Almut ja populismi eivät ratkaise köyhyyttä

Joulun aika ei ole ohi, mutta jouluaatto ja joulukeräysten kulta-aika on jo mennyt. Joka joulu moni meistä osallistuu erilaisiin keräyksiin, joissa köyhille lapsille ja aikuisille hankitaan lahjoja ja ruokaa. On hyvä, että moni haluaa auttaa. Joulusta toiseen keräyksien määrä on lisääntynyt. Nyt myös puolueet järjestävät kaikenlaisia keräyksiä. Mutta loppuivatko köyhien tarpeet tänä jouluna?

Vuodesta toiseen avun tarve kasvaa, leipäjonot pitenevät. Vuodesta toisen köyhien määrä kasvaa. Helsingin Sanomissa on tänään (28.12.2020) Toni Lehtisen, Antti Yrjösen ja Vesa-Matti Väärän kuvareportaasi ruoka-avun tarpeesta. Kirjoituksessa sanotaan, että Suomessa on 200 000 ihmistä, jotka eivät selviä ilman ruoka-apua. Heisä noin 40 prosenttia on eläkeläisiä.

Sosiaalietuudet riittävät yhä vähempään, ja vuokrasta maksetaan entistä suurempi osa toimeentulotuella. Hyvinvointivaltion palveluita on ajettu alas, kuntien rahat hupenevat mm. palveluiden ulkoistamisten takia, ja työmarkkinoiden nopeat muutokset ovat heikentäneet monien ihmisten taloudellista asemaa. Pandemia ja sen taloudelliset seuraukset ovat pahentaneet entisestään jo vaikeasssa tilantessa olevia lapsiperheitä.

Me kiilottamme itsetuntoamme antamalla almuja köyhille, mutta se ei ratkaise köyhien ongelmia. Moni antaa almuja, ja on hiljaa todellisista ongelmista.

Helsingin Sanomien kirjoituksessa toistetaan, että perustuslaki takaa kaikille oikeuden välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon ja näin nyt ei ole. ”Suomi on saanut toistuvaa kritiikkiä Euroopan neuvostolta perusturvan liian alhaisesta tasosta”.

Ongelma on ollut varsin hyvin tiedossa, mutta politiikot ovat jo kauan kääntäneet katseensä pois lepäjonoista ja köyhistä, paitsi silloin kun pitää vastustaa esimerkiksi pakolaisia, turvapaikanhakijoita, kulttuuripalveluita tai ympäristöystävällisiä ratkaisuja. Populismi ei poista köyhyyttä.

Vatakkainasettelun sijasta meidän pitäisi vaatia nykyistä enemmän oikeita toimia köyhyyden poistamiseksi ja mahdollisuuksien lisääntymiseksi. Vain oikeat mahdollisuudet auttavat pääsemään pois köyhyydestä. Puoleiden ja poliitikoiden tehtävä on poistaa keräysten tarvetta eikä järjestää niitä. Sitoutuvatko puolueet köyhyyden vähentämiseksi ja poistamiseksi? Myös se, että köyhyys ja avun tarve on lisääntynyt, vie luottamusta pois puolueista ja politiikasta. Oikeat mahdollisuudet ovat vähentyneet Suomessa, kun kehityksen pitäisi olla päinvastainen.

Kukaan meistä ei haluaisi olla koskaan almujen varassa. Häpeä ei ole se, että ihminen hakee apua seurakunnilta tai muilta järjestöiltä, vaan se, että yhteiskunta on kankea, hidas eikä anna mahdollisuuksia.  Almu ei ratkaise köyhyyttä.

Hyvää uuden vuoden odotusta jokaiselle!