Jokainen uutinen voisi olla vaalikone

Kun suunnittelin vaalikampanjaani, minulle oli jo selvää, että medianäkyvyys ei tule itsestään, ja ajankäytöllisesti sekä taloudellisesti tehokkain tapa tavoittaa äänestäjiä on Internet. Olen tehnyt töitä verkkoviestinnän parissa nelisen vuotta, ja nähnyt miten verkko lohkaisee yhä suuremman osan ihmisten ajasta. Vähän ikäluokista riippuen sen tavoittavuus jo käyttöäste on jo ylittänyt perinteisen median (televisio, radio, lehdet).

Koska vuori harvemmin tulee Muhammedin luokse, käärin hihat ja käytän päivittäin tunteja aikaa vaalityöhön verkossa. Mielestäni olen onnistunut tavoittamaan ihan kiitettävästi porukkaa, josta eräänä mittarina on se, että olen Ylen Vaaligallerian Helsingin vaalipiirin katsotuin ehdokas (http://vaalikone.yle.fi/eduskuntavaalit2015/vaaligalleria?fb_ref=Default… : 11.4.2015: 18302 katselukertaa, melkein 5000 enemmän kuin seuraavaksi katsotuimmalla).

Vaikka vaalikojulla näpit jäässä viskin jakaminen on sananmukaisesti kärvistelyä, voin sanoa että vaalityöskentely verkossa ei ole juurikaan sen ruusuisempaa, vaikka sen voi kotisohvan lämmöstä tehdäkin.

Syy siihen ovat epäjohdonmukaiset moderaattorit – vaalityöni kantava ajatus on se, että jokainen uutinen on vaalikone. Vahdin uutisseurantaa uutisista, joihin minulla on mielipide, ja pyrin iskemään ensimmäisten kommentoijien joukkoon, jolloin kommentti näkyy mahdollisimman suurelle osalle uutisen lukijoita. Tavoite on se, että nimi jää mieleen, ja jos lukija on kommenttini kanssa samaa mieltä, hän saattaa etsiä minusta lisätietoja, tai mahdollisesti jopa äänestää minua.

Viimeksi eilen (10.4.2014) olin kärppänä kun HS uutisoi "Asuntokriisi jatkuu Helsingissä: Vain sata halpaa vuokra-asuntoa rakenteilla" (http://www.hs.fi/kaupunki/a1428630909396), ja muutamassa minuutissa olin ehtinyt kommentoida juttua, kutakuinkin näin (itse kommenttia en ottanut talteen, mutta koska valtaosa on aikaisemmasta, julkaisemattomasta mielipidekirjoituksesta, se on minulla tallessa):

"Markkinataloudessa hyödykkeiden ja palveluiden hinta määräytyy kysynnän ja tarjonnan mukaan, mutta markkinataloutta ei kannattaa syyttää Suomen asumisen hintatasosta, sillä asumispalvelun osalta sekä tarjontaa että kysyntää ohjataan vahvasti poliittisesti.

Asuntojen tarjonta on viime kädessä kiinni kaavoituksen määrästä, mutta toisaalta myös siitä kenelle kaavoitettu tontti myydään ja millä ehdoilla. Molemmat päätökset ovat poliitikkojen käsissä. Kysyntään vaikutetaan erilaisillta korvamerkityillä tuilla, kuten asuntolainojen korkovähennys, asumistuki ja  opintotuen asumislisä. Nämä nostavat asunnontarvitsijoiden maksukykyä ja sitä kautta asumisen hintaa. Kolmas hintaan vaikuttava tekijä on tuotantokustannukset, joista osa on seurausta lainsäätäjän kynästä. Näitä ovat mm. esteettömyysvaatimukset, väestönsuojat ja energiatodistukset.

Koska asuntojen hinta on poliittinen päätös, sitä voidaan myös laskea poliittisella päätöksellä. Mielestäni kaikkia tarvittavia keinoja pitää voida käyttää.

-Amos Ahola, 242, Viskipuolue / Piraattipuolue, Helsinki"

Sitten pitikin lähteä, ja kotiin palattuani tarkistin oliko kommentti mennyt läpi – eipä ollut. Kommentti ei ehkä kaikkein parasta kädenjälkeäni ollut, mutta kuitenkin itse asiaa, eli Helsingin asuntopulaa läheisesti koskettava.

HS päästää noin 50% kommenteistani läpi, riippuen käsittääkseni esim. allekirjoituksen muotoilusta. Mm. Uusi Suomi, Iltalehti, MTV3, Taloussanomat ja Verkkomedia eivät sensuroi käytännössä lainkaan, Ilta-Sanomien linja on täysi mysteeri, välillä menee läpi, mutta ainakin kerran on hävinnyt erittäin kivasti peukkuja saanut näkyvä kommentti. Suomen Kuvalehti selvitti toimituksen kannan, jonka jälkeen kommentointi oli ok.

Kuitenkin, vaikka osumatarkkuus on kohtuullinen, perustelut julkaisematta jätetylle kommentille jäävät aina arveluttamaan. Mielestäni olisi paikallaan, että jokainen media selventäisi linjansa kommentoinnin osalta, ja seuraisi sitä johdonmukaisesti.

Toisaalta, tässäpä mediayhtiöille kehitysehdotuksen paikka seuraaviin vaaleihin – harkitkaa ehdokkaille erillisten näkyvempien tunnusten luomista, ja saatte heidät tuottamaan sisältöä puolestanne kommenteillaan. 

Näin Uusi Suomikin teki, ja hatunnosto heille siitä.

AmosAhola

Olen 38-vuotias ohjelmistotuotannon diplomi-insinööri, jolla on takana 10 vuotta suomalaisessa teollisuuskonsernissa sekä parissa ohjelmistostartupissa. Viimeisten hallitusten kyvyttömyys vähentää työttömyyttä muuten kuin julkissektorille työllistämällä sai minut mukaan politiikkaan ja Liberaalipuolueen aktiivijäseneksi. Suomi on todella syvällä suossa, ja ihmettä ei ole varaa enää odottaa. Liberaalipuolueen Helsingin piirijärjestön puheenjohtaja, varavaltuutettu: amos.ahola@liberaalipuolue.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu