Nuorisorikollisuuteen puututtava kurinpidolla, ei pään silittelyllä

Helsingin ydinkeskustaa sekä pääkaupunkiseudun lähiöiden rauhaa rikkoo vaarallisesti käyttäytyvät nuorisojoukot. Kyse on 100-150 enimmäkseen maahanmuuttotaustaisista nuorista, jotka ryöstelevät ja käyttävät silmitöntä väkivaltaa ilman sen kummempaa syytä. He eivät tunnista aikuisten auktoriteettia, eivätkä pelkää käyttää teräaseita.

Aiheen noustua pinnalle, poliitikot ovat kilpaa julistaneet, että nuorisojengi-ilmiö tulisi ottaa vakavasti.  Ministeri Ohisalon mukaan, tilanteeseen on puututtava parantamalla nuorten hyvinvointia ja tukemalla heidän kasvuaan. Nuorisoväkivallan taustalla on hänen mukaansa suomalaisten eriarvoistava näköalattomuus, joka ajaa ihmisiä epätoivoisiin tekoihin. Toisin sanoen maahanmuuttajanuorten harjoittama väkivalta on meidän rasististen suomalaisten syytä.

Ohisalon näkemyksessä on sama logiikka, kuin koulukiusatun syyllistämisessä kiusaamisen kohteeksi joutumisesta. Näkemys on paitsi eettisesti kestämätön, myös täysin järjetön. Suomessa maahanmuuttajien määrä on kasvanut melko tasaisesti 90-luvulta lähtien. Silti nuorisojengien harjoittama väkivalta on syntynyt vasta hiljattain. Todellako suomalaiset ovat nyt rasistisempia kuin 30 vuotta sitten? Tuskinpa vaan.

Melko optimistiselta vaikuttaa myös näkemys, että väkivalta saataisiin loppumaan nuoria tukemalla ja hyvinvointia parantamalla. Kun verrataan nykyajan nuorisopalvelujen tarjontaa ja -toimintaa kahden vuosikymmenen takaiseen, parannus on huomattava. Silti juuri nyt nuoret oireilevat vaikeammin kuin koskaan. Nuorisotoiminnalla on aikansa ja paikkansa, mutta se ei poista jo olemassa olevaa nuorisojengiongelmaa.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Miksi nykyajan nuoret eivät usko opiskelun tai työn kautta ansaittuun elantoon, päätyen rikoskierteeseen? Väitän, että syynä on liian helpoksi tehty elämä, jossa vastuuta ei tarvitse kantaa edes omista valinnoista. Esimerkiksi koulukaverin pahoinpitelystä tekijälle seuraa lähinnä tukea ja pään silittelyä.

Nuorisojengien ottaminen vakavasti edellyttää tuntuvia rangaistuksia väkivallan tekijöille. Jotta rangaistuksia voitaisiin soveltaa, rikosoikeudellista ikärajaa tulisi laskea nykyisestä 15 ikävuodesta. Lisäksi maahanmuuttajien taloudellista ja sosiaalista tukea tulisi kiristää. Tuskin kukaan uskoo opiskelun ja työn kautta ansaittuun elantoon, jos mukavan elämän kriteerit täyttyvät ilman, että tarvitsee laittaa tikkua ristiin.

Alisa Leppäkoski

Olen kolmen lapsen äiti Helsingistä. Perinteiset arvot ovat lähellä sydäntäni. Kiinnostuksen kohteisiin lukeutuu erityisesti sosiaali-, terveys- ja koulutuspolitiikka. Opiskelen sairaanhoitajaksi sekä kätilöksi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu