Aborttikansalaisaloite halveksii elämää

Aborttikansalaisaloite vaatii lainsäädännön uudistusta. Aloitteen tarkoituksena on muuttaa lainsäädäntöä siten, ettei naisen tarvitsisi aborttia varten tavata kuin yhtä lääkäriä kahden sijaan. Lisäksi abortin saisi tyystin ilman perusteluja 12. raskausviikkoon saakka, ja lakiin kirjattaisiin myös selkeästi abortin mahdollisuus sosiaalisin syin 20. raskausviikkoon saakka.

Arvostan suomalaista sairaanhoitoa. Arvostan sitä, että täällä raskaudenkeskeytys voidaan hoitaa turvallisesti. Pidän kuitenkin ongelmallisena sitä, että abortin katsotaan olevan niin vähäpätöinen asia, että pelkän päähänpiston tulisi riittää perusteeksi.

Kätilöopiskelijana olen ollut harjoittelussa naistentautien yksikössä hoitaen myös raskaudenkeskeytyksiä. Alle 12 raskausviikolla tehtäviin abortteihin riittää kahden lääkärin lausunto, kun taas siitä eteenpäin vaaditaan Valviran lupa. Kuitenkin abortin saa jo nykyisin jopa 20. raskausviikkoon saakka käytännössä millä perusteella hyvänsä.

Miltäpä sitten näyttää 20 raskausviikolla abortin seurauksena syntynyt sikiö? Pieneltä, noin kämmenen kokoiselta ihmiseltä, jonka sydän voi lyödä vimmatusti vielä useita minuutteja syntymän jälkeen, pyrkien pitää kiinni elämästä kaikin voimin.

Mitäpä, jos protokollan yksinkertaistamisen sijaan kiinnittäisimme huomiota siihen, miksi yli 90% aborteista tapahtuu sosiaalisin syin? Mitkä ovat syyt sille, että hyvinvointivaltiossamme niin moni nainen kokee sosiaaliset puitteet riittämättömiksi äitiyteen?

Totuus on kuitenkin se, että kukaan ei ole kypsä vanhemmaksi siinä vaiheessa, kun raskaustestiin ilmestyy ensimmäistä kertaa kaksi viivaa. Äideiksi ja isiksi kasvetaan vanhemmuuden myötä, eikä siinä ole mitään väärää. Oma keskeneräisyys tulee vastaan koko vanhemmuuden kaaren ajan, ja se kertoo vain siitä, että kypsymme ihmisinä samalla, kun lapsemme kasvavat.

Lapsen saamisen myötä elämä mullistuu. Yhteiskunnan tulisikin keskittyä tukemaan vanhempia tässä prosessissa, eikä tarjota vain helppoja ja nopeita ratkaisuja. Kyse on lopulta myös lapsen elämästä, ja elämää tulee aina kunnioittaa.

Alisa Leppäkoski

Olen kolmen lapsen äiti Helsingistä. Perinteiset arvot ovat lähellä sydäntäni. Kiinnostuksen kohteisiin lukeutuu erityisesti sosiaali-, terveys- ja koulutuspolitiikka. Opiskelen sairaanhoitajaksi sekä kätilöksi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu