Perussuomalaisten kritisoiminen on jo nyt rohkea teko!

Luin toimittaja Helena Petäistön kolumnin Maaseudun tulevaisuus -lehdessä. Petäistö on jo kirjoituksensa takia perussuomalaisten puoluejohdon kärjistelyn kohteena. Petäistö käytti sananvapautensa.

Petäistön kolumni toi mieleen, että olin vuosia sitten pohtinut melkein samoja asioita Puheenvuorossa. Kymmenen vuotta sitten minulta kysyttiin, mitä mieltä olin perussuomalaisen puolueen sisällä vellovasta oikeistopopulistisesta ”maahanmuuttovastaisesta ajattelusta”. Miten voidaan estää, ettei eduskuntaan pesiydy muukalaisvihamielistä ryhmittymää kuten muualla Euroopassa?

Kirjoitin silloin, että Suomen väistyvässä eduskunnassa oli havaittavissa kielteistä asennoitumista maahanmuuttoasioita kohtaan. Muukalaisvihamielisyys oli ollut jo eduskunnassa verhoiltu erikoisilla sanoilla ja ehdotuksilla. Se oli siis jo tapahtunut. Nämä äänet olivat olleet hajallaan eri puolueiden sisällä, mutta tämä ei heikentänyt niiden vaikutusvoimaa. He olivat vaikuttaneet jo silloin ulkomaalaislain kiristämiseen sitten, että turvapaikanhakijoiden toimeentulotukea laskettiin ja perheenyhdistämisen kriteerejä kiristettiin. Koskaan Suomessa ei ollut aiemmin tehty niin selkeitä rajoituksia humanitaarisista syistä tulleiden elämään kuin Astrid Thorsin ministerikaudella.

Tästä huolimatta perussuomalaiset ehdokkaat kautta linjan korostivat jo silloin, että ”höperöä turvapaikkaturismia” pitää kiristää, tulijoiden toimeentulotukea pitää laskea, perheiden yhdistämistä pitää tiukentaa ja pikakäännytyksiä vauhdittaa. Kysyin silloin, että kuinka paljon turvapaikkapolitiikkaa pitää kiristää, jotta nämä henkilöt olisivat tyytyväisiä? Todennäköisesti niin paljon, ettei Suomeen enää oteta turvapaikanhakijoita ja pakolaisia. Kymmenen vuoden jälkeen on nähty, että hyvin tiukka turvapaikkapolitiikka ei ole estänyt turvapaikan hakua, koska turvapaikan tarve ei ole vähentynyt, vaan päin vastoin. Eikä koronaviruskaan ole vähentänyt turvapaikanhaun tarvetta vaan lisännyt sitä. Eri maiden rajoitusten takia ihmiset eivät pääse liikkumaan kuten ennen.

Jo kymmenen vuotta sitten Ilmapiiri oli kiristynyt, ja asenteet koventuneet. Tiedotusvälineiden tapa käsitellä äärioikeistolaista ajattelua ei ole muuttunut, ja se on yhä pehmeä. Tasapuolisuuden tavoittelu on johtanut siihen, että esimerkiksi, jos televisiossa keskustellaan syrjinnästä, rasismista, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemasta, maahanmuutosta tai naisten asemasta, ohjelmiin kutsutaan sekä puolestaan ja vastaan olevia. Suomea ei ole kuitenkaan rakennettu ääriajattelulla, vaan järkevästi ihmisoikeuksia ja kansalaisoikeuksia kunnioittaen ja korostaen. Ihminen, joka puolustaa ihmis- ja kansalaisoikeuksia ei ole ääriajattelija vaan normiajattelija, joka on tuottanut Suomen kaltaisen demokraattisen oikeusvaltion.

Vuosi sitten tasavallan presidentti Sauli Niinistö sanoi haastattelussa: ”Olemme sitten jonkin enemmistön tai jonkin vähemmistön edustajia. Jos aiheettomat nimittelyt arkipäiväistyvät, niiden vaikutus laimenee. Torjunnan kohteena oleva ilmiökin saattaa arkipäiväistyä, tuntua tavanomaiselta, Niinistö virkkoi puheessaan.” Onko siis nyt äärioikeistolainen ajattelu arkipäiväistynyt, kun Helena Petäistö kysyy miksi Suomessa muut puolueet vaikenevat maahanmuuttovastaisuudeksi verhotusta äärioikeistolaisesta ajattelusta?

”Esimerkiksi Ranskassa kaikki puolueet ovat tuominneet rotuopit jyrkästi ja liittoutuneet yli puoluerajojen Le Penin valtaanpääsyn estämiseksi.”


Minusta Vihreä Liitto ja Vasemmistoliitto ovat asettuneet selkeästi yhdenvertaisuuden ja ihmisyyden puolelle, samoin joukko ehdokkaita muistakin puolueista. Ongelma on, että nykyisin moni ei kirjoita erimielisiä ajatuksia perussuomalaisista muun muassa siksi, että he joutuvat maalittamisen kohteeksi. Tuoreessa muistissa on perussuomalaisten kampanja opettajien ilmiantamiseksi. Minusta Niko Eskelinen kirjoittaa Puheenvuoroon osuvasti näin: ”Ymmärrän, ettei kovin moni halua julkisesti asettua perussuomalaisia vastaan koska saa heti uhkauksia tai kokee kovaa painostusta. Mutta toivoisin, että jokainen kysyy perusteluita eri päätöksille ja toimille eli keskustelee pelotta ja perusteluita pyytäen. Tieto ja avoin keskustelu on paras ase totalitarismia vastaan.”

Perustuslaillisen yhdenvertaisuuden puolustamisen pitäisi olla myös median ja toimittajien tehtävä. Valitettavasti näin aina ei ole.  Televisiokeskusteluissa Halla-ahoa ei haasteta. Näistä syistä kiitos Helena Petäistölle rohkeasta kirjoituksesta. Perussuomalaisten kritisoiminen on jo nyt rohkea teko!

amgs
Sitoutumaton Lohja
Ehdolla kuntavaaleissa

Jokainen meistä on arvokas! Tässä esitän ainoastaan omia näkemyksiä. Koulutukseltani olen yhteiskuntatieteen maisteri (YTM). Valmistuin Tampereen yliopistosta. Opiskelin journalismia, aikuiskasvatusta ja filosofiaa. Suoritin opintojani suomen kielellä. Äidinkieleni on espanja. Forbes Centroámerica on listannut elo-syyskuun numerossaan sata Keski-Amerikan vaikutusvaltaisinta naista vuonna 2020. Olen yksi niistä sadasta. Kuntavaaleissa 2017 sain 112 ääntä. Lohjan kaupunginhallituksen varajäsen Lasten, nuorten ja perheiden lautakunnan jäsen Lohjan vammaisneuvoston jäsen Ikkalan kyläyhdistyksen sihteeri Suomi-Nicaragua -seuran hallituksen jäsen Kotisivu: <a href="http://anasorainen.blogspot.fi/" title="http://anasorainen.blogspot.fi/">http://anasorainen.blogspot.fi/</a> tai <a href="https://anamariagutierrezsorainen.wordpress.com/author/anamariagutierrezsorainen/" title="https://anamariagutierrezsorainen.wordpress.com/author/anamariagutierrezsorainen/">https://anamariagutierrezsorainen.wordpress.com/au...</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu