Lähihoitaja tekee tulosta – palkkioksi vain murusia

Hoitoalan ammattiliitot Tehy ja SuPer käyvät neuvotteluihin tavoitteinaan vientialoja vastaava palkankorotus, tasa-arvo-ohjelma ja sote-alan työehtosopimus ja kiky-tuntien poisto kustannuksitta työ-ja virkaehtosopimuksista.

Nyt yksityisen työnantajan palveluksessa olevat saavat pienempää palkkaa ja lomaedut ovat heikommat.

Hoitoalan euro on suhteessa miesvaltaisiin aloihin surkea.

Hoitoalan maine on kolhiintunut perustellusti. Kiinnostus opiskella lähihoitajaksi on hiipunut, kiinnostus sairaanhoitajaksi on hiipunut, silti vuoteen 2030 mennessä tarvitaan 30 000 käsiparia lisää. Liian moni hoitaja pohtii alan vaihtoa.

Sen takia, että puheet ja teot ovat päättäjillä ja hoitoa järjestävillä pahasti hukassa. Kuntien hoitotyön valvonta on umpisurkeaa. Siksi on kaksinaismoralisti sta mm. kaataa likaämpäin sisältöä yksityisten terveysfirmojen päälle valvojan ja hoidon järjestäjän/tilaajan pestessä kädet.

Onneksi hoitoalalla tapahtuu myös toivoa vahvistavia uutisia, kuten Kymsote vakinaistaa 41 hoitajaa tai työpaikkojen kehittämistyö ympäri Suomea erittäin vaikeissa olosuhteissa.

Silti yksityistämisen kiimassa ja kuntien talousahdingossa lähihoitaja tekee tulosta ja saa itse vain murusia.

Lähihoitajaa manipuloidaan uskomaan, että oma ajattelu ja toimintatavan muutos ratkaisevat, kun mukamas tarkoitukselliselle aliresurssoinnille ei voida mitään.

Hoitoalallakaan ei ole aikamme muodin mukaisia helppoja ratkaisuja, että lähihoitajan on muka vain sopeuduttava. Se on härskiä vastuun siirtoa yksittäiselle työntekijälle ja lähihoitajan ammattiylpeyden aliarviointia.

Hoitajilla teetetään ylitöitä ja kohtuuton vaativa ja vastuullinen työmäärä kaadetaan kutsumustyön hyväsydämisten ammattilaisten kannettavaksi.

Tarkoituksellinen aliresurssointi, stressi ja uupuminen ovat arkipäivää, mutta se ei näy palkkauksessa ja hoitajamitoituksessa. Silti vastuu ja työmäärä kasvavat jatkuvasti.

Ne, jotka eivät tee kolmivuorotyötä, eivät tunnu ymmärtävän, miten raskasta se on. Työn ja perhe-elämän yhteen sovittaminen on raastavaa.

Hallituksien vääntö ja oppositioiden puhumisen ilo hoitajamitoituksesta ympärivuorokautisessa hoidossa ovat esimerkki tahtotilan riittämättömyydestä. Sote-uudistuksestakin puhuttaessa hoitavien käsien riittävä määrä on unohdettu.

Hoitajamitoituksen laskeminen ei tunnu olevan yksinkertaista. 0,7 hoitajamitoitus on kirjattu tuoreimpaan hallitusohjelmaan, mutta sen toteutus tuntuu olevan kaikille arvoitus.

Onko yhteiskunnalla tahtoa lopulta sijoittaa arvokkaan ihmiselämän toteutumiseen. Mikä on kuntien ja yksityisten terveysfirmojen arvopohja, se tulee näkyväksi lähihoitajan työhyvinvoinnissa ja mahdollisuudessa kohdata ihminen arvokkaasti.

Aikamme tarjoaa helppoja ratkaisuja kaikkeen, mutta niitä ei ole olemassa. Arvovalinnat ja vahva tahtotila kuitenkin joko helpottavat tai vaikeuttavat muun muassa ihmisarvoisen vanhuuden, mielenterveysasiakkaan ja vammaisen arkea.

Mistä saadaan hoitajat, kun hoitoalan työhyvinvoinnin taso on mitä on ja ketjutetut työsuhteet kolmivuorotyön ihanuudella ovat lisänneet hoitajien epävarmuutta tulevaisuudesta  ja halukkuutta hakeutua pois hoitoalalta.

Perheen ja työelämän yhteensovittaminen kolmivuorotyön hullun myllyssä on jäänyt juhlapuheisiin.

Ilman lähihoitajia Suomen sairaat ja apua tarvitsevat jäisivät hoitamatta. Teemme arvokasta ja todella upeaa työtä, joka antaa todella paljon. Siksi toivoisi, että myös yhteiskunta arvostaisi lähihoitajia myös juhlapuheiden jälkeen.

Ei riitä, että kansanedustajat käyvät tutustumassa näyttävästi hoitotyön arkeen ja puhuvat kauniisti irtopisteitä kerryttäen, jos konkreettiset teot puuttuvat vuodesta toiseen. Myös hoitaja taustaisten kansanedustajien toiminta on ollut vain kauniita puheita ja populismia.

Lähihoitajat vaihtavat vaipat, antavat lääkkeet, ruokkivat, auttavat peseytymisessä, pukevat ja silittävät, kuuntelevat ja kulkevat rinnalla – pitävät kädestä kiinni. Ohjaavat ja kuntouttavat.

Lähihoitaja on ihmisyyden iholla. Myös sillä hetkellä, kun yhteiskunta arvottaa yksilöä taloudellisen menestyksen perusteella.

Hoitoalan kehittämiskeskustelussa puhutaan kauniisti vuoropuhelun merkityksestä, mutta aito ja tasa-arvoinen keskustelu jää mielestäni liian usein korulauseiksi.

Hämmentävää on se, että kysyttäessä hoidon laadusta johtoportaalta, he sanovat hoidon ja palvelun olevan kriteerit täyttävää.

Samaan aikaan matalapalkka-alan pitää kolmivuorotyön helvetissä yhdistää työ-ja perhe-elämäkin.

Kukaan ei tunnu oikeasti vaivautuvan kysymään hoitotyön ruohonjuuritason mielipidettä lähihoitajalta, sairaanhoitajalta tai sosiaalityöntekijältä. Tuntuu, että päättäjät ovat sulkeneet korvansa ja päätökset perustuvat vain kylmiin lukuihin kirjoituspöydän takana.

Ei riitä, että budjetti on alijäämäinen, koska ihminen pitää kohdata arvokkaasti ja ansaitsee parasta.

Ennaltaehkäisy pitää ottaa seinällä olevista raameista ja juhlapuheista käyttöön, eli katsoa pidemmälle tulevaisuuteen alijäämäisen kuntabudjetin, exel-taulukoiden ja kun mikään ei riitä liikevoitoksi ajattelun yli.

Joskus sinä ja minä voimme tarvita lähihoitajan lämpimiä käsiä, jotka hoitaa ja hoivaa, kun meidän voimavarat ovat ehtyneet.

Silloin, kun elämän arvoa todella mitataan rakkaudella ja inhimillisyydellä.

AlpiRipatti

Olen perheenisä ja Keskusta-aktiivi Mäntyharjusta ja Vantaalta. Työskentelen ohjaajana mielenterveyskuntoutujien hoitokodissa. Työssäni ihmisten kuuntelijana ja vierellä kulkijana olen erityisesti oppinut arvostamaan välittämistä ja huolenpitoa lähimmäisestä. Mottoni on ”huominen on uusi mahdollisuus”. Tärkein elämänvoimani ja tukisatama on perheeni. Rakkaus on se lähde, josta pulppuaa voimani arjessa jaksamiselle. Arjessa jaksamista tukevat harrastukseni; pianon- ja kitaran soitto, lukeminen, lenkkeily ja pientilani. Yhteiskunnallinen toimintani ja ajatteluni pohjautuvat ihmisyyden ja sen kehitystarpeen kunnioitukselle, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja heikomman puolustamiselle sekä yhteisvastuulle kohtuullisuus huomioiden. Ihmisyydellä tarkoitan vastuuta lähimmäisestä, ihmisten keskinäistä yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa, toisten tapojen, arvojen ja hengellisen vakaumuksen kunnioittamista ja suvaitsemista sekä vaatimusta yhteiskunnan ehdottomasta oikeudenmukaisuudesta. Haluan korostaa jokaisen ihmisarvon tunnustavaa, ihmisten erilaisuuden hyväksyvää ja ihmisten yhteistyötä vaalivaa moniarvoisuutta ja suvaitsevaisuutta. Minua kiehtoo myös hajautettu yhteiskunta ja elämän yksinkertaisuus ilman suuruuden ihannointia, joka huomioi kestävän luontosuhteen. Se, että ihmisen lähiympäristö voisi luoda edellytykset yksilön hyvinvoinnille ilman jatkuvaa tuottavuuden kasvua ja tehostamista. Pikemmin arvostan ihmisen henkisen kasvun merkitystä. Ihmisyyden ytimeen kuuluu kyky tehdä eettisesti harkittuja valintoja – hyvä ohje on: tee toiselle niin kuin toivoisit itsellesi tehtävän, jos olisit hänen asemassaan. Suomessa puhutaan mahdollisuuksien tasa-arvosta – yhteiskunnan sivistyksen tasoa mitataan sillä, kuinka se huolehtii vähäosaisista. Julkisen vallan pitää tukea heikompia ja taata kansalaisten oikeuksien toteutuminen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu