys tai uskonnollinen suuntaus riittää terroristileiman saamiseksi. Tästä kielii sekin, että monet EU-maat, kuten viimeisimpänä Belgia, ovat poistaneet PKK:n terroristilistalta. 

Mikäli näin on, ja USA tai NATO laittavat puolueita terrorstilistalle miellytääkseen Turkkia, niin silloin terrorilistat eivät ole uskottavia. On aina vähintäänkin pohtimisen arvoista, milloin oikeuksiensa puolesta taistelevia nimitetään “terroristeiksi” ja milloin “vapaustaistelijoiksi”, ero ei nimittäin ole aina mustavalkoinen. Melkein kaikki Irakin kurdipuolueet, jotka nyt hallitsevat Pohjois-Irakia, ovat olleet terroristilistalla vaikka taistelivat diktaattori Saddam Husseinia vastaan. 

Täytyy myöntää, että itsekin yllätyin että PKK mainittiin Supon uhka-arviossa. 

PKK ei ole tappanut siviilejä EU:ssa. Syyriassa PKK:n liittolaisryhmät toimivat USA:n ja kansainvälisen terrorismin vaistaisen koalition liittolaisina. Ilman heitä ei olisi ollut mahdollista kukistaa ISIS:isä. Tähän saakka ei yksikään länsimaalainen sotilas tai siviili ole saanut surmaansa PKK:n tai sen liittolaisten kautta.

Supon uhka-arviossa PKK:n uhka kytkettiin sen yhteistoimintaan “äärivasemmistolaisten antifasistien” kanssa. 

En kovinkaan paljon tunne äärivasemmistolaisten enkä antifasistien toimintaa Suomessa. Ensimmäisenä kuitenkin nousi mieleen ajatus, että jos nimettyjen ryhmien toiminnassa kyse on antifatsismista ja tasa-arvon puolesta taistelusta laillisin ja rauhanomaisin keinoin, nämä ryhmät ovat arvokkaita sillä kaikkien ihmisten pitäisi taistella fasistien, rasistien ja kansojen sortajia vastaan kansainvälisesti.

En ole koskaan nähnyt tai kuullut PKK:n tekevän järjestäytyneesti tai tiiviisti yhteistyötä äärivasemmistolaisten tai laittomien järjestöjen kanssa Suomessa. En myöskään ole kuullut PKK:n toiminnan uhanneen Suomea tai Suomen intressejä. Sen sijaan tämän kaltaiset väitteet ovat sellaisia, joita voi lukea turkkilaisista medioista. 

Valtiolliseen terrorismiin ei pureuduttu Supon uhka-arviossa lainkaan

Vaikka Supon uhka-arvio on vain kevyt tiivistelmä, siinä olisi pitänyt vähintäänkin mainita valtiollisen terrorismin uhka, joka nyt sivuutettiin kokonaan.

Esimerkiksi Turkin toimintaan ei siinä pureuduttu lainkaan, vaikka se saa yhä huolestuttavampia piirteitä. EU-tasolla tiedetään Turkin yhteyksistä ISIS:in ja millä tavalla Turkki on mukana organisoimassa ääri-islamistien toimintaa EU:maissa. Tämän asian toteamiseen ei tarvitse paljon asiantuntemusta, kun Turkin presidentti itse on moneen kertaan uhkaillut EU:ta julkisesti. Turkin presidentti Erdogan on kokenut riitelijä, vuodesta 2011 alkaen hänen hampaissaan on jatkuvasti ollut Eurooppa. Natsikortin heiluttelun lisäksi hän on ryhtynyt puhuttelemaan suoraan turkkilaista diasporaa Euroopassa. Hän muun muassa kehottaa kaikkia turkkilaistaustaisia ja Euroopan sunnimuslimeita tekemään vähintään viisi lasta, jotta he saavat vaikutusvaltaansa ja uskontoaan isäntämaissa kasvatettua. Hän syyttää Eurooppaa anti-demokraattiseksi unioniksi jossa poljetaan erityisesti muslimien ja turkkilaisten ihmisoikeuksia. Hän kehottaa Euroopan turkkilaisia yhdistämään voimansa pohjoisafrikkalaisten muslimien kanssa tehdäkseen yhteistyötä tiettyjä eurooppalaisia tahoja vastaan, ja on uhonnut, että eurooppalaiset eivät enää ole turvassa mikäli hänen toiveitaan ei noudateta.  Tämänkaltaisia uhkauksia ei tietenkään voi varmaan tilan puutteen vuoksi sisällyttää Supon raporttiin, mutta siinä voisi mainita ulkovaltojen intressi hyökätä EU:ta vastaan. Tässä raportissa ei edes tuotu esille Turkin tiedustelupalvelujen aktivijäsenten ja -ryhmittymien toimintaa, jotka operoivat Turkin alaisuudessa EU:ssa. Mistähän se johtuu?

Samalla Supon uhka-arvio raportissa ei mainittu Iranin liittolaisyhmiä, jotka ovat hyvin organisoituneita ja EU-maiden raporttien mukaan murhaneet opposition edustajia EU:maissa. Suomessakin heidän liittolaisiaan löytyy merkittävä määrä. Esimerkiksi Suomessa suosimissa moskeijoissa ja kulttuurikeskuksissa, joista moni saa rahoitusta Suomen valtiolta “kulttuuritoiminnan” varjolla, järjestettiin muistojuhla Syyriassa ja Irakissa kuolleille “marttyyritaisteiloille”, eli terroristiseen sodankäyntiin osallistuneille. Tänä vuonna paljastui, että Iran murhautti opposition jäseniä ja aktivisteja Pohjoismaissa. Miksi Iran tai Turkki ei ole uhka, mutta PKK on?

Uhka-arviossa olisi ollut hyvä myös mainita, että Suomi myy aseita Turkille joka käyttää niitä kurdeja vastaan, ja että Suomi myy aseita Persianlahden maille jotka ovat sodassa Jemenissä. Uskoisin, että on tärkeää valottaa tämän kaltaisia asioita, jotka saattavat kansainvälisellä tasolla lisätä terroristien halua iskeä Suomeen kostomielessä.  

 

Mitä PKK ajaa? 

Ongelmat kurdien kanssa juontavat pitkälle, aina Turkin itsenäistymiseen saakka vuonna 1924. Ensimmäisen maailmansodan voittajamaat lupasivat kurdeille itsenäisen valtion, Kurdistanin. Tämä ei kuitenkaan koskaan toteutunut. Myönnytyksenä Turkki lupasi tällöin oman maan kurdeille itsehallintoalueen. Tämäkään lupaus ei toteutunut. Siitä asti konflikti kurdien kanssa on ollut voimissaan. Turkki on pitkään harjoittanut assimilointipolitiikkaa, jonka tarkoituksena on “turkisoida” kaikki maassa asuvat muut etnisyydet kuten armenialaiset ja kurdit. 

Karrikoidusti kurdeilla on nykyään kaksi mahdollisuutta Turkissa: kieltää oma kurditausta ja omaksua turkkilainen identiteetti tai taistella myönnytyksien puolesta. Molempia leirejä löytyy. Ne, jotka ovat päättäneet taistella, tekevät sen kymmenien erilaisten järjestöjen ja puolueiden kautta, jotka ovat enemmän tai vähemmän väkivaltaisia. Tunnetuin kurdioppositiopuolue on PKK, jonka taistelu Turkin kanssa jatkuu edelleen. 

Kurdeilla on hyvin selkeä vaatimus jota Turkki vastustaa. He haluavat itsehallintoalueen asuttamilleen alueille Turkissa, joissa asuu yhteensä 20 miljoonaa kurdia. Turkki vastustaa itsehallinnon perustamista kiivaasti ja haluaa pitää kiinni hallitsemistaan alueista.

Mikäli kurdikysymystä ei ratkaista, on odotettavissa että entistä useampi kurdinuori marginalisoituu. Todennäköistä on, että aseelliset yhteydenotot jatkuvat niin kauan, kunnes kurdit saavat tasa-arvoisen kohtelun ja myönnytyksiä vaatimuksiinsa saada ylläpitää ja ilmaista omaa kulttuuri-identiteettiään. 

Itse en ole kenenkään jäsen eikä minulla ole erityistä sympatiaa kurdipuolueille tai nationalisteille. Silti toivon, että kurdit lähi-idässä saavat tasa-arvoisen kohtelun. Toivoisin samat oikeudet kurdeille kuin muille kansoille. Toivon myös, että Turkki ja PKK saavat konfliktin ratkaistua rauhanomaisella tavalla.

Monet puolueet ja henkilöt, kuten Nelson Mandela, ovat olleet vuosikausia terroristilistoilla tai vankiloissa, ja sitten kun näkökulma vaihtuu niin he ovatkin juhlittuja sankareita. Pidän suuressa arvossa suomalaisviranomaisten ja Supon osaamista. Pitää kuitenkin muistaa, että lyhyet katsaukset tai koosteet saa kerrottua asioita tarpeeksi moniuloitteisesti. Totuus on mutkikkaampaa kuin mitä yhteen lehdistötiedotteeseen mahtuu. Nimittämällä tiettyjä puolueita, kuten PKK:n, uhaksi Suomelle, on vaara että viranomaiset maalittavat tarpeettomasti tiettyjä ryhmiä tai yksilöitä. Jos ja kun PKK mainitaan, tulee aina mainita myös Turkki ja kurdikysymys. Jos PKK mainitaan näistä irrallisina, analyysi on yksipuolinen. 

Alan Salehzadeh 

 

Alan Salehzadeh

Alan Salehzadeh on geopoliittisen alan asiantuntija, väitöskirjatutkija ja luennoitsija. Toimin akateemisen Menatto-konsultointiyrityksen johtajana. Menatto on kansainvälisiin konflikteihin erikoistunut ajatushautomo, jossa huippututkijat eri puolilta maailmaa ratkovat poikkitieteellisesti globaalin liikkuvuuden haasteita. Asiakkainamme on niin julkishallinnon organisaatioita, mediataloja, poliittisia puolueita kuin yrityksiäkin. Salehzadeh on uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu